Minkälaisia näkökulmia kansalaisjärjestötoimijoilla on kummilapsityön järjestäytymiseen ja legitimaatioon, ja miten kummitoiminta suhteutuu kestävään kehitykseen? Nämä ovat kysymyksiä, joihin lähdin etsimään vastausta tutkielmassani. Lähestyin tavoitetta tarkastelemalla kummityön taustalla olevaa kehityskaarta, ja sen tämänpäiväistä organisoitumista. Legitimaatioon pääsin käsiksi tarkastelemalla haastateltavien antamia perusteita kummimuotoisen kehitystyön tekemiseen. Lopulta vertailin toiminnan järjestäytymistä ja perusteluja kestävän kehityksen periaatteisiin. Tutkielmani on luonteeltaan laadullinen ja empiirinen. Teoreettiset lähtökohtani ovat yhdistelmä kehitys- talous- ja poliittisen antropologian oppeja. Lisäksi Erving Goffmanin kehysanalyysin tuoma toimijuuden käsite on työssäni keskeisessä osassa. Kehysanalyysi on samalla toiminut tutkielmani metodologisen osuuden määrittäjänä yhdessä refleksiivisen etnografian kanssa, joista jälkimmäinen on määritellyt työni aineistonkeruutavat ja tutkimusotteen. Keräsin teemahaastatteluihin ja osallistuvan havainnoinnin kertoihin pohjaavan aineistoni vuoden 2017 aikana. Kummitoiminnan todellisuus oli lopulta monimuotoisempi kuin alun perin luulin. Toiminnan keskiössä on Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus. Kummitoiminnan nimityksen alle voidaan liittää monia erilaisia toimintamalleja, joista aineistoni valossa tavallisimmat ovat nimetty yksilökummius ja yhteisökummius. Nykyajan haasteisiin kuuluvat viestintään ja sosiaaliseen mediaan liittyvät eettiset kysymykset. Toimintamalleissa on historiallisesti tapahtunut siirtymiä aina ajankohtaisen kehitysdiskurssin muuttuessa. Kehitysdiskurssin avulla toimijat määrittävät sopivia ja legitiimejä tapoja kehitystyön harjoittamiseen ja siitä puhumiseen. Toiminnan erikoisuus on kummin ja kummilapsen välinen kummisuhde, jonka kautta tukeminen saa kasvot. Myös yhteisökummiudessa perinteistä kummisuhdetta pyritään tavoittelemaan muun raportoinnin avulla. Kehysanalyyttisen tulkinnan kautta olen muodostanut aineistosta toiminnan perustelemisessa käytetyt legitimaatiokehykset, joita ovat talouskehys, yksilöllisen kokemuksen kehys, etenemisen kehys sekä vastuukehys. Perustelut pohjaavat legaalis-byrokraattiseen vallan lähteeseen, lasten hyvinvointiin, yhteiseen hyvään, edistyksen osoittamiseen ja kolonialismin aikaan pohjautuvaan aatteeseen, jossa taustalla on ajatus omasta valta-asemasta johtuvasta velvollisuudesta. Kestävän kehityksen näkökulmasta sopivin toimintamuoto olisi näkemykseni mukaan yhteisökummiuden malli. Toiminnan järjestäytymisessä ja perusteluissa on yhteneväisyyksiä kestävän kehityksen periaatteiden kanssa, vaikka taustalla olevat ohjenuorat käsitettiin haastateltavien toimesta eri tavoin.

