The globalisation of politics has resulted in a myriad of intergovernmental organizations (IGOs). While the primary reason for a sovereign state to join such an organization may be based on national cost-benefit calculations, the durability and functionality of an IGO require a sense of collectivity and solidarity to be formed among the member states. Therefore, this study examines how the discourse in the founding treaties of IGOs can be used to establish collectivity among member states. To this end, this study focuses on the founding treaties of five globally significant intergovernmental organizations, the UN, NATO, OPEC, EU and AU. By using discourse-analytic research methods, these treaties are comparatively examined to determine the frequently occurring discourses that create and promote collective identity and collective mentality among the member states of the examined IGOs. Consequently, in the analysis of the research material, it appears that such discourse of collectivity is consistently present throughout all treaties and that the relevant discourses are quite similar in nature as well, regardless of the organizational focus areas. Collaborating national and organizational ethos, balancing competing interests, and protecting sovereignty seem to encourage a state agent’s identification with the collective. A promise of organizational egalitarianism and general normalization of unavoidable inequalities within the organizational framework in turn eases the potential conflicts between the members of the collectives and thus supports the sense of collectivity. Furthermore, the organizational attitudes towards the wider world and the challenges it presents is consistently used as a unifying feature, as it creates an ingroup and outgroup setting that can benefit the sense of collectivity. Since these features of discourse of collectivity appear to be consistent in all of the examined treaties, it may be assumed that similar discourses could be detectable in the founding treaties of other IGOs as well or could be utilized in potential future treaties. Essentially, the conclusions drawn in this study reveal the foundation of the collective identity formed among the member states of IGOs. Therefore, while the collective identity is mainly established in the everyday interaction and practical discourse of an IGO, the founding treaty framework offers a relevant comparison point and an explanation as to how this organizational collective identity is formed. / Poliittisen globalisaation seurauksena hallitustenvälisten yhteistyöjärjestöjen määrä on kasvanut huomattavasti. Vaikka itsenäisen valtion päätös liittyä kyseisiin järjestöihin voi ensisijaisesti pohjautua kansallistasolla suoritettuihin hyöty- ja kustannuslaskelmiin, hallitustenvälisten järjestöjen kestävyys ja toimivuus vaativat jäsenmaiden osalta jonkin tasoista yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi tämä tutkimus pyrkii selvittämään, kuinka tällaisten järjestöjen perustussopimusten diskurssia voidaan käyttää edistämään kollektiivisuutta ja kollektiivisten asenteiden muodostumista jäsenmaiden keskuudessa. Tätä tavoitetta varten tutkimus keskittyy viiden järjestön perustussopimuksiin, jotka ovat kaikki kansainvälisesti merkittävässä asemassa. Nämä järjestöt ovat YK, NATO, OPEC, EU ja AU. Diskurssianalyyttisia tutkimusmetodeja hyväksikäyttäen näistä sopimuksista on pyritty löytämään sellaiset diskurssikeinot, jotka luovat ja tukevat kollektiivisuutta ja kollektiivisen identiteetin muodostusta tutkittujen järjestöjen jäsenmaiden keskuudessa. Tutkimusmateriaalia analysoidessa kyseisenkaltaisia kollektiivisuuden diskursseja näytti esiintyvän säännöllisesti ja yhtenäisesti kaikissa tutkituissa sopimuksissa riippumatta järjestöjen tavoitteista tai erikoisaloista. Kansallisten ja järjestöllisen eetoksen yhteneväisyys, kilpailevien intressien tasapainottaminen ja itsenäisyyden suojelu näyttävät rohkaisevan jäseniä kohti kollektiivista samaistumista. Lupaus järjestön sisäisestä tasa-arvoisuudesta ja väistämättömien epätasa-arvoisuuksien normalisointi puolestaan vaikuttavat vähentävän jäsenmaiden välisiä konflikteja ja täten tukevat järjestöllistä kollektiivisuuden tunnetta. Tämän lisäksi sitä, miten sopimukset esittelevät järjestön asenteet muuhun maailmaan ja sen luomiin haasteisiin, voidaan pitää järjestön yhdistävänä tekijänä sen luoman maailmankuvan vuoksi. Koska nämä ominaisuudet toistuvat diskurssissa jokaisen perustussopimuksen kohdalla, voidaan myös olettaa, että samankaltaisia diskursseja olisi löydettävissä myös muiden järjestöjen perustussopimuksista tai niitä voitaisiin yleisesti soveltaa tuleviin sopimuksiin. Näitä toistuvia diskurssikeinoja ja sopimusominaisuuksia voidaan siis pitää hallitustenvälisten järjestöjen kollektiivisen identiteetin perustana. Näin ollen, vaikka kollektiivinen identiteetti muodostuisikin pääasiallisesti järjestöjen sisäisen jokapäiväisen vuorovaikutuksen ja sen diskurssien kautta, perustussopimusten tarjoama viitekehys luo perustan järjestöjen sisäiselle identiteetille sekä teoreettisen vertailukohteen, johon jo muodostunutta kollektiivista identiteettiä voidaan verrata.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201704131499 |
| Date | 13 April 2017 |
| Creators | Kilpeläinen, R. (Riina) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | English |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Riina Kilpeläinen, 2017 |
Page generated in 0.002 seconds