Tämän opinnäytteen aiheena on koirankoulutuskirjallisuuden vakuuttamisen keinot ja neuvojen tieteellinen perusta. Tarkastelin neljää teosta: Pertti Vilanderin Pentuneuvola, Cesar Millanin Koirakuiskaajan pentukoulu, Tommy Wirénin Onnistu koirasi koulutuksessa ja Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Näistä Vilander ja Millan edustavat laumanjohtajuuteen pohjautuvaa koulutusta, ja Wirén ja Kaimio edustavat oppimisteorioihin pohjautuvaa koulutusta.
Halusin tarkastella koirankoulutuskirjallisuutta uudesta näkökulmasta. Vertailin eri koulutustyylejä käyttävien kouluttajien tapoja myydä oman filosofiansa kirjojen lukijoille. Tutkimukseni on laadullinen eli kvalitatiivinen. Analysoin sekä kirjoissa käytettyjä sanavalintoja, että annettujen ohjeiden koulutusfilosofista taustaa.
Laumateoriaa soveltavat kouluttajat pitävät koiran läheistä sukulaisuussuhdetta suteen tärkeänä. Jos koira pääsee ottamaan laumanjohtajuuden itselleen, seuraa ongelmia. Positiivista vahvistamista puoltavat kouluttajat eivät kuvaa koiran ja ihmisen suhdetta hierarkkisena laumana, vaan keskinäisenä riippuvuutena tai symbioosina.
Havaintojen pohjalta oli mahdollista jakaa kouluttajat niin sanottuihin sääntö- ja hoivaihmisiin. Nämä tiedostamattomat ajatuskehykset saattavat osaltaan määrätä, minkä koulutusfilosofian mukaan ihminen haluaa kouluttaa lemmikkieläimensä.
Vilander ja Millan vaikuttavat tekstien perusteella näkevän maailman Lakoffin sääntöihminen-ajatuskehyksen läpi. Kaimion tekstistä löytyvät Lakoffin ajatuskehyksistä hoivaihmiselle ominaiset kuvaukset kumppanuussuhteesta ihmisen ja koiran välillä. Sijoitan myös Wirénin hoivaihminen-kehykseen.
Tiettyjen käsitteiden käyttö näytti olevan suhteessa taustalla vaikuttavaan koulutusfilosofiaan. Vilanderin ja Millanin näkemys on, että koiralle annetaan erikseen tapakasvatus ja lisäksi sille voidaan opettaa temppuja. Kaimio ja Wirén näkevät kaikki koiran tekemät asiat erilaisina käytöksinä. Ihmisen näkökulmasta käytös on joskus toivottavaa, joskus ei.
Laumanjohtajuutta korostava sääntöihminen on koiraan nähden ylempiarvoinen ja antaa koiralle käskyjä. Hoivaihminen käyttää käskyn sijaan termejä vihje tai pyyntö. Näin valitut sanat riisuvat kouluttamisesta sen ajatuksen, että koiran on toteltava kunnioituksesta johtajaa kohtaan
Vilander ja Millan kehottavat käyttämään rangaistusta koiran tehdessä jotain ei-toivottua. He molemmat kutsuvat koiran koskettamista korjaamiseksi. Wirén ja Kaimio suhtautuvat erittäin kriittisesti siihen, että koiralle tapahtuu jotain epämiellyttävää silloin, kun se toimii ihmisen näkökulmasta ei-toivotusti. He käyttävät tästä termiä rangaistus.
Joissain tilanteissa rangaistukset, kuten sähkökaulapannan käyttö, ovat osoittautuneet tehokkaiksi koulutusmenetelmiksi. Koirat esimerkiksi oppivat nopeasti välttämään kohdetta, jonka koskettamisesta seuraa epämiellyttävä tuntemus. Yleisesti ottaen tutkimusnäyttö viittaa kuitenkin siihen suuntaan, että rangaistukset eivät merkittävästi paranna oppimistuloksia. Ne saattavat aiheuttaa koiralle stressiä ja lisätä aggressiivista käytöstä, joten rangaistusten käytölle ei näytä olevan perusteita.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201706012347 |
| Date | 02 June 2017 |
| Creators | Lampila, S. (Satu) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Satu Lampila, 2017 |
Page generated in 0.0028 seconds