Spelling suggestions: "subject:"logopedics"" "subject:"logopaedics""
1 |
Hyvin ennenaikaisina syntyneiden lasten ääntely ja varhainen vuorovaikutus 0 - 8 kuukauden kronologisessa iässäFyrstén, S. (Salla) 08 November 2013 (has links)
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli vertailla hyvin ennenaikaisina syntyneiden ja täysiaikaisina syntyneiden lasten ääntelyn kehitystä sekä havainnoida vuorovaikutuksen merkitystä ääntelyn määrälle. Tutkielmassa tarkasteltiin kolmen vertailuparin kohdalla sitä, eroaako ennenaikaisina ja täysiaikaisina syntyneiden lasten ääntelyn määrä tutkimusjakson aikana ja poikkeaako ääntelyn laadullinen kehitys lasten välillä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä ääntelyn määrälle selvitettiin havainnoimalla ääntelyn muutosta, kun vuorovaikutustilanteesta siirryttiin tilanteeseen, jossa aktiivista vuorovaikutusta pyrittiin välttämään. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin, onko vanhempien ilmaisujen määrän sekä lasten ääntelyaktiivisuuden välillä yhteyttä.
Aineisto kerättiin äänittämällä ja videoimalla ennenaikaisina syntyneitä lapsia 0–8 kuukauden kronologisessa iässä ja täysiaikaisina syntyneitä lapsia 0–6 kuukauden iässä. Havainnointitilanteet olivat 30 minuutin mittaisia, ja niitä oli kolmen ensimmäisen ikäkuukauden aikana keskimäärin joka toinen viikko ja myöhemmin kerran kuukaudessa. Tietoa kerättiin myös vanhempia haastattelemalla. Analyysit tehtiin kronologisessa ja korjatussa iässä lukuun ottamatta vanhempien ilmaisujen määrän ja lasten ääntelyaktiivisuuden välisen yhteyden analyysia, joka tehtiin vain kronologisessa iässä.
Ennenaikaisina syntyneillä lapsilla havaittiin selvä ääntelyn laadullisen kehityksen viive kronologisessa ja osittain myös korjatussa iässä. Ääntelyn määrän erot ennenaikaisina ja täysiaikaisina syntyneiden lasten välillä tulivat esille puolestaan vain yhdessä vertailuparissa, jossa ennenaikaisena syntynyt lapsi äänteli usein täysiaikaisena syntynyttä lasta enemmän. Vuorovaikutustilanne lisäsi erityisesti yhden ennenaikaisena syntyneen lapsen ääntelyä. Vanhempien ilmaisujen määrän ja täysiaikaisina syntyneiden lasten ääntelyn määrän välillä havaittiin suuntaa antava positiivinen yhteys, mutta ennenaikaisina syntyneiden lasten kohdalla yhteyttä ei vaikuttanut yleisesti olevan. Tutkielman perusteella lisätutkimusta etenkin ennenaikaisina syntyneiden lasten ääntelyn laadullisesta kehityksestä ja vuorovaikutuksen merkityksestä ääntelylle tarvitaan lisää.
|
2 |
Varhaisten kielellisten ja kommunikointitaitojen taustatekijätLatvakoski, A. (Anna) 05 May 2014 (has links)
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella taustatekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen kielellisiin ja kommunikointitaitoihin 18 kuukauden iässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti lapsen sosioemotionaalisen kehityksen, lapsen kokonaiskehitykseen ja terveyteen liittyvien seikkojen sekä lapsen vanhempiin ja perheeseen liittyvien tekijöiden yhteyttä varhaisiin kielellisiin ja kommunikointitaitoihin.
Tutkimukseen osallistui 35 lasta, jotka olivat iältään noin 18 kuukauden ikäisiä. Lasten vanhemmat täyttivät neljä kyselylomaketta, jotka olivat taustatietolomake, BITSEA MCDI ja ESIKKO.
