Omaehtoinen liikuntakulttuuri on osa uutta postmodernia liikuntakulttuuria, jolle tyypillistä on pyrkimys irtaantua entisenlaisesta järjestöpohjaisesta liikuntakulttuurista sekä perinteisistä liikuntapaikoista ja -käsityksistä. On kuitenkin merkkejä siitä että institutionalisoituminen ulottaa vaikutuksensa myös omaehtoisiin liikuntamuotoihin. Tutkielman aiheena on, mitä vaikutuksia institutionalisoitumisella on omaehtoiselle liikuntakulttuurille Oulussa. Tutkimuksen kohteena ovat omaehtoisten liikuntalajien oululaiset harrastajat. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää institutionalisoitumisen vaikutuksia näille lajeille sekä niiden harrastamismahdollisuuksille. Tarkoitus on myös selvittää, minkälaisia tuntemuksia institutionalisoituminen omaehtoisissa harrastajissa herättää sekä synnyttääkö tämä ohjaus vastakulttuurin piirteitä näiden lähtökohtaisesti vapaiden omaehtoisten lajien harrastajien keskuudessa. Tavoitteena on samalla myös tuottaa tilojen suunnittelijoille lisää tietoa omaehtoisen liikuntakulttuurin piirteistä ja luonteesta Oulussa. Tutkimusmenetelminä toimineet haastattelut ja havainnointi. Haastattelut on ensin litteroitu ja tämän jälkeen analysoitu sisällönanalyysin keinoin yhdistelemällä ja kategorisoimalla haastatteluaineistossa esiintyviä tutkimuskysymysten ja tavoitteen kannalta merkittäviä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Keskeisimpänä institutionalisoitumiseen liittyvänä tutkimustuloksena on, että institutionalisoituminen vaikuttaa omaehtoiseen liikuntakulttuuriin kahdella tapaa. Se ilmenee toisaalta omaehtoisten lajien harrastajien keskuudesta kumpuavan järjestäytymistarpeen kautta ja toisaalta näiden lähtökohtaisesti vapaina pidettävien omaehtoisten lajien tilallisen ohjaamisen kautta. Tutkimuksen tuloksena on myös, ettei kaikkien omaehtoisen liikuntakulttuurin harrastajien keskuudessa esiinny vastakulttuurin piirteitä liittyen lajien institutionalisoimiseen. Tutkimuksessa selvisi myös että omaehtoisia lajeja halutaan pääsääntöisesti tehdä muiden ihmisten keskuudessa lähellä muita kaupungin toimintoja ja elämää. Aineiston perusteella omaehtoisten lajien harrastajilla on toive monenlaisen harrastamisen mahdollistavasta, vapaasti käytössä olevasta ja käyttötarkoitukseltaan määrittelemättömästä julkisesta ulkotilasta. Julkisten tilojen suunnittelussa ja toteuttamisessa tulisi tämän tutkimuksen valossa pyrkiä tuottamaan monen erilaisen vapaa-ajanviettotavan mahdollistavia kaupunkitiloja.

Tutkimuksen aiheena on poronhoitoyhteisöjen osallistaminen kaivostoiminnan suunnitteluprosesseissa. Tutkimuskohteena on kansainvälisen kaivosyhtiön Ruotsin Pajalaan ja Suomen Kolariin suunnittelema hankekokonaisuus. Hankkeet sijoittuvat Muonion lapinkylän ja Muonion paliskunnan laidunmaille. Suomessa on parasta aikaa vireillä useita kaivosprojekteja, joista valtaosa sijoittuu poronhoitoalueelle. Sekä kaivosalalla että poronhoitoyhteisöillä on tarve saada tietoa kyseisten elinkeinojen yhteensovittamisesta. Tutkimusta varten haastateltiin osallistamisprosessissa keskeisessä roolissa olevia poronhoitajia sekä kaivosyhtiön edustajia. Haastatteluja tehtiin yhteensä kymmenen. Keskeisenä osana vuosien 2011–2012 aikana kerättyä aineistoa on kolme Kolariin tehtyä kenttätyömatkaa. Kenttätöiden aikana tehtiin osallistuvaa havainnointia yhteensä kuudessa Kolarin kaivoshankkeeseen liittyvässä kokouksessa. Tapaustutkimuksen teoreettisena näkökulmana on poliittinen ekologia. Työssä selvitetään, mitä valittu tapaustutkimus kertoo osallistamiseen linkittyvästä vallankäytöstä ja sosiaalisen toimiluvan käsitteen soveltuvuudesta osallistavan suunnittelun tutkimukseen. Poronhoitoyhteisöjen kokemusten avulla määritetään, kuinka poronhoitajat voitaisiin osallistaa kaivoshankkeiden suunnitteluprosessiin näille toimivimmalla tavalla. Lisäksi pohditaan, kuinka osallistaminen tulisi määritellä, jotta sillä edistettäisiin sosiaalista kestävyyttä. Sosiaalisen toimiluvan käsite on liian retorinen ja näkökulmaltaan yhtiö-keskeinen soveltuakseen osallistavan suunnittelun tarkasteluun paikallisnäkökulmasta. Osallistaminen tulisi määritellä sisältämään sekä neuvottelun hankkeen vaikutuksista ja toteuttamisesta että hankkeen negatiivisten vaikutusten korvaamisen ja lieventämisen. Poronhoitajien osallistamisessa tulisi huomioida elinkeinon erityispiirteet ja kiireiset työsesongit. Yhteydenpidon poronhoitoyhteisöjen kanssa ja hankkeen vaikutusten seurannan tulee jatkua virallisen ympäristövaikutusten arviointiprosessin päättymisen jälkeenkin.

