Ennenaikaisina syntyneillä lapsilla tiedetään olevan riski erilaisille kielen kehityksen ongelmille. Ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneiden lasten kielellistä kehitystä kerrontataitojen osalta on kuitenkin tutkittu vasta vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää hyvin ennenaikaisina syntyneiden lasten kerrontataitoja ja verrata niitä täysiaikaisina syntyneiden verrokkilasten kerrontataitoihin 9-vuoden iässä. Tutkimuksessani lasten kerrontataitoja tarkasteltiin kuvasarjakerronnan ja uudelleenkerronnan avulla.
Tutkimuksessa käytettiin FM, puheterapeutti Minna Heikkisen hyvin ennenaikaisina syntyneiden lasten väitöskirja-aineistoa (n=87), josta omaan tutkimukseeni valittiin satunnaisesti kymmenen koehenkilöä. Tutkimukseni kontrolliryhmään valittiin niin ikään FM, puheterapeutti Lea Partasen väitöskirja-aineistosta (n=69) satunnaisesti kymmenen täysiaikaisena ja normaalipainoisena syntynyttä lasta. Verrokkiaineisto on kerätty Oulun kaupungin alakouluista 2. ja 3. luokilta. Tutkimukseen osallistuneiden lasten kerrontataitoja tutkittiin ERRNI-testillä (Bishop, 2004), jolla arvioitiin lapsen kykyä tuottaa tarina kuvasarjan pohjalta ja kertoa se uudelleen muistinvaraisesti 10–30 minuuttia kestäneen tauon jälkeen. Lisäksi ERRNI :llä mitattiin lapsen kykyä ymmärtää tarina sisällöllisesti. Pro gradu -tutkielmassani tarkasteltiin myös lasten tuottamien ilmausten keskipituutta (MLUw) kuvasarjan pohjalta tuotetuissa tarinoissa sekä uudelleenkerrotuissa tarinoissa. Tulosten analysoinnissa ja ryhmien välisessä vertailussa käytettiin Mann-Whitneyn kahden riippumattoman otoksen U-testiä sekä graafisia esityksiä.
Tutkimuksen perusteella hyvin ennenaikaisina syntyneiden keskoslasten ja täysiaikaisina syntyneiden verrokkien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa kuvasarjan pohjalta tuotetuissa tarinoissa ja uudelleenkerrotuissa tarinoissa. Tutkimuksen perusteella keskoslapset tuottivat sisällöllisesti jopa hieman parempia tarinoita kuin verrokit. Tarinan sisällön ymmärtämisessä sen sijaan verrokkiryhmä suoriutui keskosryhmää paremmin, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Ilmausten keskipituudessa ei myöskään havaittu tilastollisesti merkitsevää ero ryhmien välillä.
Tutkimustulokset ovat rohkaisevia, ja tukevat muita aiheesta tehtyjä tutkimuksia, joiden mukaan keskosena syntyneet lapset eivät eroa täysiaikaisina syntyneistä lapsista kerrontataitojen suhteen 9-vuoden iässä. Tuloksiin on suhtauduttava kuitenkin varauksella tutkimuksen pienen otoskoon vuoksi. Keskoslasten kerrontataitoja olisikin tärkeää tutkia lisää suuremmalla aineistolla. Kliinisessä työssä kerrontataitojen tutkiminen on tärkeää myös siksi, että kerronnan tutkimisen kautta saadaan monipuolisesti tietoa keskoslasten kielellisistä ja kognitiivisista taidoista.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201509101969 |
| Date | 10 September 2015 |
| Creators | Marjeta, E. (Essi) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Essi Marjeta, 2015 |
Page generated in 0.0026 seconds