Tutkimustulosten perusteella lapsen sosioemotionaalinen kompetenssi, sukupuoli, syömisongelmat, isän ikä ja koulutus, esikoisuus ja sisarusten lukumäärä olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä yhteen tai useampaan kielellisen ja kommunikatiivisen tason mittariin. Sen sijaan ongelmat sosioemotionaalisessa kehityksessä, rintaruokinnan kesto, korvatulehdusten määrä, äidin ikä ja koulutus sekä lähisuvun kielelliset pulmat eivät tässä tutkimuksessa olleet yhteydessä varhaisiin kielellisiin ja kommunikointitaitoihin.
Tulokset tukivat pääosin aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimuksia, mutta myös jotain ennalta odottamattomia tuloksia nousi esiin. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että lapsen varhaiseen kielelliseen ja kommunikointitaitoihin vaikuttavat hyvin monet eri asiat, joiden yhteisvaikutuksia ei kuitenkaan voitu tarkastella aineiston pienestä otoskoosta johtuen. Varhainen ikäpiste tuo myös omat haasteensa, eikä kaikkien taustatekijöiden vaikutus välttämättä vielä näkynyt 18 kuukauden iässä.
|
3 |
Taustamelun vaikutus 4-vuotiaiden lasten keskushermostolliseen kuullun prosessointiin:kuuloherätevastetutkimusHäkli, H. (Henna) 12 May 2014 (has links)
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää kuuloherätevasteiden (auditory event related potentials, AERP) avulla, miten taustamelu vaikuttaa tyypillisesti kehittyvien 4-vuotiaiden lasten keskushermostolliseen kuullun prosessointiin. Keskushermostollisen kuullun prosessoinnin osa-alueista tarkasteltiin esitietoista kuullun havaitsemista tutkimalla obligatorisia vasteita ja esitietoista kuullun erottelua tutkimalla poikkeavuusnegatiivisuus- eli MMN-vasteita hiljaisuudessa ja taustamelussa. Tutkielmassa haluttiin selvittää eroaako obligatoristen vasteiden ja eri devianttiärsykkeiden aikaansaamien MMN-vasteiden voimakkuus, sijoittuminen ja ajoitus hiljaisuudessa ja taustamelussa.
Tutkimuksen koehenkilöt (N = 11) olivat tyypillisesti kehittyviä suomenkielisiä 4-vuotiaita lapsia (keski-ikä 4v 3kk). Koehenkilöiden korvat olivat terveet ja kuulo sekä kielellinen kehitys normaalia. Kuuloherätevastemittauksissa ärsykkeiden esittämiseen käytettiin monipiirreparadigmaa, jossa esiintyi standardiärsykkeitä (semisynteettiset suomen kielen tavut /kee/ tai /pii/), viisi erilaista poikkeavaa eli devianttiärsykettä (intensiteetti, vokaalin kesto, konsonantti, taajuus, vokaali) sekä novel- eli yllätysärsykkeitä. Ärsykesarjat esitettiin hiljaisuudessa ja puheensorinaa (babble) muistuttavassa taustamelussa. Analyysiin otettiin mukaan intensiteetin muutokselle, vokaalin keston lyhenemiselle, konsonantin vaihtumiselle, taajuuden muutokselle ja vokaalin vaihtumiselle syntyneet MMN-vasteet hiljaisuudessa ja taustamelussa. Myös standardiärsykkeille syntyneitä obligatoristen vasteiden eri komponentteja P1-N2-N4 tarkasteltiin erikseen hiljaisuudessa ja taustamelussa.
Tulokset osoittavat, että taustamelu heikentää tilastollisesti merkitsevästi P1-vasteen voimakkuutta ja kasvattaa N2-N4-vasteiden voimakkuutta. Taustamelu ei vaikuta P1-N2 vasteiden sijoittumiseen. Puolestaan taustamelussa N4-vaste on voimakkaampi frontaalilinjassa kuin sentraalilinjassa, kun taas hiljaisuudessa N4-vasteen sijoittumisessa ei ole eroa. Taustamelu ei vaikuta obligatoristen (P1-N2-N4) vasteiden ajoitukseen. Lisäksi tulokset osoittavat, että konsonantin muutokselle syntyy hiljaisuudessa MMN-vaste, mutta ei enää taustamelussa. Intensiteetin muutokselle ei synny MMN-vastetta hiljaisuudessa eikä taustamelussa. Tulokset osoittavat, että taustamelu heikentää tilastollisesti merkitsevästi vokaalin keston lyhenemiselle ja vokaalin vaihtumiselle syntyneiden MMN-vasteiden voimakkuutta. Taustamelu ei vaikuta taajuuden muutokseen havaitsemiseen. Taustamelulla ei ole vaikutusta MMN-vasteiden sijoittumiseen ja ajoittumiseen.
