Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kirjanpitäjän ja tilintarkastajan vastuuta erilaisissa talousrikollisuuden muodoissa, kuten velallisen rikokset, verorikokset ja kirjanpitorikokset. Vastuun jakautumista tarkastellaan muun muassa suhteessa hallitukseen ja toimitusjohtajaan, kun taloudellinen väärinkäytös on tullut ilmi ja talousrikostutkinta on käynnistynyt. Yrityksen johdon joutuessa taloudellisiin vaikeuksiin tai rikostutkinnan kohteeksi toistuu hyvin usein sama ilmiö, että syyllisiä pyritään hakemaan ulkopuolisista, niin paljon kuin mahdollista. Kirjanpidon pienissäkin virheissä ja puutteissa pyritään vastuuta siirtämään kirjanpitäjälle ja tilintarkastajalle. Aihetta lähestytään yleisestä vastuusta kohti rikosoikeudellista vastuuta. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on käytetty korkeimman oikeuden ratkaisuja muun muassa kirjanpitorikoksen, törkeän veropetoksen ja tilintarkastajan huolimattomuuden osalta. Asianmukaisesti hoidetulla tilintarkastuksella sekä ammattitaitoisten kirjanpitäjien suorittamalla neuvonnalla on merkittävä vaikutus kirjanpitorikosten ennalta ehkäisemisessä. Kirjanpidon ja tilinpäätöksen toteuttajan tulee perehtyä riittävästi kirjanpidon, tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskeviin säännöksiin sekä määräyksiin. Liiketapahtumat on kirjattava tosiasiallisen luonteensa mukaisesti ja niitä todentavien tositteiden tulee ehdottomasti vastata tosiasioita. Kirjanpitäjän tulee myös olla tarkka ja dokumentoida työnsä. Mitä enemmän kirjanpitoa hoitavan yrityksen ulkopuolinen palvelun tarjoaja ottaa kantaa tositteiden sisältöön, sitä laajemmaksi muodostuu hänen vastuunsa kirjanpidon oikeellisuudesta. Yleisimpiä ongelmia taloudellisissa vaikeuksissa olevassa yhtiössä on laittomat omaisuuden otot kriisiyhtiöstä, vaikka yhtiön taloudellinen tilanne ei salli osingonjakoa. Omistaja voi olettaa osakaslainan nimellä tehdyn noston palkaksi. Suurin osa osakeyhtiössä tehdyistä velallisen rikoksista on osakeyhtiölain vastaisia omaisuudenottoja kriisissä olevasta yhtiöstä. Yhtiöstä nostettujen rahalainojen lisäksi osakaslainakirjaukset saattoivat konkursseissa olla keino piilottaa lainvastainen omaisuuden nosto yhtiöstä. Jos omistaja on mieltänyt sen korvaukseksi tehdystä työstä, on hänellä tuskin aikomusta maksaa sitä takaisin, vaikka sitä on kirjanpidossa käsitelty osakaslainana. Mikäli tilintarkastaja haluaa välttää rikosvastuun, tulee hänen mainita tilintarkastuskertomuksessa osakaslainojen lainvastaisuus jos osakeyhtiölain mukaisia voitonjakoedellytyksiä ei ole ollut. Yleistä on myös, että kirjanpitovelvollinen saattaa haluta jättää osan liiketapahtumista kokonaan kirjaamatta kirjanpitoon. Jos tilintarkastaja havaitsee tämän kaltaisen menettelyn, mutta laiminlyö reagoida siihen voi se täyttää tunnusmerkit, jotka voivat koskea tilintarkastusrikosta ja olla avunanto kirjanpitorikokseen, veropetokseen tai velallisen rikokseen.

This study aims to examine the effect of workload compression and workload pressure on overall audit quality. It is motivated by the little available evidence concerning this potential effect as well as author’s experiences in audit profession. Workload pressure and workload compression are surrogated by busy season (i.e fiscal year end date in December), audit workload (i.e pressure degree of audit company on clients’ portfolio at certain point of time), audit concentration (i.e concentration of audit company on one client at certain point of time). Abnormal accrual is the proxy of audit quality. The main purpose of the study is to strengthen the results of prior research by López & Peters (2012), then requires management team of audit firms draw more attentions on preparing resources to ensure audit quality for all ongoing engagements. In other words, it requires audit partners become more prudent before accepting new clients, moreover, new regulations about the resource preparation should be issued to ensure the audit quality. Our study used a sample of 6,500 observations between 2010 and 2013 from Compustat and Audit Analytics. The results show that busy season companies have higher abnormal accruals, in other words, workload compression and workload pressure negatively affect audit quality, which is consistent with prior researches. Moreover, our study found the company size and number of business segments, geographical segments and operating segments also affect audit quality. This result is an open topic for further researches in the future because of its inconsistency with previous study.

