Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Unkarissa asuvien suomalaisten kielellistä ja kansallista identiteettiä. Selvitän, millä tavalla unkarinsuomalaiset kuvaavat suomalaisuutta ja unkarilaisuutta sekä suomen kieltä ja unkarin kieltä ja millaisia merkityksiä he niille antavat. Tutkimusaineistoni koostuu 24 vastauksesta sähköiseen kyselylomakkeeseen, jonka lähetin unkarinsuomalaisten yhdistyksen viikkokirjeen mukana yli sadalle henkilölle. Kaikki informanttini ovat ensimmäisen polven maahanmuuttajia, ja heidän äidinkielensä on suomi. Informanttini ovat iältään 20–64-vuotiaita, ja he ovat asuneet Unkarissa vajaasta vuodesta 43 vuoteen. Noin puolet informanteista on muuttanut Unkariin paikallisen puolison vuoksi. Lisäksi osa on muuttanut maahan työkomennukselle, osa opiskelemaan ja osa muista syistä. Tutkielmani on kvalitatiivinen ja sosiolingvistinen tutkimus. Puran ja luokittelen aineistoani diskurssianalyysin keinoin. Tarkastelen informanttien kielellisiä valintoja ja niiden kautta muodostuvia diskursseja. Diskurssien pohjalta hahmottelen informanttien kielellisiä ja kansallisia identiteettejä. Käytän tulkinnassa apuna Kielitoimiston sanakirjaa (KS) ja Ison suomen kieliopin verkkoversiota (VISK). Aineistossani hahmottuu useita kieleen ja kansallisuuteen liittyviä diskursseja. Aineistoni perusteella informanttieni suhde kieleen on enimmäkseen yksilökeskeinen. Kansalaisuuden informantit puolestaan näkevät enimmäkseen kollektiivisena asiana. Suomen kieli nähdään yleisimmin identiteetin rakentajana. Kaksi kolmasosaa vastaajista pitää suomen kieltä tärkeänä osana omaa minuuttaan. Lähes yhtä moni näkee suomen kielen sympatian kohteena. Suomi nähdään myös vaikeasti opittavana kielenä ja eksoottisena taitona. Suomen kieltä kuvaillaan hyvin tunnepitoisilla adjektiiveilla ja siihen liitetään positiivisia mielikuvia. Vain kaksi informanttia antaa suomen kielelle välinefunktion, mutta hekin näkevät kielellä myös muita arvoja. Suomalaisuus nähdään ylpeydenaiheena ja suomalaisten katsotaan olevan perinteisten stereotypioiden mukaisesti rehellisiä ja pidättyväisiä. Suomalaisia pidetään myös unkarilaisiin verrattuna yksilökeskeisinä ja epäkohteliaina. Unkarin kieleen liitetään ajatus kielestä välineenä selvästi useammin kuin suomen kieleen. Lähes puolet informanteista pitää unkarin kieltä välineenä. Unkarin kieltä pidetään myös vaikeana kielenä. Yleisimmin unkarin kieli nähdään kuitenkin sympatian kohteena. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista liittää unkarin kieleen positiivisia ja tunteellisia mielikuvia. Ainoastaan yksi informantti pitää unkarin kieltä identiteetin rakentajana. Unkarilaisia pidetään perhekeskeisinä ja kohteliaina ja unkarilaisuuteen suhtaudutaan ihailevasti. Suomalaisiin verrattuna unkarilaisia pidetään puheliaina ja epärehellisinä. Suomen ja unkarin kielisukulaisuudella ei katsota olevan itseisarvoa, mutta sen koetaan helpottaneen unkarin kielen oppimista ja olevan osatekijänä siihen, että unkarilaiset ja suomalaiset suhtautuvat toisiinsa positiivisemmin kuin muihin kansoihin. Suomen kielen ja suomalaisuuden merkitys on kasvanut ulkomailla asumisen aikana yli puolella aineistoni informanteista. Globalisaation myötä kielellinen ja kansallinen identiteetti on noussut entistä ajankohtaisemmaksi tutkimusaiheeksi. Erityisesti kielivähemmistöjen osalta kysymys ei ole pelkästään henkilökohtainen vaan myös yhteiskunnallinen ja poliittinen. On tärkeää saada lisää tietoa kielellisen ja kansallisen identiteetin merkityksestä.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201303121095 |
| Date | 12 March 2013 |
| Creators | Kurikka, M. (Mari) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Mari Kurikka, 2013 |
Page generated in 0.002 seconds