Tämä tutkimus tuo uutta tietoa taustamelun vaikutuksesta tyypillisesti kehittyvien 4-vuotiaiden lasten esitietoiseen kuullun havaitsemiseen ja esitietoisen kuullun erottelun tarkkuuden heikkenemiseen sekä N4-vasteen voimistumiseen taustamelussa. Lisäksi tämän työn havainnot taustamelun vaikutuksesta esitietoisen kuullun havaitsemisen eri osa-alueisiin ja esitietoiseen kuullun erotteluun ovat samansuuntaisia kuin aikaisemmat kouluikäisiä lapsia ja aikuisia koskevat tutkimustulokset. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että taustamelu heikentää auditiivisten sensoristen muistijälkien muodostumista tavujen akustis-foneettisille piirteille ja kuormittaa auditiivisen sensorisen muistin toimintaa. Taustamelu heikentää lingvististen muistiedustusten muodostumista tavuille, mikä edeltää pääsyä sanojen leksikaaliseen muotoon. Voidaan ehdottaa, että taustamelu heikentää akustis-foneettisten muistijälkien vertailuprosessia, mikä nähdään heikentyneenä MMN-vasteena. Taustamelun ennaltaehkäisy on aloitettava varhain, sillä lapset muodostavat suuren joukon, joiden puhe ja kieli ovat vasta kehittymässä, usein taustamelun ympäröimänä. Päiväkotien kuunteluolosuhteiden parantamiseen on puututtava, sillä taustamelulla voi olla pitkäaikaisia seurauksia lasten kielellisiin taitoihin.
|
4 |
Epäsanantoistotaidot kielellisesti tyypillisesti kehittyneillä 6-vuotiailla lapsillaAhonen, M. (Marianne) 15 May 2014 (has links)
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää 6-vuotiaiden kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden suomalaislasten epäsanantoistotaitoja. Tutkimus toteutettiin osana Language Impairment in a Multilingual Society: Linguistic Patterns and the Road to Assessment -tutkimushanketta.
Tutkimuksen koehenkilöinä oli 29 kielellisesti tyypillisesti kehittynyttä 6-vuotiasta lasta. Tutkimusmenetelminä käytettiin kielispesifiä epäsanantoistotestiä sekä kahta universaalia epäsanantoistotestiä. Tutkimuksessa verrattiin kielispesifillä ja universaalilla epäsanantoistotestillä saatuja tuloksia toisiinsa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja epäsanantoistotaidoissa.
Tulokset osoittivat, että oikein toistettujen epäsanojen prosentuaalinen osuus vaihteli kielellisesti tyypillisesti kehittyneillä 6-vuotiailla lapsilla 62,5 ja 100 % välillä. Tutkimus osoitti, että kielispesifillä testillä ja universaalilla tasaisen painotuksen testillä mitattuna lasten epäsanantoistotaidoissa ei ilmennyt tilastollisesti merkitsevää eroa testien välillä. Sen sijaan kielispesifin ja universaalin suomen kielen painotuksen testin väliltä suoriutumisessa löydettiin tilastollisesti merkitsevä ero. Lapset suoriutuivat paremmin universaalissa suomen kielen painotuksen epäsanantoistotestissä kuin kielispesifissä epäsanantoistotestissä. Sukupuolella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta epäsanantoistotaitoihin.