Tässä kulttuuriantropologian pro gradu -tutkielmassa käsittelen kahden suomalais-ugrilaisen alueen, Pudasjärven kaupungin ja Venäjän Komin tasavallan kansainvälistä kulttuurivaihtosuhdetta, sen sisältöä ja tavoitteita. Yhteistyön teemana on suomalais-ugrilainen perinne. 14 vuotta jatkunut kulttuurisuhde on lähtenyt liikkeelle lasten taidekasvatuksesta ja laajentunut esiintyjävierailuihin ja hallinnon delegaatiomatkoihin. Erittelen eri toimijaryhmien (virkamiehet, suunnittelijat, opettajat ja oppilaat) käsityksiä ja kokemuksia toiminnan eri sektoreilla jotka ovat perinne, kasvatus ja hallinto. Tutkimuksen aineisto on kerätty vuonna 2013 asiantuntijahaastatteluina ja osallistuvan havainnoinnin menetelmin Pudasjärvellä kulttuurivierailujen yhteydessä ja Komissa tekemälläni kenttätyömatkalla. Tarkastelun aikajänne ulottuu vuosiin 2002–2016, koko tähänastiseen yhteistyöhön. Aineistoa olen analysoinut symbolisen- ja poliittisen antropologian teoreettisten viitekehysten avulla. Victor Turnerin rituaalien tulkinnan mallia soveltaen olen eritellyt vuorovaikutuksessa välittyvien perinteen symbolien merkityksiä objektiivisella, yksilöllisellä ja piilotetulla (poliittisella) tasolla. Poliittisen antropologian teoreettista viitekehystä olen käyttänyt tulkitsemaan kulttuurivaihdon paikallista ja alueellista merkitystä sekä taustalla vaikuttavia ideologioita. Symbolein esitetty kulttuuri luo linkin perinteeseen ja sai osallistujat pohtimaan omaa suhdettaan siihen. Kokemukset samankaltaisuudesta herättävät mielikuvia kulttuurisesta yhteydestä. Kasvatuksellisesta näkökulmasta tärkeitä teemoja ovat kohtaaminen ja uuden oppiminen. Kohtaaminen luo positiivisia mielikuvia ja häivyttää ennakkoluuloja. Hallinnon näkökulmasta vastavuoroisuus, luottamus ja jatkuvuus olivat tärkeitä teemoja. Vaihdolta etsittiin kehittymiseen tähtäävää oppimista ja yhteistyön laajentamista yhteiskunnan muille osa-alueille. Komissa kulttuurivaihdon arvo nähtiin osana etnopoliittisia tavoitteita: identiteettikasvatusta ja alueen brändin luomista. Pudasjärvellä kulttuurivaihto liittyy alueellisen elinvoimaisuuden kehittämiseen. Yhteisiä arvoja ovat kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Käsittelen lyhyesti myös kulttuurivaihtosuhteen keskeisiä haasteita. Niitä ovat rahoitus ja poliittiset edellytykset. Yhteenvetona voin sanoa, että Pudasjärvi–Komi-suhde on hyvä esimerkki pitkäjänteisestä kulttuurivaihtosuhteesta. Sillä on ollut vaikutuksia yksilöllisellä, paikallisilla ja alueellisella tasolla. Pudasjärvellä yhteistyö kaipaa kuitenkin selkeitä suuntalinjoja ja yhteisesti päätettyjä tavoitteita. Suhteessa on potentiaalia kasvaa, jos löytyy vahvoja alueellisia kumppaneita. Tutkielma voi toimia taustoituksena kulttuurivaihdon, suomalais-ugrilaisen perinnetyön ja Venäjäyhteistyön näkökulmiin. / Финно-угорские корни. Содержание и задачи культурного обмена между городом Пудасъярви и Республикой Коми. В данной магистерской диссертации я рассматриваю цели и задачи международного культурного обмена двух финно-угорский регионов, города Пудасъярви и Республики Коми. В основу обмена положено общее финно-угорское наследие. Понятие “культурные связи” включает в себя обучение детей живописи (с 14 лет), а так же увеличивающееся количество визитов как артистов народного творчества, так и представителей управляющих органов. Я попыталась разделить впечатления и опыт различных групп участников по разным видам деятельности: традиции, культура и управление. Данные для исследования были собраны мной в 2013 году путем интервьюирования и наблюдения за участниками международного обмена между городом Пудасъярви и Республикой Коми. Рассматриваемый мной промежуток времени для данного исследования – с 2002 года по нынешний день. Материал был проанализирован в рамках символической и антрополого-политической теории. Применяя модель Виктора Тернера, я рассмотрела значение наследия для участников международного обмена на объективном, личностном и политическом уровнях. С точки зрения теоретических основ политической антропологии, я постаралась показать значение культурного обмена, а также лежащие в его основе идеологии и ценности. Культура прокладывает путь к традициям и заставляет участников обмена задуматься о своих отношениях с ними. Нельзя не отметить схожесть культур участников международного обмена. С образовательной точки зрения важными являются столкновение культур и обучение новому, все это создает благоприятные предпосылки для взаимодействия и отказа от стереотипов. С административной точки зрения важными являются взаимность, доверие и преемственность. Постоянно ищутся пути развития обучения и расширения сотрудничества. В Коми значение культурного обмена является частью образования личности и брендом этого региона. Культурный обмен для Пудасъярви значит развитие региона и бизнеса. Общими ценностями для всех участников процесса являются интернациональность и многокультурность. Так же я кратко рассмотрела основными трудности культурного обмена, к которым относятся финансирование и политические условия. Подводя итог, можно сказать, что отношения между Пудасъярви и Коми являются отличным примером отношений долгосрочного культурного обмена, оказывающих влияние на индивидуальном, местном и региональном уровнях. Со стороны Пудасъярви необходимо более четкое направление действий и совместное решение задач. В отношениях имеется потенциал для роста, при наличии сильных региональных партнеров. Результаты исследования могут быть использованы в качестве контекста для культурного обмена, работы, связанной с финско-угорскими традициями и перспективами сотрудничества с Россией.

