Abstract The background to this study was, firstly, the shortage of doctors in the remote areas in Finland and secondly, the possibilities to use new IT-technology to the organization of health care services. The aim was to find out whether it is possible to organize consultations between GPs and patients as remote work through the use of videoconferencing equipment. In literature the results of the studies on teleconsultations in remote areas have been positive in many specialties from the point of view of operating the system, patient satisfaction and costs. However few studies of teleconsultations are available in the area of general practice. The aims of this study were to identify the technical solutions what teleconsultation requires and to report on the implementation of the solutions and process of the teleconsultations. Two hypotheses were to be tested in the study: first that patients treated in the traditional way were more satisfied than teleconsultation patients: the second was that while a sizeable patient group could be treated remotely, teleconsultation would prove to be more expensive than the traditional consultation. The teleconsultation part of the study was organized so, that the patient and a trained nurse were in Puolanka Health Center and the GP in the city of Kajaani (100 kilometers away). The videoconferencing system worked on the LAN in the Kainuu area. The study group consisted of two random groups, 508 patient visits were treated as remote work and 490 visits were treated in the traditional way in Puolanka Health Center. In addition to the diary of technical problems and the patient satisfaction questionnaires the measures of the study were the analysis of success in the consultation and the account of the return consultations in the remote group. A part of consultations were videotaped and the success in transfer of information was analysed from those tapes. The cost of the consultation was calculated, and sensitivity analysis was used to examine the cost of teleconsultations for diabetic patients. The results indicated that with a local area network it is possible to build a well functioning, reasonably priced teleconsultation system. The patients were equally satisfied with the teleconsultation as with the traditional consultation. The transfer of information in teleconsultations was good enough to make reliable diagnoses. It is estimated that three out of four from a random population in general practice could be treated in teleconsultation. Although it is about 30% more expensive to treat patients by teleconsultation than by the traditional method, the advantages of the teleconsultation model are that it enables an efficient transfer of information and know-how regardless of distance, and that it enhances considerably the traditional scope of health care services. / Tiivistelmä Tutkimuksen lähtökohtana oli syrjäisten alueiden lääkäripula ja toisaalta telelääketieteen mukanaan tuomat mahdollisuudet järjestää palveluja uudella tavalla. Tarkoituksena oli selvittää, voidaanko lääkärin vastaanottopalveluita tuottaa etätyönä videoneuvottelujärjestelmää käyttäen. Kirjallisuuden mukaan tulokset monien erikoisalojen televideokonsultaatioista olivat myönteisiä toimivuuden, potilastyytyväisyyden ja kustannusten näkökulmista: mutta perusterveydenhuollon tutkimuksia etävastaanotosta ei löytynyt. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia teknisiä ratkaisuja etävastaanotto vaatii ja kuvata valitun järjestelmän toimivuus sekä etävastaanottotapahtuman kulku. Hypoteesissa oletettiin tavallisella vastaanotolla hoidettujen olevan hieman etä-vastaanotolla käyneitä tyytyväisempiä ja että merkittävä osa potilasjoukosta voidaan hoitaa etätyönä sekä että etävastaanottokäynti on kalliimpi kuin tavallinen vastaanottokäynti. Tutkimus toteutettiin siten, että etävastaanottotilanteessa potilas oli hoitajan kanssa Puolangan terveyskeskuksessa ja lääkäri Kajaanissa. Yhteys hoidettiin videoneuvottelujärjestelmällä, joka käytti Kainuun atk-alueverkkoa. Tutkimusjoukko koostui kahdesta satunnaistetusta ryhmästä, joista 508 vastaanottokäynnin ryhmä hoidettiin etätyönä ja toinen 490 käynnin ryhmä tavallisella vastaanotolla Puolangan terveyskeskuksessa. Mittareina käytettiin teknisten ongelmien päiväkirjaa ja potilastyytyväisyyskyselyä, vastaanoton onnistumisen arviointia ja etävastaanoton uusintakäyntien tarpeen selvitystä. Tiedon siirtymisen onnistumista tutkittiin siten, että analysoitiin joukko videonauhoitettuja vastaanottoja, laskettiin vastaanottokäyntien kustannukset ja tarkasteltiin herkkyysanalyysien avulla etävastaanottomallilla toteutetun diabetesetävastaanoton kustannuksia. Tuloksien mukaan on mahdollista rakentaa toimiva, kohtuuhintainen etävastaanottojärjestelmä, kun käytetään alueellista atk-verkkoa. Potilaat olivat vähintään yhtä tyytyväisiä etävastaanottoon kuin tavalliseen. Tiedon siirtyminen etävastaanotolla on riittävän hyvä luotettavien päätelmien tekemiseksi. Noin kolme neljäsosaa valikoimattomasta perusterveydenhuollon potilasjoukosta voitiin hoitaa etätyönä. Lääkärin oma arvio vastaanoton onnistumisesta oli kuitenkin parempi perinteisessä vastaanotossa ja etävastaanotolla jouduttiin määräämään hieman enemmän laboratoriokokeita. Kun etävastaanottomallia käytetään korvaamaan tavanomainen vastaanottotapa ilman toiminnallisia ja organisatorisia muutoksia, se on noin 30 % kalliimpi kuin tavanomainen. Etävastaanottomalli kuitenkin mahdollistaa tehokkaan tiedon ja osaamisen siirtymisen välimatkasta riippumatta ja luo edellytykset uudenlaisille tavoille organisoida terveydenhuollon palveluita.

