Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä kirjastojen opastusten ja opetustoiminnan merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Opastusten vaikutuksia tarkastellaan asiakasnäkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään opastukseen osallistuneiden kokemuksia ja näkemyksiä opastusten vastaavuudesta odotuksiin, toiveisiin ja tarpeisiin, opastusten vaikutuksia osaamiseen sekä opastusten vaikutuksia kirjastopoliittisissa linjauksissa paljon esillä olleeseen osallisuuteen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kirjastoissa opastuksiin liittyvien palvelutarpeiden tunnistamisessa sekä opastusten suunnittelussa ja kohdentamisessa asiakkaille. Empiirinen tutkimus toteutettiin haastattelemalla kymmentä HelMet-kirjastojen opastuksiin osallistunutta eläkkeellä olevaa kirjaston asiakasta. Haastattelut tehtiin kolmessa HelMet-alueen kirjastossa huhtikuussa 2016. Suurin osa opastuksista liittyy jollakin tavalla tieto- ja viestintätekniikkaan. Opastuksiin ja opastajiin ollaan pääasiassa varsin tyytyväisiä ja opastukset tuntuvat enimmäkseen vastaavan opastuksiin osallistujien toiveisiin ja tarpeisiin. Opastuksissa käyminen vahvistaa ja monipuolistaa osaamista ja niissä oppii päivittäistä elämää tukevia taitoja, kuten tieto- ja viestintäteknisten laitteiden käyttöä ja sähköisten informaatioresurssien hyödyntämistä. Uusien taitojen oppiminen sekä opastuksista välittyvä rohkaiseva ilmapiiri vahvistaa itsenäistä toimintakykyä. Opastukseen osallistujista on profiloitavissa erilaisia kävijätyyppejä, joilla on tarve erilaisille opastuksille. Henkilökohtaiselle ja pitkäaikaiselle opastukselle on erityistä tarvetta, mutta myös vapaamuotoisille ryhmäopastuksille on kysyntää. Opastajilta toivotaan ymmärrettävän kielen käyttöä, rauhallista tahtia sekä ymmärtävää ja rohkaisevaa asennetta opastettavaa kohtaan. Opastusten tarjoaminen voi lisätä asiakaskäyntejä kirjastossa. Opastusten näkyväksi tekemisessä ja niistä tiedottamisessa on kirjastoilla vielä tehostamisen varaa. Opastuksiin osallistuminen tuottaa kokemusta osallisuudesta, joka ilmenee ensi sijassa tunteena omasta toimintakyvystä ja mahdollisuuksista, aktiivisuutena, pääsynä erilaisiin sähköisiin resursseihin sekä jossain määrin yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen lisääntymisenä. Tutkimuksen pienimuotoisuuden vuoksi tulosten yleistettävyyteen tulee suhtautua varauksella. Tulokset tarjoavat kuitenkin suuntaa antavaa näyttöä ja syventävät kirjaston opetuspalveluista kerättävää tilastollista tietoa.