Tämä pro gradu -työ käsittelee aseksuaalien identiteettikertomuksissa esiintyviä aseksuaalisuuden määritelmiä ja vastatarinoita. Tutkimuksessa tarkastelen, kuinka aseksuaalit ovat itse määritelleet itsensä ”aseksuaaliksi” ja samalla sitä, millaisia määritelmiä aseksuaalisuudelle annetaan. Tutkin myös, millaisia valtatarinoita informantit ovat havainneet tämän identiteettiprosessin myötä. Aineistona toimivat aseksuaalien lähettämät kirjoitukset, joissa he kertoivat aseksuaalisuudestaan ja aseksuaalisesta identiteetistään. Tutkimus hyödyntää erityisesti narratiivitutkimusta ja ajatusta narratiivisesta identiteetistä ja kulttuurin narratiiviresursseista. Aseksuaalien kertomuksista löysin kuusi erilaista aseksuaalisuuden määrittelymallia, jotka sisälsivät erilaisia tapoja nimetä seksuaalisuuden kokemus ja joista useampi myös erosi seksuaalipoliittisten järjestöjen esittämistä aseksuaalisuuden määritelmistä. Aseksuaalit esittivät myös näitä järjestöjen tunnustamia määritelmiä, mutta käsitetasolla ne koettiin hämmentäviksi ja vaikeasti ymmärrettäviksi. Erityisen tärkeäksi määrittelemisessä nousivat informanttien käsitykset siitä, millaista seksuaalisuutta ei-aseksuaali kokee, sillä tätä ajatusta vasten oma kokemus nimettiin aseksuaaliseksi. Aineisto kertoikin samalla paljon myös kulttuurissa vallitsevista seksuaalisuuskäsityksistä. Aseksuaalinen vastatarina luotiin kokemuksista, joiden nähtiin asettuvan kulttuurin valtatarinoiden ulkopuolelle. Erityisesti valtatarinoista puhuttiin liittyen seksuaalisuuteen, parisuhteeseen, sukupuolten erilaiseen seksuaalisuuden kokemukseen ja murrosiässä heräävään seksuaalisuuteen. Vaikka aseksuaalinen vastatarina koettiin voimaannuttavaksi vaihtoehdoksi, toivat valtatarinat monelle erilaisia vääränä olemisen kokemuksia. Valtatarinoiden vuoksi erityisesti parisuhde koettiin aseksuaalille haasteelliseksi ellei jopa mahdottomaksi. Aseksuaalisuus näyttäytyi myös erilaisena riippuen siitä, millaisesta sukupuolesta se oli omaksuttu: vähäinen seksuaalisuuden kokemus tukee kulttuurista käsitystä naisen passiivisesta seksuaalisuudesta ja haastaa mielikuvaa omniseksuaalisesta miehestä. Aseksuaalisuutta on kuitenkin tutkittu toistaiseksi hyvin vähän, joten tuon tutkimuksessani esille ilmiön monia mielenkiintoisia piirteitä, jotka kaipaisivat lisätutkimusta.

Tutkielman aiheena olivat kaksosuuden kulttuuriset mallit. Tutkielman tavoitteena oli selvittää kaksosuuteen nähden eri positioissa olevien ihmisten kertomien kokemusten ja näkemysten pohjalta, millaisia kulttuurisia malleja kaksosuudella on kulttuurissamme, eli millaisia jaettuja merkityskokonaisuuksia kaksosuuteen liitetään. Mitä kaksosista ja kaksosuudesta siis ajatellaan, uskotaan, oletetaan ja kuvitellaan, ja kuinka heidän kanssaan toimitaan. Tutkielmassa kaksosuus ymmärrettiin paitsi yhdessä toisen ihmisen kanssa syntymisenä, myös yksilön kokemuksena, ja osana omaa identiteettiä, sekä yhteisön havainnoimana ja ymmärtämänä ominaisuutena sekä statuksena. Tutkimusta varten haastateltiin neljäätoista henkilöä, jotka olivat joko itse kaksosia, kaksosten läheisiä, tai henkilöitä, joiden lähipiirissä ei ollut kaksosia. Haastateltavat olivat haastatteluhetkellä 20–41-vuotiaita ja yhtä lukuun ottamatta kaikki naisia. Kaikkia informantteja haastateltiin kerran. Tutkielman teoreettisena pohjana toimi kognitiivisen antropologian kulttuurimalliteoria. Teorian tärkeimpinä lähteinä käytettiin Bradd Shoren teosta Culture in Mind (1996), sekä Claudia Straussin ja Naomi Quinnin teosta A Cognitive Theory of Cultural Meaning (1997). Tutkielmassa hyödynnettiin kulttuurimalliteorian käsitystä merkitysten kulttuurisesta jaettavuudesta. Työssä tutkittiin, millaisia kaksosuuteen ja kaksosiin liitettyjä merkityksiä haastatteluista oli löydettävissä, ja millaisia kulttuurisia malleja niistä muodostui, eli millaiset käsitykset kaksosuuden ja kaksosten olemuksesta ovat kulttuurissamme jaettuja. Aineistossa kaksosuuteen liitetyistä merkityksistä ja merkitysjoukoista suurin osa asettui kahdenlaisten kattomallien alle, jotka nimettiin erityislaatuisen ihmissuhteen malleiksi ja riskinhallintamalleiksi. Nämä vaikuttivat olevan laajimmat ja merkittävimmät kulttuuriset mallit, jotka aineiston perusteella olivat ne, joiden