Abstract Problems of female urinary incontinence and pelvic organ prolapse are common. Traditional operative techniques in the treatment of these conditions have unsatisfactory efficacy outcomes and involve complications. Attempts have been made to solve this problem with synthetic meshes, but with the use of meshes mesh-related complications have appeared. The situation is difficult because the number of different meshes, techniques and instrumentations is numerous. The present study was conducted to investigate the safety issues and complication rates of four structurally different polypropylene meshes used in transvaginal surgery when treating female urinary incontinence and apical or posterior vaginal prolapse. Vaginal mesh exposures were under special interest. Subjective outcome and patient satisfaction of tension-free vaginal tape (TVT) and transobturator tape (TOT) methods in the treatment of female urinary incontinence were reported. Objective and subjective cures of posterior intravaginal sling (PIVS) and Elevate®Posterior procedures were investigated. The incidence of vaginal mesh exposure varied between different meshes. The highest exposure incidence, 16–25%, was found with heavyweight microporous multifilament mesh. The lowest mesh exposure incidence, 0.9%, was seen with lightweight macroporous monofilament mesh. The subjective cures of the TVT and TOT procedures were 84% and 80%, and patient satisfaction rates were 79% and 74%, respectively. The objective cure of posterior IVS was only 69% and patient satisfaction rate 62%, while Elevate®Posterior reached 84–98% objective cure rate, depending on the definition used. Subjective efficacy of this procedure was 86%. According to this study, the use of heavyweight microporous multifilament should be abandoned because of the intolerably high vaginal mesh exposure incidence. The subjective efficacy and patient satisfaction of TVT and TOT procedures are satisfactory. Both objective and subjective cure rates of posterior IVS are poor, whereas the Elevate®Posterior technique with lightweight macroporous monofilament mesh presents promising results. / Tiivistelmä Virtsankarkailu ja emättimen monimuotoiset laskeumat ovat naisilla yleisiä. Näitä vaivoja perinteisillä leikkaustekniikoilla hoidettaessa leikkaustulokset ovat olleet epätyydyttäviä sekä tehon että komplikaatioiden ilmaantuvuuden osalta. Ongelmaa on yritetty ratkaista synteettisien verkkojen avulla, mutta verkkojen käytön myötä niihin on havaittu liittyvän myös ongelmia. Tilannetta hankaloittaa myös erilaisten verkkomateriaalien, tekniikoiden ja instrumentaatioiden runsaslukuisuus. Tässä tutkimuksessa selvitettiin neljän rakenteeltaan erilaisen polypropyleenistä valmistetun verkon turvallisuutta ja komplikaatioiden esiintyvyyttä hoidettaessa verkkoavusteisesti naisen virtsankarkailua ja emättimen pohjukan tai emättimen takaseinämän laskeumaa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat verkkoihin liittyvät eroosiot. Virtsankarkailun hoidon subjektiivinen teho ja potilastyytyväisyys selvitettiin käytettäessä tension-free vaginal tape- (TVT) ja transobturator tape (TOT) -tekniikoita. Laskeumien hoidon objektiivinen ja subjektiivinen teho arvioitiin käytettäessä posterior intravaginal sling- (PIVS) ja Elevate®Posterior -tekniikoita. Verkon eroosioiden ilmaantuvuus vaihteli rakenteeltaan erilaisten verkkojen välillä siten, että tiivistä mikroporoottista multifilamenttinauhaa käytettäessä eroosioiden ilmaantuvuus oli 16–25 %, kun taas kevyttä makroporoottista monofilamenttiverkkoa käytettäessä eroosioprosentti oli 0.9. TVT-menetelmällä saavutettiin 84 %:n ja TOT menetelmällä 80 %:n subjektiivinen teho. TVT-potilaista hoitoon tyytyväisiä oli 79 % ja TOT-potilaista 74 %. Posteriorinen IVS saavutti vain 69 %:n objektiivisen tehon pohjukan laskeuman hoidossa. Potilastyytyväisyys oli samaa luokkaa, 62 %. Sen sijaan Elevate®Posterior-menetelmää käytettäessä saavutettiin käytetystä tehon määritelmästä riippuen 84–98 %:n objektiivinen teho. Subjektiivinen teho tällä menetelmällä oli 86 %. Tämän tutkimuksen perusteella tiiviin mikroporoottisen multifilamenttiverkon käyttöön liittyvä verkkoeroosioiden määrä on sietämättömän suuri. Vakiintuneiden TVT- ja TOT-menetelmien subjektiivinen teho ja potilastyytyväisyys ovat hyväksyttäviä. PIVS-metodia käytettäessä sekä objektiivinen että subjektiivinen tulos on huono, kun taas Elevate®Posterior-menetelmän ja siinä käytetyn kevyen verkon käytöstä saadut tulokset ovat lupaavia.