No description available.

Tutkielmassa tutkitaan kahden Oulun yliopiston opiskelija-aktiivin näkemyksiä Oulun yliopiston virtuaalisesta 3D -kampuksesta, jota on kehitetty Oulun yliopiston Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan Kaupunkitietotekniikka ja -kulttuuri -tutkimusryhmässä. Tutkielman tavoitteena on selvittää mitä näkemyksiä opiskelija-aktiiveilla on kampuksesta sekä eroavatko heidän näkemyksensä muista yliopiston käyttäjäryhmistä ja miten. Tavoitteena on lisäksi informoida 3D -kampuksen jatkokehitystä. Suunnitteluantropologinen ote yhdistää sekä etnografisia menetelmiä ja suunnittelutieteiden menetelmiä, jotta saadaan selville syvempiä näkemyksiä että konkreettisia käyttökokemukseen liittyviä seikkoja. Tutkielmassa selvitetään tutkimuskohteen taustalla vaikuttavia tutkimuksen aloja, kuten tietotekniikan ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen tutkimusta (HCI) sekä suunnitteluantropologiaa. Tutkimusaineistona toimii opiskelija-aktiiveille järjestetty työpaja sekä muista saman tutkimusryhmän järjestämien työpajojen muistiinpanoista. Ensin mainittu toimii primääriaineistona ja toiseksi mainittu sekundääriaineistona. Primääriaineisto litteroitiin haastattelunauhan pohjalta ja analysoitiin. Tutkielman aineiston keruuta varten järjestetty työpaja oli rakenteeltaan yhdistelmä konventionaalista etnografiaa ja suunnittelutieteissä käytettyjä menetelmiä. Esimerkiksi mukana oli Self Expression Template -menetelmä, jonka avulla osallistujat saivat luovasti luoda omanlaisensa version virtuaalikampuksesta. Lisäksi työpajassa selvitettiin sen hetkisen virtuaalikampusmallin käytettävyyden helppoutta ja osallistujien näkemyksiä siitä millaista käyttämisen tulisi olla jotta se olisi mahdollisimman helppoa. Keskeinen tulos tutkielmassa on opiskelija-aktiivien erityinen asema yliopistolla eri käyttäjäryhmien solmukohtana. Opiskelija-aktiivit tarkastelivat virtuaalikampukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä erittäin syvällisesti ja oma-aloitteisesti koko työpajan ajan. He myös osasivat tarkastella niitä eri käyttäjäryhmien, kuten tutkimus- ja opetushenkilökunnan, hallinnon ja opiskelijoiden näkökulmasta. Esimerkiksi he nostivat esiin huolta eri käyttäjäryhmien erilaisista tietotekniikkataidoista sekä virtuaalikampukseen liittyvistä tietosuojariskeistä. Verrattuna muihin muiden työpajojen osallistujiin, he nostivat ongelmakohtia ja eettisiä ongelmia enemmän esiin. Virtuaalikampuksen jatkokehityksen kannalta olisi hyödyllistä ottaa opiskelija-aktiiveja enemmän mukaan vastaaviin työpajoihin ja osallistavan suunnittelun menetelmiin.