kautta kaksosia ja kaksosuutta pyrittiin käsittämään ja selittämään. Erityislaatuisen ihmissuhteen mallit ovat kulttuurisia malleja, joiden mukaan kaksoset ovat jonkinlaisessa erityisessä yhteydessä suhteessa toisiinsa. Nämä mallit ilmenevät esimerkiksi siten, että sen, mitä toinen kaksosista tekee, sanoo, ajattelee tai on, ajatellaan olevan yhteydessä myös toiseen kaksoseen. Riskinhallintamallit taas ovat ikään kuin erityislaatuisen ihmissuhteen mallien kääntöpuoli. Erityinen, tavallisesta poikkeava sisarussuhde on osittain myös osa riskinhallintamalleja, sillä yksi riskinhallintamallien ytimessä olevista uhista on kaksossuhde ja yksittäisen kaksosen yhdistäminen kaksossisarukseen. Riskinhallintamallit perustuvat käsitykseen, jonka mukaan kaksosuus epätavallisena tai epänormaalina tilanteena altistaa erityisille riskeille, joita yksösten olemassaolossa katsota olevan. Merkittävää riskinhallintamalleissa on huoli kaksosten identiteettien, itsenäisyyden ja yksilöllisyyden tilasta ja kehityksestä. Lisäksi voitiin todeta, että vaikuttaa siltä, että kaksosuuden kulttuurisiin malleihin vaikuttavat voimakkaasti muutenkin länsimaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa laajalle levinneet individualistiset mallit, psykologiset tai psykologisoivat mallit, dualistiset mallit ja tieteellisrationaaliset mallit

Pro gradu -tutkielma käsittelee Utsjoen kirkonkylän kulttuurista kestävyyttä matkailun kontekstissa. Tavoitteena on selvittää utsjokelaisten asukkaiden kokemuksia kulttuurisen kestävyyden ongelmista ja toteutumisesta. Utsjoki on Suomen pohjoisin kunta ja saamelaisenemmistöinen. Tutkimuskohteena oleva Utsjoen kirkonkylä on Utsjoen kunnan yksi kolmesta samansuuruisesta asukaskeskittymästä. Nämä seikat mahdollistavat saamelaiskontekstissa tapahtuvan matkailun tarkastelun. Tutkimusmetodeina ovat osallistuva havainnointi, haastatteleminen ja sisällönanalyysi. Tein Utsjoen kirkonkylään vuonna 2011 kolme eripituista kenttämatkaa, joiden aikana havainnoin alueella ja haastattelin yhdeksäntoista Utsjoen kirkonkylässä tai sen välittömässä läheisyydessä asuvaa henkilöä. Kohteen ja tutkimustavoitteen monipuolisuuden vuoksi käytin laajaa kulttuurisen kestävyyden määritelmää, jonka mukaisesti kulttuurisella kestävyydellä tarkoitan tasapainoisuutta kulttuuristen konseptien kanssa (Rannikko 1999), kestävää matkailusuunnittelua ja säätelyä (Hall 2008), osallisuutta ja aitoa demokratiaa jatkuvuuden kanssa (Sarkki 2009), ennakoivaa maankäytönohjausta (Outila 2009), symbolien käytön hallintaa ja kunnioittavaa käyttäytymistä (Pettersson & Viken 2007) siten, että kulttuuri määritellään laajasti (Valkonen 2006, Eriksen 2004) ja saamelaiskulttuurin erityispiirteet huomioidaan (Pettersson & Viken 2007, Länsman 2004, Magga 2007). Aineiston pohjalta voidaan todeta, että utsjokelaisten suhtautuminen matkailuun on myönteistä, mutta tiettyjä ongelmia on olemassa. Ongelmallisiksi ovat muodostuneet saamelaisen perinteen hyödyntäminen, sosiaaliset ja ekologiset muutokset sekä maankäytön ja elinkeinojen ristiriidat. Haastateltavat toivat kuitenkin esille myös ratkaisuja, joiden pohjalta on mahdollista saavuttaa kulttuurinen kestävyys, johon liittyy keskeisenä jatkuvuus. Näistä ratkaisuista on muodostettu aineistolähtöisesti neljä pilaria, jotka liittyvät jatkuvuuden ja muutoksen dynamiikkaan. Kestävyyden pilarit (kestävät matkailutuotteet: paikallisuus, laadukkuus, totuudenmukaisuus; paikallisyhteisön kunnioittaminen ja arvostaminen; matkailun hallinta ja rajojen luominen; yhteistyön ja osallisuuden rakentaminen) linkittyvät siten jatkuvuuden muodostumiseen. Pilarit muodostavat kokonaisuuden, jonka kautta on mahdollista pyrkiä kohti kestävyyttä ja jatkuvuutta. Näin matkailun kielteisiä vaikutuksia voidaan minimoida ja kasvattaa yhteisön rakennetta sekä kulttuurin mahdollisuutta siirtyä sukupolvelta toiselle. Aineistolähtöiset pilarit ovat hyödyllinen lisä nykyisille teoriapainotteisille näkökulmille, ja näistä muodostettu kokonaisuus tuo lisänäkökulmia erityisesti alkuperäiskansojen ja luontaiselinkeinojen parissa elävien yhteisöjen tutkimukseen ja kestävyyden käsittelyyn. Laaja kulttuurisen kestävyyden määritelmä onkin hedelmällisempi, erityisesti kun on kyseessä saamelainen konteksti.