Tutkielmani aiheena on kaivoskylien muistellut yhteisöt. Käsittelen kahta Outokumpu Oy:n kaivoksen yhteyteen perustamaa kaivosyhdyskuntaa: Vihannin Lampinsaarta ja Pyhäjärven Ruotasta. Outokumpu Oy:n Vihannin kaivos oli toiminnassa vuodet 1954–1992. Ruotasella Outokumpu Oy:n Pyhäsalmen kaivos on ollut toiminnassa vuodesta 1962 alkaen ja sen toiminta jatkuu edelleen, mutta sen omistaja on vaihtunut. Molemmat kaivosyhdyskunnat sijaitsevat Pohjois-Pohjanmaalla. Kaivoskylät lukeutuvat pienten teollisuusyhdyskuntien joukkoon, joissa yhden teollisuuslaitoksen läheisyyteen on muodostunut yhteisö, joka koostuu teollisuuslaitoksen työntekijöistä ja heidän perheistään. Tyypillisesti tehdasyhdyskunnissa teollisuuslaitoksen omistava yhtiö huolehtii työntekijöiden asumisesta ja muista palveluista ja yhtiö koetaan yhteisöä koossa pitäväksi voimaksi. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten kaivoskyliä ja niiden yhteisöjä muistellaan. Aineistoni muodostuu teemahaastatteluista, joissa olen haastattelut 27 henkilöä. Olen lähestynyt aineistoa Rex Lucasin luoman tehdasyhdyskuntien elinkaarimallin avulla, joka mahdollistaa haastatteluiden muistelukerronnassa ilmenneiden yhteisöjen läpikäymien muutosten sijoittamisen osaksi tehdasyhdyskuntien tyypillisiä kehitysvaiheita. Läpi tutkielman aineiston käsittelyyn on vaikuttanut narratiivisen muistitietotutkimuksen näkökulma, sillä kiinnostukseni kohdistuu muisteltuun yhteisöön. Etsin muistelukerronnan sisällöstä ja merkityksistä yhdistäviä ja usein toistuvia tekijöitä ja käsittelen niitä narratiivianalyysin avulla. Muisteltu yhteisö näyttäytyi sen varhaisimpina vuosikymmeninä ennen kaikkea Outokumpu Oy:n kaivoskylänä. Kaivoskylien yhteisöjen muistelussa Outokumpu Oy:n moninainen huolenpito työntekijöistään oli yleisin muistelun kohde. Yhteisöistä muisteltiin laajasti myös niissä koettua hierarkiaa, joka ilmeni etenkin toimihenkilöiden ja muiden työntekijöiden välillä. Hierarkiasta huolimatta yhteisöissä oli koettu yhteenkuuluvuuden tunnetta, sillä kaivoskylien koettiin poikenneen kunnan muista kylistä merkittävästi ja muistelukerronnassa havaitsikin me-kaivoskyläläiset ja muut-kuntalaiset välistä jaottelua. Ruotasen muisteltu yhteisö ei näyttäytynyt niin tiiviinä yhteisönä kuin Lampinsaaren yhteisö ja tämä johtui etenkin siitä, että Ruotasella kaivoskyläläiset olivat tiiviimmin yhteydessä muihin kuntalaisiin. Vuosikymmenien kuluessa kaivoskylien yhteisöt olivat kokeneet monenlaisia suuria muutoksia, joista merkittävin muutos oli Outokumpu Oy:n irtaantuminen kaivosyhdyskunnistaan ja Lampinsaaressa myös kaivostoiminnan loppuminen. Muistelluissa yhteisöissä ilmeni muistitietoaineistoille tyypillistä moniäänisyyttä, yksilön ja kollektiivisen muistin punoutumista yhdeksi kokonaisuudeksi, ajan monikerroksisuutta sekä muistelukerronnan elävöittämistä kertomusten avulla.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on oululainen Katugalleria taiteilijoiden näkökulmasta. Katugalleria on digitaalinen taidegalleria ja tietotekninen sovellus, jota tarjotaan vuorovaikutteisilla UBI-näytöillä julkisissa tiloissa Oulussa. Tutkielmassa ääneen pääsevät Katugalleriassa näyttelyn pitäneet taiteilijat. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelminä ovat teemahaastattelu ja kyselytutkimus. Tutkielman yleistavoitteena on tarkastella Katugallerian kulttuurisia merkityksiä taiteilijoille. Teoreettis-metodologisesti tutkimus pohjautuu diskurssianalyysiin ja antropologi Clifford Geertzin (1973) määritelmään kulttuurista. Keskeisinä teoreettisina käsitteinä toimivat selonteko, representaatio, puhetapa ja kulttuurinen merkitys, ja näitä käsitteitä käyttäen on muodostettu tutkimuskysymykset. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, mitä sovellettavaa tietoa tutkimus tarjoaa Katugallerian kehittämiselle. Tutkimuksen perusteella Katugalleriassa näyttelyn pitäneet taiteilijat puhuvat Katugalleriasta joko korostaen sen hyvää tuottavia ominaisuuksia tai tuoden esiin siihen liittyviä ristiriitaisuuksia. Neljä tutkimusaineistosta analysoitua puhetapaa ovat ”Taidekentän tuuletus”, ”Kaikille tarjottu mahdollisuus”, ”Epävarmuus tavoitettavuudesta” sekä ”Pettymys tekniseen esitysmuotoon”. Taiteilijoiden kehitysideat Katugallerialle liittyivät osittain ristiriitaisiin puhetapoihin, mutta tutkielma tarjoaa myös muuta sovellettavaa tietoa Katugallerian kehittämiselle kuten ehdotuksia sisällöllisistä lisäyksistä. Tutkimuksen mukaan Katugalleria on monimerkityksellinen taiteilijoille. Tarkastelunäkökulma määrittää pitkälti sen, miten taiteilijat merkityksellistävät Katugalleriaa. Esimerkiksi Katugalleria ideaalitasolla ja Katugalleria käytännössä merkitsevät taiteilijoille eri asioita. Taiteilijoiden näkökulmasta tutkielmassa esitettyjen kehitysideoiden soveltaminen käytäntöön vaikuttaisi Katugalleriaan myönteisellä tavalla. Tutkielma osallistuu julkiseen keskusteluun siitä, miten taiteilijat voivat saada töitään esille Suomessa, mitä mahdollisuuksia digitaalinen teknologia tarjoaa taiteen esittämiselle sekä miten yleisöllä on mahdollista tutustua taiteeseen tavallisen arjen keskellä.

This research examines the expression and the construction of the ethnic identity of the Akeu, a minority people in northern Thailand and eastern Myanmar. The research data was gathered by interviews and observation during a fieldwork period in 2012. Ethnic identities are constructed as a process where external circumstances, ethnic group resources and active individuals interact. An important factor in this construction is social change, which forces people to rethink their identities and shape them to fit the new circumstances. The Akeu have experienced profound changes during the past decades. They have been affected by civil wars and conflicts, their subsistence swidden economy has been replaced by market economy, and increased contacts to other ethnic groups have brought in values of ethnic majorities. All this drives changes in their identity. The Akeu see their ethnicity as being based on a shared culture; on biological origin which is reflected in traditions that are perceived as heritage from ancestors; and most of all on social environment, which determines the possibilities to follow those cultural practices which are associated with Akeu identity. Losing contact to the Akeu community is seen as losing one’s identity. The Akeu crystallize their cultural differences from other groups mostly through four symbols: clothing, language, ancestors, and traditions. All these symbols are, however, changing. Traditional clothing is increasingly not used as everyday wear, the Akeu language is not always transmitted to children, the ancestor cult is changing because the young Akeu are often not interested in learning oral ritual knowledge, or because of conversion to Christianity or Buddhism, and traditions are losing their appeal among the young generation. In this situation the Akeu construct their ethnicity by actively making themselves visible among many other ethnic groups who live in the same area. They also modernize their identity and culture by selective traditionalism which underlines certain features of their culture as valuable traditions; by organizing new trans-village activities that reinforce common ethnicity; and by creating new ethnic symbols which are used in order to make Akeu identity seem positive and relevant. Especially literacy in the Akeu language is used to remove the previous stigma of illiteracy and poverty. / Tämä tutkimus tarkastele tapaa, jolla Pohjois-Thaimaassa ja Itä-Myanmarissa elävä akeu-vähemmistökansa rakentaa ja ilmaisee etnistä identiteettiään. Tutkimus perustuu haastattelu- ja havaintoaineistoon, joka on kerätty kenttätyömatkalla 2012. Etniset identiteetit