Pro gradu -työni aihe on huumori tieteen yleistajuistajana. Tutkimuskohteena käytän Niko Kettusen Helsingin Sanomissa ilmestyvää Viikon eläin -palstaa, jossa tieteelliset faktat jostain eliölajista toimivat metaforana yhteiskunnalliselle, ajankohtaiselle ilmiölle — tai toisinpäin. Aineisto koostuu 70 artikkelista, jotka olen jakanut viiteen eri luokkaan sen perusteella, miten tiede ja yhteiskunnallinen ilmiö toimivat niissä toistensa metaforina. Työni teoreettinen viitekehys on metafora- ja huumoritutkimuksessa. Metaforan teoriaa ammennan erityisesti Iina Hellstenin vuonna 2002 ilmestyneestä väitöskirjasta The Politics of Metaphor, jossa Hellsten tarkastelee metaforan mahdollisuuksia tieteen ja journalismin kohtauspaikkana. Huumoritutkimuksesta hyödynnän Janne Zareffin vuonna 2012 ilmestynyttä väitöskirjaa Journalistinen komiikka, jossa Zareff tutkii, millaisia ehtoja inkongruentin komiikan on täytettävä, jotta se olisi journalistista. Keskeisiä tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten humoristinen metafora toimii tieteen yleistajuistajana ja viihteellistäjänä? Toimiiko tiedejournalismin koominen metafora samoin kuin journalistinen komiikka? Aineiston luokittelun avulla pyrin tarkastelemaan eläimen ja yhteiskunnallisen ilmiön metaforista suhdetta sekä metaforan lähteen ja kohteen välistä liikettä eli muun muassa sitä, mitä verrataan ja mihin. Palstan journalistisuutta pohtiessani olen analysoinut sen käyttämiä komiikan keinoja ja genreä. Näiden pohjalta tein päätelmän, että ollakseen journalistista (yleistä ja ajankohtaista) palstan komiikka tarvitsee yhteiskunnallisen skriptin. Journalistisen komiikan käyttö pelkkää tiedettä yleistajuistettaessa on vaikeaa, koska tiede ei ole samalla tapaa tuttujen näkökulmien kehystämää ja ajankohtaisuuteen sidottua kuin journalismi. Komiikan vaikutus yleistajuistetun tieteen sisältöön ja oppimiseen sekä kiinnostuksen herättämiseen kaipaa kuitenkin mielestäni lisää tutkimusta.

Pro gradu -tutkielmassani olen tarkastellut Oulun yliopiston julkisuutta ja tieteen kehystämistä verkkomedioissa. Olen tutkinut, millä verkkosivuilla ja minkälaisten tekstilajien kautta Oulun yliopistoa käsitellään. Lisäksi olen perehtynyt siihen, mitkä toimijat ja tieteenalat verkkojulkisuudessa näkyvät ja miten Oulun yliopistossa tehtävää tiedettä verkkoteksteissä representoidaan erilaisten kehysten välityksellä. Tarkoituksenani on ollut selvittää, minkälaisia eroja eri toimijoiden ja tieteenalojen verkkomediavälitteisessä julkisuudessa ilmenee. Aineistooni kuuluu 644 kappaletta vuoden 2015 helmi-, touko-, elo- ja marraskuissa internetissä julkaistuja tekstejä. Määrällisellä sisällön erittelyn menetelmällä olen järjestänyt aineiston luokitusrunkoon ja tarkastellut julkaisupaikkojen, tekstilajien, yliopiston roolin, toimijoiden ja tieteenalojen näkökulmasta Oulun yliopiston verkkojulkisuuden piirteitä. Kehysanalyyttiseen tarkasteluun olen valinnut 60 tekstiä, joissa käsitellään pääasiallisesti Oulun yliopistoa ja siellä tehtävää tiedettä. Menetelmien taustalla vaikuttavat agenda-setting-teorian periaate median asettamasta puheenaiheiden tärkeysjärjestyksestä sekä kehysteoreettinen näkemys valikoivasta kontekstualisoinnista. Oulun yliopiston verkkojulkisuus keskittyy alueellisiin ja Oulun seudun paikallisiin verkkomedioihin. Ehdoton enemmistö teksteistä on uutisia. Useimmiten Oulun yliopisto vain mainitaan teksteissä, eikä kaikissa teksteissä keskitytä