Tämän pro gradu -tutkielman tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa. Tämän tutkimuksen tuloksista saadaan tietoa siitä, miten suomalaiset kielellisesti tyypillisesti kehittyneet 6-vuotiaat lapset keskimäärin suoriutuvat tutkimuksessa käytetyistä kolmesta epäsanantoistotestistä. Kliinisessä työssä tuloksia voidaan hyödyntää tarkasteltaessa kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden lasten kielellistä kehitystasoa. Lisäksi sitä voidaan käyttää apuna mahdollisten kielellisten vaikeuksien tunnistamisessa ja diagnosoinnissa. Koska aineisto oli pieni, tuloksia voidaan pitää lähinnä suuntaa antavina.
|
5 |
Puheterapeuttien kokemukset tablettitietokoneiden käytöstä puheterapiassaSiira, O. (Oona) 09 November 2015 (has links)
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli kartoittaa suomalaisten puheterapeuttien kokemuksia tablettitietokoneiden käytöstä puheterapiassa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisten asiakkaiden kanssa, ja mihin tarkoituksiin tablettitietokoneita yleisimmin käytetään. Lisäksi kysyttiin puheterapeuttien omia mielipiteitä ja kokemuksia siitä, miten tabletit soveltuvat puheterapiakäyttöön heidän mielestään.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena verkossa. Kysely linkitettiin yhteisöpalvelu Facebookin suljettuihin ryhmiin, joissa on eri alojen ammattilaisia keskustelemassa tabletti-tietokoneiden mahdollisuuksista kuntoutuksessa ja opetuksessa. Kyselyyn vastasi 62 puheterapeuttia. Heistä suurin osa käytti tablettia työssään päivittäin tai lähes päivittäin.
Tabletteja käytettiin monipuolisesti erilaisten asiakkaiden kanssa, mutta eniten lasten kielellisten vaikeuksien kuntoutukseen. Yleisimmät käyttötarkoitukset olivat kuntoutus sekä palkitseminen. Myös monet muut työtehtävät hoituivat tabletilla, kuten tiedonhaku, muistiinpanojen kirjoittaminen sekä materiaalin tallennus. Liikkuvat puheterapeutit kokivat hyötyvänsä tabletista jopa itse eniten, sillä laite on pieni, kevyt sekä nopea ottaa käyttöön. Tabletin käyttöä vältettiin, jos asiakkaalla on ongelmia ensisijaisesti vuorovaikutuksessa tai jos tabletti on lapselle liian tärkeä. Aikuisten kanssa käyttö ei välttämättä onnistu, jos kuntoutujalla on vaikeita kognitiivisia ongelmia, tai jos kuntoutuja ei itse halua opetella tabletin käyttöä. Tabletin onnistunut käyttö on riippuvaista myös puheterapeutin omista taidoista käyttää laitetta tavoitteellisesti. Ongelmallista tabletin hyödyntämisessä tällä hetkellä on se, että suomenkielisiä sovelluksia on tarjolla hyvin vähän. Erityisesti suomen kielen kieliopin ja kielellisen tietoisuuden harjoitteluun sopivia sovelluksia tarvittaisiin lisää. Pulaa on myös aikuiskuntoutujille sopivista sovelluksista. Myös muunlaisia puheterapeutin työhön sopivia sovelluksia kaivattiin, kuten tavoitteiden suunnitteluun ja seuraamiseen käyviä sovelluksia.
Koska tähän tutkimukseen vastasivat puheterapeutit, jotka jo käyttävät tabletteja usein työssään, ei mielipiteitä voi yleistää koskemaan kaikkien suomalaisten puheterapeuttien mielipiteitä. Vastaukset kuitenkin antoivat melko laajasti yleistä tietoa siitä, mitkä asiat tablettien käytössä tällä hetkellä koetaan hyväksi, ja mitä pitäisi vielä kehittää. Kuitenkin pääasiassa tabletti koetaan hyödylliseksi puheterapiavälineeksi, kunhan tavoitteet ovat selkeät ja asiakkaalla ei ole vuorovaikutuksen ongelmaa. Jatkossa olisi hyvä tehdä lisää kuntoutustutkimusta aiheesta, sillä tähän mennessä kuntoutustutkimuksia on tehty hyvin vähän ja pienillä koehenkilömäärillä.
