Utopian literature has been around for half a millennium, officially beginning with Sir Thomas More’s Utopia (1516). As a genre, it has survived several lulls in popularity, always to return with a new generation of authors imagining ideal societies. However, the current hiatus in the genre that started in early 20th century has caused several researchers to argue that the genre is either dead or dying. The argument goes that due to the failings of socialism and the horrors of two World Wars, people became pessimistic, lost their hope for the future and their heart for utopia. This same time period saw the birth and rise of dystopian literature. While this pessimism certainly plays a part in the current hiatus of utopian genre, it is unlikely to be the only reason. Another reason could be the lack of good narratives. It is difficult to tell a good story in a utopian setting, where everything is supposed to be perfect and any change would necessarily be for the worse, while a dystopian setting would not have this problem. The main argument of this paper, then, is that the decline in the popularity of utopian literature is not only related to general pessimism, but that a lack of proper narratives and exciting stories is a large part of it as well. Furthermore, this paper aims to show that utopian literature can provide good narratives, and that Iain M. Banks’ science fiction novels set in the fictional utopian society called the Culture are one possible solution for the current lull that utopian literature faces. The argument consists of three stages. The first stage aims to define utopia using several academic sources, to explore where the utopian tradition stems from and what its purpose was in a historical context. This is done to gain further insight into the reasons for the utopian decline. The second stage focuses on the characteristics of the Culture, Iain M. Banks’ fictional utopian society, partly to establish that it really is a utopia, but mainly to see how it differs from other utopias. The third and final stage focuses on the narrative problems that utopian literature faces, using examples of several classical utopian texts in relation to narrative theories, followed by an analysis of Banks’ novels Excession (1996) and Use of Weapons (1990) to establish how Banks creates narrative tension and exciting stories in a literary genre that has defied such tricks for centuries. While in the end it is impossible to say if Banks’ narratives would truly be a beginning of a new rise for the utopian, they certainly show that utopian literature is not dead. / Utopiakirjallisuus, joka lasketaan alkaneeksi Sir Thomas Moren teoksesta Utopia (1516), on ollut olemassa jo puoli vuosituhatta. Se on selvitytynyt omana tyylilajinaan useasta suosion romahtamisesta huolimatta nousten aina uuden sukupolven myötä tuomaan mielikuvitelmia täydellisistä yhteiskunnista. Kuitenkin tämänhetkinen, jo 1900-luvun alkupuolella alkanut suvantovaihe utopiakirjallisuuden suosiossa on johtanut siihen, että usea tutkija on julistanut tyylilajin kuolleeksi, tai vähintään kuolevaksi. Heidän perustelunaan on se, että sosialismin epäonnistuminen ja kaksi maailmansotaa veivät ihmisiltä uskon positiiviseen tulevaisuuteen ja sen myötä utopiaan. Vaikka tällä pessimismillä on epäilemättä oma roolinsa nykyisessä suvantovaiheessa, se tuskin voi olla sille ainoa syy. Toinen mahdollinen syy saattaa olla mielenkiintoisten tarinoiden puuttuminen. On vaikea kertoa tarinaa täydellisestä yhteiskunnasta, sillä jotta kyseessä olisi utopia ja kaikki täydellistä, kaikki muutos tilanteessa johtaisi väistämättä huonompaan lopputulokseen. Dystopiaan sijoittuvilla tarinoilla ei ole tätä ongelmaa. Tämän tutkielman päätavoite onkin näyttää, että utopiakirjallisuuden suosion hiipuminen ei liity pelkästään yleiseen pessimismiin, vaan että mielenkiintoisten tarinoiden puuttumisella on ollut tähän myös merkittävä vaikutus. Tämän lisäksi tarkoitus on osoittaa, että utopiakirjallisuuden alueella on mahdollista kertoa myös mielenkiintoisia tarinoita, ja että Iain M. Banksin tieteiskirjallisuuteen lukeutuvat teokset Kulttuuri-nimisestä (the Culture) fiktiivisestä utopistisesta yhteiskunnasta ovat yksi mahdollinen ratkaisu suvantovaiheesta nousuun. Tämän tutkimuksen argumentointi koostuu kolmesta osasta: ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan useiden muiden tutkimusten avulla sitä, mitä utopia ja utopiakirjallisuus oikein tarkoittavat. Tämän vaiheen tarkoitus on selvittää syitä utopiakirjallisuuden suosion laskuun tutkimalla mistä utopian perinteet oikein tulevat ja mikä tarkoitus utopiakirjallisuudella on sen historian aikana ollut. Toisessa vaiheessa keskitytään Banksin kuvitteelliseen Kulttuuriin ja sen ominaisuuksiin. Tarkoitus on sekä selvittää onko Kulttuuri tosiaan utopia, että kuinka se eroaa muista, aikaisemmista utopioista. Kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa keskitytään utopioiden kerronnallisiin ongelmiin tutkailemalla ensin tyylilajin historiallisia tekstejä eri tarinankerrontaan perustuvien teorioiden pohjalta, jonka jälkeen analysoidaan kaksi Banksin teosta, Excession (1996) ja Use of Weapons (1990). Analyysin tavoitteena on tarkastella kuinka Banks luo kerronnallisia jännitteitä ja kiinnostavia tarinoita utopiakirjallisuuden tyylilajissa, joka on onnistunut tekemään tarinankerronnasta vaikeaa jo vuosisatoja. Vaikka loppujen lopuksi ei ole mahdollista vetää johtopäätöstä siitä, onko Banksin teokset merkki uudenlaisen utopian noususta, niin ainakin ne luovat toivoa, että utopiakirjallisuus ei ole vielä kuolemassa.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201609232821 |
| Date | 26 September 2016 |
| Creators | Oksanen, A. (Atte) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | English |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Atte Oksanen, 2016 |
Page generated in 0.0025 seconds