Abstract The Iijoki series is an autobiography consisting of 26 novels in which the author Kalle Päätalo depicts his life from the childhood until becoming a writer. Päätalo has documented his own regional dialect, the language he had grown up with, described other dialects, dialectal perceptions, attitudes and language ideologies. The Iijoki series can be recognised as the language biography of the protagonist. The turning points are linked by a specific thematic plot that carries the narrative through difficulties, contradictions, insights and adaptations towards the culmination of the novel series, where the protagonist has sufficient linguistic resources as a writer. In the study of the language biography the different trends in sociolinguistics cross over: studies in language variation, folk linguistics, and multilingualism studies. The focus of research is metalanguage. Two levels of metalanguage can be brought forth in the text: metalanguage 1, which depicts language and its phenomena, such as language patterns, features and speech, and metalanguage 2, which includes language-related values and language attitudes. The research has utilized the concepts and perspectives of literary research. The interdisciplinary approach is mainly visible at the level of interpretation. The research consists of four articles. In the first article, I demonstrate that the variation of speech places great importance in describing the most essential relationship in the novel series. In the second article, I specify protagonist's perceptions and attitudes of dialects and look at their functions as a medium of various human emotions. In the third article, I present the turning points of the protagonist’s language biography and point out how different language ideologies create tension around the most significant theme of the novel series. The fourth article looks at the linguistic stancetaking of the protagonist of the Iijoki series in relation to the changes in social status. / Tiivistelmä Iijoki-sarja on 26-osainen omaelämäkerrallinen teossarja, jossa kirjailija Kalle Päätalo kertoo omat vaiheensa lapsuudesta kirjailijaksi ryhtymiseen saakka. Päätalo on tallentanut kirjoihinsa kotiseutunsa kieltä sekä kuvannut monia muita suomen murteita, murrekäsityksiä ja -asenteita sekä kieli-ideologisia asetelmia. Iijoki-sarjaa voi lukea päähenkilön kielielämäkertana. Kielielämäkerran käännekohtia yhdistää juonen kannalta keskeinen temaattinen säie. Ne kuljettavat tarinaa kieleen liittyvien vaikeuksien, ristiriitojen, oivallusten ja sopeutumisten kautta kohti romaanisarjan huipennusta, jossa päähenkilöllä on kirjailijan työtä ajatellen riittävät kielelliset resurssit käytettävissään. Kielielämäkerran tutkimuksessa risteävät sosiolingvistiikan eri suuntaukset: variaationtutkimus, kansanlingvistinen tutkimus sekä monikielisyyden tutkimus. Tutkimuksen keskiössä on metakieli. Tekstistä on nostettavissa esiin kahden eri tason metakieltä: metakieli 1:tä, joka kuvaa kieltä ja sen ilmiöitä, kuten kielimuotoja, kielenpiirteitä ja puhetapaa, sekä metakieli 2:ta, joka sisältää kieleen liittyvän arvomaailman ja kielenkäyttöä ohjailevat asenteet. Tutkimuksessa on hyödynnetty kirjallisuudentutkimuksen käsitteitä ja näkökulmia. Poikkitieteellinen lähestymistapa näkyy erityisesti tulkintojen tasolla. Tutkimus koostuu neljästä artikkelista. Artikkelissa I osoitan, että puhekielen variaatiolla on merkittävä rooli romaanisarjan keskeisimmän ihmissuhteen kuvauksessa. Toisessa artikkelissa erittelen päähenkilön murrehavaintoja ja -asenteita sekä tarkastelen niiden funktioita erilaisten tunnetilojen välittäjänä. Artikkelissa III esittelen päähenkilön kielielämäkerralliset käännekohdat ja osoitan, kuinka erilaiset kieli-ideologiat luovat jännitteen Iijoki-sarjan merkittävimmän teeman ympärille. Neljännessä artikkelissa tarkastelen Iijoki-sarjan päähenkilön kielellistä asemoitumista suhteessa sosiaalisen aseman muutokseen.