rakentuvat prosessina, jossa ulkoiset olosuhteet, ryhmän omat resurssit ja aktiiviset yksilöt ovat vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen muutos on tärkeä etnisyyden rakentumiseen vaikuttava tekijä, koska se pakottaa ihmiset käsittelemään ja muotoilemaan identiteettejään muuttuneita olosuhteita vastaaviksi. Akeut ovat kokeneet huomattavia muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana, esimerkiksi sisällissotien ja muiden konfliktien vaikutuksia. Lisäksi aikaisempi omavarainen kaskitalous on muuttunut markkinataloudeksi, ja kontaktit toisiin etnisiin ryhmiin ovat lisääntyneet tuoden mukanaan valtakulttuurien vaikutteita. Nämä kaikki aiheuttavat muutoksia myös akeu-identiteetissä. Akeu-identiteetti perustuu heidän käsityksensä mukaan yhteiseen kulttuuriin; biologiseen alkuperään, jota heijastavat esi-isiltä perityiksi katsotut perinteet; sekä ennen kaikkea sosiaaliseen ympäristöön, joka tekee mahdolliseksi etniseen identiteettiin liitetyn kulttuurisen käyttäytymisen. Jos akeu menettää yhteyden akeu-yhteisöön, hänen katsotaan menettävän myös etnisen identiteettinsä. Akeut kiteyttävät erilaisuutensa muihin ryhmiin nähden yleisesti neljään kulttuuriseen symboliin: vaatteisiin, kieleen, esi-isiin ja perinteisiin. Kaikki nämä piirteet ovat muuttumassa. Perinteiset akeu-vaatteet ovat yhä harvemmin arkikäytössä, kieli ei aina välity lapsille, esi-isäkultti muuttuu joko kristinuskoon tai buddhalaisuuteen kääntymisen vuoksi tai siksi, että nuoret eivät opi siihen liittyvää suullista perinnettä, ja muut perinteet eivät suureksi osaksi kiinnosta nuorta sukupolvea. Tässä tilanteessa akeut rakentavat aktiivisesti etnistä identiteettiään: he tekevät sitä näkyväksi muiden samalla alueella elävien ryhmien keskuudessa sekä pyrkivät modernisoimaan identiteettiään ja kulttuuriaan korostamalla joitakin valikoituja kulttuuripiirteitä arvokkaina perinteinä, järjestämällä kylien välistä toimintaa joka vahvistaa etnistä yhteenkuuluvuutta, sekä luomalla uusia etnisiä symboleja ja käyttämällä niitä tekemään akeu-identiteetistä positiivisen ja merkityksellisen. Erityisesti akeu-kirjakieltä käytetään poistamaan aiemmin identiteettiin liittynyttä köyhyyden ja lukutaidottomuuden stigmaa.

Tämä kandidaatintutkielma liittyy Jokapaikan tietotekniikan tutkimuskeskuksessa tehtyyn tutkimus- ja suunnittelutyöhön, jossa kehitetään virtuaalista 3D-mallia Oulun keskustasta. Tutkielman poikkitieteellisyys toimii esimerkkinä soveltavan antropologian käyttömahdollisuuksista tietotekniikan tutkimuksessa ja uusien teknologioiden kehitystyössä. Tutkimuskohteena oli selvittää oululaisnaisten kokemuksia ja toiveita viihtyisästä Oulun kaupungin keskustasta sekä mielipiteitä ja kehitysideoita hyödylliseen virtuaalikaupunkiin osallistavien suunnitteluantropologian menetelmien avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli yrittää nähdä näiden kahden kaupunkitilan välinen vuorovaikutuksellinen, toisiaan hyödyttävä suhde, sekä osallistaa naisia enemmän teknologiatutkimuksen pariin. Naiset saivat määritellä kaupunkilais-identiteettinsä itse, ja tavoitteena oli myös tutkia, vaikuttaako sukupuoli kaupunkitilan käyttöön. Metodina käytettiin pelkkien haastattelujen sijaan työpajamenetelmää, jonka avulla naiset pääsivät testaamaan 3D-mallia ryhmissä ja suunnittelemaan toiveidensa mukainen virtuaalinen Oulu. Työpajassa oli myös kaksi muuta tehtävää, joiden avulla selvitettiin naisten kokemuksia ja toiveita viihtyisästä Oulun kaupungin keskustasta miellekarttatehtävän ja väittelytehtävän avulla. Naiset saivat suunnitella oman versionsa sekä fyysisestä kaupunkitilasta, eli kaupungin keskustasta, että virtuaalisesta kaupunkitilasta eli 3D-mallista. Yksilö- ja ryhmähaastattelumenetelmät kulkivat rinta rinnan koko työpajan keston ajan. Työpaja kuvattiin videokameralla ja osallistuva havainnointi toteutui osittain tutkijan