Tässä tutkielmassa tutkittiin kestävää muotoilua ja arvojen merkityksiä puumuotoiluyritys Nikari Oy:n huonekaluissa ja toiminnassa työntekijöiden sekä asiakkaiden näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää millaisia arvoja Nikarin huonekaluihin ja toimintaan liitetään sekä miten kestävä kehitys ja kestävä muotoilu määritellään. Tutkielmassa painotettiin kestävää kehitystä, sillä siihen liittyy ajankohtaisia ja merkityksellisiä arvoja tutkimuskohteen, muotoilun sekä kulttuuriantropologian näkökulmasta. Tutkielmassa käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä, ja tutkimusaineisto koostui teemahaastatteluista sekä kuluttajakyselystä. Tutkielmaa varten haastateltiin Nikarin työntekijöitä ja kuluttajakysely toteutettiin Nikarin asiakkaille internetissä Webropol-kyselynä. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen, mutta lisäksi kuluttajakyselystä nostettiin esiin tutkielman kannalta merkittäviä määrällisiä tuloksia. Tutkielmaan liittyi myös osallistuvan havainnoinnin menetelmä, sillä tutkielman tekijä on aiemmin kulttuuriantropologian työharjoittelun aikana osallistunut tutkimuskohteen toimintaan. Tutkimustulosten pohjalta Nikarin muotoiluun ja toimintaan liitettiin arvoista erityisesti laatu, toimivuus, esteettisyys, suomalaisuus ja ekologisuus niin yrityksen edustajien kuin asiakkaidenkin näkökulmasta. Tutkimusaineiston mukaan Nikari brändinä edusti laatua, ja brändin sekä arvojen luomiseen liittyen tuotteiden taustatarinat nousivat merkityksellisiksi. Tutkimustulosten sekä antropologisen määritelmän mukaan arvojen voidaan ajatella syntyvän ihmisten, asioiden ja esineiden välisen vuorovaikutuksen kautta. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että huonekaluihin liitetään vaihtoarvon lisäksi myös monenlaisia sosiaalisia arvoja. Nikarin toiminnassa korostuivat haastatteluaineiston mukaan kestävä kehitys sekä vastuullinen ja ihmislähtöinen toiminta. Ekologisuus näyttäytyi Nikarilla ihmisen ja ympäristön vastavuoroisuutena. Lisäksi ekologisuus yhdistettiin puumateriaaliin, työtapoihin, pakkauksiin ja kuljetuksiin. Kestävän muotoilun haasteiksi haastatteluaineiston pohjalta nousivat ympäristösertifiointien soveltaminen paikallisiin olosuhteisiin sekä ekologisuuden viestittäminen kuluttajille. Ekologisuuden asettamien haasteiden lisäksi haasteiksi koettiin yrityksen edustajien näkökulmasta kansainvälistyminen ja yrityksen kasvumahdollisuudet. Asiakkaat puolestaan toivoivat kehitystä Nikarin tuotteiden jakeluun sekä näkyvyyden lisäämiseen markkinoilla.

