Diese Arbeit setzt sich zum Ziel, die Natursymbole in Thomas Manns Roman Der Zauberberg (1924) als Versinnlichung eines Individuationsprozesses zu untersuchen. Die im Roman auftauchenden Natursymbole, Orte und landschaftlichen Phänomene bilden einen wichtigen Teil des Romans und seiner Anziehungskraft. Es wird untersucht, was für eine Rolle die Natursymbole und die symbolischen Orte in der Handlung spielen. Diese Elemente werden als Erscheinungen der Psyche betrachtet und ihre Funktionen und Bedeutung für den Individuationsprozess analysiert. Die Werke von C. G. Jung, besonders seine dynamische Symboltheorie und Archetypenlehre, bilden die theoretische Grundlage dieser Arbeit. Auch seine Theorien über das kollektive Unbewusste und über die Funktion der Mythen und Märchen bieten wichtige Werkzeuge zur literaturpsychologischen Interpretation des Zauberbergs. Jung zufolge schildern Mythen und Märchen unbewusste Vorgänge im Verlauf des Individuationsprozesses und somit kann man die Erscheinungsformen und das Zusammenspiel der Archetypen darin betrachten. Obwohl ein literarisches Werk natürlich nicht diesem Schema folgen muss, kann man möglicherweise Probleme der literarischen Figuren auf Verwerfungen und dramatische Konflikte im Individuationsprozess zurückführen. Die Theorien von Jung berücksichtigen die subjektiven Erfahrungen des Autors, aber reduzieren den Text nicht nur auf die biografischen Faktoren. Sein Konzept des kollektiven Unbewussten berücksichtigt auch den allgemeinmenschlichen Aspekt und den unerschöpflichen Charakter eines Kunstwerks. Ich gehe mit Jung von der Hypothese aus, dass ein literarisches Werk als eine Darstellung der psychischen Prozesse untersucht werden kann. Die Natursymbole können durch literaturpsychologische Mittel untersucht werden und als Phänomene der Psyche betrachtet werden. Natursymbole sind Indikatoren der psychischen Umwelt und stellen Phasen des Individuationsprozesses dar. Sie haben im Zauberberg einen antizipierenden Charakter, indem sie neue Phasen der Individuation einführen oder personifizierte archetypische Figuren hervorrufen. Die praktische Bedeutung dieser Arbeit liegt in ihren Ansätzen zur literaturpsychologischen Forschung sowie Thomas Mann – Forschung. Sie konzentriert sich auf die Darstellung der psychischen Umgebung durch Natursymbole, aber versucht auch, das Verhältnis der personifizierten archetypischen Bilder und Natursymbole zu erklären. Sie dient auch als Ausgangspunkt zur erweiterten Studie der Verwendung von Natursymbolen in Thomas Manns Werken. / Pro gradu -työssäni tutkin luontosymboleja psyykkisen ympäristön ja individuaatioprosessin havainnollistajina Thomas Mannin romaanissa Taikavuori (1924). Luontosymbolit, erilaiset paikat ja maantieteelliset ilmiöt ovat tärkeä osa romaania ja sen viehätysvoimaa. Tutkielmassa näitä elementtejä tarkastellaan psyyken ilmiöinä ja selvitetään niiden merkitystä päähenkilön, Hans Castorpin, psyykkisessä kehityksessä. Carl Jungin psykoanalyyttinen tutkimus muodostaa tutkielman teoreettisen pohjan. Avainasemassa on Jungin dynaaminen symboliteoria, jonka mukaan symbolia ei voi kiinnittää vain yhteen tiettyyn merkitykseen sen sisältämien tiedostamattomien elementtien vuoksi. Tukeudun myös Jungin arkkityyppiteoriaan ja hänen käsitykseensä kollektiivisesta tiedostamattomasta sekä myyttien ja satujen olemuksesta. Jungin käsite arkkityyppi tarkoittaa universaaleja psyykkisiä rakenteita, jotka tuottavat symbolista kuvastoa ja ohjaavat ihmisen käyttäytymistä. Myytit ja sadut nähdään tiedostamattomien prosessien kuvaajina, jotka mahdollistavat arkkityppien ja niiden toiminnan havainnoinnin. Jung johti myyttien rakenteesta individuaatioprosessin kaavan. Vaikka kirjallinen teos ei välttämättä tarkasti seuraa tätä kaavaa, se voi toimia lähtökohtana kirjallisen hahmon ongelmien ja kehityksen analysoimisessa. Jungin teoriat huomioivat myös kirjailijan henkilökohtaiset kokemukset ja vaikuttimet teoksen synnyssä, mutta eivät rajoitu niihin. Kollektiivisen tiedostamattoman käsite huomioi taideteoksen yleisinhimillisen ja merkityksissään ehtymättömän luonteen. Tutkielmassani yhdyn Jungin oletukseen siitä, että kirjallista tekstiä voi tutkia psyykkisten prosessien kuvaajana. Luontosymbolit ovat henkilöhahmojen tavoin aitoja arkkityyppisiä kuvia. Ne antavat tietoa kirjallisen hahmon psyykkisestä ympäristöstä ja kuvaavat individuaatioprosessin vaiheita. Taikavuoressa luontosymboleilla on myös ennakoiva rooli, sillä ne johdattavat päähenkilön usein uuteen individuaatioprosessin vaiheeseen ja edeltävät personifioituneita arkkityyppisiä hahmoja. Analyysissäni osoitan neljä vaihetta, jotka kuvaavat päähenkilön psyykkisen energian tilaa ja joihin liittyy oma symbolinen kuvastonsa. Kriisi uuteen elämänvaiheeseen siirtymisen yhteydessä saa psyykkisen energian virtaamaan tiedostamattomaan, mikä puolestaan johtaa arkkityyppien kohtaamiseen. Hans Castorp jää animan vaikutusvallan alle, mikä hänen ponnisteluistaan huolimatta estää individuaation toteutumisen ja ympäröivään maailmaan sopeutumisen.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201302011020 |
| Date | 01 February 2013 |
| Creators | Havela, A. (Anniina) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | German |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Anniina Havela, 2013 |
Page generated in 0.0022 seconds