Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani ahdistuneisuuden ulottuvuuksia Mary Shelleyn teoksessa Frankenstein, or, the modern Prometheus (1818). Pääsääntöisesti keskityn teoksen kahden henkilöhahmon, Victor Frankensteinin ja hänen luomansa hirviön kokemaan ahdistukseen ja sen syihin. Tutkimuksessani kuvaan sitä, millaisena ahdistuneisuus teoksessa näyttäytyy ja mitkä sisäiset ja ulkoiset ilmiöt sitä synnyttävät tarkastelemissani henkilöhahmoissa. Karkeasti luokitellen teoksessa esiintyy omaan minuuteen ja sisäisiin ristiriitoihin nivoutuvaa psykologista ahdistusta sekä olemassaoloon liittyvää eksistentiaalista ahdistusta. Keskeisenä psykoanalyyttisena menetelmänä tutkielmassani käytän Sigmund Freudin teorioita ihmisen persoonallisuuden jäsentymisestä, piilotajunnasta, torjunnasta, ahdistuksesta, surusta ja melankoliasta. Teoksen sisältämän eksistentiaalisen ahdistuksen tarkastelussa sovellan Martin Heideggerin olemisen tapoja käsittelevää ajattelua sekä hänen teoretisointiaan olemassaolon mielettömyydestä ja ”maailmaan heitetystä” ihmisestä, ihmisen keskeneräisyydestä, saatavasta ja kuolemasta. Ahdistuneisuus näyttää Victor Frankensteinin tapauksessa nivoutuvan torjuttuihin ja tiedostamattomiin mielensisältöihin sekä niistä aiheutuviin sisäisin ristiriitoihin ja mielen sairastumiseen. Tarkastelen ahdistusta Victor Frankensteinin osalta janana, jonka lievin muoto on eräänlaista elämän perusahdistusta, joka voidaan nähdä myös freudilaisena elämänviettinä tai heideggeriläisenä huolena. Ahdistuneisuuden voimistuminen päähenkilössä johtaa pakkomielteiseen työhön uppoutumiseen, alkaa sen myötä kuormittaa psyykeä liiallisesti ja muuttuu lopulta maniaksi, jota seuraa loppuun palaminen ja depressio, johon taas liittyvät erilaiset pelkotilat, syyllisyydentunteet ja traumaattiset muistot. Frankensteinin hirviön ahdistuneisuus liittyy sen olemassaolon alussa niin ikään elämän perusahdistukseen, joka tässä tapauksessa merkitsee ravinnon, lämmön ja suojan etsimistä, toisin sanoen elossa pysyttelemistä. Kun olento tulee tietoiseksi itsestään ja olemassaolostaan maailmassa, sen ahdistus suuntautuu heideggeriläisittäin heitteisyyteen ja kodittomuuteen: siihen ettei se löydä olemassaololleen syytä tai tarkoitusta eikä paikkaansa maailmassa. Olento ponnistelee rakentaessaan omaa identiteettiään ja merkityksiään, mutta sen omakuva on ristiriidassa sen kanssa, mitä muut siitä ajattelevat ja sen on lopulta omaksuttava muiden näkemys itsestään. Hirviön ajatus elämän merkityksellisyydestä näyttäytyy ystävyyden, rakkauden ja myötätunnon ominaisuuksissa, mutta se epäonnistuu toistuvasti niitä tavoitellessaan, jolloin siinä heräävät kateuden, katkeruuden, vihan ja kostonhalun tunteet. Hirviön halu ja tahto eivät toteudu niissä asioissa, joita se eniten toivoo ja ahdistus syntyykin tässä tapauksessa minän ja maailman välisestä ristiriidasta.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201805241922 |
| Date | 24 May 2018 |
| Creators | Nyfors, M. (Mervi) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Mervi Nyfors, 2018 |
Page generated in 0.0051 seconds