The interface used in the car cabin keeps expanding and growing in versatility. The number of features and devices in this interface, which has usually consisted of the wheel and pedals as well as secondary functions such as radio, navigator, and telecommunications controls, is rising despite the notion that the human capability of learning and utilising these features is not increasing at the same rate. Partly due to this trend, the structure of the car interface is changing. As the space on the dashboard is restricted, these features are often fitted in centralised interfaces, usually operated via a touch screens or rotating multidirectional knobs. These graphics- and menu-based interfaces can, however, disrupt the driving routine and hamper the driver’s concentration on safe driving and traffic conditions. Added to the increasing number of traffic users, we have got a problem. How do we make sure that people with varying cognitive skills and abilities can fully utilise the diversifying interfaces without sacrificing traffic safety?
One of the possible answers is personalisable car interfaces, where people can modify and design the interfaces to match their needs and wants. The main goal for the thesis is to find out how open people are to this sort of interfaces in an environment as familiar as the car cockpit. The study was conducted by creating a questionnaire and surveying three different groups, student groups from Luleå University of Technology and Oulu University, as well as a group of chemical factory employees. Three concepts were showcased in the questionnaire, with the aim of illustrating some of the potential new features and control capabilities. The questions were partly adapted from and the analysis carried out using the Technology Acceptance Model 3 (i.e. TAM3).
The secondary goal of the study is to explain and argue why personalisable car interface is a valid design evolution. Perspectives to design trends will be proposed by examining the movements of industrial design in the past century as well as future predictions. Human emotions and pleasures are focused on throughout the study, since they have a significant effect on people’s acceptance of new things, or, particularly in this study, new technologies. Related to these emotions, a viewpoint of ecological sustainability is brought up in the theory section, where the connection of customisable car interfaces and perceived longevity of the car as well as their effects on consumption behaviour will be discussed.
The result to the main question of the study is that the case test groups were found to “cautiously accept” the personalisable car interface. On a scale from one to six, where the average is thus 3.5, the willingness to adopt the personalisable car interface received the average value of 4.12. No major differences between the groups were found in this regard, and no correlations between the acceptance and the gender, age, nor driving experience were found.
The second of the main questions asked which factors in the TAM3 were the most important predictors for the acceptance of personalisable car interface. The factor of ‘product attachment’ was created and added to the existing TAM3, with the aim of addressing potential emotional factors. Surprisingly, among all of the respondents, the results showed that ‘product attachment’ was clearly the most important factor in determining the acceptance of the personalisable car interface. It was nearly twice as important as the next most important predictors, ‘perceived ease of use’ and ‘subjective norm’. The results suggest that emotional aspects and factors inspiring attachment greatly affect the perception of a car interface and its accessibility. Between the three groups, major differences were found in which of the determinants predicted the acceptance and how heavily.
As round 88% of the respondents were of age 30 or less, the results can best be generalised to young adults. It is also to be expected that the results would have been different had the study been made elsewhere in the world, it is safest to generalise the results mainly to economically relatively well-to-do young adults, who already have experience in driving a car. / Henkilöautojen käyttöliittymä laajenee ja monipuolistuu. Tämän ratin ja polkimien lisäksi vähemmän välttämättömien kontrollien, kuten kommunikaatiovälineiden, radion ja navigaattorin muodostaman kokonaisuuden uusien ominaisuuksien ja laitteiden määrä kasvaa jatkuvasti, vaikka ihmisen kyky oppia ja turvallisesti hyödyntää niitä jokapäiväisessä ajossa ei kehity samaa tahtia. Osittain tästä johtuen auton käyttöliittymän perusrakenne on muuttumassa. Koska kojetaulun tila on rajallinen, nämä ominaisuudet mahdutetaan usein keskitettyihin käyttöjärjestelmiin, joita operoidaan yleisimmin kosketusnäytöltä tai pyöriteltävillä ja monipuolisesti liikuteltavilla ohjausnupeilla. Nämä grafiikkaan ja valikoihin perustuvat käyttöjärjestelmät saattavat kuitenkin häiritä kuljettajan keskittymistä turvalliseen ajotapaan ja ympäröivään liikenteeseen. Yhdistettynä jatkuvasti kasvavaan autoilijoiden määrään liikenteessä, ongelma on valmis. Miten varmistaa, että kognitiivisilta kyvyiltään erilaiset ihmiset voivat täysipainoisesti käyttää monipuolistuvia käyttöliittymiä ilman, että liikenneturvallisuus vaarantuu?
