Tutkimukseni kertoo kehittäjämentoritoiminnasta, joka toteutettiin Lapsen hyvä arki 2 -hankkeen kehittämistyön juurruttamista, levittämistä ja syventämistä varten. Juurruttamisen menetelmänä käytettiin vertaisryhmämentorointia ja toimintaa varten koulutettiin kehittäjämentoreita vuoden 2012 aikana. Vertaisryhmämentorointiryhmät aloittivat syksyllä 2012. Tutkimuskysymykset muotoutuivat tutkimuksen edetessä seuraaviksi. Millaiseksi kehittäjämentorin tehtävä muotoutuu vertaisryhmämentoroinnissa? Miten vertaisryhmämentorointi toimii osallistujien työn tukena? Miten vertaisryhmämentorointi tukee kehittämishankkeen juurruttamisprosessia ja miten se näkyy arjessa?
Vertaisryhmämentoroinnin käyttö varhaiskasvatuksessa on toistaiseksi ollut melko vähäistä. Opettajien keskuudessa sen hyödyt on todettu kiistattomasti. Menetelmän käytöstä kehittämishankkeiden juurruttamisessa tai levittämisessä ei myöskään ole paljon kokemuksia. Näistä molemmista saatiin tutkimuksessani uutta tietoa. Kiinnostavuutta tutkimuksessa lisäsi myös se, että kaikki kehittäjämentorit olivat esimiehiä mentoroinnin osallistujille.
Keräsin aineistoani osallistuvalla havainnoinnilla, kerronnallisilla haastatteluilla ja tutkimuksessani oli toimintatutkimuksellinen lähestymistapa. Tutkimukseni aineisto muodostui videoiduista koulutuspäivistä, tutkijan kenttämuistiinpanoista, konsultaatiotapaamisten ja yhden mentorointi-istunnon videoinneista sekä kehittäjämentoreille ja osallistujille suunnatuista kyselyistä. Tutkimukseni on narratiivinen tutkimus, jonka tulososa koostuu kehittäjämentoreiden ja vertaisryhmämentorointiin osallistujien tarinoista.
Tuloksissa kuvataan kehittäjämentorin tehtävän muotoutumista. Siinä keskeistä oli mentorin esimiesasema organisaatiossa, mentorointi-istuntojen suunnittelun merkitys ja hyvä valmistautuminen mentorointitapaamisiin. Osallistujien ammatillinen kehittyminen muodostui kokemusten jakamisesta, kollegoiden tuesta, ammatillisesta dialogista ja reflektoinnista. Juurruttamistyössä nähtiin onnistumisia, mahdollisuuksia, pulmia ja epäonnistumisia.
Tutkimuksen tuloksista selviää, että koulutuskokonaisuus koettiin onnistuneeksi ja se vastasi kehittäjämentoreiden odotuksia. Vertaisryhmämentorointi koettiin hyväksi toimintatavaksi uusien asioiden levittämisessä. Esimiehen toimiminen mentorina alaisilleen ei välttämättä ole huono asia, mutta se ei ole ongelmatonta. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että menetelmä toimi juurruttamistyössä varsin hyvin. Uusia käytäntöjä syntyi ja toiminnan arviointia tapahtui. Joitakin esteitä juurruttamistyön onnistumiselle oli, muun muassa työyhteisön innottomuus työn kehittämiseen. Toiveikkuus muutoksen onnistumiseen kuitenkin näkyy sekä kehittäjämentoreiden että osallistujien tarinoissa.
Vertaisryhmämentorointiin osallistujat kokivat saavansa kollegiaalista tukea ja olivat tyytyväisiä saadessaan hetken rauhassa syventyä aiheeseen kerrallaan. Juurruttamistyön onnistumisessa oli vaihtelua riippuen työyhteisön valmiudesta oppia uutta ja osallistujan mahdollisuuksista viedä ideoita eteenpäin.
Jatkossa vertaisryhmämentoroinnista aiotaan organisaatiosta tehdä pysyvä toimintamenetelmä ja käyttää sitä erilaisissa tilanteissa, kuten uusien työntekijöiden, eri ammattiryhmien ja tiimien kehittämismenetelmänä.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201310291816 |
| Date | 04 November 2013 |
| Creators | Myllymäki, M. (Maria) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Maria Myllymäki, 2013 |
Page generated in 0.0015 seconds