Tutkimukseni aihe on Oulun pohjavesihanke ja sitä kohtaan noussut vastustus. Oulun kaupungilla ja sen liikelaitoksella Oulun Vedellä on suunnitelmana vaihtaa Oulussa käytettävä talousvesi Oulujoen pintavedestä Viinivaaran alueelta saatavaksi pohjavedeksi. Hanke on ollut vireillä 1980-luvulta asti ja sen tulevaisuus on edelleen avoin. Tutkimusta varten haastattelin yhteensä 17 pohjavesihankkeen puolustajaa ja vastustajaa. Lisäksi tutkimusmateriaalinani on sanomalehtiartikkeleita. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella pohjavesihankkeen etenemistä ja sitä vastustavan Vesivaara-liikkeen toimintaa. Tutkin lisäksi minkälaisten argumentaatiokehysten kautta hankkeen puolustajat ja vastustajat puhuvat hankkeesta ja perustelevat omia näkökantojaan. Tuon esiin kummankin osapuolen argumentaatiota, mutta tutkimuksessani painottuu kuitenkin hankkeen vastustajien näkökanta. Tutkimuksen teoreettisena taustana on poliittinen ekologia ja sen käsitykset ympäristöön liittyvien ja yhteiskunnallisten kysymysten yhteenkietoutumisesta. Tutkin poliittisen ekologian mukaisesti minkälaisia eri tason toimijoita hankkeeseen liittyy. Käytän teoreettisena välineenä lisäksi kehysanalyysia ja etenkin kehysanalyysin ympäristökonfliktien tutkimiseen sovellettuja käsitteitä. Teoreettisena tutkimuskysymyksenäni on selvittää, miten kehysanalyysi auttaa konfliktin ymmärtämisessä. Kehysanalyysin mukaan kehykset vaikuttavat siihen, mistä tietyssä tilanteessa nähdään olevan kyse ja minkälainen tieto nähdään relevanttina. Osapuolet eivät erilaisten kehystämisen tapojensa johdosta välttämättä ymmärrä toistensa näkökantoja eikä kiistaa voi ratkaista vain tosiasioihin vetoamalla. Hankkeen puolustajat perustelevat hanketta turvallisuusnäkökohdilla sekä vedenlaadun paranemisella pohjaveden käyttöön siirryttäessä. Hankkeen vastustajien perusteluissa painottuu hankkeen pelätyt ympäristövaikutukset sekä kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelu. Tutkin lisäksi minkälaisilla identiteetti- ja kuvailukehyksillä osapuolet kuvaavat omaa ryhmäänsä ja vastapuolen toimijoita. Tutkin myös minkälaisia konfliktinhallinnan kehyksiä osapuolilla on, ja miten nämä erilaiset kehykset liittyvät toisiinsa. Nähdäkseni konfliktinhallinnan keinojen erilaisuus, vastapuolen negatiivinen kuvailu sekä yhteisten metakehysten ja arvojen puuttuminen tekevät kiistasta hankalan ratkaista. Osapuolten tulisi kyetä arvioimaan kriittisesti omia kehystämisen tapojaan ja etsiä yhteisiä näkemyksiä, joiden pohjalta ratkaisu voisi löytyä.

Tutkimukseni tarkoituksena on vastata kysymykseen, mitkä ovat Kuusamon vetovoimatekijät vuodenvaihteessa 2014–2015 ja miten ne ovat muuttuneet 1990-luvun jälkeen? Olen lähtökohtaisesti käyttänyt mallina Pekka Kauppilan vuonna 1996 julkaisemaa Kuusamon talvivetovoimatekijöitä koskevaa tutkimusta, mutta aineistonkeruun ajankohta, käytetyt tutkimusmenetelmät sekä aineiston määrä poikkeavat alkuperäisestä siinä määrin, että saatujen tulosten rinnakkaisvertailu ei ole mahdollista. Strukturoiduilla kyselylomakkeilla kerätyn aineiston lisäksi olen tehnyt kentällä osallistuvaa havainnointia, jossa olen tarkkaillut matkailijoiden tapoja täyttää kyselylomaketta sekä osallistunut heidän keskusteluihinsa aiheesta. Osa kokoamastani aineistosta perustuu kentällä tekemiini muistiinpanoihin. Olen kerännyt aineiston 28.12.2014–11.1.2015 välisenä aikana jakamalla Kuusamon lentokentällä ja Rukan Piste-ravintolassa vierailleille matkailijoille strukturoituja kyselylomakkeita. Lomakkeita kertyi 231 kappaletta ja vastaajista suurin osa on naisia. Tulkintani perustuvat SPSS-ohjelmalla tehtyihin pylvästaulukoihin sekä niistä saatuihin keskiarvoihin. Aineiston analysoinnissa olen hyödyntänyt kulttuurin ja arvojen käsitteitä määrittämällä matkailijoiden motiiveja. Korostan, että kaikki tekemäni tulkinnat ovat omiani eikä niitä voida pitää objektiivisina todellisuuden kuvaajina. Teemahaastattelujen puuttuessa en ole voinut varmistaa matkailijoilta, olenko ymmärtänyt heidän vastauksensa niin kuin he ovat ne tarkoittaneet. Aineistostani on nähtävissä, että Kuusamolla ei ole yhtä ylivoimaista vetovoimatekijää, vaan eri matkailijoita vetävät puoleensa eri tekijät. Useimmin esille nousevat kuitenkin hyvät laskettelumahdollisuudet, kauniit maisemat sekä matkakohteen turvallisuus, mutta on huomattava, että suurin osa aineistostani on kerätty talvella laskettelukeskus Rukalla. Muualla Kuusamossa ja eri vuodenaikana kerätty aineisto olisi antanut erilaisia tuloksia. Tulokset eivät silminnähden poikkea Kauppilan tutkimuksesta, mutta esimerkiksi ulkomaalaisten matkailijoiden määrä Kuusamossa on noussut 1990-luvun jälkeen. Tutkimukseni aikana olen havainnut, miten tärkeää on kartoittaa Kuusamossa vierailevia matkailijaryhmiä ja heidän edustamiaan kulttuureja/alakulttuureja. Kulttuuri vaikuttaa matkailijan arvoihin ja nämä taas matkailumotiiveihin. Mitä paremmin ollaan perillä matkailijan arvomaailmasta, sitä paremmin hänelle voidaan tarjota tähän arvomaailmaan sopivaa matkailua. Myös tutkimusaineiston kerääminen helpottuu, kun matkailijoilta voidaan tiedustella heidän kokemuksistaan heidän ymmärtämällään tavalla. Aineistoni jatkokäsittely on mahdollista, mutta on muistettava sen kuvaavan vain tietyn ajanjakson matkailijoita.