Abstract Problems of female urinary incontinence and pelvic organ prolapse are common. Traditional operative techniques in the treatment of these conditions have unsatisfactory efficacy outcomes and involve complications. Attempts have been made to solve this problem with synthetic meshes, but with the use of meshes mesh-related complications have appeared. The situation is difficult because the number of different meshes, techniques and instrumentations is numerous. The present study was conducted to investigate the safety issues and complication rates of four structurally different polypropylene meshes used in transvaginal surgery when treating female urinary incontinence and apical or posterior vaginal prolapse. Vaginal mesh exposures were under special interest. Subjective outcome and patient satisfaction of tension-free vaginal tape (TVT) and transobturator tape (TOT) methods in the treatment of female urinary incontinence were reported. Objective and subjective cures of posterior intravaginal sling (PIVS) and Elevate®Posterior procedures were investigated. The incidence of vaginal mesh exposure varied between different meshes. The highest exposure incidence, 16–25%, was found with heavyweight microporous multifilament mesh. The lowest mesh exposure incidence, 0.9%, was seen with lightweight macroporous monofilament mesh. The subjective cures of the TVT and TOT procedures were 84% and 80%, and patient satisfaction rates were 79% and 74%, respectively. The objective cure of posterior IVS was only 69% and patient satisfaction rate 62%, while Elevate®Posterior reached 84–98% objective cure rate, depending on the definition used. Subjective efficacy of this procedure was 86%. According to this study, the use of heavyweight microporous multifilament should be abandoned because of the intolerably high vaginal mesh exposure incidence. The subjective efficacy and patient satisfaction of TVT and TOT procedures are satisfactory. Both objective and subjective cure rates of posterior IVS are poor, whereas the Elevate®Posterior technique with lightweight macroporous monofilament mesh presents promising results. / Tiivistelmä Virtsankarkailu ja emättimen monimuotoiset laskeumat ovat naisilla yleisiä. Näitä vaivoja perinteisillä leikkaustekniikoilla hoidettaessa leikkaustulokset ovat olleet epätyydyttäviä sekä tehon että komplikaatioiden ilmaantuvuuden osalta. Ongelmaa on yritetty ratkaista synteettisien verkkojen avulla, mutta verkkojen käytön myötä niihin on havaittu liittyvän myös ongelmia. Tilannetta hankaloittaa myös erilaisten verkkomateriaalien, tekniikoiden ja instrumentaatioiden runsaslukuisuus. Tässä tutkimuksessa selvitettiin neljän rakenteeltaan erilaisen polypropyleenistä valmistetun verkon turvallisuutta ja komplikaatioiden esiintyvyyttä hoidettaessa verkkoavusteisesti naisen virtsankarkailua ja emättimen pohjukan tai emättimen takaseinämän laskeumaa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat verkkoihin liittyvät eroosiot. Virtsankarkailun hoidon subjektiivinen teho ja potilastyytyväisyys selvitettiin käytettäessä tension-free vaginal tape- (TVT) ja transobturator tape (TOT) -tekniikoita. Laskeumien hoidon objektiivinen ja subjektiivinen teho arvioitiin käytettäessä posterior intravaginal sling- (PIVS) ja Elevate®Posterior -tekniikoita. Verkon eroosioiden ilmaantuvuus vaihteli rakenteeltaan erilaisten verkkojen välillä siten, että tiivistä mikroporoottista multifilamenttinauhaa käytettäessä eroosioiden ilmaantuvuus oli 16–25 %, kun taas kevyttä makroporoottista monofilamenttiverkkoa käytettäessä eroosioprosentti oli 0.9. TVT-menetelmällä saavutettiin 84 %:n ja TOT menetelmällä 80 %:n subjektiivinen teho. TVT-potilaista hoitoon tyytyväisiä oli 79 % ja TOT-potilaista 74 %. Posteriorinen IVS saavutti vain 69 %:n objektiivisen tehon pohjukan laskeuman hoidossa. Potilastyytyväisyys oli samaa luokkaa, 62 %. Sen sijaan Elevate®Posterior-menetelmää käytettäessä saavutettiin käytetystä tehon määritelmästä riippuen 84–98 %:n objektiivinen teho. Subjektiivinen teho tällä menetelmällä oli 86 %. Tämän tutkimuksen perusteella tiiviin mikroporoottisen multifilamenttiverkon käyttöön liittyvä verkkoeroosioiden määrä on sietämättömän suuri. Vakiintuneiden TVT- ja TOT-menetelmien subjektiivinen teho ja potilastyytyväisyys ovat hyväksyttäviä. PIVS-metodia käytettäessä sekä objektiivinen että subjektiivinen tulos on huono, kun taas Elevate®Posterior-menetelmän ja siinä käytetyn kevyen verkon käytöstä saadut tulokset ovat lupaavia.