Kulutus on nykykulttuurin leimallinen piirre, ja oma länsimainen kulttuurimme on vahvasti sidoksissa siihen. Kuitenkin kulutuksella on myös kollektiivisia haittavaikutuksia esimerkiksi ympäristöön. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena olikin selvittää kulutuksen ristiriitaista luonnetta kuluttajien kokemana. Lisäksi tarkoituksenani oli selvittää, kuinka ristiriitaisuuksista selviydytään, ja kuinka kulutusta perustellaan itselle ja muille. Tutkielmassa hyödynnetään laadullisia menetelmiä, ja aineistoni koostuu kahdeksasta kulutuspäiväkirjasta ja kahdeksasta haastattelusta, joita analysoin sisällönanalyysin keinoin. Teorian osalta työni tausta on talousantropologiassa ja kulutustutkimuksessa. Tutkielmani perusteella kulutusvalintojen tekeminen ei ole yksiselitteistä, ja usein kulutus on neuvottelujen alaisena. Kulutusvalintojen tekemistä analysoin Wilkin ja Cliggetin (2007) taloudellisen päätöksenteon mukaisesti. Päätöksiä tehdään niin itsekkäistä syistä, sosiaalisista syistä kuin myös moraalisista syistä. Usein päätöksiin vaikuttavat kuitenkin monet seikat yhtä aikaa ja usein sekä yksilön omilla että yhteisön arvoilla on suuri merkitys kulutusvalinnoissa. Kulutusvalinnat aiheuttavat myös ristiriitaisia ajatuksia. Ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita aiheuttavat esteet, joiden vuoksi ei voi toimia kestävän kehityksen mukaisesti. Näihin esteisiin kuuluvat ihanteen ja todellisuuden välinen epäsymmetria, kiire, oma laiskuus ja kauppojen suuret valikoimat. Usein ristiriidat ovat myös muuttuvia ja tilannesidonnaisia. Toinen merkittävä ristiriitojen aiheuttaja on oma, materialistinen kulttuurimme. Yleensä tavaran paljous aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia, sillä vaikka tavaraa on paljon, niin silti ostamme koko ajan lisää. Ristiriitoja ja kulutusta myös perustellaan eri tavoin. Ensimmäinen perustelu on rationaaliset syyt, jolloin kulutusvalinta on sillä hetkellä järkevä. Toinen perustelu on unohtaminen, jolloin asia vain unohdetaan. Kolmas tapa on mukavuussyyt eli oma mukavuudenhalu menee esimerkiksi ympäristön edelle. Tutkielmani perusteelle ympäristöön ja kestävään kehitykseen suhtaudutaan myönteisesti, mikä näkyy esimerkiksi kierrätyksenä. Kuitenkaan ajatukset eivät aina tue tekoja. Kuluttajien olisikin tärkeää saada tietoa yritysten toiminnasta, ja yritysten tulisi kyetä vastaamaan kysyntään. Toinen merkittävä seikka on se, että usein laatua ja tuotteiden pitkäikäisyyttä arvostetaan, jolloin määrän sijasta tulisi panostaa laatuun. Tutkielmani perusteella kulutusta voi myös suunnata kohti aineettomampaa kulutusta esimerkiksi palveluihin, koska tavaraa meillä on jo paljon.

Tämän pro gradu -työn aiheena on koti pohjois-pohjanmaalaisten romanien elämässä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää romanien kodille antamia merkityksiä, merkityksiin vaikuttavia tekijöitä sekä kodille annettujen merkitysten mahdollisia muutoksia. Koti näkökulmana muodostaa monipuolisen tutkimusasetelman, sillä kodilla ja asumisella on ollut merkittävä osa romanien kulttuurisessa murroksessa, joka sai alkunsa Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Tutkielman teoreettis-metodologisen lähtökohdan muodostavat kolme keskeistä käsitettä: kulttuurinen merkitys, etnisyys sekä koti paikkana. Keskeisimpiä käsitteitä tarkastelemalla on muodostettu tutkimuskysymykset sekä yleinen teoriatausta, jota vasten on peilattu haastatteluaineistosta saatuja yksittäisiä vastauksia kodista. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen, mikä näkyy tutkimusaineiston analysoimisena laadullisin menetelmin. Keskeisimpänä tutkimusaineistona ovat tekemäni haastattelut, joissa kymmenen eri-ikäistä romania ovat kertoneet elämänsä varrella olleista kodeista. Tutkimusmetodina on käytetty narratiivitutkimusta. Narratiivit ovat yksi kielen ja puheen muoto, joita luomalla ihmiset antavat elämälleen merkityksiä. Ihmisille on tyypillistä narratiivien jakaminen ja kertomus onkin narratiivin kielellinen ilmaisu. Kertomus syntyy tilanteessa, kuten esimerkiksi haastattelussa, jossa kertoja tulkitsee elämänsä tapahtumia ja kertoo ne kuulijalle. Haastatteluaineiston perusteella kodille annettuihin merkityksiin vaikuttavat niin yksilölliset, yhteisölliset, kulttuuriset kuin yhteiskunnalliset tekijät. Kodin tärkeä merkitys on, että se mahdollistaa omanlaisen elämän elämisen. Tämä tarkoittaa paitsi mahdollisuutta noudattaa romanien puhtaus- ja moraalisääntöjä myös vapautta soveltaa niitä omaan elämään sopiviksi. Kodilla on suuri merkitys arjen pyörimisen mahdollistajana ja lisäksi kodin nähdään olevan kiinteästi sidoksissa myös ympäristöön ja muuhun yhteiskuntaan. Kodille annetut merkitykset ovat kokeneet muutoksia haastateltavien elämässä. Lapsuudenkoti vanhempineen näyttäytyy ennen kaikkea turvapaikkana. Erona lapsuudenkodin ja oman kodin välillä nähdään roolien muutos. Kodin merkitysten nähdään muuttuneen myös historiallisesta perspektiivistä. Kotia paikallaan pysyvänä paikkana pidetään suhteellisen tuoreena osana romanien elämää, mikä aiheuttaa esimerkiksi erilaisia käsityksiä kodin yksityisyydestä ja julkisuudesta.