No description available.

Tutkimukseni aihe on digitaalinen poliittinen osallistuminen ja se, kuinka ja miksi sukupuolineutraalia avioliittolakia ympäröivään keskusteluun osallistutaan sosiaalisessa mediassa. Poliittisella osallistumisella on monia muotoja ja tutkimukseni tarkoituksena onkin keskittyä yhteen poliittisen osallistumisen osa-alueeseen, eli digitaaliseen vaikuttamiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella digitaalista vaikuttamista erityisesti sukupuolineutraalin avioliittolain näkökulmasta. Tämän selvitän tutkimalla poliittista osallistumista sosiaalisessa mediassa sekä sen suhdetta muuhun poliittiseen osallistumiseen. Tutkimukseni aineisto koostuu kahdeksasta haastattelusta sekä tekemästäni kyselystä. Yksi haastatteluista oli sähköpostihaastattelu ja loput seitsemän olivat yksilöhaastatteluja. Tämän lisäksi käytin laadullisessa analyysissa kyselyn avointen kysymysten vastauksia lisäaineistona. Analyysissa käytin monistrategisen tutkimuksen perusmallia, jossa määrällinen aineisto analysoidaan määrällisten menetelmien mukaan ja laadullinen aineisto laadullisten analyysimenetelmien mukaan. Tutkimukseni teoreettisena taustana on poliittinen antropologia ja tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat esimerkiksi politiikka, valta, poliittinen osallistuminen ja digitaalinen kansalaisuus. Tunteet nousivat tutkimuksessani yhdeksi teemaksi ja syyksi osallistua sukupuolineutraalia avioliittolakia ympäröivään keskusteluun. Tunteet näyttäytyvät tutkimuksessani sekä keskustelun motivaattoreina että vaimentajina. Aineiston perusteella poliittisen osallistumisen määrittely jakautuu kahteen kategoriaan. Ensimmäinen kategoria sisältää suorat osallistumisen muodot, joita ovat äänestäminen, kansalaisaloitteet ja kansanedustajiin yhteydenotto sähköpostin välityksellä. Toinen kategoria muodostuu epäsuorista vaikuttamisen keinoista, joihin lukeutuu esimerkiksi kuluttaminen ja sosiaalisen median kautta vaikuttaminen. Tutkimukseeni osallistuneet ovat aktiivisia myös muilla poliittisen osallistumisen osa-alueilla. Kaikki haastattelemani henkilöt äänestävät ahkerasti vaaleissa, vaikkakin he kokevat äänestämisen vaikuttavuuden kyseenalaisena. Aineistosta kumpuaa esille ristiriitainen suhtautuminen demokratiaan, sillä modernissa yhteiskunnassa demokratia on yleensä liitetty enemmistön valtaan. Aineiston perusteella suuri osa tutkimistani ihmisistä on turhautunut siihen, ettei heidän äänensä vaikuta. Demokratian lisäksi äänestäminen ja tasa-arvo näyttäytyvät tutkimuksessani ristiriitaisina ilmiöinä, joiden legitimaatiosta käydään taistelua.

