Abstract In the recent political theory it is ever more common to point out that the liberal theory has had in the modern world a respectable rival called republican theory. This study tries to support the thesis that however fundamentally their distinction be defined it has as its most important element different concepts of freedom. The liberals have so called negative concept of freedom almost without exception as the basis of their political theory whereas the republicans tend to have a different concept of freedom as that. In this study this is called autonomic freedom in its more developed version. The above thesis has been argued by comparing two central modern republicans, Rousseau and Hegel. The arguments of this study firstly show that they both have the autonomic freedom as a basis of their political theories in a much more developed and richer form than anyone else before. The arguments secondly show that their theories of the modern society on the one hand and those of political community on the other hand are very similar. The very same thing can thirdly be said of their accounts of the relationship of these conceptions. Their political theories showed a considerable amount of common features which are different from or contrary to those of liberal theories. Many of them could be connected to Rousseau’s and Hegel’s near-kindred concepts of autonomic freedom. Their characteristic differences can in many cases be accounted for to their historically different perspectives into the development of the modern society. The case in point is Adam Smith’s The Wealth of Nations (1776). It is very unlikely that Rousseau even knew about it whereas studying it was very important for Hegel’s understanding of the modern society. The argumentation for the theses of the study has been based on close and detailed interpretation of the relevant texts of Rousseau and Hegel. / Tiivistelmä Viime aikoina on poliittisessa teoriassa yleistynyt käsitys, jonka mukaan liberalistisella poliittisella teoriassa on modernissa maailmassa varteenotettava kilpailija, nimittäin republikanistinen teoria. Tutkimuksessa pyritään esittämään tukea teesille, jonka mukaan liberalismin ja republikanismin eron keskeinen fundamentti tai ainakin yksi aivan keskeisimmistä on niiden erilainen vapauden käsite. Liberalistisella poliittisella teorialla on melkein poikkeuksetta nk. negatiivinen vapauden käsite perusteenaan, kun taas republikanisteilla on yleensä perusteena toisenlainen vapauskäsite, jonka kehittynyttä muotoa nimitetään tässä tutkimuksessa autonomiseksi vapaudeksi. Juuri mainittua teesiä perustellaan tutkimalla kahta keskeistä modernia republikanistia, Rousseauta ja Hegeliä. Ensin osoitetaan, että heillä on autonominen vapaus poliittisen teoriansa perusteena kehittyneemmässä ja rikkaammassa muodossa kuin kenelläkään heitä ennen. Toiseksi osoitetaan heidän poliittisia teorioitaan tutkimalla, että heidän käsityksensä modernista yhteiskunnasta ja poliittisesta yhteisöstä ovat varsin yhteneväiset. Kolmanneksi osoitetaan, että heillä on hyvin yhteneväinen käsitys myös niiden suhteesta. Heidän poliittisissa teorioissaan esiintyi runsaasti liberalistisesta teoriasta poikkeavia tai sille vastakkaisia yhteisiä piirteitä. Monet näistä voitiin asettaa tiiviiseen yhteyteen edellä mainitun heille pitkälti yhteisen vapauskäsitteen kanssa. Heidän luonteenomaiset eronsa voidaan usein yhdistää heidän historiallisesti erilaiseen perspektiiviinsä modernin yhteiskunnan kehitykseen. On esimerkiksi erittäin epätodennäköistä, että Rousseau olisi edes kuullut Adam Smithin Kansojen varallisuudesta, kun taas Hegelin teoria modernista yhteiskunnasta perustuu huomattavassa määrin tämän teoksen tutkimiseen. Tutkimuksen teesien perustelu nojaa Rousseaun ja Hegelin relevanttien tekstien yksityiskohtaiseen lähitulkintaan.