Tutkielmassani käsittelen amerikkalaiskirjailija John Barthin teoksia The Floating Opera (1956) ja The End of the Road (1958). Työssäni osoitan, kuinka teosten bahtinilainen polyfonia ilmentää eksistentialistisen etsinnän ajatusta. Väitän, että Barthin teokset yhtä aikaa parodioivat ja korostavat eksistentialistista ajattelua. Näen, että tämä eksistentialistisen etsinnän ajatus ilmenee tekstin lisäksi myös teosten muodon tasolla. Tutkimukseni pääajatuksen voi kiteyttää muotoon muoto on merkitys.
Käytän työni teoreettisena viitekehyksenä neuvostoajattelija Mihail Bahtinin teoksia Dostojevskin poetiikan ongelmia (1929) ja François Rabelais: Keskiajan ja renessanssin nauru (1965) ja näitä kahta teosta kommentoivia tekstejä kuten Julian Kristevan artikkelia ”Word, Dialog and Novel” (1986), Michael Bernsteinin Bitter Carnival — Ressentiment and The Adject Hero (1992), Sue Vice teosta Introducing Bakhtin (1997) sekä Sari Salinin Narri kertojana — Kultaisesta aasista suomalaiseen postmodernismiin (2008). Hyödynnän työssäni eteenkin kirjallisen polyfonian, dialogisuuden, karnevalismin ja intertekstuaalisuuden käsitteitä. Vertaan Barthin töitä myös Kurt Vonnegutin teoksiin Teurastamo 5 eli lasten ristiretki (1969) ja Mestarien aamiainen (1973) sekä Milan Kunderan romaaneihin Naurun ja unohduksen kirja (1978) ja Olemisen sietämätön keveys (1984). Otan tarvittaessa myös muita esimerkkejä kaunokirjallisuudesta
Työni toisena suurena viitekehyksenä käytän eksistenssifilosofiaa. Eksistentialisti kirjailijoista ja filosofeista nostan esiin Søren Kierkegaardin, Friedrich Nietzschen, Fjodor Dostojevskin, Albert Camus’n ja Jean Paul Sartren. Vertaan heidän ajatuksiaan Barthin teosten henkilöiden ajatuksiin. Hyödynnän aihealueen klassikkojen kuten Kierkegaardin Pätevä epätieteellinen jälkikirjoitus (1844), Nietzschen Hyvän ja pahan tuolla puolen (1886) ja Moraalin alkuperä (1887) sekä Camus’n Sysifoksen myyti (1942) ja Kapinoivan ihmisen (1951) lisäksi Torsti Lehtisen yleisteosta Eksistentialismi: Vapauden filosofia (2002) ja Richard Appignanesin teosta Mihin uskovat eksistentialistit (2006). Lisäksi lainaan tutkimuksessani Lehtisen teosta Søren Kierkegaard — Intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi (1990). Olen myös pohtinut Bahtinin ajattelun eksistentialistisia ulottuvuuksia Tzetan Todorovin, Terry Eagletonin ja Ann Jeffersonin aihetta kommentoivien tekstein kautta.
Lähiluvun kautta löydän ja analysoin tutkimuksessani The Floating Operan ja The End of the Roadin kohtia ja piirteitä, jotka ilmentävät kirjallista polyfoniaa. Olen jaotellut nämä piirteet analyysiosiossani teosten väliseen dialogisuutteen, tekstilajien kirjon ja tyyli inkonsistenssiin ilmentämään kognitiiviseen dissonanssiin sekä karnevalistisiin piirteisiin. Tekstien välisessä dialogisuudessa analysoin, kuinka Barthin teoksien välille luodaan dialogisuutta käsittelemällä samoja asioita. Kummatkin kohdeteokseni käsittelevät muun muassa aviorikosta ja sitä seurannutta raskautta, ihmisten rooleja sekä suhtautumista värillisiin ihmisiin. Erittelen The Floating Operan tyylin inkonsistenssia eli rikkonaisuutta ja nostan esiin karnevalistisia kohtia kummastakin kohdeteoksestani.
Tämän lisäksi analysoin työssäni Barthin teosten intertekstuaalisuutta, joka Kristevan mukaan olennainen osa polyfoniaa. Osoitan The Floating Operan tärkeimmiksi interteksteiksi Hamletin (1603), Sysifoksen myytin, Homeroksen Odysseian (750–650 eaa.), Machado de Assisin teokset The Epitaph of a Small Winnerin (1880) sekä Joycen Odysseuksen (1922), kun taas The End of the Roadin kohdalla keskiöön nousevat Kapinoiva ihminen, raamatulliset tekstit, Ilias (750–650 eaa.) ja de Assisin Philosopher or dog? (1892). Kohdetekstieni yhteisiksi tyylillisiksi kanssateksteiksi tulkitsen Sternen Tristram Shandyn — Tristram Shandy — elämä ja mielipiteet (1759–1767) ja Dostojevskin Kirjoituksia kellarista (1834).
Tutkimuksessani todistan, että Barthin teokset kyseenalaistavat ja naurullistavat Camus’n Sysifoksen myytissä ja Kapinoivassa ihmisessä esittämät ajatukset ja muuttavat niiden dogmaattisuutta suhteellistavaan, ambivalenttiin suuntaan. Näin The Floating Opera ja The End of the Road tuo Sartren ja Camus’n modernia eksistentialismia kohti Kierkegaardin, Nietzschen ja Dostojevskin polyfonista eksistentialismia, jossa matka on itse määränpää.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201504021297 |
| Date | 07 April 2015 |
| Creators | Moilanen, J. (Jussi) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Jussi Moilanen, 2015 |
Page generated in 0.0018 seconds