käsittelemään pelkästään Oulun yliopistoa. Yleisimmät toimijat ovat kasvoton yleistoimija, tutkijat ja opiskelijat. Tieteenalojen julkisuutta hallitsevat lääke- ja terveystiede, tekniikka sekä luonnontieteet, jotka yleisimmin esitetään ilman varsinaista mainintaa tieteenalasta. Eroja verkkojulkisuudessa ilmeneekin siinä, kirjoitetaanko tieteenaloista ala mainiten vai rivien välissä luonnollisena olettamana. Eniten varsinaisia mainintoja keräävät kasvatustieteet, humanistiset tieteet ja lääketiede. Lääketiede hallitsee myös tieteen kehystämistä. Kaksi yleisintä kehystä ovat kansanterveyden ja kilpailukyvyn kehykset. Laadullinen kehysanalyysi tuo aineistosta esiin piirteen, joka määrällisellä erittelyllä ei ilmennyt: taloudellinen toiminta- ja suorituskyky liitetään tieteeseen. Yleisimmin verkkoteksteissä Oulun yliopiston tieteeseen yhdistetään terveyteen ja rahaan liittyvät konkreettiset aiheet. Kolmanneksi yleisin kehys on kulttuurisen sivistyksen kehys ja neljänneksi yleisin luonnon vaalimisen kehys, joissa keskitytään abstrakteihin ilmiöihin ja perustutkimukseen. Oulun yliopiston sekä sen tieteenalojen ja tutkimuksen julkisuus verkossa liittyvät yliopistojen kolmanteen tehtävään eli yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Suomen hallituksen tuoreimmissa tiedepoliittisissa linjauksissa korostetaan tutkimuksen ja opetuksen taloudellista tuottavuutta sekä sitä, että yliopistojen tulisi keskittyä vain tiettyihin aloihin. Koska internet on merkittävä viestintäkanava, yliopistojen, tieteen ja moninaisten tieteenalojen vaikuttavuutta sekä olemassaolon oikeutusta luodaan verkon välityksellä.

Suosittelujärjestelmiä käytetään Internetissä parantamaan yksilön käyttäjäkokemusta sivustolla. Suosittelujärjestelmän avulla voidaan tuottaa yksittäisen käyttäjän tarpeita tyydyttävää sisältöä, käyttäen hyväksi käyttäjän käyttäytymistä ja verkostoitumista Internetissä. Suosittelujärjestelmä toimii usein hakukonetta avustavana ohjelmistona verkkokaupoissa ja tuotteiden hakusivustoilla. Kuitenkaan rekrytointiin soveltuvia suosittelujärjestelmiä ei tiettävästi ole tarjolla. Rekrytoinnissa suosittelujärjestelmä tuottaisi rekrytoijan tarpeisiin sopivia hakutuloksia saatavilla olevasta työnhakijajoukosta käyttäen niin työtehtävään kuin työnhakijaan liittyviä ominaisuuksia eli piirteitä apuna. Tässä diplomityössä tutkitaan suosittelujärjestelmien soveltuvuutta rekrytoinnin apuvälineeksi rekrytoijan jokapäiväiseen käyttöön. Tutkimuksessa lähdettiin liikkeelle tutkimalla vapaamuotoisen tekstin soveltuvuutta työnhakijoiden väliseen samankaltaisuuden laskentaan. Tutkimuksessa keskitytään tekstimuotoisen CV:n ja työntekijöiden käyttäytymisen hyödyntämiseen rekrytoinnissa. Toteutettu suosittelujärjestelmä yhdistää tiedonkeruun ja datasta rakennetun graafin yhdeksi kokonaisuudeksi. Se tarjoaa ennennäkemättömän tavan tehostaa rekrytointiprosessin työntekijän valintavaihetta. / Recommender systems are used on the Internet to improve user experience on the websites. With the assistance of the recommender system it is possible to produce content that fills the needs of a single individual user by using the behaviour and networking of the users as advise. A recommender system often works as a part of a search engine in web shops and product search sites. However, the recommender systems suitable for recruiting have not been found. In recruiting the recommender system would produce the search results of