|
6 |
Hyvin ennenaikaisina ja/tai hyvin pienipainoisina syntyneiden lasten ymmärtävän sanaston kehitys vuoden iässä ja sen yhteys kognitiiviseen kehitykseen kaksivuotiaanaAlatalo, P. (Pauliina) 21 December 2015 (has links)
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen on hyvin ennenaikaisina ja/tai hyvin pienipainoisina, eli niin sanottuina pikkukeskosina, syntyneiden lasten ymmärtävän sanaston kehitys korjatussa vuoden iässä ja millainen on sen yhteys kognitiiviseen kehitykseen kaksivuotiaana. Ymmärtävän sanaston kehitystä tutkittiin sanaston kokoa ja koostumusta tarkastelemalla. Tutkimus on osa ”Hyvin ennenaikaisina ja/tai hyvin pienipainoisina syntyneiden lasten varhaisen reseptiivisen sanaston ja ele-esinetoimintojen kehitys, tämän kehityksen yhteys kognitiiviseen kehitykseen kaksivuotiaana sekä kehitykseen vaikuttavat tekijät” -tutkimuskokonaisuutta. Dosentit Suvi Stolt ja Helena Lapinleimu ovat tutkimuskokonaisuuden vastuulliset johtajat.
Tähän rekisteritutkimukseen valittiin ne vuosina 2007–2009 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hyvin ennenaikaisina ja/tai hyvin pienipainoisina syntyneet lapset (syntymäpaino ≤ 1500 g ja/tai syntyneet < 32. raskausviikkoa), joilta oli saatavilla ymmärtävän sanaston kehitystä koskeva tieto vuoden korjatussa iässä ja joiden kognitiivinen kehitys oli tutkittu kahden vuoden korjatussa iässä. Nämä kriteerit täytti 57 lasta. Lasten varhaista ymmärtävää sanastoa tutkittiin MCDI-menetelmän avulla. Kognitiivisen kehityksen arvioinnissa hyödynnettiin Bayley III -testin kognitiivista asteikkoa.
Tulokset osoittivat, että pikkukeskosilla ymmärtävän sanaston koko 12 kuukauden korjatussa iässä oli keskimäärin 66 sanaa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin täysiaikaisina syntyneillä lapsilla keskimäärin. Pikkukeskosten varhaisessa ymmärtävässä sanastossa oli suhteellisesti eniten sosiaalispragmaattisia sanoja ja substantiiveja. Verbien, adjektiivien, sulkeisen luokan sanojen ja niin sanottujen muiden sanojen suhteellinen osuus kokonaissanamäärään nähden oli huomattavasti vähäisempää. Korjatussa vuoden iässä mitattujen sosiaalispragmaattisten sanojen, substantiivien, adjektiivien, sulkeisen luokan sanojen ja muiden sanojen suhteellinen prosentuaalinen osuus oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä kokonaissanamäärään 12 kuukauden korjatussa iässä. Ymmärtävän sanaston koko 12 kuukauden korjatussa iässä oli merkitsevässä positiivisessa yhteydessä 24 kuukauden korjatussa iässä arvioituun kognitiiviseen kehitykseen. Sosiaalispragmaattisten, sulkeisen luokan sanojen ja niin sanottujen muiden sanojen (luonto ja lähiympäristö, aikaa koskevat sanat) prosentuaaliset osuudet lapsen kokonaissanamäärästä olivat merkitsevässä yhteydessä kognitiiviseen varhaiskehitykseen.
Tulokset vahvistavat näkemystä, jonka mukaan hyvin ennenaikaisina ja/tai hyvin pienipainoisina syntyneillä lapsilla varhainen sanaston koko ja koostumus kehittyvät tyypillistä kehitystä hitaammin. Varhaisen ymmärtävän sanaston koko ja koostumus vaikuttavat olevan tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä myöhempään kognitiiviseen kehitykseen. Saadut tulokset ovat tärkeitä sekä perheiden että kliinisen työn kannalta. Ne auttavat osaltaan muodostamaan kokonaiskäsitystä pikkukeskosten kielellisen ja kognitiivisen varhaiskehityksen ominaispiirteistä, ja siten saattavat parhaimmillaan auttaa ennakoimaan myös keskoslasten tulevaa kehitystä ja mahdollisia tukitoimien tarpeita.
|
7 |
Mielentilaverbien käyttö kerronnassa nuorilla miehillä, joilla on autismikirjon häiriöJaakola, E. (Elisa) 29 February 2016 (has links)
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella mielentilaverbien käyttöä henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö (autism spectrum disorder, ASD). Mielentilaverbit ovat verbejä, jotka kuvaavat mielen sisäisiä tiloja, tekoja ja toimintoja. Mielentilaverbien käyttöä verrattiin lisäksi fysikaalisiin verbeihin. Tarkoituksena oli myös selvittää poikkeaako ASD-henkilöiden tulokset tyypillisesti kehittyneistä verrokkihenkilöistä.
