Spelling suggestions: "subject:"tukiasemaklusterointi"" "subject:"tukiasematuotteita""
1 |
Learning-based methods for resource allocation and interference management in energy-efficient small cell networksSamarakoon, S. (Sumudu) 07 November 2017 (has links)
Abstract
Resource allocation and interference management in wireless small cell networks have been areas of key research interest in the past few years. Although a large number of research studies have been carried out, the needs for high capacity, reliability, and energy efficiency in the emerging fifth-generation (5G) networks warrants the development of methodologies focusing on ultra-dense and self-organizing small cell network (SCN) scenarios. In this regard, the prime motivation of this thesis is to propose an array of distributed methodologies to solve the problem of joint resource allocation and interference management in SCNs pertaining to different network architectures.
The present dissertation proposes and investigates distributed control mechanisms for wireless SCNs mainly in three cases: a backhaul-aware interference management mechanism of the uplink of wireless SCNs, a dynamic cluster-based approach for maximizing the energy efficiency of dense wireless SCNs, and a joint power control and user scheduling mechanism for optimizing energy efficiency in ultra-dense SCNs. Optimizing SCNs, especially in the ultra-dense regime, is extremely challenging due to the severe coupling in interference and the dynamics of both queues and channel states. Moreover, due to the lack of inter-base station/cluster communications, smart distributed learning mechanisms are required to autonomously choose optimal transmission strategies based on local information. To overcome these challenges, an array of distributed algorithms are developed by combining the tools from machine learning, Lyapunov optimization and mean-field theory.
For each of the above proposals, extensive sets of simulations have been carried out to validate the performance of the proposed methods compared to conventional models that fail to account for the limitations due to network scale, dynamics of queue and channel states, backhaul heterogeneity and capacity constraints, and the lack of coordination between network elements. The results of the proposed methods yield significant gains of the proposed methods in terms of energy savings, rate improvements, and delay reductions compared to the conventional models studied in the existing literature. / Tiivistelmä
Langattomien piensoluverkkojen resurssien allokointi ja häiriön hallinta on ollut viime vuosina tärkeä tutkimuskohde. Tutkimuksia on tehty paljon, mutta uudet viidennen sukupolven (5G) verkot vaativat suurta kapasiteettia, luotettavuutta ja energiatehokkuutta. Sen vuoksi on kehitettävä menetelmiä, jotka keskittyy ultratiheisiin ja itseorganisoituviin piensoluverkkoihin. (SCN). Tämän väitöskirjan tärkein tavoite onkin esittää joukko hajautettuja menetelmiä piensoluverkkojen yhteisten resurssien allokointiin ja häiriön hallintaan, kun käytössä on erilaisia verkkoarkkitehtuureja.
Tässä väitöskirjassa ehdotetaan ja tutkitaan hajautettuja menetelmiä langattomien piensoluverkkojen hallintaan kolmessa eri tilanteessa: välityskanavan huomioiva häiriönhallinta menetelmä langattomissa piensoluverkoissa, dynaamisiin klustereihin perustuva malli tiheiden langattomien piensoluverkkojen energiatehokkuuden maksimointiin ja yhteinen tehonsäädön ja käyttäjien allokaatio menetelmä ultratiheiden piensoluverkkojen energiatehokkuuden optimointiin. Ultratiheiden piensoluverkkojen optimointi on erittäin haastavaa häiriön sekä jonojen ja kanavatilojen vahvojen kytkösten vuoksi. Lisäksi, koska klustereilla/tukiasemilla ei ole kommunikaatiota, tarvitaan hajautettuja oppimisalgoritmeja, jotta saadaan itsenäisesti valittua optimaaliset lähetys menetelmät hyödyntäen vain paikallista tietoa. Tämän vuoksi kehitetään useita hajautettuja algoritmeja, jotka hyödyntävät koneoppimista, Lyapunov optimointia ja mean-field teoriaa.
Kaikki yllä olevat esitetyt menetelmät on validoitu laajoilla simulaatioilla, joilla on voitu todentaa niiden suorituskyky perinteisiin malleihin verrattuna. Perinteiset mallit eivät pysty ottamaan huomioon verkon laajuuden, jonon ja kanavatilojen dynamiikan, eri välityskanavien ja rajallisen kapasiteetin asettamia rajoituksia sekä verkon elementtien välisen koordinoinnin puuttumista. Esitetyt menetelmät tuottavat huomattavia parannuksia energiansäästöön, siirtonopeuteen ja viiveiden vähentämiseen verrattuna perinteisiin malleihin, joita kirjallisuudessa on tarkasteltu.
|
Page generated in 0.044 seconds