available applicants for a recruiter that fills the recruiters needs by using the features of the available applicants as well as the features of the available jobs. In this thesis the suitability of recommender systems as a tool for the every day use of recruiter is researched. The research started by exploring the suitability of freely formed text to similarity calculation between users. The research focuses into the use of user behaviour and text formed user data in recruiting. The implemented recommender system combines the data mining and the graph built on data relations into one ensemble. It provides unprecedented way to intensify the applicant choosing phase in the recruiting process.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on bibliografisen valvonnan uudet tuulet. Keskeisenä tarkastelun kohteena ovat uusi luettelointisäännöstö, RDA (Resource Description and Access), ja uusi kehitteillä oleva luettelointiformaatti, Bibframe (Bibliographic Framework Transition Inititive). RDA:n taustalla vaikuttava FRBR (Functional Requirements for Bibliographic Records) on bibliografisten suhteiden osoittamista varten kehitetty malli, joka on tärkeässä roolissa bibliografisen valvonnan kehityksen kannalta. Tutkimuksessa pohditaan yhtäältä FRBR:n idean toteutumista RDA:n mukaisessa luetteloinnissa ja RDA:n luetteloinnille mahdollisesti tuomaa lisäarvoa suhteessa AACR2-pohjaisiin luettelointisäännöstöihin sekä toisaalta Bibframen potentiaalisesti tuomaa lisäarvoa suhteessa nykyisin käytössä olevaan MARC-formaattiin. Tutkimuksen aineisto koostuu pääosin viimeisen viiden vuoden aikana julkaistusta aihepiiriä koskevasta tutkimuskirjallisuudesta ja havainnollistavista esimerkeistä. Tutkimusmenetelminä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta ja demonstraatiota. Demonstraatiot toteutettiin Bibframe.org-sivuston demonstraatiotyökalun avulla, rikastamalla MARC-tietueita RDA-elementeillä ja rekonstruoimalla Bibframen tietuerakenteita. Tutkimuksessa kävi ilmi, että FRBR:n mukainen luettelointi toteutuu varsin pitkälle RDA.ssa, sillä se ohjeistaa yksityiskohtaisesti teosten, ekspressioiden, manifestaatioiden ja kappaleiden kuvailua ja tunnistamista. RDA tuo myös potentiaalisesti runsaasti lisäarvoa kirjastoluettelointiin hierarkkisuudellaan, spesifisyydellään ja koneluettavuudellaan, mutta potentiaalin saavuttamisen esteenä on ennen kaikkea MARC-formaatin käyttö. Demonstraation avulla osoitetaan, että MARC-tietueiden rikastaminen RDA-elementeillä vie tietueita hieman enemmän kohti FRBR:n ideaa, mutta suurin hyöty jää silloin saavuttamatta. MARC-formaatti on nähty pitkään vanhentuneena ja nykyajan kirjastoon huonosti soveltuvana luettelointiformaattina. Uutena luettelointiformaattina Bibframen on tarkoitus olla joustava ja käyttäjien kannalta aineiston löytämistä, tunnistamista, valitsemista ja käytettäväksi hankkimista edistävä. Bibframe pyrkii osoittamaan bibliografisia suhteita FRBR:n ja RDA:n tavoin. Tämä tapahtuu linkitetyn datan avulla, jonka myötä tietueita voidaan linkittää toisiinsa ja bibliografiset suhteet tulevat näin ollen selkeästi esille. Bibframe demonstraatiossa havainnollistetaan sitä, miltä Bibframen tietuerakenne voisi mahdollisesti näyttää ja miten se toimii käytännössä. Jatkotutkimusta tarvittaisiin, mikäli pyritään selvittämään perinpohjaisesti millainen on hyvä ja kompakti kirjastojärjestelmä kaikkia tulevaisuuden tarpeita ja uusia tuulia silmällä pitäen.