Globaalit ympäristöhaasteet kuten ilmastonmuutos ja maankäyttökysymykset vaikuttavat arktisten yhteisöjen elämään. Murroskautta hyötyineen ja haittoineen eletään myös pohjoisessa Suomessa, jossa keskeisiä elinkeinoja ovat alkutuotanto, kaivos- ja metsäteollisuus ja matkailu. Ympäristönmuutokseen liittyviin riskeihin suhtaudutaan vaihtelevasti paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Merkittävänä osapuolena riskikäsitysten verkossa toimivat suomalaiset ympäristöjärjestöt. Tutkielma on osa Primary Industries and Transformational Change (PITCH) -tutkimushanketta. Olen selvittänyt, millaisia riskejä Luonto-Liiton, Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF:n näkökulmasta Lapin ympäristönmuutokseen liittyy ja miten riskeihin tulisi varautua. Olen analysoinut ympäristöjärjestöjen riskien ymmärtämistä ja toimintaa Mary Douglasin kulttuurisen riskiteorian kautta. Teorian mukaan ympäristöjärjestöt kritisoivat yhteiskunnassa vallitsevia markkinavoimia ja päätöksentekojärjestelmää luonnonsuojelullisen ideologiansa ja riskikäsitystensä lähtökohdista. Olen tuonut teoriaan uuden näkökulman esittämällä, että ympäristöjärjestöt voivat kritiikin lisäksi tuoda eri osapuolia yhteen eli toimia rajaorganisaatioina. Tutkielmani on etnografinen. Olen haastatellut viittä ympäristöjärjestöjen edustajaa. Haastatteluissa käytin skenaarioharjoitetta, jossa informantit arvioivat mahdollisia tulevaisuudenkuvia Lapista. Lisäksi olen analysoinut järjestöjen lehtiä vuodelta 2016 ja alkuvuodelta 2017. Järjestöjen mukaan keskeiset riskit Lapissa ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset pohjoisiin lajeihin, petoeläinpolitiikka, poroelinkeinon ylilaidunnus ja toisaalta elinkeinon kohtaamat ongelmat sekä luonnon teollisen hyödyntämisen ympäristövaikutukset. Järjestöt kritisoivat vallitsevaa päätöksentekojärjestelmää ja luonnon resurssikäyttöä. Riskikäsitystensä, ideologiansa ja kritiikkinsä takia järjestöt voidaan määritellä yhteiskuntakriittisiksi ryhmiksi. Järjestöjen toiminta tässä kontekstissa on kuitenkin omaleimaista, koska ne toimivat rajaorganisaatioina suuren yleisön ja tieteen, julkisen sektorin ja tieteen sekä yksityisen sektorin ja tieteen välillä. Ne välittävät tutkimustietoa päättäjille, yrityksille ja suurelle yleisölle. Samalla ne haastavat kulttuurista ymmärrystä ympäristöriskeistä ja pyrkivät uudelleen määrittämään sitä, miten riskeihin yhteiskunnassa varaudutaan ja reagoidaan. Tutkielmani osoittaa, että ympäristöjärjestöjen asema on vahvistunut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana Suomessa. Siksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, millaista tutkimustietoa järjestöt eri tahoille välittävät ja otetaanko esimerkiksi paikallisyhteisöjen näkökulmat ympäristöriskeihin varautumisessa huomioon. Järjestöt hakevat ratkaisuja ympäristöriskeihin markkina- ja päätöksentekomekanismeista. Lisäksi ekologisuus on yleistynyt enenevissä määrin yritystoiminnassa ja päätöksenteossa. Voikin pohtia, lähentyvätkö suomalaiset ympäristöjärjestöt, suuri yleisö ja yksityinen ja julkinen sektori sen myötä riskikäsityksissään toisiaan. / Global environmental challenges such as climate change and land use policies affect the lives of arctic communities. These changes, along with their benefits and disadvantages, also take place in Northern Finland where primary industries, mining, forestry, and tourism are central sources of livelihood. Risk perceptions on environmental change vary on local, national, and international levels. Finnish environmental organizations have a significant role in this network of risks. This thesis is a part of Primary Industries and Transformational Change (PITCH) research project. In this thesis, I have studied what kind of risks do The Finnish Nature League, The Finnish Association for Nature Conversation and WWF associate with environmental change in Lapland and how the risks should be prepared for. I have analyzed environmental organizations’ risk perceptions and actions through Mary Douglas’ cultural theory of risk. In the theory, it’s claimed that through their nature conservation ideology and risk perceptions, environmental organizations criticize decision-making and market forces. I have developed the theory by claiming that, in addition to their criticism, environmental organizations can link different stakeholders