Tutkimushenkilöt on valittu satunnaisesti Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrisen yksikön ja Oulun yliopiston monitieteellisen tutkimuksen Autismikirjon häiriöt -seurantatutkimus lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen -aineistosta. Tutkimuksessa oli mukana kahdeksan ASD-henkilöä sekä kahdeksan tyypillisesti kehittynyttä verrokkihenkilöä. Kaikilla ASD-henkilöillä oli hyvätasoinen autismikirjon häiriö. Kaikki henkilöt olivat miehiä ja iältään 19–29 vuotta. Tutkielmassa tarkasteltiin ASD-henkilöiden ja verrokkihenkilöiden mielentilaverbien sekä fysikaalisten verbien käyttöä Ruusun aika -sarjan videoleikkeiden kerronnasta. Tulosten analysoinnissa ja ryhmien välisessä vertailussa käytettiin Mann Whitneyn kahden riippumattoman otoksen U-testiä, Spearmannin korrelaatiokerrointa sekä graafisia esityksiä. Lisäksi ryhmien sisällä verbejä verrattiin Wilcoxonin merkittyjen järjestyslukujen testin avulla.
Tutkimustuloksissa kävi ilmi, että verrokkihenkilöiden kerronnassa käytettyjen mielentila-verbien määrä korreloi tilastollisesti erittäin merkitsevästi kerronnan pituuden kanssa. ASD-henkilöillä korrelaatio mielentilaverbien määrän ja kerronnan pituuden välillä oli kohtalainen, lähes heikko. Mielentilaverbien määrässä ryhmien välillä ei löytynyt merkitsevää eroa. Vaihtelu ryhmien sisällä verbien määrässä oli melko suurta. Fysikaalisten verbien määrä oli molemmissa ryhmissä jonkin verran suurempi kuin mielentilaverbien määrä. ASD-henkilöiden mielentila- ja fysikaalisten verbien välille löytyi lähes tilastollisesti merkitsevä ero. Verrokkihenkilöillä verbien käyttö ei puolestaan eronnut merkitsevästi. Fysikaalisten verbien määrässä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä.
Tutkimustulokset ovat suuntaa antavia, sillä ne eivät ole yleistettävissä pienen otoskoon vuoksi. Täysin vastaavia tutkimuksia aiheesta ei löydy. Mielentilailmauksia koskeviin aiempiin tutkimuksiin verrattuna tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia, vaikka eriäviäkin tutkimuksia aiheesta löytyy. Mielentilailmausten ja mielentilaverbien käyttöä aikuisilla ASD-henkilöillä olisi tärkeää tutkia vielä suuremmilla aineistoilla, sillä tämä on ensimmäinen Suomessa tehty tutkimus aiheesta eikä muuallakaan aihetta ole riittävästi tutkittu. Kliiniseen työhön on tärkeää saada tietoa siitä, onko mielentilaverbien käyttö ASD-henkilöillä tyypillisesti kehittyneistä verrokkihenkilöistä poikkeavaa ja mihin kuntoutusta voisi vielä ohjata. Kuntoutuksen avulla voitaisiin parantaa ASD-aikuisten elämän laatua sekä vähentää liitännäishäiriöitä, kuten ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta, jotka ovat tavallisia autismikirjon häiriössä.