Tämä opinnäytetyö tarkastelee Suomen monikulttuurisuutta globaalikasvatuksen kautta. Monikulttuurisuus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että monet kulttuuriset ja etniset ryhmät elävät ja asuvat rinnakkain jonkin valtion rajojen sisällä. Monikulttuurisuuteen liittyy myös normatiivinen käsite, jossa se tarkoittaa tavoiteltavaa tai toivottavaa asiaintilaa. Globaalikasvatuksen juuret ovat Yhdistyneissä kansakunnissa, josta se on saapunut Suomeen kansainvälisten sopimusten kautta. Globaalikasvatus tarkoittaa opetusta, jossa pyritään tarjoamaan tietotaitoa oppilaille, joilla he pystyvät toimimaan globaalissa maailmassa, huomioimaan kulttuurien moninaisuus ja tiedostamaan ihmisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Tutkin opinnäytetyössäni ketkä ovat globaalikasvatuksen toimijoita, millaisia tavoitteita ja tehtäviä näillä toimijoilla on sekä miten globaalikasvatuksen oppilaat näkevät monikulttuurisuuden Suomessa. Tutkielmaani osallistui neljä globaalikasvatuksen parissa työskentelevää ammattilaista ja 16 kansainvälisyyskasvatuksen ryhmän oppilasta. Näiden lisäksi tutkin globaalikasvatuksen taustoja tutkielmassani aina YK:n tasolta Suomeen asti. Käytin tutkielmassa haastatteluja, sähköpostikyselyjä sekä pidin oppilaille oppitunnin ja kirjoitustehtävän. Oppitunnin pitämiseen liittyi havainnointia. Tutkielmani teoreettinen viitekehys tuli kasvatusantropologiasta ja monikulttuurisuuden tutkimuksesta. Kasvatusantropologia tukee kouluympäristössä tehtyä kenttätyötä, kuin myös globaalikasvatuksen teemaa. Monikulttuurisuuden tutkimus puolestaan sitoutuu oppilaiden monikulttuurisuuden kirjoituksiin ja suurempaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa Suomen monikulttuurisuus kasvaa jatkuvasti. Keskeisiin tutkimustuloksiin kuuluvat globaalikasvatuksen toiminnallisuuden ja läpileikkaavuuden lisääminen: globaalikasvatus toimii parhaiten toiminnallisissa tilanteissa, joissa oppilaat saavat kokea erilaisia asioita kirjasta lukemisen sijaan ja se myös tulisi olla entistä enemmän sisällettynä jokaiseen oppiaineeseen yksittäisten globaalikasvatuksen oppiaineiden ja teemapäivien sijaan. Globaalikasvatus tulisi siis olla jokaisen opettajan vastuulla. Oppilaiden kirjoituksista nousi selvästi esille suomalaisten mielipiteiden jakaantuminen ja pohdin syitä tähän dilemmaan. Toiminnallisuudella, vuorovaikutuksellisuudella ja tasa-arvo pedagogiikalla voidaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja asenteisiin. Vuorovaikutuksellisuudella tarkoitan erilaisista kulttuurisista ja etnisistä taustoista tulevien ihmisten vuorovaikutukseen. Tasa-arvo pedagogiikka puolestaan tarkoittaa opettajien roolia tasa-arvon edistäjinä opetustilanteissa. Vaikka monikulttuurisuus kasvaa Suomessa, oppilaat kokevat silti tärkeäksi pitää kiinni omista juuristaan ja kulttuurisesta alkuperästä. Oman kulttuurisen ja etnisen taustan ja identiteetin huomioiminen ja arvostaminen kuuluvatkin globaalikasvatukseen.