osallistuessa haastattelemisen lisäksi myös väittelytehtävään. Työpajan aikana naiset tekivät tehtäviä sekä yksin että ryhmässä ja keskustelua syntyi runsaasti. Fyysinen kaupunkitila näyttäytyi materiaalisten ja ei-materiaalisten tarpeiden täyttäjänä ja siellä piti saada myös oleskella kuluttamatta. Kaikki osallistujien kokemukset ja toiveet viihtyisästä kaupunkitilasta ilmenivät suunnitelmissa hyödyllisestä virtuaalisesta kaupungista, eli tässä oli nähtävissä kahden kaupunkitilan välinen mahdollinen vuorovaikutuksellinen suhde. Tärkeimmät tutkimustulokset olivat havainto siitä, ettei sukupuoli pelkästään määritä kaupunkitilan käyttöä sekä fyysisen kaupunkitilan toiveiden heijastuminen virtuaaliseen kaupunkitilaan ja päinvastoin. Lopputulema oli, että virtuaalisen kaupunkimallin kokemus voisi parantaa fyysisen kaupungin palveluiden saatavuutta ja fyysisen kaupungin kokemuksellisuus taasen voisi tuoda ideoita virtuaaliseen kaupunkiin.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee työn kulttuurin muuttuvia merkityksiä työhön osallistuvien oululaisten nuorten aikuisten näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia arvoja tutkittavat liittävät työhön, työttömyyteen sekä vapaa-aikaan, millaisia muutoksia työhön liitetyissä arvoissa ajatellaan sukupolvien välillä tapahtuneen ja millainen vaikutus työelämän epävarmuustekijöillä on tutkittavien elämään. Tutkimus on refleksiivinen etnografia ja sen pääaineistona on 11 teemahaastattelua. Pääaineisto saa pientä tukea tutkijan tekemästä osallistuvasta havainnoinnista. Tutkimuksen lähdeaineistossa tärkeässä roolissa ovat kulttuurisosiologi Paul Willisin (1977) tutkimus työväenluokkaisista nuorista ja antropologi Manos Spyridakisin (2013) tutkimus kreikkalaisista työntekijöistä sekä useat tutkimuksen teemoihin liittyvät yhteiskunnalliset tutkimukset. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys pohjautuu symbolisen antropologian perinteeseen soveltaen Clifford Geertzin (1973) kulttuurin määritelmää, monialaista näkemystä arvojen tutkimuksesta, toimintateoreettista tutkimussuuntausta ja rituaalien tutkimusta. Aineiston analyysi on teoriaohjautuva ja se on saanut vaikutteita hermeneuttisesta kehästä sekä tieteenkehäksi nimitetystä mallista. Analyysin kannalta tärkein metodi on Geertzin esittelemä tiheä analyysi, jossa tulkitaan kulttuurin syvällisempiä merkityksiä. Aineiston analyysin kautta selviää, kuinka työ on tutkittavien arvomaailmassa yksi elämän peruspilareista. Tietyllä tavoin työ on heille itseisarvo — sen yhteiskunnallista asemaa ei kritisoida. Tutkittavien arvomaailmassa työn halutaan olevan mieluisaa, vapaa-aika on tärkeä työn vastinpari ja työttömyyteen liittyy usein marginaalisuuden kokemus. Työ näyttäytyy tutkimuksessa yhteiskunnallisena ja sosiaalisena velvoitteena. Sosiaaliset tekijät paljastavat, kuinka sosiaaliturvan varassa vapaaehtoisesti eläminen ei sovi yhteisesti jaettuun arvomaailmaan. Sukupolvien välisiä eroja tarkastellessa esiin nousevat mielekkään työn tavoittelu, vapaa-ajan merkityksen nousu ja muuttuneet työelämän rakenteet. Työelämää pidetään epävarmana, mikä aiheuttaa osalle vakiintumisen ongelmallisuutta, kun taas osa kokee hyötyvänsä lyhyistä työsuhteista. Epävarmuudella on vaikutusta myös siihen, kuinka työttömyyteen suhtaudutaan — vasten tahtoaan työttömänä olevien tilanteeseen pystytään samaistumaan, ja näin perustellusta työttömyydestä tulee hyväksyttävämpää. Kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta tutkimuksessa tarkastellaan myös perinteisen aikuisuuden mallin muutosta ja pidentynyttä nuoruutta kulttuurisina ilmiöinä. Tutkimus päätyy tulkintaan, jonka mukaan työhön liittyvä arvomaailma rakentuu ajalle tyypillisten ilmiöiden ja perinteisten käsitysten vuorovaikutuksessa. Yhtä ja tyhjentävää selitystä muutoksille ei ole olemassa, sillä ne usein ovat keskinäisessä vaikutussuhteessa.