Purpose: This paper examines empirically the managerial earnings management practices undertaken by small profits firms, and seeks whether these practices changed during the recent global financial crisis. Previous studies on small but positive earnings are normally in whether earnings management causes the discontinuity around zero in earnings distribution. There few studies combined discontinuity around zero with different macroeconomic conditions. Design: The association between earnings management and small profit firms is investigated by three measures. First, earnings distribution of scaled earnings by lagged market value in different scaled earnings level during financial crisis is portrayed. Second, distribution of accumulated discretionary accruals which is the proxy for earnings management in different scaled earnings level is exhibited. Third, based on the qualified firm-year observations, discretionary accruals regressed on several earnings management controlling variables are tested. Due to the limited number of qualified firm-year observations, two measures of small profit firms are used. Data: The sample is selected from all listed firms in United States. Financial crisis period is confined in Year 2008 and 2009 when the stock price was in the bottom in recent decades. In these two years, the incentives from capital markets are restricted in the low level. Findings: Without considering financial crisis, there is income-increasing earnings management in small profit firms which is consistent with previous studies. After considering financial crisis, the practices of earnings management is changed to income-decreasing, which provides the direct evidence on that the constitution of small profits firms are those ex-ante profit firms during the crisis and also provides the indirect evidence on that the constitution of small profits firms are small losses or losses firms in other periods. Both earnings distribution and accumulated discretionary accruals in financial crisis have the same consequence. Practical Implications: This paper shows profit firms employ income-decreasing earnings management during the bad economic situation. The good financial performance from these firms in the post-crisis period need to be questioned whether the business actually revived.

Purpose: This study aims to examine the impact of auditor choice on debt pricing for listed companies by using the samples of listed companies in U.S. In this paper, Big 4 audit firms are considered to be “high-quality” auditors and consequently they provide a higher perceived and actual audit quality. Design: The influence of auditor choice on cost of debt capital for listed companies is investigated by the differences in companies’ interest expenses when they hire Big 4/ non-Big 4 auditors. Data: The sample is selected from all listed firms in United States. The data combines CRSP and COMPUSTAT databases and includes US listed companies from NYSE, AMEX, NASDAQ and ARCA EXCHANGE. The selected sample companies all have financial statements for six successive years from 2007 to 2011 and fiscal years with 12 months. Findings: After controlling for other determinants of debt pricing, the results do not significantly support my hypothesis, as to say, the relationship between auditor choice and cost of debt capital cannot be drew in this paper. Practical Implications: The relationship between auditor choice on Big 4/non-Big 4 and cost of debt capital is important when companies eager to find ways reducing their cost expenses. By hiring a higher quality auditor, the financial reports provided to outsiders will be more reliable and contain less information asymmetries. In that case, lenders will take less risk and thus, reduce the debt price.

Tutkielman yhtenä päätavoitteena oli selvittää, miten Suomen verojärjestelmä kohtelee omistus- ja vuokra-asumista. Lisäksi työssä esitellään omistusasumiseen, vuokra-asumiseen ja asuntosijoittamiseen liittyvää verotusta Suomessa sekä muissa maissa. Tyypilliset eri asumismuotoihin liittyvät verot käydään läpi ja tutkitaan näiden vaikutusta asuntomarkkinoiden, kotitalouksien ja julkisen talouden näkökulmasta. Vastauksia kyseisiin aiheisiin pyritään etsimään tutkimusten, teoreettisen aineiston sekä lehtiartikkelien avulla. Tärkeimpänä havaintona voidaan todeta, että verotuksella vaikutetaan ihmisten asumisiin liittyviin valintoihin. Laskennallisen asuntotulon verottamatta jättäminen sekä asuntolainan korkovähennysoikeus johtavat siihen, että omistusasuminen on hyvin suosittu asumismuoto. Omistusasumista suositaan yhteiskunnan toimesta, jonka johdosta yksityinen vuokra-asuminen on normaalisti omistusasumista kalliimpaa. Lisäksi omistusasumisen suosimisesta aiheutuu se, että yksityiset vuokramarkkinat Suomessa ovat varsin ohuet. Vuokra- ja omistusasumisen verotuksellista epäsuhtaa kannattaisi lähteä korjaamaan ja muuttamaan molemmista suunnista. Vuokra-asumisen verotusta keventämällä ja omistusasumisen verotusta kiristämällä suurilta tulonjakovaikutuksilta voitaisiin välttyä. Menetettyjä verotuloja voitaisiin paikata esimerkiksi kiinteistöveron avulla, joka on kansainvälisestä näkökulmasta tarkasteltuna kohtuullisen matalalla tasolla Suomessa. Kiinteistöverolla ei ole vaikutusta asumismuotojen väliseen verotukselliseen kohteluun. Tarkastelun alle otetaan myös asuntolainojen korkovähennysoikeus, siitä koituvat hyödyt ja haitat sekä korkovähennyksen rajoittamisen seuraukset. Lisäksi käsitellään hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia, varainsiirto- ja myyntivoittoveroa sekä vuokra-asuntosijoittamiseen liittyvää verotusta ja vähennyksiä.

