Abstract A hypothesis is created that an association between androgenetic alopecia (AGA) and serious cardiovascular events, such as myocardial infarction and fatal ischaemic heart disease has been reported, but the mechanism explaining this association has remained unclear. The aim of this study was to analyze the relationship between insulin resistance, (coronary) artery disease and AGA. Moreover, a hypothesis on the role of electromagnetic cell adhesion in the development of AGA is presented. In the present series of men aged 19–50 years (n = 154) with early (<  35 years of age), significant AGA of at least grade 3 (vertex) in the Hamilton classification modified by Norwood (Norwood 1975) was hyperinsulinaemia encountered twice as often as on age-matched controls. Other signs of the insulin resistance syndrome, such as obesity, lipid lowering and antihypertensive drugs were also found to correlate with early AGA. In a population-based case-control study, male patients living a small rural town who had undergone an urgent or elective coronary revascularization procedure (n =  85) and their age-matched controls were analysed after stratification by age at operation and hair status. The findings showed AGA to be more common coronary artery disease and early AGA as those with early coronary artery disease. In a population aged 63 years (n = 541, 217 men), neck circumference was found to correlate with the conventional anthropometric indicators of insulin resistance and with elevated serum insulin in both genders, which means that neck circumference is a simple anthropometric indicator of android type obesity and insulin resistance. In the same female population other factors of insulin resistance (whr, waist circumference, serum insulin level and microalbuminuria) were associated with marked (grade 2 or 3 on a modified Ludwig scale) hair loss. Paternal heredity was clearly characteristic of AGA in both genders, particularly of early AGA in men. We present a hypothesis that the overactive androgen state inhibits cell mitosis in the dermal papilla of the hair follicle and contributes to a weaker electromagnetic attraction between the undifferentiated germ cells and the dermal papilla and also to a shortened anagen phase of the hair growth cycle. Insulin resistance has an additional pathogenic role in the excessive miniaturization of the hair follicle. As a conclusion, along with android obesity, early alopecia can be considered a sign of insulin resistance and a possible risk factor for an early onset of coronary artery disease. Timely intervention in the risk factors may help to slow down or prevent the development of arterial disease and possibly also to alleviate the cosmetic and psychosocial consequences of hair loss. / Tiivistelmä Insuliiniresistenssin, (sepel)valtimotaudin ja AGA:n välillä on yhteyksiä. Taustalla olevat patomekanismit ovat kuitenkin epäselviä. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin insuliiniresistenssin ja (sepel)valtimotaudin suhdetta AGA:an. Lisäksi luotiin hypoteesi sähkömagneettisen soluadheesion roolista AGA:n kehittymisessä. Aineiston 19–50-vuotiailla miehillä (n = 154), joilla oli varhainen (< 35 v), merkittävä, vähintään kolmannen (vertex) asteen AGA Norwoodin modifioiman Hamiltonin luokituksen mukaan (Norwood 1975) seerumin insuliinipitoisuus oli suurentunut liki kaksi kertaa useammin kuin samanikäisillä verrokeilla. Myös muiden insuliiniresistenssioireyhtymään liitettyjen vaaratekijöiden, kuten ylipainon, havaittiin liittyvän varhaiseen AGA:an. Pienen maaseutukaupungin kaikki sepelvaltimoiden revaskularisaatioon joutuneet miehet (n = 85) analysoitiin toimenpiteeseen joutumisiän ja hiusstatuksen mukaan. Tulokset osoittavat AGA:n olevan yhteydessä sepelvaltimotautiin ja varhaisen AGA:n varhaiseen sepelvaltimotautiin. Aineiston 63-vuotiailla (n = 541, miehiä 217) kaulan ympärysmitan todettiin korreloivan selvästi antropometrisiin, insuliiniresistenssiä kuvaaviin mittoihin ja seerumin insuliinipitoisuuden kasvuun sekä miehillä että naisilla. Kaulan ympärysmitta soveltuu siten käytettäväksi antropometrisena mittana androidityyppisen ylipainon ja insuliiniresistenssin selvittämisessä. Saman väestöotoksen naisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin muiden insuliiniresistenssin osatekijöiden (vyötärö-lantiosuhteen, vyötärön ympärysmitan, seerumin insuliinipitoisuuden ja mikroalbuminurian) liittyvän huomattavaan hiustenlähtöön (asteet II ja III modifioidulla Ludwigin skaalalla). AGA:ssa isän suvun perimän vaikutus oli selvä molemmilla sukupuolilla. Se oli voimakas erityisesti miesten varhaisessa AGA:ssa. Laatimamme hypoteesin mukaan suuri androgeenipitoisuus estää dermaalipapillan solujen mitoosia ja heikentää sähkömagneettista vetovoimaa. Tällöin hiusfollikkelin solujen määrää vähenee ja hiuksen kasvuvaihe lyhenee haittaavasti. Insuliiniresistenssillä on hypoteesin mukaan toissijainen rooli hiusfollikkelin pienenemisprosessissa. Aikaista hiustenlähtöä androidin ylipainon ohella voidaan pitää insuliiniresistenssin merkkinä ja riskinä sepelvaltimotaudin tavanomaista aiempaan ilmaantumiseen. Puuttumalla ajoissa vaaratekijöihin valtimotaudin kehittymistä voidaan hidastaa tai estää ja ehkä myös vähentää kosmeettisesti ja psykososiaalisesti haittaavaa hiusten menetystä.