Abstract
The study aimed at researching collaboration in a group of
children under school age, its characteristics, organisation of
activities and conflicts as well as the cultural and social routines
developing through collaboration.
The research problem was, firstly, how children's collaboration
is organised and how it proceeds and which the characteristics of the
organisation of the collaboration are. The characteristics of
organisation refer to initiatives and responses to them, their
consequences and results of action. Secondly, I wanted to study how the
conflicts apparent in the activities are solved and what happens in
action after a conflict is solved. Thirdly, the development of
collaboration into social routines and differences in organisation
between groups of differently aged children were studied.
The theme of the study is connected with a research tradition in
which children's development is seen in terms of participation in the
social environment and the culturally conveyed world, its language,
manners and habits. This study focused on children in their everyday
activities, constructing their plays together, sharing activities and
negotiating. The theoretical background of the study was based on
sociocultural theories on one hand and a broad research tradition
– systemic theories – on the other hand. Systemic theories
also involve relational theories among which this study was contributed
to especially by the conception of development and characteristics as
relations as well as the significance of communication and
collaborative regulation to control development.
The collaborative situations that were studied were gathered from
children's spontaneous play situations by means of videotaping. Samples
containing phenomena under study were picked out from these materials.
Then the data was divided into meaningful episodes of initiatives and
conflicts that were analysed with a method designed for the analysis of
video materials, searching for social routines uniform in content and
theme built on the children's peer culture.
According to the results, initiatives formed a small-scale yet
impressive phenomenon that enabled the children to join in
collaboration and with that in the sociocultural world. The children
made plenty of initiatives, the most common of them being active verbal
motions such as questions, proposals, commands and various motions
related to play. There was an active response to these initiatives, but
a remarkable number of them were also ignored. Most of the conflicts
were connected with the use of things and toys. A strategy to maintain
the collaborative relationship was most often chosen to solve them. The
study revealed six different social routines in the children's peer
culture. The most common social routine was sociodramatic play that is
characterised by regular taking of turns in the collaboration, a long
duration and positive results. The study also compared the initiatives,
responses and conflicts of younger and older children. It was observed
that non-verbal action in negotiation situations and the strategy of
ignorance in conflicts were more typical of younger than older
children. / Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia pienten, alle kouluikäisten
lasten ryhmässä tapahtuvaa yhteistoimintaa, sen piirteitä, toiminnan
organisoitumista ja konflikteja sekä yhteistoiminnassa kehittyviä
kulttuurisia ja sosiaalisia rutiineja.
Tutkimusongelmina olivat ensinnäkin miten lasten yhteistoiminta
organisoituu ja etenee sekä millaisia piirteitä yhteistoiminnan
organisoitumisessa ilmenee. Organisoitumiseen liittyvillä piirteillä
tarkoitettiin aloitteita ja niihin annettuja vastauksia, näiden
seuraantoja sekä toiminnan tuloksia. Toiseksi haluttiin tutkia miten
toiminnassa ilmenevät konfliktit ratkaistaan ja mitä toiminnassa
tapahtuu konfliktien ratkaisemisen jälkeen. Kolmanneksi tutkittiin
yhteistoiminnan kehittymistä sosiaalisiksi rutiineiksi ja mitä eroja
organisoitumisessa on eri-ikäisten lasten ryhmissä.
Tutkimus liittyy teemallisesti tutkimusperinteeseen, jossa lasten
kehittyminen nähdään osallisuutena sosiaaliseen ympäristöön sekä
kulttuurisesti välittyneeseen maailmaan, sen kieleen, tapoihin ja
tottumuksiin. Tämän tutkimuksen kohteina olivat lapset omassa
arkipäivässään, rakentamassa yhteisiä leikkejä ja toimintaa jakaen ja
neuvotellen. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustui toisaalta
sosiokulttuurisiin teorioihin ja toisaalta toiseen laajaan
tutkimusperinteeseen – systeemisiin teorioihin. Systeemisiin
teorioihin liittyvät myös relationaaliset teoriat, joista tähän
tutkimukseen nousi erityisesti näkemys kehityksestä ja ominaisuuksista
suhteina sekä kommunikaation ja yhteistoiminnallisen säätelyn kehitystä
ohjaava merkitys.
Tutkitut yhteistoimintatilanteet kerättiin lasten spontaaneista
leikkitilanteista havainnoimalla käyttäen videointia apuna. Kerätystä
aineistosta poimittiin tutkimukseen sellaiset otokset, joissa esiintyi
tutkittavia ilmiöitä. Sen jälkeen aineisto jaettiin merkityksellisiin
aloite- ja konfliktiepisodeihin, joita analysoitiin videomateriaalin
analyysin tarkoitetulla menetelmällä ja hakien sisällöllisesti ja
teemallisesti yhtenäisiä lasten vertaiskulttuuriin rakentuvia
sosiaalisia rutiineja.
Tulosten mukaan aloitteet muodostivat pienimuotoisen, mutta
kuitenkin vaikuttavan ilmiön, joka mahdollisti lapsille liittymisen
yhteistoimintaan ja sitä kautta sosiokulttuuriseen maailmaan. Lapset
tekivät runsaasti aloitteita, joista yleisimpiä olivat aktiiviset
kielelliset aloitteet kuten kysymykset, ehdotukset, käskyt sekä
erilaiset leikkialoitteet. Aloitteisiin vastattiin aktiivisesti, mutta
myös huomattavan paljon niistä jätettiin huomiotta. Suurin osa
konflikteista liittyi esineisiin tai leikkivälineiden käyttöön. Niiden
ratkaisemiseksi valittiin useimmiten yhteistoimintasuhdetta ylläpitävä
strategia. Tutkimuksessa löydettiin kuusi erilaista lasten
vertaiskulttuurin sosiaalista rutiinia. Eniten esiintynyt sosiaalinen
rutiini oli sosiodraamallinen leikki, jota luonnehti säännöllinen
vuorottelu yhteistoiminnassa, pitkä kesto sekä myönteiset tulokset.
Tutkimuksessa verrattiin myös pienten ja isojen lasten aloitteita, vastauksia ja konflikteja havaittiin, että pienille oli tyypillisempää ei-kielellinen toiminta neuvottelutilanteissa ja huomiotta jättämisen strategia konfliktitilanteissa kuin isommille lapsille.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:isbn951-42-7391-5 |
| Date | 23 June 2004 |
| Creators | Kronqvist, E.-L. (Eeva-Liisa) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/doctoralThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © University of Oulu, 2004 |
| Relation | info:eu-repo/semantics/altIdentifier/pissn/0355-323X, info:eu-repo/semantics/altIdentifier/eissn/1796-2242 |
Page generated in 0.003 seconds