|
8 |
Kaksivuotiaiden suomalaislasten kielellisten taitojen ja kognitiivisen kehityksen välinen yhteysKeränen, I. (Iiris) 13 May 2016 (has links)
Tämän pro gradu -tutkielman lähtökohtia on innoittanut keskustelu kielellisten ja kognitiivisten taitojen neuraalisista säätelymekanismeista ja näiden mekanismien mahdollisista yhteyksistä toisiinsa. Tutkielman tavoitteena oli osaltaan ottaa kantaa käynnissä olevaan keskusteluun kyseisten taitojen neuraalisesta yhteydestä tutkimalla, onko kaksivuotiaiden suomalaislasten kielellinen kehitys yhteydessä heidän kognitiiviseen kehitykseensä. Kielellisen kehityksen osa-alueista tarkasteluun valittiin ymmärtävän kielen kehitys, ilmaistun sanaston koko ja koostumus sekä taivutusmuotojen hallinta. Tutkielma toteutettiin osana Ulkomailta adoptoitujen lasten hyvinvointi ja terveys -tutkimusprojektia (Finnish Adoption Study = FinAdo).
Tutkimukseen osallistui 53 tervettä, täysiaikaisena syntynyttä 2-vuotiasta lasta Turun seudulta. Tutkimusmenetelminä käytettiin Reynellin kielellisen kehityksen testiä (Kortesmaa ym., 2001), CDI-arviointimenetelmää (The MacArthur Communicative Development Inventories) (Lyytinen, 1999) sekä Bailey III -testistön kognitiivista osiota (Salo, Munck & Korja, 2009). Kunkin kielellisen mittarin yhteyttä kognitiiviseen kehitykseen tarkasteltiin erikseen.
Tutkimus osoitti, että kielellisten taitojen ja kognitiivisen kehityksen välinen yhteys on kaksivuotiaana kohtalaista. Voimakkain yhteys löydettiin verbin taivutusmuotojen määrän ja kognitiivisen kehityksen väliltä. Heikointa yhteys oli puolestaan ymmärtävän kielen ja kognitiivisen kehityksen välillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kielitaitomuuttujien keskinäisiä yhteyksiä havaiten erittäin vankat yhteydet ilmaistun sanaston koon ja taivutusmuotojen hallinnan välillä.
Tämän pro gradu -tutkielman perusteella voidaan todeta, että kaksivuotiaan kielellinen ja kognitiivinen kehitys ovat jossain määrin yhteydessä toisiinsa. Yhteys ei kuitenkaan ole niin vankka, että kaksivuotiaan kognitiivisen kehityksen tasoa voitaisiin pitää luotettavana indikaattorina hänen kielellisestä kehitystasostaan eikä päinvastoin. Kognitiivisen kehityksen taso voi kuitenkin joissain tilanteissa antaa suuntaa-antavaa tietoa kielellisen kehityksen tasosta tai toisin päin. Tämän tutkielman perusteella sekä kielellistä että kognitiivista kehitystä tulisi siis aina arvioida erillisinä toisistaan.
|
9 |
Nielemisvaikeuksien esiintyminen, hoitomenetelmät sekä hoitajien tietämys nielemisvaikeuksista ikääntyneillä pitkäaikaissairaanhoidon potilaillaTurkka, K. (Kati) 13 June 2016 (has links)
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ja millaisia nielemisvaikeuksia pitkäaikaissairaanhoidon yksiköissä ilmenee, ja minkälaisia menetelmiä hoitajat käyttävät helpottaakseen nielemisvaikeuksista kärsivien potilaiden nielemistä ja ruokailua. Tutkimus toteutettiin peruspalvelukuntayhtymä Selänteen alueella kahdessa pitkäaikaissairaanhoidon yksikössä kyselytutkimuksena. Tutkimukseen vastasi 23 hoitajaa. Tulokset osoittivat, että nielemisvaikeudet olivat hyvin yleisiä pitkäaikaissairaanhoidon potilailla. Suurin osa nielemisvaikeuksista oli keskivaikeita. Osastoilla ei ollut käytössä vakiintunutta seulontamenetelmää nielemisvaikeuksien tunnistamiseksi. Hoitajien tietämys nielemisvaikeuksista oli suhteellisen hyvää. Tietämys kuitenkin painottui syöttämisen ja ruokailun avustamisen puolelle, ja perustieto normaalista nielemisestä ja nielemisvaikeuksista jäi heikommaksi. Hoitajat itse kokivat saaneensa liian vähän tietoa nielemisvaikeuksista, ja toivoivat lisäkoulutusta. Hoitajien käyttämät menetelmät olivat hyvin samankaltaisia sekä nielemisen että ruokailun helpottamiseksi Eniten käytetyt keinot koskivat ruoan koostumuksen, maun ja lämpötilan muuntelua, ruokailuasentoa, ruokailun rytmiä sekä vuorovaikutukseen ja ilmapiiriin liittyviä tekijöitä. Nielemisen helpottamiseen tähtäävien interventioiden painottuessa ruoan koostumuksen, maun ja lämpötilan muokkaukseen, ruokailun helpotukseen tarkoitetuissa interventioissa painottuivat vuorovaikutukseen ja ruokailun ilmapiiriin sekä rytmiin liittyvät tekijät. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että nielemisvaikeuksien yleisyydestä johtuen lisäkoulutus nielemisvaikeuksista olisi tarpeen. Seulontamenetelmän käyttö lisäisi nielemisvaikeuksien nopeaa tunnistamista. Tekemällä yhteistyötä puheterapeuttien kanssa nielemisvaikeuksien kuntoutus voitaisiin järjestää entistä tehokkaammin. Moniammatillisen dysfagiatiimin perustamisella olisi positiivisia vaikutuksia nielemisvaikeuksien seulontaan, kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen.