Cherry blossom as a symbol has had a central role in Japanese culture long before the written time. Due to its long history, cherry blossoms’ symbolism is multilayered and -vocal. In this thesis, I study cherry blossom’s symbolism through hanami ritual in todays Japan. As there has been hardly any scientific studies regarding the cherry blossoms in English, aside from Emiko Ohnuki-Tierney (2002), the research material is largely based on Japanese studies and my own material. The research material has been collected using ethnographic fieldwork’s methods by conducting semi-structured interviews in Japanese and participant observation. In theory part I’ve used many classics, including Clifford Geertz (1973), Victor Turner (1967) and Arnold van Gennep (1960). In cherry blossoms’ symbolism main categories center around the terms “time” and “place”, the flowers symbolizing changes and identity. Cherry trees are native trees, which is why they’re strongly connected to Japanese identity, although not as strongly as in the past. At the areas known for their blossoms, like Hirosaki and Himeji, cherry blossoms are strongly part of the local identity, which is used for tourism. Cherry blossom’s symbolism is very complex, often even contradictory, symbolizing things like beginning and end, life and death, joy and sorrow. The most important quality that cherry blossom has is its ability to woke strong, complex feelings in people. After all, Japanese culture and language are very emotion-based, and many terms connected to feelings don’t even have straight equivalent term in other languages. First and foremost, cherry blossoms are the sign of spring, similar to autumn leaves. Therefore, their blooming marks the end of season, winter, and the beginning of new one, spring. And as spring has traditionally been the beginning of new year in Japan, cherry blossoms also mark the beginning of new year and the end of old one. As this is an annual phenomenon, every Japanese has a large amount of different memories connected to the blossoms, such as beginning of school or work, or meeting new people. For this reason, cherry blossoms symbolize so many beginnings and endings. The blooming time of cherry blossoms is short. The all blossoms bloom gloriously at the same time for a week or two, and then they scatter to the ground, all at once. As such, cherry blossoms remind Japanese of the evanescence of life, how nothing is permanent. Therefore, according to Japanese philosophy, people should take an example of this and live their lives fully and diligently accept their fate when it comes. Hanami, meaning cherry blossom viewing, is thousands of years old Japanese spring event, where people gather under the cherry blossoms to celebrate the flowers’ blooming and the coming of spring. Spring is also the time when different groups take new members in. For example, new employees start working in their companies at spring and hanami acts as an event where the new employees become full-fledged members of the group, with all responsibilities and rights of the group. Being part of the group is important in Japan. As the appearance of cherry blossoms mark arrival of many changes, hanami also acts as a liminal period that softens both transition and stress. / Kirsikankukat ovat symbolina olleet keskeisessä roolissa japanilaisessa kulttuurissa jo kauan ennen kirjoituksen keksimistä. Pitkän historiansa johdosta kirsikankukkiin liittyvä symboliikka on erittäin monikerroksista ja -muotoista. Tutkielmassani käsittelen kirsikankukkien symboliikkaa nykypäivän Japanissa tarkasteltuna hanami-rituaalin kautta. Aiheesta ei ole tehty englanninkielellä juuri lainkaan tieteellistä tutkimusta, lukuun ottamatta Emiko Ohnuki-Tierneytä (2002), minkä johdosta tutkimusaineistoni perustuu paljolti japaninkieliseen kirjallisuuteen sekä omaan tutkimusaineistooni. Tutkimusaineisto on kerätty etnografisen kenttätyön keinoin japaninkielisten teemahaastattelujen sekä osallistuvan havainnoinnin kautta. Teoriassani olen käyttänyt paljon klassikoita, kuten Clifford Geertzin (1973), Victor Turnerin (1967) sekä Arnold van Gennepin (1960) teoksia. Kirsikankukkien symboliikassa ovat yläkategorioina vahvasti läsnä ”aika” ja ”paikka”, kukkien symboloidessa monenlaisia muutoksia sekä identiteettiä. Kirsikankukkapuut ovat kotoperäisiä puita, minkä vuoksi ne liitetään vahvasti japanilaiseen identiteettiin, tosin