Tutkielma käsittelee suomalaisissa aikakauslehdissä esiintyvien lääkemainosten vaikutuskeinoja. Tutkielman painopiste on lääkemainosten retoriikassa. Tutkielmassa tarkastellaan niitä vaikutuskeinoja, joilla mainostaja herättää kuluttajan huomion ja suostuttelee kuluttajaa valitsemaan heidän tuotteensa. Lääkemainokset ovat tuotemainontaa, jolla pyritään edistämään tuotteen myyntiä. Suomessa lääkemainontaa säätelevät lait ja asetukset, joiden toteutumista viranomainen seuraa. Myös lääketeollisuus itse sääntelee ja tarkastelee mainonnan toteutumista. Tutkielma sivuaa lyhyesti myös aihetta medikalisaatio ja lääkemainonnan eettisyys. Tutkielman kohteena ovat kuluttajille suunnatut itsehoitolääkkeiden mainokset. Tutkielman aineisto koostuu 24 erilaisesta lääkemainoksesta, jotka esiintyivät neljässä suomalaisessa aikakauslehdessä vuoden 2012 aikana. Mainosten lääkkeet jakautuivat kymmeneen eri lääkeluokkaan. Aikakauslehdissä esiintyvät mainokset rakentuvat tekstistä ja kuvista, jolloin on perusteltua tutkia niissä molemmissa käytettyjä argumentaatiokeinoja. Tutkielma on laadullinen ja hypoteesiton. Käytetty tutkimusmenetelmä, retorinen analyysi, perustuu pääasiassa Chaïm Perelmanin käsitykseen uudesta retoriikasta. Perelmanin mukaan argumentoinnilla pyritään useimmiten lisäämään toiminta-alttiutta. Perelman korostaa teoriassaan yleisön huomioimisen merkitystä retorisen puheen rakentamisessa. Mainokset on suunnattu tietylle kohdeyleisölle, jolloin valitut myyntiargumentit esitetään kohteelle sopivin keinoin. Valittujen argumenttien tulee myös olla kohdeyleisössään hyväksyttäviä ja uskottavia, jotta niillä saavutettaisiin toimintaa. Analyysi osoittaa, että lääkemainoksissa käytetään paljon retorisia vaikutuskeinoja, kuten toistoa ja metaforia. Molempia esiintyi runsaasti sekä verbaalisessa että visuaalisessa ilmaisussa. Mainoksista erottuu retoriikalle tyypillisiä ominaisuuksia, kuten puhujan identiteetin rakentaminen yleisölle sopivaksi ja yleisön tunteiden herättäminen. Useimmissa tapauksissa mainostaja on valinnut myyntiargumentikseen tuotteen yhden ominaisuuden, jota mainoksessa tuodaan voimakkaasti esille sekä tekstissä että kuvassa. Tutkimus osoittaa, että lääkemainoksissa vedotaan hedonistisiin ja vitaalisiin arvoihin, kuten iloon ja mielihyvään sekä terveyteen ja hyvinvointiin. Järkiperäiset perustelut, kuten tutkimustieto ja tilastot, puuttuivat mainoksista lähes täysin.

Kiistat ravintorasvoista ja käsitykset ruoan terveellisyydestä ovat tuoneet vähähiilihydraattisen ruokavalion suosijat, eli karppaajat viime vuosina median uutisaiheiden keskiöön. Erityisesti kansallisista ravitsemussuosituksista on kohistu niin lehdissä kuin tv:ssä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisten eri puhetapojen avulla Karppaus.info -keskusteluryhmä haastaa viranomaisten laatimat ravitsemussuositukset. Lisäksi pyrin hahmottamaan millaisia retorisia vakuuttamisen keinoja keskustelijat käyttävät eri puhetavoissa sekä mikä on tieteen rooli keskusteluryhmän keskusteluissa. Tutkimukseni aineiston muodostaa Karppaus.info -nimisen sivuston keskusteluryhmästä kerätyt viestit. Tutkimusmenetelmiäni ovat diskurssianalyysi sekä retorinen analyysi. Pienimuotoisen linkkianalyysin avulla pyrin selvittämään millaisiin linkkeihin ryhmän keskustelijat viittaavat sekä millaisia tieteen asiantuntijoita näiden linkkien taustalta löytyy. Havaitsin aineistoni perusteella, että Karppaus.info -keskusteluryhmästä nousi esille neljä erilaista karppauksen puhetapaa: tieteellinen puhetapa, kriittinen puhetapa, valtaistumisen puhetapa sekä ravintokriittinen puhetapa. Karppaus.info -keskusteluryhmä haastaa viralliset ravitsemussuositukset sekä yhteiskunnassa hegemonisessa asemassa olevat käsitykset ruoan terveellisyydestä asettamalla tieteen toimintatavat ja tulokset kyseenalaisiksi, mutta myös luottamalla omiin kokemuksiinsa karppauksen toimivuudesta terveyden parantamisessa ja ylläpitämisessä. Keskustelijat käyttävät argumentoinnin tukena karppauksen puolestapuhujien lausuntoja sekä ”tosiasiat puhuvat puolestaan” -tyyppistä retoriikkaa. Valtaistuneet yksilöt puolestaan luottavat eniten omiin kokemuksiinsa. Karppausdiskurssista on löydettävissä yhtäläisyyksiä esimerkiksi populismidiskurssiin. Karppusdiskurssilla oma tehtävänsä rasvakiistan julkisessa keskustelussa, sillä se on saattanut herättää ihmiset pohtimaan tarkemmin omia ruokailutottumuksiaan. Karppauksen saama julkisuus mediassa on kenties myös saanut viranomaiset osallistumaan tehokkaammin ruoasta käytyyn julkiseen keskusteluun.