together, in other words work as boundary organizations. This study is ethnographic. I have interviewed five representatives of environmental organizations. In the interviews I used a scenario exercise in which my informants evaluated scenarios of future Lapland. In addition, I have analyzed the organizations’ journals from 2016 and the beginning of 2017. According to the organizations, the main risks in Lapland are the effects that climate change has on northern species, predator policies, the struggles of reindeer husbandry and its overgrazing problem, and the impacts of industrial land use. The organizations criticize decision-making policies and the use of natural resources. Based on their risk perceptions, ideology, and criticism, the organizations can be defined as groups that are critical towards society. However, the organizations’ actions in this context are unique because they work as boundary organizations between the general public and science, the public sector and science, and the private sector and science. They transmit scientific knowledge to decision-makers, companies, and the general public. At the same time, they challenge the cultural risk perceptions in Finland and try to redefine how the society reacts to and prepares for the risks. The organizations seek solutions to environmental problems from the mechanism of market forces and decision-making practices. Also, ecological business and decision-making have increased in recent decades. There is cause for consideration if the environmental organizations, the general public, and private and public sectors are moving towards each other in their risk perceptions. My research shows that in recent decades environmental organizations have become more and more influential in Finland. That’s why it’s important to pay attention to what kind of scientific knowledge the organizations transmit and whether for example local communities’ viewpoints are being considered when preparing for environmental risks.

Tutkielmani aiheena on nuorten 18–25-vuotiaiden naisten kuukautisiin liittyvät kokemukset ja käsitykset sekä Lunette kuukupin ostopäätökseen vaikuttavat tekijät. Teen tätä tutkielmaa suomalaiselle kuukuppeja valmistavalle yritykselle, Lunettelle. Tavoitteenani on selvittää, mitä kokemuksia ja käsityksiä kohderyhmällä on kuukautisista ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kuukupin valintaan. Pohdin myös sitä, kuinka yksilön kokemukset ja käsitykset vaikuttavat tuotteen valinnan taustalla. Näitä kysymyksiä olen tarkastellut tekemäni kyselyn ja haastatteluiden avulla. Google formsilla tekemäni kysely julkaistiin Lunetten facebook -ryhmässä keväällä 2017. Kyselyn avulla kartoitin kohderyhmän ostopäätöksen taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Tätä tietoa syvensin haastatteluiden avulla, joissa keskityin ostopäätösten lisäksi yksilöiden kokemuksiin ja käsityksiin kuukautisiin liittyen. Haastattelut tein keväällä ja kesällä 2017. Haastattelin yhteensä kuutta Lunette kuukupin käyttäjää. Aineistosta esille nousivat erityisesti kohderyhmän kokemuksiin ja käsityksiin liittyvät häpeä ja salailu kuukautisia kohtaan. Avoin keskustelu kuukautisista koettiin tärkeäksi ja sen koettiin vaikuttavan siihen, miten kuukautiset koettiin ja miten niihin suhtauduttiin. Tutkimuksesta ilmeni, miten suhtautuminen kuukautisiin ja siihen, miten ne koettiin muuttui iän myötä myönteisemmäksi. Tähän vaikutti erityisesti kuukautisiin liittyvän keskustelun muuttuminen avoimemmaksi. Tutkimuksessa ilmeni, että kuukupin valintaan vaikuttavia tekijöitä olivat erityisesti ystävien ja tuttavien mielipiteet sekä internetistä löydetty tieto. Myös tuotteen ominaisuudet ja niiden yhteensopivuus yksilön arvomaailman kanssa olivat keskeisessä asemassa tuotteen valinnassa. Lisäksi ystävien ja tuttavien suositukset tuotteesta ja tuotteen helppo saatavuus vaikuttivat ostopäätöksen tekemiseen. Kokemusten ja käsitysten vaikutus kuukautistuotteiden valinnassa näkyi aineistossa siten, että kuukautisiin liitetyt kokemukset ja suhtautuminen vaikuttivat siihen, mitä tuotteita valittiin. Tutkimuksesta ilmeni myös se, että yksilön kuukautisiin liittyviin kokemuksiin ja käsityksiin vaikuttavat pitkälti yksilön lähipiiri. Yksilön kokemukset ja käsitykset vaikuttavat tuotteen valintaan ja siihen, mitä ominaisuuksia tuotteelta etsitään.