ei yhtä vahvasti nykypäivänä kuin entisaikaan. Kirsikankukistaan tunnetuilla alueilla, kuten Hirosakissa ja Himejissä, kirsikankukat ovat vahvasti osa paikallisidentiteettiä, joita käytetään turismin edistämisessä. Kirsikankukka on symboliikaltaan hyvin monitahoista, hyvin usein sisältäen vastakohtia, kuten alku ja loppu, elämä ja kuolema, sekä ilo ja suru. Tärkeimpänä ominaisuutenaan kirsikankukilla on niiden kyky herättää ihmisissä vahvoja, moniulotteisia tunteita. Japanin kulttuuri ja kieli onkin hyvin tunnepainotteista ja monille tunteisiin liittyvillä termeillä ei ole suoraa vastinetta muilla kielillä. Japanissa kirsikankukat ovat ensisijaisesti kevään merkki, verrattavissa syksyn ruskaan. Kirsikankukkien puhkeaminen merkitsee siis vanhan vuodenajan, talven, päättymistä ja uuden, kevään, alkamista. Koska kevät on perinteisesti Japanissa uuden vuoden alku, kirsikankukan merkitsevät myös uuden vuoden alkua ja vanhan loppua. Koska kyseessä on jokavuotinen ilmiö, jokaisella japanilaisella on laaja kirjo erilaisia kirsikankukkien kukinta-ajalle ajoittuvia muistoja, kuten koulun tai työn aloitus sekä uusien ihmisten tapaaminen. Kirsikankukat symboloivatkin juuri tämän vuoksi monia alkuja ja loppuja. Kirsikankukkien kukkimisaika on erittäin lyhyt. Kukat kukkivat samaan aikaan täydessä loistossaan viikon parin, minkä jälkeen ne varisevat maahan, niin ikään yhtaikaisesti. Tämän vuoksi kirsikankukat muistuttavat japanilaisia elämän lyhyydestä ja katoavaisuudesta, kuinka mikään ei ole ikuista. Japanilaisen ajattelutavan mukaan ihmisten tulisi samalla tavoin elää elämänsä täysillä ja hyväksyä ylväästi loppunsa sen koittaessa. Hanami, eli kirsikankukkien katselu, on tuhansia vuosia jatkunut japanilainen vuosittainen kevään tapahtuma, jossa ihmiset kerääntyvät kirsikankukkien alle juhlimaan niiden puhkeamista kukkaan sekä kevään saapumista. Kevät on myös aika, jolloin erilaiset ryhmät ottavat joukkoonsa uusia jäseniä. Esimerkiksi yhtiöiden rekrytoimat uudet työntekijät aloittavat työnsä keväällä ja hanami toimii tällöin tilaisuutena, jossa uusista työntekijöistä tulee ryhmän täysvaltaisia jäseniä vastuineen ja oikeuksineen. Ryhmään kuuluminen on Japanissa erittäin tärkeää. Koska kirsikankukkien ilmestyminen merkitsee monenlaisten muutosten saapumisesta, hanamin tarkoituksena on toimia liminaalitilana, joka pehmentää muutoksista johtuvaa siirtymää ja stressiä.

<p> Based on ethnographic research conducted at California State University Long Beach, this thesis examines the adaptations that Muslim students make in both their eating habits and their forming of social connections in order to meet their specific religious requirements while attending university. The findings of this research are adaptation in eating halal according to student perception, limited halal food options on campus; religious reasons for maintaining a strict halal diet; varying student perceptions of the meaning of halal; the high price of halal food off-campus; students&rsquo; mixed feelings about eating non-halal food; and the effects of religion on making friendships and forming social connections with both Muslims and non-Muslims. This research explores adaptive strategies that the Muslim students employ, as well as these students&rsquo; attitudes regarding eating non-halal food on campus. This research provides valuable insight into how the university can best serve the needs of an under-served specific minority group on campus, and by extension, the needs of other potentially-underserved groups.</p><p>

Tämä tutkielma selvittää muumimukien tuottajan ja keräilijöiden niihin liittämiä kulttuurisia merkityksiä. Merkitykset ovat keskeisessä osassa selittämässä muumimukien suurta suosiota suomalaisessa yhteiskunnassa. Muumimukia käsitellään tutkielmassa tunteita herättävänä lovemark-brändinä, joka sisältää niin Tove Janssonin alkuperäiseen muumituotantoon liittyvät merkitykset, kuin Arabian tuotteisiin liitetyt merkityksetkin. Tutkielman aineisto koottiin laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Arabia on muumimukien tuottaja ja sen mukeille luomia merkityksiä etsittiin siihen liittyviltä internetsivuilta. Muumimukien keräilijöiden merkityksiä taas haettiin haastattelujen ja osallistuvan havainnoinnin avulla. Tutkielma painottuu keräilijöiden muumimukeihin liittämiin merkityksiin, koska niitä tutkittiin keräilijöiden haastattelujen avulla, mikä