Sovellusten sallimislistaus pyrkii parantamaan kohdejärjestelmän tietoturvaa. Sen suojaus perustuu siihen, että vain ennalta hyväksytyt ohjelmat pystyvät käynnistymään kohdejärjestelmässä. Tällä pyritään ehkäisemään haittaohjelmien vaikutusta, kun ne eivät pääse käynnistymään järjestelmässä eivätkä täten aiheuttamaan haittaa. Sallimislistausohjelmia on kehitetty usean eri valmistajan toimesta, ja ne ovat valmiina ominaisuutena joissain käyttöjärjestelmäversioissa. Myös teollisuudessa on kiinnostuttu sallimislistausohjelmista ja niiden sopivuudesta suojaamaan erilaisia teollisuuden järjestelmiä. Teollisuudessa järjestelmät voivat olla keskeytymättömässä käytössä useiden vuosien ajan, eikä niiden käyttämiä ohjelmia pysty välttämättä päivittämään muulloin kuin huoltoseisokkien aikana. Tämä voi jättää järjestelmiin useita haavoittuvuuksia, kun käytössä on vanhoja ohjelmaversioita. Teollisuusjärjestelmien suojaamisessa voidaan käyttää viruksentorjuntaohjelmia, mutta koska myös uudet virustunnisteet vaativat säännöllisen päivittämisen, voi viruksentorjuntaohjelman tehokkuus kärsiä. Sovellusten sallimislistausohjelmien mainostetaan auttavan näissä tilanteissa. Ne eivät vaadi päivitystä muulloin kuin asennettaessa järjestelmään uutta ohjelmaa. Osa ohjelmista sanoo myös suojaavansa käytössä olevien ohjelmien haavoittuvuuksien hyväksikäytöltä vähentäen näin ohjelmien päivitysten tarvetta. Tässä työssä on tavoitteena tutkia, soveltuvatko sallimislistausohjelmat teollisuusautomaatioympäristöön sekä suojaavatko ne käytössä olevien ohjelmien haavoittuvuuksien hyväksikäytöltä. Haavoittuvuuksien hyväksikäyttöä on testattu asentamalla sallimislistausohjelmalla suojattuun kohdekoneeseen sellaisia versioita eri ohjelmista, joissa on tunnettuja haavoittuvuuksia. Haavoittuvuuksia hyväksikäyttäen kohteeseen on yritetty hyökätä Metasploit-hyökkäystyökalun valmiiden hyökkäysmoduulien avulla. Testit on toistettu suojaten järjestelmä kahden eri myyjän, McAfeen ja Lumensionin, sallimislistausohjelmilla. Tulosten sekä kirjallisuuslähteiden perusteella on pohdittu myös sitä, voiko sallimislistausta käyttää ainoana puolustusmekanismina suojaamaan teollisuusjärjestelmää. Molempien myyjien sallimislistausohjelmat sanovat suojaavansa sallituissa ohjelmissa olevien haavoittuvuuksien sekä muistihaavoittuvuuksien hyväksikäytöltä. Testien tulokset osoittavat kuitenkin muuta. McAfeen sallimislistausohjelma onnistui estämään täysin yhden ja osittain seitsemän 14:stä hyökkäyksestä, kun loput hyökkäyksistä saivat muodostettua yhteyden kohdekoneeseen sallimislistausohjelman huomaamatta hyökkäystä. Lumensionin ohjelma ei estänyt hyökkäyksistä yhtään edes osittain. Näiden tulosten perusteella voidaan päätellä, että sallimislistausta ei voida käyttää ainoana puolustusmekanismina. Sallimislistausohjelma voi kuitenkin olla hyvä lisä teollisuusjärjestelmän puolustusstrategiaan, mutta sen lopullinen sopivuus tulee pohtia tarkemmin tapauskohtaisesti. / Application whitelisting aims at improving security for systems. Its protection is based on allowing only the predefined whitelisted applications to execute on the system in question. This aims at preventing the impact of malware as they cannot execute on the system and thereby cannot make any harm. Several different vendors have developed application whitelisting programs and they even are a build-in feature in some operating system versions. Application whitelisting and its suitability to protect different industrial systems has risen interest also among industrial sector. In industry the systems may be in continuous usage for several years and the software they use may not be able to be updated outside the maintenance breaks. This may leave several vulnerabilities into systems since old software versions are used. Anti-virus