This study examines the polarization strategies used in the United States presidential debates of 2016. The data consists of the presidential candidates Hillary Clinton, the nominee of the Democratic Party, and Donald Trump, the nominee of the Republican Party, and the three presidential debates between Clinton and Trump. The televised debates took place in September and October 2016. The debates are analyzed using the theoretical framework of political discourse analysis and ideological discourse analysis. The candidates display polarization by varying the use of pronouns; the first-person singular pronoun I is used when the candidates emphasize their own role in taking care of the country, as well as polarizing themselves with the other candidate, whereas the first-person plural pronoun we is used in order to appeal to the American people and to show that the candidates are part of the same ideological group as the Americans are. Furthermore, as the candidates are part of different political parties, they have different ideological views, which they also acknowledge during the debates. Both Clinton and Trump also attack the other’s suggestions and in turn defend their own ideas. Moreover, the candidates position each other by their experience and past; Clinton has decades of experience in politics, which she uses as her advantage, whereas Trump’s history is in business, which he in turn uses as his strength. However, Trump uses Clinton’s experience against her and claims that she has been an ineffective politician, and Clinton in turn uses Trump’s history against him. Furthermore, when constructing a negative representation of other, the candidates emphasize the other’s negative aspects and their own positive features, as well as de-emphasizing the other’s positive aspects and their own negative features. Moreover, rhetorical devices, such as repetition, metaphors, personification, hyperbole and number game, are used in order to emphasize the polarization between the candidates. Even though the outcome of the elections was not the main focus of this study, it can be argued that Trump offered people a fresh approach to presidency, which was in fact emphasized by using the studied polarization strategies. / Tämä tutkimus tarkastelee polarisaation strategioita, joita käytettiin Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa vuonna 2016. Tutkimuksen aineisto koostuu demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaasta Hillary Clintonista ja republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaasta Donald Trumpista, ja heidän välisistä kolmesta presidenttiväittelyistään. Televisioväittelyt järjestettiin syyskuussa ja lokakuussa vuonna 2016. Väittelyt analysoidaan käyttäen poliittista diskurssianalyysia ja ideologista diskurssianalyysia. Ehdokkaat korostavat heidän välistä vastakkainasetteluaan vaihtamalla käyttämiään pronomineja; yksikön ensimmäistä persoonaa, minä, käytetään, kun ehdokkaat korostavat omaa rooliaan maansa huolehtimisesta ja asettaessaan itsensä vastakkain toisen ehdokkaan kanssa. Monikon ensimmäistä persoonaa, me, käytetään, kun ehdokkaat vetoavat Amerikan kansalaisiin, ja kun ehdokkaat näyttävät, että ovat osa samaa ideologista ryhmää kuin amerikkalaiset ovat. Lisäksi, koska ehdokkaat ovat osana eri poliittisia puolueita, heillä on myös erilaiset ideologiset näkemykset, minkä he myös tuovat esille ja myöntävät väittelyiden aikana. Sekä Clinton että Trump myös hyökkäävät toisen ehdotuksia vastaan ja vuorostaan puolustavat omia ideoitaan. Ehdokkaat lisäksi arvioivat toisiaan kokemuksen ja historian mukaan; Clintonilla on vuosikymmenten kokemus politiikassa, mitä hän käyttää vahvuutenaan, kun taas Trumpin kokemus ja historia on liike-elämässä, mitä hän taas käyttää etunaan. Trump kuitenkin käyttää Clintonin kokemusta tätä vastaan ja väittää, että Clinton on ollut tehoton poliitikko, ja Clinton vuorostaan käyttää Trumpin historiaa tätä vastaan. Kun ehdokkaat rakentavat negatiivista kuvaa toisesta, he korostavat toisen negatiivisia puolia ja omia positiivia piirteitään samaan aikaan kun vähättelevät, tai eivät kiinnitä huomiota, toisen positiivisiin puoliin ja omiin negatiivisiin piirteisiin. Väittelyissä käytetään lisäksi retorisia keinoja, kuten toistoa, metaforia, personifikaatiota, liioittelua ja numeropeliä korostamaan ehdokkaiden vastakkainasettelua. Vaikka vaalien tulos ei ollut tämän tutkimuksen keskeisin asia, voidaan väittää, että Trump tarjosi kansalle raikkaan lähestymistavan presidenttiyteen, mikä myös korostui tutkituissa polarisaation strategioissa.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201709142900 |
| Date | 15 September 2017 |
| Creators | Roivainen, J. (Jenni) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | English |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Jenni Roivainen, 2017 |
Page generated in 0.0044 seconds