|
10 |
Asenteet fasilitoitua kommunikointia kohtaan internetkirjoitusten leksikaalisissa valinnoissaLehtonen, A. (Akuliina) 11 October 2016 (has links)
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka internet-kirjoituksissa esiintyvät asenteet fasilitoitua kommunikointia kohtaan tulevat esiin kirjoittajien leksikaalisissa eli sanastollisissa valinnoissa. Tutkimuksessa haluttiin saada esiin maallikon näkökulma, eli millaisen kuvan asiasta tietoa etsivä maallikko saisi fasilitoidusta kommunikoinnista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiin pohjautuvaa kriittistä lingvististä analyysia. Kriittinen lingvistinen analyysi on laadullinen menetelmä, eikä siis täysin objektiivinen. Tutkimusmenetelmän valintaan vaikutti suuresti se, että objektiivista asennemittaria suomen kielelle ei ole vielä saatavilla. Tutkimus toteutettiin keräämällä Google-hakukoneen avulla 12 tekstiä, joista poimittiin fasilitoitua kommunikointia, sen käyttäjää, käytön avustajaa sekä menetelmän puolustajia ja vastustajia nimeävät ilmaukset. Koottu aineisto analysoitiin kriittisen lingvistisen analyysin avulla. Koska myös tekstin tyylilaji voi vaikuttaa tulkintaan, analyysia tehtäessä huomioitiin myös, mikäli tekstin tyylilajissa oli jotain mainittavaa. Tutkimus osoitti, että Google-haun tuloksena saadaan pääosin fasilitoituun kommunikointiin negatiivisesti suhtautuvia kirjoituksia. Kirjoitusten leksikaalisissa valinnoissa asenteet nousivat esiin lähinnä fasilitoidun kommunikoinnin käyttäjään viittaavissa ilmauksissa. Menetelmään positiivisesti suhtautuvat kirjoitukset esittivät käyttäjän aktiivisena toimijana, kun taas menetelmään negatiivisesti suhtautuvat kirjoitukset esittivät käyttäjän passiivisena toiminnan kohteena ja korostivat hänen puutteitaan. Menetelmän puolustajia ja vastustajia nimettäessä käytettiin toisaalta henkilön auktoriteettiin vetoavaa argumentointia ja toisaalta henkilöä vastaan käyvää argumentointia. Kaiken kaikkiaan asenteet eivät nousseet tutkituissa leksikaalisissa valinnoissa esiin kovinkaan voimakkaasti. Koska valtaosa haun perusteella saaduista kirjoituksista suhtautui menetelmään negatiivisesti, voidaan olettaa, että myös aiheesta ensi kertaa tietoa etsivä saisi fasilitoidusta kommunikoinnista negatiivisen kuvan. Tutkimustulokset osoittavat myös, että hakutuloksissa esiin nousevat kirjoitukset ovat kirjoitustyyliltään ja sanavalinnoiltaan pääosin asiallisia.
|
Page generated in 0.0428 seconds