Abstract This research examines one three-generations' conceptions of the justification and educational effects of parental acceptance and rejection. The three-generations was comprised of 80-year-old lady, her 57-year-old daughter and 33-year-old granddaughter. Main interest of the research is to investigate those changes that can be found in grandmother's, mother's and daughter's ways of perceiving parental acceptance and rejection. In theoretical level of the research, constructively oriented child- and educational research and so called "empiric" social study are bridged. The research is a qualitative case study and its empirical data is collected by interviews. Three-generations, so called primary informants, are personally interviewed and interviewed all three being present at the same time. Geertz's interpretive basis are used as a theoretical basis for collecting and analysing the data. The actual research method of empirical data analysis has been Koski's method, which is based on Gadamer's hermeneutics. Results point out that the three-generations' conceptions of the justification of parental acceptance and rejection seem to be similar from one generation to another, but the women's speech of educational effects of acceptance and rejection includes more differences between generations. Results can partly be explained so that we can expect that behaviour in commonplace level often remains similar from one generation to another in spite of surrounding social trends. Accordingly, we can think that the speech of when a person has considered showing acceptance and rejection to a child acceptable in his/her behaviour, may remain similar from one generation to another because of its commonplace nature. Change in conceptions of the educational effects of acceptance and rejection may be explained by the aspect that the speech of educational effects detach itself from the level of commonplace behaviour, contrary to speech of justification. We can therefore assume that the abstract speech is affected by society's trends and educational atmosphere. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan yhden sukupolvikolmikon käsityksiä lapseen kohdistettavan hyväksynnän ja torjunnan oikeutuksesta ja kasvatuksellisista vaikutuksista. Sukupolvikolmikon muodostavat 80-vuotias rouva, hänen 57-vuotias tyttärensä ja 33-vuotias tyttärentyttärensä. Ydinmielenkiinnon kohteena on kysymys siitä, millaisia muutoksia on havaittavissa sukupolvikolmikon isoäidin, äidin ja tyttären tavassa hahmottaa kotikasvatukseen liittyvä hyväksyntä ja torjunta. Teoreettisella tasolla tavoitteena on rakentaa siltaa "empiristisen" sosialisaatiotutkimuksen ja konstruktivistisesti orientoituneen lapsi- ja kasvatustutkimuksen välille. Tutkimus on otteeltaan laadullinen tapaustutkimus ja sen empiirinen aineisto on kerätty haastatteluin. Sukupolvikolmikkoa on haastateltu henkilökohtaisesti ja koko kolmikon ollessa yhtä aikaa läsnä. Haastatteluaineiston keruun ja analyysin teoreettisena pohjustuksena on käytetty Geertzin tulkinnallisia lähtökohtia. Varsinaisena metodina tutkimuksen empiirisen aineiston analysoinnissa on käytetty Kosken Gadamerin hermeneutiikasta eksplikoimaa menetelmää. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sukupolvikolmikon käsitykset hyväksynnän ja torjunnan oikeutuksesta näyttävät säilyneen samantapaisia sukupolvesta toiseen, mutta kolmikon puhe hyväksynnän ja torjunnan kasvatuksellisista vaikutuksista sisältää enemmän eroavaisuuksia sukupolvien kesken. Tulosta selittää osaltaan se, että voi olettaa käyttäytymisen siirtyvän usein arkipäivän tasolla melko samantapaisena sukupolvesta toiseen välittämättä paljonkaan ympäröivän ajan ja yhteiskunnan virtauksista. Voi siis ajatella, että myös puhe siitä, milloin henkilö on toiminnassaan pitänyt oikeutettuna hyväksynnän ja torjunnan osoittamista lapselle, voi arkipäiväisyytensä vuoksi säilyä samantapaisena sukupolvelta toiselle. Hyväksynnän ja torjunnan kasvatuksellisia vaikutuksia koskevien käsitysten muuttumista sukupolvesta toiseen saattaa selittää osaltaan se, että puhe kasvatuksellisista vaikutuksista liikkuu enemmän irti arkipäiväisen käyttäytymisen tasosta kuin puhe oikeutuksesta. Voi siis olettaa, että abstraktimpaan puheeseen vaikuttaa enemmän kulloisenkin yhteiskunnallisen ajan aatevirtaukset ja yhteiskunnallinen kasvatusilmapiiri.