Yksi mahdollisista vastauksista on personalisoitavat käyttöliittymät, joissa kukin käyttäjä muokkaa itselleen omiin tarpeisiinsa ja mieltymyksiinsä soveltuvan käyttöliittymän. Tämän kirjoitelman päätarkoitus on selvittää, kuinka avoimia ihmiset ovat vastaanottamaan tällaisia käyttöliittymiä niinkin tutussa ympäristössä kuin auton ohjaamossa. Tutkimus suoritettiin kyselylomakkeella ja vastaajina oli kolme erilaista ryhmää, opiskelijaryhmät Luulajan teknillisestä yliopistosta ja Oulun yliopistosta sekä ryhmä kemian alan tehtaiden työntekijöitä. Kyselylomakkeessa esitettiin kolme erilaista konseptia personalisoitaville auton käyttöliittymille, joiden avulla vastaajille havainnollistettiin mahdollisia kontrolleja ja uusia ominaisuuksia. Lomakkeen kysymykset laadittiin osaksi ja analyysi suoritettiin Technology Acceptance Model 3 -mallin (l. TAM3) pohjalta.
Toinen päätarkoitus kirjoitelmalla on perustella, miksi personalisoitavat käyttöliittymät ovat pätevä kehityssuunta auton ohjaamossa. Teoriaosuudessa esitetään perspektiivejä suunnittelun trendeihin tarkastelemalla teollisen suunnittelun pääsuuntia viimeisen vuosisadan aikana ja tulevaisuuden ennusteissa. Niin teoriaosuudessa kuin kyselytutkimuksessa ja sen analyyseissäkin on keskitytty ihmisten kokemiin tunteisiin ja mielihyvään, sillä ne vaikuttavat suuresti uusien asioiden, tässä tapauksessa uuden teknologian, hyväksymiseen. Tähän liittyen on teoriaosuudessa myös tuotu esiin ekologisen kestävyyden näkökulma, sillä auton käyttöliittymän muokattavuudella on suuri potentiaalinen vaikutus käsitykseen auton arvosta ajan suhteen ja tätä kautta auton kestävyyteen ja autoilijoiden ostokäyttäytymiseen.
Tutkimuksen päätulos on, että tutkimusryhmien henkilöt suhtautuvat ajatukseen personalisoitavasta auton käyttöliittymästä varovaisen myönteisesti. Asteikolla yhdestä kuuteen, jossa keskiarvo on näin ollen 3,5, halukkuus omaksua personalisoitava auton käyttöliittymä sai keskiarvon 4,12. Suurta eroa vastauksissa ryhmien välillä ei havaittu, eikä esimerkiksi vastaajien sukupuolella, iällä tai ajokokemuksella ollut merkittävää yhteyttä tulokseen.
Toinen pääkysymyksistä yritti selvittää, mitkä tuoteominaisuudet tai vaikuttimet olivat tärkeimpiä personalisoitavien käyttöjärjestelmien hyväksymisen kannalta. ’Kiintymyksestä tuotteeseen’ tehtiin oma vaikuttimensa TAM3-malliin, jotta mahdolliset emotionaaliset vaikuttimet voitaisiin selvittää. Yllättävästi tuloksista havaittiin, että se oli kaikki vastaukset huomioiden vaikuttimista selkeästi tärkein. ’Kiintymys tuotteeseen’ oli lähes kaksi kertaa tärkeämpi kuin seuraavaksi tärkeimmät vaikuttimet, ’vaikutelma käytön helppoudesta’ ja ’subjektiivinen normi’. Tulos osoitti, että tunnepohjaiset ja kiintymykseen kannustavat tekijät vaikuttavat suuresti mielikuvaan auton käyttöliittymästä ja sen lähestyttävyydestä. Siinä, mitkä vaikuttimet olivat tärkeimpiä halukkuudelle omaksua personalisoitava käyttöliittymä, oli suuria eroja eri ryhmien välillä.
Koska noin 88 % kyselyyn vastanneista oli 30-vuotiaita tai alle, voi tuloksia parhaiten yleistää nuoriin aikuisiin. Koska on jokseenkin odotettavaa, että muualla maailmassa vastaukset voisivat poiketa nyt saaduista, on turvallisinta yleistää tutkimuksen tuloksia lähinnä taloudellisesti suhteellisen hyvin menestyviin nuoriin aikuisiin, joilla on jo kokemusta autolla ajamisesta.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201304241194 |
| Date | 24 April 2013 |
| Creators | Mankila, J. (Janne) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | English |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Janne Mankila, 2013 |
Page generated in 0.0099 seconds