Abstract In my research I look at sound structure variation and change in the Viena dialect of two Karelian villages Jyskyjärvi and Kalevala. I explore how the final syllable A-ending vowel combinations (iA, eA, UA and OA) and long vowels aa and ää are represented in modern Viena dialects and how vowel clusters have changed in pronunciation over a period of thirty years. I study the change in language in real-time: I compare recorded interviews made between 1967–1971 and 2001. Methodologically my research stems from the sociolinguistic research tradition as well as language contact research. The central question is how the closely related Finnish language has perhaps begun to affect the Viena Karelian language. Looking at linguistic changes, one aim is to test morphological and lexical diffusion theories and strive to advance said theories. As regards idiolectic variation, I explore how the language attitudes of the informants affect their language variation and how a social network and its structure can explain the differences in idiolectic variation. The results show that there is a significant amount of variation in Viena Karelian's final syllable A-ending vowel clusters. This may have been affected by the minority position and endangered status of the Karelian language as well as the great changes in the society. Variation and linguistic change is affected by, among other things, morphological factors, frequency of lexemes, and the attempt at symmetry of the vowel clusters. In certain vowel clusters the typical variant of Viena dialects has become more common. However, in certain vowel clusters, a contact-initiated variant has increased in popularity. The data also show changes, which seem to have been affected by reasons external to the language (language contact) and reasons internal to the language (emergent systemic change). In this study, the testing of the diffusion theories shows that contact-initiated variants are becoming more common often in the order of an inverted morphotactic hierarchy and more easily taking hold of broad-frequency form groups. Contrary to my expectations, changes spreading from below have not in my data always progressed in the order of morphotactic hierarchy. The progression of language change may be mixed up by the transformation in the nature of the language change. The changes in the lexicon, on the other hand, have primarily progressed according to the hypothesis that changes spreading from below first affect the most frequently used vocabulary and changes spreading from above first affect the less used part of the vocabulary. The results of individual differences in variation show that the wide spread use of certain variants can be explained by the structure of the social network and the network members' influence on each other. However, social networks alone cannot be used to explain language change. Instead, the results of the study show that attitudes towards language and a person's ethnic loyalty affect the language choices made. Contact-induced shifts are generally more frequent in those informants' language to whom Finnish is a more enticing prestige language than Karelian. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani kahdessa karjalaiskylässä, Jyskyjärvellä ja Kalevalassa, puhuttavan vienalaismurteen äännerakenteen variaatiota ja muuttumista. Selvitän, miten jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät (iA, eA, UA ja OA) sekä kaksoisvokaalit aa ja ää edustuvat nykyvienalaismurteissa ja miten vokaalijonojen edustus on muuttunut 30 vuodessa. Kielen muuttumista tutkin reaaliajassa: vertailen toisiinsa 1970-luvun taitteessa ja 2000-luvun taitteessa tallennettujen haastattelujen kieltä. Lähtökohdiltaan työni liittyy sekä sosiolingvistiseen tutkimusperinteeseen että kielikontaktitutkimukseen. Keskeinen kysymys on, miten vienankarjalan läheinen sukukieli, suomi, vaikuttaa nykyvienankarjalaan. Kielenmuutosten seuraamisessa yksi tavoite on myös testata morfologisen ja leksikaalisen diffuusion teorioita sekä pyrkiä kehittämään mainittuja teorioita eteenpäin. Variaation idiolekteittaisen tarkastelun kohdalla selvitän, miten informanttien kieliasenteet vaikuttavat heidän kielelliseen variaatioonsa ja pystyvätkö sosiaalinen verkko ja sen rakenne selittämään variaation idiolekteittaisia eroja. Tulokset osoittavat, että variaatio vienankarjalan jälkitavujen A-loppuisissa vokaalijonoissa on erittäin runsasta. Tähän lienevät vaikuttaneet karjalan kielen vähemmistöasema ja uhanalaisuus sekä suuret yhteiskunnalliset muutokset. Variaatiota ja kielenmuutoksia ovat säädelleet muun muassa morfologiset tekijät, lekseemien taajuus sekä jälkitavujen vokaalijonojen pyrkimys symmetriaan. Eräissä vokaalijonoissa vienalaismurteiden tyypillisin variantti on alkanut yleistyä, ja eräissä vokaalijonoissa taas kontaktilähtöinen variantti on lisännyt suosiotaan. Aineistossani on havaittavissa myös muutoksia, joihin lienevät vaikuttaneet sekä kielenulkoiset syyt (kielikontakti) että kielensisäiset syyt (orastava systeeminmuutos). Tässä työssä diffuusioteorioiden testaaminen on osoittanut, että kontaktilähtöiset variantit yleistyvät kielessä usein käänteisessä morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä ja tarttuvat herkemmin suurtaajuisiin muotoryhmiin. Sitä vastoin alhaalta leviävät muutokset eivät ole aineistossani aina edenneet morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä, kuten olen olettanut. Muutoksen muotoryhmittäistä etenemistä saattaakin "sekoittaa" muutoksen luonteen muuttuminen. Lekseemeittäin muutokset ovat edenneet pääosin hypoteesini mukaisesti: alhaalta leviävät muutokset ovat tarttuneet ensin sanaston suurtaajuiseen osaan ja ylhäältä leviävät muutokset ensin sanaston pientaajuiseen osaan. Tulokset variaation yksilöllisistä eroista osoittavat, että eräiden varianttien taaja käyttö selittyy sosiaalisen verkon rakenteesta ja verkon jäsenten vaikutuksesta mutta sosiaaliset verkot yksinään eivät pysty kielen vaihtelua selittämään. Sen sijaan tulokset viittaavat siihen, että kieliasenteet ja ihmisen etninen lojaalisuus vaikuttavat siihen, millaisia kielellisiä valintoja hän tekee. Kontaktilähtöiset innovaatiot ovat monin kohdin yleisempiä sellaisten informanttien kielessä, joille suomi on karjalaa vetovoimaisempi prestiisikieli.