Tutkin pro gradu -työssäni jälkitavujen vokaalienvälisen h:n variaatiota kahdessa karjalaisessa kylässä, Jyskyjärvessä ja Kalevalassa puhuttavissa karjalan kielen murteissa. Karjala on mm. Venäjällä ja Suomessa puhuttu itämerensuomalainen vähemmistökieli, joka jakautuu eri kielimuotoihin, joista itse tutkin vienankarjalaa. Aiheeksi se valikoitui siksi, että karjalan kielestä ei ylipäätään ole valtavasti tutkimusta, ja esimerkiksi jälkitavujen h:ta ei ole tutkittu karjalan kielessä systemaattisesti tutkittu ollenkaan.
Lähestyn tutkimuksessani jälkitavujen h:ta ja siinä esiintyvää variaatiota erityisesti yksittäisten puhujien idiolektien ja muotoryhmien näkökulmasta. Huomioni kiinnittyy pääasiassa siihen, missä suhteessa jälkitavujen h on säilynyt ja kadonnut eri morfologisissa kategorioissa. Olen myös tarkastellut sitä, vaikuttaako h:n katoamiseen sen etäisyys sananmuodon vartalosta ja sananmuodon lekseemin taajuus. Lisäksi vertailen, onko Kalevalan ja Jyskyjärven puhujilla eroja jälkitavujen h:n kadon suhteen. Viiden kielenoppaan osalta olen myös pystynyt tekemään paneelitutkimusta eli tarkastelemaan heidän idiolektiensa muutosta kymmenen vuoden aikajaksolla. Taustaoletuksena tutkimuksessani on, että h:n kato on kielenmuutoksena ylhäältä leviävä muutos eli johtuu kielikontakteista.
Tutkimukseni edustaa vahvasti kvantitatiivista sosiolingvistiikkaa ja variaationtutkimusta. Käytän työkaluina morfologisen ja leksikaalisen diffuusion teorioita, joitten mukaan äänteenmuutos etenee kielessä tietynlaisen hierarkian mukaan muotoryhmästä tai lekseemistä toiseen. Vienalaismurteista on aiemmin samojen teorioitten avulla jälkitavujen A-loppuisia vokaaliyhtymiä tutkinut Niina Kunnas (2007).
Tutkimusaineistoni koostuu hieman yli 14 tunnista nauhoitteita, jotka on tehty Jyskyjärven ja Kalevalan kylissä vuosituhannen vaihteessa sekä vuonna 2011. Kutakin kielenopasta on haastateltu noin tunnin ajan. Olen litteroinut nauhoitteet, kerännyt niistä jälkitavujen h:n sisältävät sananmuodot ja laskenut säilymä- ja katomuotojen esiintymisfrekvenssit eri muotoryhmissä ja lekseemeissä.
Lähes kaikkien informanttien kohdalla toteutuu hypoteesini siitä, että sananmuodon muotoryhmällä on yhteys h:n katoon. Jälkitavujen h on yleisesti alttein katoamaan sellaisista muotoryhmistä, joissa h sijaitsee mahdollisimman kaukana sanan vartalosta, kuten passiivin imperfektin ja preesensin muodoista. Sen sijaan h on säilynyt parhaiten sanan vartalossa, esim. eh-nominien muodoissa. Jälkitavujen h:n kato siis vaikuttaa kielenmuutoksena etenevän käänteisessä morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä eli kohti sanavartaloa. Leksikaalisen taajuuden merkitystä en aineistossani pääosin havainnut. Ainoastaan illatiivien muotoryhmässä lekseemin taajuudella ja h-edustuksen osuudella voi olla korrelaatiota, mutta suunta on päinvastainen kuin hypoteesissani oletin: h:n kato ei ole aineistoni perusteella alkanut pientaajuisista vaan suurtaajuisista lekseemeistä. Viiden paneelitutkimuksen kielenoppaan idiolekteissa ei ole havaittavissa kymmenen vuoden aikana mitään yhteistä muutostendenssiä, vaan eräät idiolekteista ovat konservatiivistuneet ja toisissa taas h:n kato on edennyt pitemmälle. Lisäksi muutos on lähes kaikilla kielenoppailla ollut pieni. Ainoastaan yhden kielenoppaan kielessä h-edustuksen osuus on kasvanut merkittävästi, mutta syynä tähän saattaa olla puheen mukauttaminen haastattelijan kielen suuntaan ensimmäisellä haastattelukerralla. Lisäksi havaitsin, että jyskyjärveläisissä idiolekteissa esiintyy kalevalaisia enemmän variaatiota h:n kato-osuuksissa ja että Jyskyjärvessä h:n kato on yleisesti edennyt pitemmälle. Suurempi variaatio saattaa implikoida, että katoilmiön keskusalue on maantieteellisesti lähempänä Jyskyjärveä. Maantieteellisen diffuusion todentamiseksi ilmiötä olisi kuitenkin tutkittava tarkemmin muistakin karjalaiskylistä.
Kaiken kaikkiaan h:n kato ei tutkimustulosteni perusteella olekaan välttämättä puhtaasti ylhäältä leviävä muutos, niin kuin aluksi oletin. Tutkimukseni tuo kuitenkin uutta tietoa uhanalaisen karjalan kielen variaatiosta, kielen reaaliaikaisesta muuttumisesta aikuisiällä sekä lisätukea morfologisen diffuusion teorian toimivuudelle. Leksikaalisen diffuusion teorian hyödyntäminen ei osoittautunut aineistossani hedelmälliseksi. Asiaa olisi ehkä tarkasteltava uudelleen toisilla metodeilla ja suuremmalla aineistolla.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201612013143 |
| Date | 12 December 2016 |
| Creators | Mettovaara, J. (Jukka) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Jukka Mettovaara, 2016 |
Page generated in 0.0017 seconds