Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia pieniä äänitekustantajia ja alakulttuurien parissa tapahtuvaa äänitteiden julkaisutoimintaa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kulttuurituotannon kenttä (Bourdieu 1996), DIY-levy-yhtiöiden toiminta suhteessa suuriin levy-yhtiöihin (O’Connor 2008) sekä pienkustantajan ideaalityyppi ja kulttuurisen pääoman suosiminen taloudellisen pääoman sijaan (Halttunen 1995). Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia äänitekustantajien puheessa esiintyviä diskursseja. Tutkimuskysymyksiä ovat: mitä diskursseja sisältyy pienten äänitekustantajien julkaisutoimintaa koskevaan puheeseen, miten diskurssit kuvaavat henkilöiden harjoittamaa julkaisutoimintaa ja julkaisutoiminnassa noudatettuja periaatteita, millainen kuva julkaisutoiminnan kentästä muodostuu diskurssien perusteella ja mitä on kulttuurinen pääoma pienen äänitekustantajan näkökulmasta?
Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä eri pienlevy-yhtiötä hoitavaa henkilöä. Lisäaineistona on käytetty pilottitutkimuksen haastattelulomakkeella kerättyä materiaalia, josta tässä tutkimuksessa on mukana kaksi haastattelua. Haastatteluaineistoa on tutkittu diskurssianalyyttisella metodilla.
Tutkimusaineistossa esiintyy neljä repertuaaria: luottamus-, vaihtoehto-, pääoma- ja kenttärepertuaari. Luottamusrepertuaari korostaa eri kustantajien ja julkaistavien artistien välistä luottamusta ja sosiaalista kanssakäymistä. Vaihtoehtorepertuaarissa korostuvat kustannustoiminnan periaatteelliset ominaisuudet. Pääomarepertuaarissa nousevat esiin kulttuurisen pääoman ominaisuudet ja sen suosiminen taloudellisen sijaan. Kenttärepertuaarissa ilmenevät kustannustoiminnan kentän vakiintuneet ominaisuudet ja kustantajien toiminnan reunaehdot.
Tutkimustulokset osoittavat pienkustantajien olevan omaehtoisia ja suurista levy-yhtiöistä riippumattomia toimijoita. Pienet äänitekustantajat harjoittavat julkaisutoimintaansa pääasiassa vapaa-ajallaan ja painottavat kulttuurisen pääoman merkitystä taloudellisten arvojen sijasta. Pienlevyjen ostamiskulttuuri on valtavirtaisesta kulutuskulttuurista irrallinen ilmiö ja levymyynnin lasku on vaikuttanut pienkustantajiin vähemmän kuin suuriin levy-yhtiöihin eivätkä riippumattomat pienkustantajat ole päätymässä suurten levy-yhtiöiden omistuksen piiriin. Pienkustantajat hoitavat myös jakelunsa suurista yhtiöistä irrallisten, pienkustantajia muistuttavien toimijoiden kautta ja julkaisut myydään useimmiten kädestä käteen yleisötapahtumissa ja itse hoidetun postimyynnin välityksellä. Vaikka digitaalinen jakelu on muuttanut ostokulttuuria, internetin myötä verkostoituminen ja yhteydenpito muihin toimijoihin on helpottunut.
Jatkotutkimuksena voitaisiin tarkastella pienkustantajien julkisuuskuvaa verrattuna suuriin levy-yhtiöihin ja äänilevytuotannon dokumentaarisuutta verrattuna kirjatuotantoon. Myös musiikkikirjastojen valintaperusteita ja toimintaa olisi mielekästä tarkastella sen suhteen, mikä merkitys niillä on pienkustantajan kannalta.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201510152078 |
| Date | 19 October 2015 |
| Creators | Jylhä, V.-P. (Ville-Petteri) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Ville-Petteri Jylhä, 2015 |
Page generated in 0.0017 seconds