Pro-gradu tutkielmassani tarkastelen subliimin erämaagotiikan kerrontaa ja tematiikkaa Margaret Atwoodin (1939) romaanissa Surfacing (Yli Veden) (1972/1986). Tutkimukseni selvittää, millä tavoin kerronnassa kuvatut subliimin kauhun kokemukset ilmentävät kertojan sisäistä maailmaa ja millaisia merkityksiä erämaalle tässä kuvauksessa annetaan. Luennassani subliimi kauhu ilmenee erityisesti rajalla olon tematiikan kautta. Erämaan synnyttämät pelon ja kauhun tuntemukset liittyvät sekä luonnon ja kulttuurin välisen rajan, että ihmismielen rajojen tarkasteluihin. Tutkielmani teoreettisena pohjana toimivat etenkin Edmund Burken Immanuel Kantin ajatukset subliimin psykologisesta luonteesta sekä uudenlaiset käsitykset subliimista ihmismielen rajoja pohtivana tulkintojen tilana. Gotiikkaa tarkastelen teemoina ja kerronnallisina keinoina, ja sen teorioiden kautta tutkin kauhun psykologisia ja yliluonnollisia piirteitä ja niiden yhteyttä subliimiin. Merkitykselliseksi nousee myös romaanin kerronnallinen ja temaattinen monimerkityksisyys, jota lähestyn narratologian teorioiden kautta. Tutkimuksessani on myös historiallinen näkökulma, jossa luen romaania osana kanadalaisen kirjallisuuden historiaa ja sen goottilaista perinnettä. Tässä tukeudun kanadalaisen kirjallisuuden tutkimukseen, jossa isossa osassa ovat Atwoodin omat huomiot kanadalaisen kirjallisuuden luontosuhteesta. Tutkielmassani osoitan, että Surfacingia voidaan tutkia osana subliimin ja gotiikan traditiota. Tutkimuksestani käy ilmi, että nämä kentät yhdistyvät romaanin kerronnassa ilman selkeää rajaa kertojan kokemuksellisessa yhteydessä luontoon. Tässä subliimi gotiikka merkitsee hämäräperäisyyden, pelon ja kauhun tuntemuksia, joissa vihjaillaan ihmiselle tuntemattomien voimin uhasta. Lisäksi osoitan, kuinka erämaahan kohdistuvasta subliimista kauhusta tulee kertojan psyykkisen tilan paljastaja. Tässä tulkinnassa erämaa näyttäytyy psyykkisenä muistojen tilana, jossa kertojan käsitykset itsestään ja omasta kulttuuristaan problematisoituvat.
Romaanin kerronnan häilyminen toden ja epätoden sekä yliluonnollisen ja mielen tuotosten välillä herättää myös kysymyksen subliimin kokemuksen alkuperästä. Tutkimuksessani kertojan subliimin kauhun kokemuksille annetaankin kaksi vaihtoehtoa. Joko niiden voidaan nähdä palautuvan takaisin kertojan mielen prosesseihin tai niiden alkuperä sijoitetaan johonkin luonnossa itsessään olevaan, yli-inhimilliseen todellisuuteen. Tässä osoitan, kuinka lukijan näkökulmasta romaanin yliluonnolliset tapahtuvat voivat näyttäytyä kertojan hajoavan mielen kuvauksina, mutta kertojalle kokemuksissa on kyse todellisesta, spirituaalisesta yhteydestä luontoon. Kerronnan avoin loppu jättää kuitenkin pysyvän epävarmuuden tunnelman romaaniin, mikä ilmentää mielestäni hyvin subliimiin gotiikkaan kuuluvaa rajalla olon tematiikka. Kertoja joutuu hyväksymään ymmärryksensä rajallisuuden, jolloin subliimi luonto jää saavuttamattomaksi.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201706012311 |
| Date | 01 June 2017 |
| Creators | Kaisanlahti, S. (Sonja) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Sonja Kaisanlahti, 2017 |
Page generated in 0.0047 seconds