Liikearvon kirjanpitokäsittelyä uudistettiin merkittävästi 2000-luvun alussa, kun US GAAP:ssa otettiin käyttöön uudet liikearvostandardit SFAS 141 ja SFAS 142. SFAS 142:n käyttöönoton myötä liikearvon systemaattisista kuoletuksista luovuttiin ja liikearvoa ryhdyttiin testaamaan arvonalentumisen varalta vuosittain. Uudet liikearvostandardit nojaavat harkinnanvaraisten estimaattien hyväksikäyttöön liikearvon käypää arvoa määriteltäessä. Käytännössä harkinnanvaraisuuden salliminen voi parantaa tilinpäätösinformaation arvoa, mutta toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden myös opportunistiselle raportoinnille ja tulosmanipuloinnille. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kirjanpidon keskeisiin ominaisuuksiin lukeutuvat ehdollisen konservatismin periaate ja kirjanpidon matching- eli kohdistamisperiaate toteutuvat SFAS 142:n mukaisissa liikearvon alaskirjauksissa. Ehdollisen konservatismin mukaisesti liikearvon tasearvoa korjataan alaspäin riittävän huonoissa taloudellisissa olosuhteissa, muttei kuitenkaan takaisin ylöspäin olosuhteiden jälleen kohentuessa. Kohdistamisperiaate sen sijaan toteutuu liikearvon alaskirjauksissa tehokkaasti, jos suurin osa liikearvon hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista saadaan kohdistettua liikearvon synnyttämille tuloille. Tutkielman tutkimusmenetelmä on deskriptiivinen eli kuvaileva. Tutkimusmenetelmänä käytetään lisäksi regressioanalyysia. Tutkimusaineistona käytetään Compustat-tietokannasta saatuja yhdysvaltalaisten pörssiyritysten tilinpäätöstietoja vuosilta 2002–2010. Tutkimustulosten mukaan liikearvon alaskirjaukset eivät ole kirjanpidon kohdistamisperiaatteen mukaisia. Päinvastoin, eniten ja suurimpia alaskirjauksia kirjataan, kun yritysten synnyttämät kassavirrat ovat kaikkein heikoimmalla tasolla. Tulokset eivät myöskään tue ehdollisen konservatismin toteutumista, vaan ehdollinen konservatismikin näyttää toteutuvan alaskirjauksissa ainoastaan viiveellä. Tutkimuksessa havaitaan lisäksi, että alaskirjausten yleisyys vaikuttaa tehtävien alaskirjausten suuruuteen. Tulos antaa viitteitä siitä, että yritykset saattavat pyrkiä laskelmoimaan alaskirjausten ajoittamista ja kokoa mahdollisesti vältelläkseen alaskirjauksen potentiaalisia negatiivisia vaikutuksia. Kokonaisuutena tulokset antavat viitteitä siitä, että yritysjohto käyttää hyväkseen SFAS 142:n sallimaa harkinnanvaraisuutta opportunistisesti viivästääkseen ja liioitellakseen alaskirjauksia. Tulosten perusteella liikearvon alaskirjausten informaatioarvoa tulisikin tarkastella kriittisesti. Tutkimus voi hyödyttää muun muassa sijoittajia, joiden tulisikin ottaa huomioon taloudellisen raportoinnin eriytyminen kauemmas perinteisistä ominaisuuksistaan, konservatismista ja kohdistamisperiaatteesta.

Sähkö- ja kaasumarkkinoiden erityispiirteet huomioon ottava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus energian tukkumarkkinoiden seurannasta, eheydestä ja tarkasteltavuudesta (EU) N:o 1227/2011 (REMIT; Regulation on wholesale energy market integrity and transparency) astui voimaan joulukuussa 2011. REMIT asetti kaikille Euroopan unionin jäsenvaltioille yhtenäiset säännöt, jotka kieltävät markkinoiden väärinkäytön energian tukkumarkkinoilla. Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER; Agency for Cooperation of Energy Regulators) on velvollinen seuraamaan ja valvomaan energian tukkumarkkinoita tiiviissä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, jona Suomessa toimii Energiamarkkinavirasto. Tutkielman ensisijaisena tarkoituksena on vastata siihen, että mitkä ovat REMIT:ssä säädetyt Euroopan unionin ja kansallisten viranomaisten energian tukkumarkkinoiden seuranta- ja valvontatehtävät. Toisena tutkielman tehtävänä on havainnollistaa minkä lainsäädännön nojalla energian tukkumarkkinoita valvontaan ja millä viranomaisella on toimivalta valvoa kyseisiä markkinoita. Kolmanneksi tutkielman tarkoitus on selvittää sitä, onko Suomen kansallisen sääntelyviranomaisena toimivan Energiamarkkinaviraston energian tukkumarkkinoiden valvonta- ja täytäntöönpanotoimivallan kanssa yhteneviä tehtäviä muiden markkinavalvojien kanssa. Tutkimussuunnitelma on rakennettu taloustieteellisen laadullisen tutkimuksen mukaisesti, jossa ei yleensä rakenneta hypoteeseja, vaan kuvataan tutkimuksen pääpiirteinen kulku ja eri vaiheiden suhteet toisiinsa. Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka tarkoituksena on Suomen ja Euroopan unionin lainsäädäntöön sekä muuhun virallisaineistoon pohjautuen tutkia REMIT:n mukaisia energian tukkumarkkinoiden viranomaistehtäviä. Tutkimus on myös osittain oikeus-dogmaattinen, sillä siinä on oikeustieteellisen tutkimuksen piirteitä. Tutkimuksessa jäsentyi energian tukkumarkkinoiden viranomaistehtävät ja lainsäädäntö tarkoitetulla tavalla, kun energian tukkumarkkinoiden valvontaa säännellään REMIT:n lisäksi rahoitusmarkkina- ja kilpailulainsäädännössä. Näin ollen myös edelle mainitun lainsäädännön noudattamista valvovilla viranomaisilla on velvollisuus valvoa myös toimivaltaansa kuuluvan lainsäädännön noudattamista energian tukkumarkkinoilla. Tutkimuksessa selvisi, ettei energian tukkumarkkinoiden toimivaltasuhteissa ole suuria rajapintakysymyksiä Suomen kansallisena sääntelyviranomaisena toimivan Energia-markkinaviraston näkökulmasta. Erityisesti ACER:n ja Energiamarkkinaviraston toimivaltakysymykset ovat hyvin selkeästi säädetty. Sen sijaan kansallisella tasolla toimivien viranomaisten toimivaltasuhteissa voi joissain tapauksissa löytyä päällekkäisyyksiä energian tukkumarkkinoiden valvonnassa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten rakennusalan käännetty arvonlisäverotus toimii käytännössä ja millaisia vaikutuksia käännetyllä arvonlisäverotuksella on ollut rakennusalalla toimivien yritysten toimintaan. Tutkielmassa perehdytään erityisesti millaisia vaikutuksia käännetyllä arvonlisäverotuksella on ollut rakennusalalla toimivan pienyrittäjän asemaan ja harmaaseen talouteen. Tutkimuksen teoriaosuudessa esitellään yleisesti Suomen arvonlisäverojärjestelmää, rakennustoimialaa ja rakennusalan harmaata taloutta. Teoriaosuudessa käydään läpi myös rakennuspalveluiden käännetyn arvonlisäverotuksen tavoitteet, pääpiirteet ja sen vaikutuksia elinkeinonharjoittajan asiakirjoihin, kirjanpitoon, kassavirtaan ja valtion verokertymään. Tutkimuksessa perehdytään erityisesti vaikutuksiin, joita uudella lailla on rakennusalan pienyrittäjään, mikä näkyy teoriaosuudessa vähäistä liiketoimintaa ja erityisesti verohuojennuksia käsittelevässä luvussa. Tutkimuksen empiirisessä osassa tutkitaan rakennusalan käännetyn arvonlisäverotuksen vaikutusta rakennusalalla toimivan pienyrittäjän alarajahuojennukseen ja kokonaistuloon. Tutkimuksessa havainnoidaan vaikutusta kuvaamalla kuvitteellisen pienyrittäjän alarajahuojennusta ja kokonaistuloa lakimuutoksesta edeltävänä aikana ja muutoksen jälkeen. Tutkimuksen viimeisessä de lege ferenda pääkappaleessa esitetään perusteluja lain muuttamisen tarpeellisuudelle niin että rakennusalan pienyrittäjä olisi samassa asemassa muihin pienyrityksiin verrattuna ja pohditaan onko lain muuttamiselle riittäviä perusteluja.

Pro gradu työni tarkoitus on tutkia tutkimus- ja kehitysinvestointien ja yrityksen kannattavuuden välistä korrelaatiota erilaisissa maakohtaisissa riskiin suhtautumisen ympäristöissä. Riskiin suhtautumista tutkimuksessani kuvaa epävarmuuden välttämisen kulttuurimuuttuja. Yrityksen kannattavuutta kuvaa oman pääoman tuotto. Tutkimukseni tutkimusongelmat ovat Karjalainen (2008: 83) mallin mukaan seuraavat: Päähypoteesin mukaan tutkimus- ja kehitysinvestointien vaikutus yrityksen kannattavuuteen tulee voimakkaammaksi silloin, kun yrityksen kotimaan riskin välttämisen aste on matala. Toinen hypoteesini on, että tutkimus- ja kehitysinvestointien vaikutus yrityksen tulevaisuuden tuottojen epävarmuuteen tulee kasvamaan silloin, kun yrityksen kotimaan riskin välttämisen aste on matala. Tutkimukseni tutkimusmenetelmänä käytän lineaarista regressiomallia, jossa selitän viiden vuoden oman pääoman tuoton keskiarvoa ja keskihajontaa viiden vuoden takaisilla tutkimus- ja kehitysmenoilla. Epävarmuuden välttämisen indeksimuuttuja toimii dummy-muuttujana, jonka avulla vertailen tutkimus- ja kehitysmenojen vaikutusta yrityksen kannattavuuteen erilaisissa maakohtaisissa riskiin suhtautumisen ympäristöissä. Kontrollimuuttujina tutkimuksessani toimivat yrityksen koko ja yrityksen velkaisuusaste. Tutkimusaineistoni on hankittu Thomson Reuters Worldscope Database tietokannasta. Regressiomallin tulokset osoittavat, että tutkimus- ja kehitysmenojen vaikutus koko aineistolla mitattuna yrityksen kannattavuuteen on tilastollisesti merkitsevästi negatiivinen. Lisäksi tutkimus- ja kehitysmenot ovat tulosteni mukaan vähemmän negatiivisia maissa, jotka ottavat enemmän riskiä. Edellä mainittu yhteys ei ole kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Tulosten mukaan tutkimus- ja kehitysmenot myös lisäävät tilastollisesti merkitsevästi yrityksen kannattavuuden vaihtelua. Tutkimus- ja kehitysmenojen vaikutus yrityksen kannattavuuden vaihteluun on tulosten mukaan suurempaa maissa, joissa riskin välttämisen aste on matala. Tutkimukseni tuo uutta tietoa epävarmuuden välttämisen kulttuurimuuttujan ja tutkimus- ja kehitysmenojen ja yrityksen kannattavuuden välisestä suhteesta. Tutkimukseni täydentää myös aikaisempaa tutkimusta tutkimus- ja kehitysmenojen vaikutuksesta yrityksen kannattavuuteen. Tulosten yleistettävyyttä heikentää päähypoteesin tuloksen tilastollinen pätemättömyys, mutta muutoin tulokset ovat yleistettävissä otantajoukon ulkopuolelle.

This master’s thesis aims to point out if national culture has an influence on the use of management control systems. The focus in on studying possible differences found in cultural attributes between Finland and USA. Identified differences are then compared against differences found in management control systems and practices used in these two countries. Geert Hofstede’s original typology of four cultural dimensions is utilized as a basis for identifying and interpreting cultural differences between Finland and USA. Cultural dimensions which are used to identify cultural differences include power distance, individualism, masculinity, and uncertainty avoidance. Management control alternatives are examined by dividing them into four groups: results controls, action controls, personnel controls, and cultural controls, based on the work of Merchant and Van der Stede. The study presents assumptions between possible relations of cultural attributes and the control alternatives. The empirical part of the study was conducted in spring 2014. In order to give the thesis a Finnish view of American culture, four Finnish individuals, who all have worked in the United States for two years or more, were interviewed. The interviews focused on perceptions made at work in US organizations. The interviewees were inquired of their experiences considering differences in national culture, and differences identified between management practices between Finland and USA. Findings from the interviews are then compared against Hofstede’s cultural dimensions, in order to see if a correlation to Hofstede’s results can be identified. Management control alternatives are discussed in the light of the findings, in order to point out whether differences in management control practices are visible. Based on the results it can be stated, that the influence of national culture is visible when comparing management control systems used in Finland and USA.