programs may be used to protect industrial systems but because the new virus signatures require regular updates the efficiency of the anti-virus program may suffer. Application whitelisting is advertised to aid in these kind of situations. They do not require updates unless a new application is being installed into the system. Some of the programs also say to protect from exploiting the vulnerabilities that may be in allowed application, decreasing thus the need of updating them. The aim of this thesis is to find out if application whitelisting programs are suitable for industrial control system environments and if they protect from vulnerabilities that may be in applications that are used in the systems. Exploiting the vulnerabilities has been tested by installing some old versions of applications that have known vulnerabilities to the system that is protected by application whitelisting. By utilising these vulnerabilities the target system has been exploited by using Metasploit penetration testing tool with its build-in exploit modules. The tests have been repeated by protecting the system with application whitelisting programs from two different vendors: McAfee and Lumension. Based on the test results and literature sources it has been also discussed if application whitelisting can be used as one and only defence mechanism to protect an industrial system. Both vendors say that their application whitelisting program protects from exploiting the vulnerabilities in whitelisted applications and also from memory vulnerabilities. Nevertheless the test results show otherwise. McAfee’s program managed to prevent completely one and partly seven from 14 exploits, while the rest managed to get a session with the target machine without the application whitelisting program to notice. Lumension’s program did not prevent from any of the exploits, not even partially. Based on these results it can be seen that application whitelisting cannot be used as the one and only protection mechanism. However it may be a good complement to industrial control system’s defence strategy, but it’s final suitability needs to be pondered more specifically case by case.

Tämän pro gradu -työn aiheena on ammattietiikka kirjastoalalla. Tutkimuksen kohteena ovat Suomen yleisissä kirjastoissa työskentelevät kirjastoalan ammattilaiset. Tutkimukseen valittiin kolmen yleisen kirjaston työntekijät. Ammattietiikkaa kirjastoalalla ei ole juurikaan tutkittu Suomessa aiemmin, joten aiheen tutkiminen on perusteltua. Ammattietiikan tehtävänä on arvioida ammatillisia käytäntöjä, puuttua ongelmakohtiin ja kehittää ammatillista toimintaa entistä paremmaksi. Ammattieettisten ongelmien ratkaiseminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista, koska eettisten ongelmien määrittely voi olla haastavaa. Eettiset asiat ovat aina jossakin määrin subjektiivisia ja ammattialojen sisäisiä, jolloin niitä ei voi sellaisenaan soveltaa muualle. Tutkimuksessa selvitettiin yleisissä kirjastoissa työskentelevien näkemyksiä ammattietiikasta, ja kartoitettiin millaisia eettisiä ongelmia erilaisissa työtehtävissä nousee esille. Lisäksi selvitettiin, miten kohdattuja ongelmia käsitellään työyhteisössä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä. Kvantitatiivisesta menetelmästä huolimatta tutkimus painottui laadullisesti. Aineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisten menetelmien lisäksi sisällönanalyysia ja kriittisten tapahtumien tekniikkaa. Tutkimuksen avulla saatiin selville erilaisia eettisiä ongelmatilanteita, jotka liittyivät usein asiakaspalveluun, aineistonvalintaan ja tekijänoikeuksiin. Eettisiä ongelmia pyrittiin usein ratkaisemaan keskustelemalla työtovereiden tai esimiehen kanssa. Ratkaisua haettiin myös kirjaston yleisistä toimintaohjeista.