Istut pimeässä, ympärilläsi on muita ihmisiä. Katsotte kohti tyhjää esiintymislavaa, joka on valaistu värikkäällä valolla. Odotatte. Kohta lavalle astuu esiintyjä, joka ottaa katsekontaktin yleisöön, tarttuu mikrofoniin, rykäisee ja avaa suunsa. Pian huomaat hekottavasi muun yleisön kanssa, suu irvessä ja pää taakse heitettynä. Koomikko on astunut lavalle. Tutkimuksen aiheena on siis stand up -komiikka Suomessa. Työn yleisenä tavoitteena on kuvata lavakomiikkaa suhteellisen uutena ja vähän tutkittuna kulttuurisena ilmiönä sekä etsiä sen yhteyksiä ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimuksen temaattiset ja teoreettiset lähtökohdat löytyvät huumorintutkimuksesta ja rituaaliteoriasta, joiden pohjalta tarkastelen stand up -komiikkaa rituaalinomaisena ilmiönä. Victor Turnerin rituaalin käsitteiden (symboli, liminaali, liminoid, communitas) avulla pyrin ensinnäkin kuvaamaan ja analysoimaan ilmiötä sen sisältä päin ja toiseksi paikantamaan sen sosiokulttuuriseen kontekstiinsa Don Handelmanin (2004) kaksivaiheisen analyysimallin mukaisesti. Tutkimusaineisto koostuu etnografisesta kenttätyöstä stand up -keikoilla sekä koomikoiden haastatteluista. Osallistuvan havainnoinnin tilanteita on yhteensä neljätoista ja haastatteluita kahdeksan, joista yksi on parihaastattelu. Työssä esitän, että stand up -performanssi on modernin maailman liminoidinen eli vapaaehtoisuudelle ja mukavuudelle perustuva kulttuurinen performanssi, jolla on hallussaan voima kuvata ja haastaa kulttuurin kuvia. Muiden kulttuuristen performanssien tapaan siitä on löydettävissä rituaaliprosessin vaiheet, mutta vapaaehtoisesti valittavana populaarikulttuurin genrenä sen vaikutus performanssin ulkopuolella ei ole pysyvä eikä se kykene esimerkiksi muuttamaan osallistujiensa statusta. Stand up -komiikka on erityinen tapa katsoa maailmaa: sen kautta sosiaalinen ja kulttuurinen elämä tulee vähemmän itsestään selväksi. Esiintymislavalla koomikko esittää näkemyksensä maailmasta ja kutsuu yleisön mukaansa vaihtoehtoiseen ”mitä jos” -mielentilaan. Koomikon pyhä tehtävä on saada aikaan naurua. Stand up -komiikan yhteys ympäröivään yhteiskuntaan on vahva, mutta ristiriitainen. Vaikka harva suomalainen koomikko haluaa ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, ei stand up -komiikan yhteiskunnallista ulottuvuutta voi kieltää, sillä koomikon lavalla kertomat jutut ottavat osaa yhteiskunnallisen keskustelun teemoihin.

Korkea verenpaine on yleisimpiä suomalaisten terveyteen liittyviä ongelmia, yksi kansantaudeistamme. Tässä tutkimuksessa tarkastelen korkean verenpaineen merkityksellistymistä sitä sairastavien näkökulmasta. Tutkimusaineistoni ytimen muodostavat kymmenen teemahaastattelua, jotka toteutin vuoden 2013 aikana. Lisäksi aineistoon kuuluu osallistuvaa havainnointia, jossa havainnoinnin kohteena oli sairauteen liittyvä verenpaineen kotiseuranta ja -hoito. Tutkimukseni informanteilla oli todettu iän myötä kohonnut verenpaine, johon ei liittynyt muita sairauksia. Tutkimukseni liikkuu mikrotasolla: siinä, miten aikaan ja paikkaan sidotut yksittäiset henkilöt merkityksellistävät korkeaa verenpainetta. Tutkimus kuuluu lääketieteellisen antropologian erityisalaan, jonka puitteissa hyödynsin merkityksien tutkimukseen kohdistuvaa teoriaa antropologian ja semiotiikan aloilta. Käsittelin aineistoani narratiiveina, joiden analyysiin sovelsin Clifford Geertzin tulkitsevaa antropologiaa sekä A. J. Greimasin strukturalistista semiotiikkaa. Tutkimuksessani sairaus ei näyttäydy pysyvänä tilana, vaan biologisena ja kulttuurisena merkityksellistymisprosessina. Tätä prosessia avaan tutkimuksessani selvittämällä, mitä korkean verenpaineen merkityksen rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä informantit nostavat esiin, ja millaisissa rooleissa ja vuorovaikutussuhteissa nämä tekijät ovat suhteessa informantteihin. Korkean verenpaineen seuranta ja hoito tapahtui informanttieni tapauksessa pääosin kotona. Tutkimuksen narratiiveista välittyi, että suurin osa informanteista koki itse olevansa vastuussa myös hoidon suhteen tehtävistä päätöksistä. Elämäntapamuutokset hoitomuotona vaativat paljon aikaa ja vaivaa, eikä tuloksista ole takuuta. Lääkkeet puolestaan saattavat aikaansaada hankalaksi koettuja sivuvaikutuksia. Harkittujen ratkaisujen tekeminen edellyttää, että korkeasta verenpaineesta on saatavissa yksilöityä ja monipuolista tietoa. Tässä tutkimuksessa tuotettu tieto auttaa ymmärtämään varsinkin sitä, miten korkea verenpaine näkyy ja merkityksellistyy lääkärinvastaanoton ovien ulkopuolella, jokapäiväisessä arkielämässä.