mahdollisti monipuolisimman aineistonkeruun. Tutkielman tulokset korostavat kulttuuristen merkitysten monipuolisuutta. Arabian kaikki muumimukeihin liittämät merkitykset liittyvät taloudelliseen päämäärään, koska sen tavoite on yrityksenä myydä tuotettaan. Arabia on tuotteistanut muumien idean muumimukeihin, minkä seurauksena muumimukit voivat merkityksellistyä ihmisen mielessä muumeihin tai Arabiaan liitettävien asioiden kontekstissa. Muumimukien keräilijöiden merkityksissä on löydettävissä kolme suurempaa merkityskategoriaa. Ensimmäinen kategoria on muumimukin merkityksellistyminen keräilijän oman elämäntarinan osana, mihin liittyy esimerkiksi muistot, nostalgia ja minuuden tuottaminen mukien avulla. Toinen kategoria sisältää keräilijöiden muumimukeihin liittämät mielikuvat, mihin liittyy niin muumeihin kuin Arabiaankin liitettävät seikat, sekä esimerkiksi muumimukin arvomaailma. Kolmannessa kategoriassa ovat keräilijöiden muumimukiin liittyvät ja sosiaalisesti tuotetut kulttuuriset merkitykset, eli muihin ihmisiin kytköksissä olevat teemat. Muumimuki on tämän tutkielman tulosten perusteella massatuotettu lisenssituote, jota ostetaan siihen liitettävien monipuolisten, dynaamisten ja kontekstisidonnaisten merkitysten takia. Se on näin hyvä esimerkki onnistuneesta brändäyksestä, jossa tuotteesta on saatu tehtyä tunteisiin vetoava sitä ostavien kuluttajien keskuudessa. Tunneperäinen yhteys muumimukiin näkyi haastatteluissa ja se näytti myös olevan syynä siihen, että muumimukia ei nähty ainoastaan rahaa tuottavana kulutustuotteena. Tämä onkin lovemark-brändin keskeinen idea. Tutkielman tulosten perusteella voikin sanoa, että mitä monipuolisemmin brändiin saadaan liitettyä merkityksiä, sitä todennäköisemmin sen kohderyhmä ostaa sitä ja liittää sen tuotteet osaksi omaa kokemusmaailmaansa. Näin tämä tutkielma tuo esiin esimerkin tunteisiin perustuvasta kulutuskäyttäytymisestä suomalaisessa yhteiskunnassa 2010-luvulla. / This thesis clarifies what kind of cultural meanings Moomin mug producer and collectors associate to the product. Meanings are in a central role explaining why Moomin mugs are so popular in Finnish society. Moomin mug is treated as an emotional lovemark-brand which includes both meanings related to Tove Janssons original Moomin production and meanings related to Arabias products. The data is collected using qualitative research methods. Arabia is the Moomin mug producer and meanings it has given to mugs were searched from different internet pages. Moomin mug collector interviews and participant observation were used to find collectors meanings. This thesis concentrates to collectors’ meanings but also presents producers meanings. The results underline that there are many different meanings related to Moomin mugs. The most important meaning to producer Arabia is the economic meaning because as an enterprise it aims for the results. Arabia has turned the Moomin story into a product and by doing so it made it possible that Moomin mugs can get meanings in collectors mind either as a part of the Moomin story or as a part of Arabia production. In Moomin mug collectors case it is possible to find three different categories for their meanings. The first category includes Moomin mugs belonging into the collectors’ personal life story. It includes an example memories, nostalgia and production of collectors’ personality using mugs. The second category includes images that collectors connect to Moomin mugs but also matters related to value. In the third category there are social factors related to Moomin mugs in collectors’ minds. With the help of this thesis it’s possible to say that Moomin mugs are mass-produced licence-product which is bought because collectors’ associate variety of dynamic meanings which are also context-connected to the product. There for the product is a good example of successful branding what has made it an emotional mug to those who buy it. Emotional bond to Moomin mugs can be seen in the interviews and it appeared to be the reason why these mugs were not seen only as money producing consumption products. This is also the main idea in lovemark-brands. According to the results the meanings related to Moomin mugs are a central part why collectors buy mugs and relate them to their own life. There for this thesis gives an excellent example for emotional related consumption behavior in Finnish society in 2018.