Pro gradu -tutkielmassa selvitetään pakolais- ja turvapaikanhakija-asiakkaan tiedonhankintakäyttäytymistä sekä vuorovaikutteisen tiedon tarjoamis- ja vastaanottamistilanteen luonnetta. Tätä kautta luodaan kuvaa tiedontarpeiden ja -tarjonnan keskinäisistä suhteista ja tarjotaan virikkeitä kotoutumista edistävien informaatiopalveluiden kehittämiseen. Asiakkaan tiedonhankintakäyttäytymistä systematisoi sovellettu, nk. skemaattinen tiedonhankinnan malli (Haasio & Savolainen 2004, 43–46). Empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluin neljältä Oulun kaupungin ohjaus- ja neuvontapalveluiden työntekijältä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten mukaan pakolais- ja turvapaikanhakija-asiakkaan tiedontarpeet ovat ensisijaisesti praktisia arkipäivän ongelmia. Lisäksi esiintyy henkisen ja sosiaalisen tuen tarpeita. Merkittävimmiksi tiedonlähteiksi ja -hankintakanaviksi osoittautuvat alkuvaiheen ohjaus- ja neuvontapalvelut, joista etenkin maahanmuuttajapalvelut koetaan tärkeäksi. Tietoa tarjotaan tiedontarpeeseen perustuen joko yksilöpalvelussa tai informaatiotilaisuudessa. Tiedon tarjoamisen ja vastaanottamisen tilanteessa korostuu ensisijaisesti kieli, kulttuuri ja luottamus. Riittävä toistaminen ja havainnollistaminen lisäävät asiakkaan tiedonhankinnan aktiivisuutta parantaen hahmottamista, ymmärtämistä ja kiinnostuneisuutta. Työntekijöiden mielestä kotoutumisen kannalta tärkeintä on saavuttaa yksittäisten praktisten tietojen sijasta elämään orientoivaa tietoa. Riittävän tiedonsaannin myötä yhteiskunnan tuntemus lisääntyy, itsetunto paranee, voimaannuttavat kokemukset lisääntyvät ja kotoutuminen edistyy. Haastateltujen työntekijöiden näkemykset ovat samansuuntaisia taustatutkimuksissa esiin tulleiden maahanmuuttajien kokemusten kanssa. Palveluiden järjestämisen näkökulmasta oululaiset palvelut toteuttavat tiedon tarjontaansa EU:n ja kansallisten periaatteiden mukaisesti. Kohdennetuilla palveluilla on paikkansa, mutta myös integroitujen palveluiden kehittämistä pidetään tärkeänä. Koska kyseessä on laadullinen, niukkaan empiiriseen aineistoon perustuva tutkimus, ei tutkimustuloksia voida yleistää. Läpinäkyvän tutkimuksen toteutuksen ja saatujen tulosten ansiosta yksittäiset näkemykset voidaan kuitenkin hyväksyä konsensukseen perustuvan totuusteorian mukaisesti. Käytäntöä ajatellen arvokas, pragmaattinen tutkimuksen lopputulos muodostuu suhteuttamalla empiria sitä selittävään ja täydentävään teoriataustaan sekä omaan pohdintaan. Pro gradu -tutkielman tuloksien pohjalta ehdottamaani pakolais- ja turvapaikanhakija-asiakkaan tiedonhankinnan viitekehystä voidaan hyödyntää sellaisenaan tai soveltaen maahanmuuttajille suunnattujen neuvontapalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä.