Tämä tutkielma käsittelee Ancient Aliens -televisiosarjasta välittyviä arkeologikuvia. Kyseisessä televisiosarjassa pyritään todistelemaan muinaisastronauttiteoriaa, jonka mukaan maapallolla on vieraillut älyllisiä olentoja maapallon ulkopuolelta ja, jotka ovat vaikuttaneet ihmislajin kehitykseen. Ancient Aliens -televisiosarja on osa pseudoarkeologian kirjoa. Pseudoarkeologialla tarkoitetaan näennäisarkeologiaa, jolle tyypillistä on tieteen kriteerien laiminlyönti sekä vihamielinen asenne akateemista arkeologiaa kohtaan. Tutkielman tarkoitus on täten lisätä tietämystä pseudoarkeologiasta ja sen vaikutuksista arkeologien imagoon. Tutkielman aineisto koostuu Ancient Aliens -sarjan jaksoista, joista olen suorittanut ositetun otannan. Ohjelman välittämiä arkeologikuvia hahmotetaan ohjelmassa esiintyvien arkeologien puheiden sekä muun muassa heidän visuaalisen ulosantinsa kautta. Myös sarjassa esiintyvä arkeologeja koskeva verbaalinen viestintä on huomion keskiössä. Tutkielmassa käydään läpi myös Ancient Aliens -televisiosarjasta välittyvien arkeologikuvien ajalliset muutokset. Lopuksi tutkielman aineistosta havaittuja arkeologikuvia verrataan aiemmissa tutkimuksissa havaittuihin arkeologikuviin. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on sisällönanalyysi, jonka avulla laajasta aineistosta tehdyt havainnot on luokiteltu ylä- ja alaluokkiin. Tutkielma antoi monenlaisia tutkimustuloksia. Arkeologit esitettiin pätevinä menneisyyden selittäjinä, mutta myös epäpätevinä työhönsä. He näkyivät myös homogeenisena ryhmänä, joita sävytti mm. seikkailija- ja etsijästereotypiat ja heidän keskeisiä tutkimuskohteitaan olivat kaukaiset ja ajanlaskun alkua edeltävät kohteet. Myös koloniaalista luonnetta esiintyi. Arkeologit olivat harvemmin tekemisissä teknisten laitteiden tai ajanlaskun jälkeisten kohteiden kanssa. Sarjan arkeologit olivat usein keski-ikäisiä ja pukeutuivat keskiluokkaisesti. Huippukausi arkeologeja koskevassa retoriikassa ajoittui sarjan puoliväliin 2013 vuodelle. Arkeologeja koskeva retoriikka näyttäisi kuitenkin olevan lievässä nousussa 2016 vuodelle tullessa. Yhtäläisyyksiä tutkielmassa sekä aiemmassa tutkimuksessa havaittujen arkeologikuvien välillä on arkeologien koloniaalisen luonteen, sekä etsijä ja seikkailija-assosiaatioiden välillä. Eroavaisuuksia sen sijaan ilmeni muun muassa siinä, ovatko arkeologikuvat muuttumassa sukupuolisesti tasa-arvoisempaan suuntaan. Tutkielman perusteella harva Ancient Aliens -sarjan arkeologikuvista oli realistisia, saati ongelmattomia. Toisaalta myös positiivisia representaatioita ilmeni — silloin kun se pseudoarkeologeille oli hyödyllistä. Arkeologien esittäminen ohjelmassa oli siis hyvin valikoivaa ja myös eri arkeologeja arvottavaa. Arkeologien tulisi suhtautua Ancient Aliens -sarjaan vakavuudella, sillä ohjelmaa katsoo noin 1–2 miljoonaa ihmistä per jakso, mikä tarkoittaa, että ohjelman kautta kyetään välittämään arkeologeja koskevia viestejä laajalle kuulijajoukolle. Ohjelma on myös jatkunut jo 11:n tuotantokauden verran, eikä loppua ole toistaiseksi näkyvissä. Toisaalta arkeologia on keskiössä ohjelmassa, jolloin arkeologia tieteenä saa osakseen mainostusta ja voi täten saada ihmiset kiinnostumaan tieteenalasta ja motivoitumaan etsimään siitä lisää tietoa. Parempi vaihtoehto voisi kuitenkin olla pyrkiä vastustamaan Ancient Aliens -sarjan arkeologikuvia. Tämä voisi onnistua arkeologian tehokkaammalla popularisoinnilla, sekä mediakriittisyyden lisäämisellä ihmisten keskuudessa. / This thesis handles the images of archaeologists from Ancient Aliens -television series. In this television programme, ancient astronaut -theory is attempted to be proven. Ancient astronaut -theory claims that Earth have received intelligent visitors from outer space which had influenced mankind’s history. Ancient Aliens -series is a part of pseudoarchaeology which often neglects scientific criteria and holds hostile attitude towards academic archaeology. This thesis attempts to add knowledge about pseudoarchaeology and its impacts to the image of archaeologists. Research material consists of episodes of Ancient Aliens -series. Images of the archaeologists are perceived through the speeches and appearances of the archaeologists. Also, the verbal communication that handles archaeologists is in focus. This thesis also handles the secular changes of representation of archaeologists in Ancient Aliens -programme. Lastly the results are compared with earlier research of images of the archaeologists. The main research method in this thesis is content analysis. This thesis gave many kinds of results. Archaeologists were portrayed as qualified but also incompetent researchers of the past. They were portrayed as a homogenic group with adventurer and searcher stereotypes. Their main research targets were pre-calendar and exotic sites. Colonial image wasn’t also untypical. More seldom archaeologists were working with technological devices. Archaeologists of Ancient Aliens -programme were often middle-aged and were dressed in blouse. Top season of representation of archaeologists was around year 2013. However, rhetoric that handles archaeologists seems to be in slight increase in most recent seasons. There were much similarities with earlier researcher. Both stated that archaeologists were represented as a colonialists and searcher-adventurer associations were typical. Differences appeared whether the image of the archaeologists is changing into sexually more equal. Research results claim that few of the archaeologist images were realistic nor problem-free. However, the positive representations also occurred — when it was beneficial to pseudoarchaeologists. In this sense, representation of archaeologists was selective and archaeologists were evaluated. Archaeologists should be concerned about Ancient Aliens -programme. The show is being watched by 1–2 million people per episode which means that through this programme people can send their messages to a large group. The show has also continued long and currently there is no end in sight. However, archaeology is in the centre in this show, which means that archaeology receives advertising which can lead people to gain interest of it. Better alternative could still be trying to resist the show and its representations. This could happen by popularising the archaeology more effectively and by adding the critical thinking among population.

<p> The most direct way available to modern day researchers to reconstruct individual and population level behavior is to analyze markers of activity from skeletal remains (Ruff et al., 2004). An analysis of the population at the Republic Groves site (8HR4) was conducted, using the entheseal change score system, the Coimbra method, developed by Henderson et al. (2015). This study examined the implication of analyzing a commingled and fragmentary population with this methodology. Reconstructing specific behavior cannot be done with this type of approach; however, entheseal changes can be compared to specific patterns of behavior for consistency. An atlatl was found with the human remains and thus provided a suggestion of behavior for comparison. Entheses were chosen in line with a throwing motion of the atlatl and focused exclusively on the humerus, radius, and ulna. The application of the Coimbra methodology to the Republic Groves population was successful, at least in part. Overall, there was low variability of results, mostly 0, some 1, and with very few high 2 scores. The entheseal changes from Republic Groves were consistent with the throwing of an atlatl; however, this does not mean that this is the only behavior that could have generated that kind of change.</p><p>

<p> Ancient occupation of the American Southwest was full of uncertainty. Precipitation was unreliable, and sufficient edible plants and animal resources were linked to the productivity of the environment. Communities had to be resourceful and flexible in the face of scarcity. To ensure reliable food sources, ancient peoples often stored crops and other plant foods in sealed masonry structures, or granaries, protected in alcoves high on canyon walls. This thesis research compares ancient methods for coping with scarcity by examining the presence of patterns in prehispanic granary construction in the Grand Canyon and the Fiftymile Mountain region of Grand Staircase-Escalante. Granaries in the two regions date between A.D. 1000 and A.D. 1250 and are associated with three main cultural groups: the Kayenta branch of the Ancestral Puebloans, the Virgin branch of the Ancestral Puebloans, and the Cohonina. Food storage practices are analyzed using adaptive concepts of optimization and risk minimization, adding to the understanding of the complex nature of human interaction with the environment. Although similar Ancestral Puebloan groups occupied the Grand Canyon and Grand Staircase-Escalante, the results of the research show variability in how granaries were incorporated into scarcity management.</p><p>

<p> Human response to environmental crises is an issue we face today and will continue to face in the future. Food security, in the sense of access to sufficient nutrition, is a part of that. Ocean fisheries are among the critical resources affected. The archaeological record can provide insights into ecological strategies that did &ndash; or did not - work. Archaeological evidence of human occupation on the Ecuadorian coast stretches back 11,000 years, making this region of South America well-suited to evaluating ecological resilience and sustainability; however, detailed analyses of prehistoric fish remains from coastal Ecuador are rare. This thesis concerns prehistoric marine fishing strategies practiced along the coast of Ecuador and the impacts of environmental and cultural changes on human ecology. Archaeological evidence for which fishing strategies show ecological resilience and sustainability over time will be analyzed to evaluate approaches to food security over a span of 5000 years.</p><p>

<p> How did Spanish colonialism alter the landscape of north-central New Mexico? Agropastoral practices imported by Spanish colonists made indelible impacts on an anthropogenic landscape already shaped by hundreds of years of Pueblo agriculture. However, the precise nature of these changes is poorly understood. This project uses two sets of archaeological pollen data from LA 20,000, a Spanish <i>rancho</i> in New Mexico, to demonstrate how 17th century agriculture and animal husbandry made geographically specific, multifaceted changes to the environment. First, patterns analyzed from a pollen column illuminates fluctuations in plant communities over time, indicating localized ecological shifts. Second, sediments collected from 17th century deposits across the site characterize the nature of agriculture and animal husbandry at LA 20,000.</p><p>

English colonization of Virginia is characterized as boldly intrusive, spreading quickly from the first toehold at Jamestown into the hinterlands and leading to open hostility with native peoples almost from the start. In this dissertation, I examine links between practices in the home country and Virginia through the actions and back-story of one particular colonizer: Daniel Gookin Jr. (1612-1687), an English Puritan adventurer who migrated from Ireland to Virginia and later to Maryland and Massachusetts. I use archaeological evidence from both Ireland and southeastern Virginia to demonstrate that Irish influences on 17th-century colonial projects in Virginia were greater than previously thought. Prior to emigrating to the colonies, Gookin was one of a number of Puritans owning property in County Cork, Ireland. I surveyed the ruins of 12 fortified houses and four archaeological sites in County Cork that were either owned or leased by Gookin, or were properties of his associates. In Virginia, Gookin is credited with building the Nansemond Fort Site (44SK192), a ca.1637 inland fortified bawn in Suffolk. The Nansemond Fort's similarities with bawns from the same period in Ireland's Munster Plantation indicate that the Virginia property was also built for the dual purposes of personal defense and animal husbandry. The plantation system Gookin learned in Ireland he replicated in North America--raising cattle and corn for transatlantic and intercolonial provisioning, maintaining a tight trading network of Puritan family members in Ireland and Puritans in other British colonies, and negotiation with indigenous people--resulting in his acquisition of three plantations in Maryland and Virginia and five in New England. I draw on archaeological evidence from four sites in Virginia and from Massachusetts shipping records to illustrate the Puritan network that Gookin operated within during Britain's Commonwealth period (1649-1660). I use microhistory, archaeological biography, and landscape archaeology to situate the trajectory of Daniel Gookin Jr.'s career within a comparative transatlantic setting. In building a firm context for one family's history, I tie together sites, people, and materials on an Atlantic scale, and so add to our understanding of the materiality of colonialism in the British Atlantic.

<p> A network-based method is developed for analyzing use in stone tool assemblages, where &rsquo;use&rsquo; denotes the tasks for which chipped edges are suitable. Modeling chipped edges as nodes, use-wear and retouch as edge traversals, use-life trajectories of chipped edges as interconnecting paths, and &lsquo;tools&rsquo; as subnetworks over which design tolerances are maintained on edge morphology, the method is an attempt to improve on existing models, allowing for complex, continuous change and multiple uses throughout a chipped edge&rsquo;s use-life. Avoiding analogy-based categories, the method is designed to highlight rather than obscure the possibilities for use and multi-use. Potential for integration into social-learning based models of cultural evolution is considered. The metric is employed to address the widely noted paucity of lithics in Late Prehistoric contexts of the southeastern U.S. Specifically, the Lyon&rsquo;s Bluff site (22OK520, Oktibbeha County, Mississippi) is shown to exhibit substantial use-capacity, suggesting that paucity does not imply divestment. </p><p>

Pro gradu -tutkielmassani tutkin metallinilmaisimen käytettävyyttä myöhäisrautakauden kohteita inventoitaessa. Metallinilmaisinharrastajat ovat viime vuosina Suomessa löytäneet useita myöhäiselle rautakaudelle ajoittuvia löytöjä, mistä syystä oli tarvetta tutkia, voisivatko arkeologit käyttää metallinilmaisinta inventoinnin apuna. Valittu tutkimusalue on Perämeren rannikkoalue, jota aikaisemmin pidettiin vähälöytöisenä ja myöhäisrautakauden osalta epäselvänä alueena, kunnes 2010-luvulla metallinilmaisinharrastajat löysivät alueelta useita myöhäisrautakautisia esineitä. Tutkimuksissa kyseiset löydöt ovat osoittaneet Perämeren alueella olleen kiinteää asutusta ja ihmistoimintaa. Kohteiden sijainti viittaa myöhäisrautakautisen arkeologisen aineiston sijoittuvan jokisuiden saariin ja myöhäisrautakautisille rantatasoille. Inventointia kohdennetaan ennustavan mallin avulla, jonka perustana ovat jokisuut sekä myöhäisrautakautiset rantatasot. Yksittäisinä tarkastettavina kohteita toimivat satunnaispisteet, jotka jaettiin neljään eri luokkaan. Satunnaispisteiden lähiympäristöä haravoitiin metallinilmaisimen avulla. Inventoinnissa käytiin läpi yhteensä 96 satunnaispistettä. Inventoinnin aikana löydettiin useita epämääräisiä kuoppakohteita, joille ei voida antaa tarkkaa ajoitusta. Myöhäiselle rautakaudelle ajoittuvaa arkeologista aineistoa ei löytynyt. Inventoinnin tulosten perusteella metallinilmaisin on huono työkalu myöhäisrautakauden inventoinnissa. Metallinilmaisininventointi on varsin hidasta, johtuen sen pienestä kattavuusalueesta ja moderneista signaaleista, joiden tarkistamiseen voi kulua paljon aikaa. Ennustava malli ei myöskään ollut erityisen toimiva työkalu, sillä myöhäisrautakautisten kohteiden lukumäärä on hyvin pieni, mikä tekee toimivan ennustavan mallin rakentamisesta haastavaa.

<p> The Illyrians were an Indo-European group of people who once inhabited a large expanse of the western Balkans. As interactions with the Greeks and, later, the Romans increased, the traditional way of life and sociopolitical organization of the Illyrians were undoubtedly altered. This thesis takes a geospatial approach in order to address how interactions with other groups of people influenced Illyrian settlement patterns. Specifically, how Greek colonization followed by Roman incorporation affected Illyrian settlement patterns in Albania? Due to its peripheral location in the Mediterranean, Albania provides a unique case study for investigating colonization, integration, and interaction between different cultures.</p><p>

Tutkielman ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, onko lasten hautauksissa Hailuodolle tyypillisiä piirteitä, vai noudattaako se samaa kaavaa kuin lähialueiden tunnettu hautaus- ja kuolemankulttuuria. Sekä sitä, onko alueella joitain aivan omia piirteitään? Toisena tutkimuskysymyksenä on selvittää lapsen ja aikuisen välistä suhdetta Hailuodossa sekä tämän suhteen näkymistä hautauksissa. Aineistona tutkielmalle ovat vuosien 1985–1987 kaivauksilla Hailuodossa dokumentoidut lasten haudat ja niihin liittyvät löydöt. Tätä aineistoa käydään vertailevan ja historiallisen tiedon kautta läpi sosiaali- ja lapsuuden arkeologian diskurssien kautta. Tutkielma hyödyntää jo ennestään hankittua niin kajoamattomin metodein kuin kaivauksilla saatua dataa nykyisen Pohjois-Pohjanmaan alueen hautauksista keskiajan jälkeen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on vertailun, sekä aineistoa historiallisessa kontekstissaan lapsuuden näkökulmasta tarkastellen tutkia lapsen asemaa Hailuodossa 1600- ja 1700-luvuilla. Keskeisinä tuloksina voidaan pitää syventävää tietoa nykyisen Pohjois-Pohjanmaan alueelle eläneiden lasten hautauksista 1600- ja 1700-luvuilla, sekä sen samanaikaisesta kulttuurisesta monimuotoisuudesta tällä elämän osa-alueella vertaamalla Hailuodon materiaalia esimerkiksi Saloisten, Haukiputaan ja Kempeleen samanaikaisiin hautauksiin ja muihin vertailukelpoisiin aineistoihin. Monelta osin Hailuodon materiaalissa on samoja piirteitä kuin lähialueiden hautauksissa ja ne noudattavat selkeästi yhdessä samansuuntaista tapakulttuuria. Tutkielma kuitenkin tuo esiin sen, että aineistossa on omia piirteitään erimerkiksi hautoihin laitettujen esineiden muotokielen ja yksityiskohtaisten hautaustapojen osalta. Aineiston perusteella lapset ovat olleet aktiivinen osa Hailuodon yhteisöä aineiston muodostumisen aikaan. Lapsen kohtelussa on ollut eroja oletetun sukupuoli-identiteetin, sosiaalisen aseman sekä lasten fyysisen kehityksen mukaan. Lapset ovat saaneet osakseen huomiota ja heidän kuollessaan on heille haluttu turvata mahdollisimman hyvä ja turvallinen hautaus yhteisönsä omien sosiaalisten normien mukaan. Aikuisen ja lapsen suhde myös näkyy hautauksissa juuri Hailuodossa löydetyissä lasten ja aikuisten haudoissa, joita aineistossa on useita.