Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella suomalaisten kouluikäisten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö -diagnoosin saaneiden lasten pragmaattisia taitoja. Tutkittavina olivat 6 ADHD-diagnoosin saanutta lasta ja 6 tyypillisesti kehittynyttä lasta. Children’s Communication Checklist-2 -menetelmän avulla selvitettiin lasten pragmaattisten taitojen piirteitä vanhempien tekemän arvion perusteella. Edmonton Narrative Norms Instrument -menetelmän avulla tarkasteltiin puolestaan kerronnan pragmaattista hallintaa eli sitä, kuinka lapset osaavat ottaa kuulijan huomioon tarjoamalla tarpeeksi asianmukaista informaatiota ja käyttämällä tarkkoja viittauksia.
Tässä tutkimuksessa vanhempien tekemän arvion mukaan ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla oli havaittavissa pragmaattisia ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia, joita muutamissa tapauksissa voidaan pitää kliinisesti merkittävinä. Tulosten perusteella ADHD-diagnoosin saaneiden lasten puhetapa oli usein epäasiallinen ja heillä oli vaikeuksia kontekstin käytössä eli kyvyssä ymmärtää ja tuottaa ilmauksia eri tilanteissa. Kerrontatehtävässä ADHD-diagnoosin saaneet lapset saivat tyypillisesti kehittyneitä lapsia heikommat pisteet sekä kertomusten sisällöstä että viittaussuhteiden tarkkuudesta. Tämä antaa viitteitä siitä, että ADHD-diagnoosin saaneille lapsille oli verrokkilapsia vaikeampaa luoda kuulijan kannalta koherentti, helposti ymmärrettävissä oleva kertomus. Tämä piirre tuli esiin myös vanhempien tekemässä arviossa.
Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, oliko CCC-2:n ja ENNI:n tulosten välillä havaittavissa yhteyttä. CCC-2:n osalta tarkasteltavina tekijöinä olivat kielellisistä taidoista kertova GCC-pistemäärä ja sosiaalisista vuorovaikutustaidoista kertova SIDC-pistemäärä. ENNI:n osalta tarkasteltavina tekijöinä olivat kertomuskielioppipisteet ja viittaussuhteiden tarkkuus. Tässä tutkimuksessa tarkasteltujen tekijöiden osalta havaittiin selkeä yhteys vain kielellisten taitojen (GCC) ja kertomusten sisällön eli kertomuskielioppipisteiden suhteen.
Tämän tutkimuksen tulokset ovat yhteneväisiä aiempien tutkimustulosten kanssa. Ne antavat viitteitä siitä, että ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla voi esiintyä vaikeuksia pragmatiikan eri osa-alueilla ja heillä voi ilmetä yhtä aikaa sekä normaaleja että poikkeavia pragmaattisia piirteitä. Tässä tutkimuksessa johtopäätösten tekoa ja tulosten yleistettävyyttä heikentävät pieni otoskoko ja yksilölliset erot lasten välillä. Tutkimus lisää kuitenkin omalta osaltaan tietoa ADHD-diagnoosin saaneiden lasten pragmaattisista taidoista.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201504231418 |
| Date | 27 April 2015 |
| Creators | Nissilä, K. (Krista) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Krista Nissilä, 2015 |
Page generated in 0.0016 seconds