Mitä on vienankarjalainen kulttuuri ja minkälaisia merkityksiä siihen liittyy 2010-luvun Suomessa? Nämä olivat lähtökohtaiset kysymykseni aloittaessani tutkimusmatkaani Suomen Vienaan. Tutkielmassani tulkitsen tavoitteeni mukaisesti vienankarjalaiseen kulttuuriin liittyviä merkityksiä niiden ihmisten kautta, jotka ovat kulttuurin kanssa kosketuksissa. Heitä ovat Suomessa asuvat henkilöt, joiden sukujuuret ovat Vienassa: Suomen vienankarjalaiskylissä tai Venäjän Karjalassa. Ajatus tutkimusaiheeseeni lähti halusta ymmärtää, mitä kaikkea liittyy vienalaiseen kulttuuriin, jonka parissa ihmiset säännöllisesti kokoontuvat ympäri Suomen ja matkustavat kulttuurin alkuperäisille, syrjäisille ja autioituneillekin seuduille. Koska kulttuuria esiintyy myös sen alkuperäisten alueiden ulkopuolella, halusin selvittää käsityksiä paljon puhuttaneeseen aiheeseen, kulttuurin elinvoimaisuuteen. Tutkielmani on etnografinen tutkimus, jonka aineiston keräsin ja analysoin laadullisin menetelmin. Teoreettinen lähtökohtani rakentuu tulkitsevan ja symbolisen antropologian sekä kognitiivisen antropologian sovelluksesta. Clifford Geertziin (1973) viitaten kulttuurin tutkiminen on julkisen toiminnan ja siinä esiintyvien symboleiden merkitysten tulkintaa. Merkitysten muodostuminen käy vuorovaikutuksessa mielessä olevan kulttuurisen tiedon kanssa, joka rinnastuu muun muassa Dorothy Hollandin ja Naomi Quinnin (1987) kulttuuristen mallien käsitteeseen. Kulttuurisen toiminnan ja tiedon huomioiminen johdattaa merkitysten syvälliseen tulkintaan. Nämä lähtökohdat johdattelivat keräämään aineiston haastattelujen ja osallistuvan havainnoinnin avulla, joita sävyttivät aistimelliset (Pink 2009) ja monipaikkaiset (Marcus 1998) lähtökohdat. Vienankarjalainen kulttuuri ilmenee julkisessa, symbolisessa toiminnassa, jonka taustalla vaikuttavat moninaiset merkitykset, jotka liittyvät aiempien vienankarjalaisten muistamiseen, identiteetin rakentamiseen, luontosuhteeseen ja perinteiden jatkamiseen. Kulttuurisena tietona julkiseen toimintaan liittyy ajatuksia ainutlaatuisesta vähemmistökulttuurista, jota tuodaan ylpeänä esille. Yhtä aikaa kulttuuri on kuin elämäntapa, joka on vaihtoehto tutulle ja arkiselle elämälle valtakulttuurin piirissä. Osana kulttuurista tietoa käsitykset vienankarjalaisen kulttuurin elinvoimaisuudesta tekevät ymmärrettäväksi kulttuuriin liittyvää merkitysverkkoa symboleineen. Tutkittavani rakentavat kuvaa prototyyppisestä kulttuurista, mikä yhdistyy vuosikymmenien takaisen vienalaisen kulttuurin tilaan. Prototyyppi-kulttuuriin vertautuva nykytila johdattaa huoliin kulttuurin olemassaolosta ja tulevaisuudesta. Samaan aikaan syntyy uusia tapoja ilmentää vienankarjalaista kulttuuria symbolisten muotojen kautta, mikä kertoo monin tavoin elävästä kulttuurista. Muistojen ja mielikuvien kulttuuri käy keskustelua nykyisen, alati muutoksessa olevan kulttuurin kanssa, mikä on tärkeä piirre nykyistä vienankarjalaista kulttuuria. Se kuvastaa osuvasti, kuinka kulttuurinen tieto ja julkinen toiminta luovat jatkuvasti uutta kulttuuria ja siihen liittyvää merkitysmaailmaa.