This study explores the social benefits resulting from community involvement in forestry in Scotland. Social benefits have been claimed and reported but a review of literature identified a need for further exploration to qualify them in nature and extent. A novel appraisal approach was also developed as part of this study to explore the context in which benefits are delivered and identify the factors and mechanisms instrumental in the delivery process. The research used a case study approach focussing on the Scottish Borders. It included a scoping phase involving semi-structured interviews to gain an understanding of the forestry sector and explore the wider context in which forestry operates. This phase informed the methodological strand of the study by feeding into the development of the appraisal approach and the design of the second empirical phase in which social benefits were investigated through a detailed study of four initiatives. Qualitative and quantitative information was collected through semi-structured interviews and local surveys. The main findings relate to the nature and distribution of social benefits and an understanding of the processes by which they are delivered. For example, social capital building was found nearly exclusively amongst those with direct contact with the projects. Other benefits, such as feelings of increased belonging or connection with their area, were experienced more widely and could result from the mere knowledge of the existence of the community initiative. The governance structures and institutions involved and the nature of the local community and area were found to be important and interrelating elements in the process by which benefits are experienced. Current forestry policy supports community involvement as a rural development mechanism, and the study findings provide insight in to the circumstances under which, and manner in which, community involvement should be facilitated for maximum gain. For example, the nature of the community and levels of existing community cohesion have implications for the role of external agencies; activities and events were found to be very important in attracting people to the woods who might not otherwise visit; and the capacity for the woods to be a forum through which interests in local biodiversity, history and arts are explored and expressed was found to be valuable.

How environmental factors influence distribution and persistence of African elephants(Loxodonta africana) is pertinent to policy makers and managers to formulate balanced plansfor different landuse types (i.e. wildlife management, forestry). The study focuses on movementof elephants and how they utilize foraging areas in Sioma Ngwezi landscape in Zambia. Theanalysis was based on telemetry data (global position system radio collars) acquired from 8elephants (5 matriarchs and 3 bulls) between February and July in 2018. The followingenvironmental variables were analysed; land cover, topographic wetness index, normalizeddifference vegetation index, proximity to roads and proximity to settlements. MaximumEntropy (MaxEnt) and linkage mapper were the novel tools used to predict habitat suitability,movement corridors and barriers in the landscape during the wet season. Landscapepermeability and habitat suitability were explored by using resistance raster. The studyidentified elevation, land cover and Normalized Difference Vegetation Index (NDVI) as themost important environmental predictors that modifies the dispersal of elephants in thelandscape during the wet season. Additionally, a total of 36 potential wet season corridors wereidentified connecting 15 core areas mainly used for foraging and protection from poachers inthe landscape. Of these, 24 corridors were highly utilized and are suggested as priority corridorsfor elephant movement in the landscape. The identified wet season habitats and functionalcorridors may help to combat elephant poaching by patrolling areas with high relativeprobability of elephant presence. The findings may also help abate human elephant conflictsuch as crop raiding by managing identified corridors that run into agriculture zones in the gamemanagement area. Finally, management of these corridors has massive potential to increasemovement of elephants in the region especially since Sioma landscape is strategically locatedin the Kavango-Zambezi Trans-frontier Conservation Area (KAZA TFCA) connecting thesource (Hwange, Chobe and Bwabwata national parks) and the sink (the Greater Kafue andLuangwa ecosystems) linking elephants from Zambia, Zimbabwe, Angola, Namibia and Botswana.

Agricultural policy analysis can be visualised as a multiple objective hierarchical optimisation problem whereby sequential non-cooperative interactions between the policy makers and the farmers take place. The objectives and choices of policy makers will almost always diverge from the objectives and choices of farmers. Policy makers exercise authority over some, but not all, of the variables in the total system whereas other variables affecting their multiple goals are under the direct control of myriad farmers who operate according to their own utility maximising motives. In order to advance their own objectives, the policy makers unilaterally and pre-emptively set the policy measures to influence the farmers. The farmers execute their decisions after, and in view of, the policies and make their production decisions that observe their goals best. Ultimately, the payoffs to both the policy makers and the farmers depend not only on the actions of the former, but also on the reactions of the latter. Such problems are difficult to solve due to their intrinsic nonconvexity and multiple objectives. This thesis shows how multi-objective genetic algorithms (MOGA) in conjunction with mathematical programming (MP) can be used for solving this type of problems. A MP model is developed to capture the production choices of farmers. The model is based on positive mathematical programming and its objective function parameters are estimated using the method of generalised maximum entropy. The model is nested in and controlled by a MOGA which captures the process of multi-objective optimisation of policy decisions. The approach is illustrated using a case study taken from the Scottish agricultural systems, where several socio-economic and environmental objectives for policy making are considered. Four types of policy instruments are examined: the current single payment scheme, a multi-payment scheme based on land use, an input taxation and a regulatory scheme. For a selection of scenarios alternative Pareto-optimal solutions are discovered and tradeoffs between the policy objectives are presented along with their associated production patterns. The performance of the modelling tool developed suggests that it is well suited to dealing with real-world policy issues. It offers considerable possibilities for exploring tradeoffs between non-commensurable and conflicting objectives relevant to sustainable development of Scottish agriculture.

Biogeokemiallisen kartoituksen aineiston keräämisen menetelmät ovat vakiintuneet näytteiden keräämiseksi kasvien oksista, lehdistä, kaarnasta ja karikkeesta. Teknologian kehityksen myötä näytteet voidaan analysoida suoraan kentällä kannettavan XRF-analysaattorin avulla. XRFanalysaattori ei kuitenkaan kerro absoluuttisia pitoisuuksia, vaan tulokset kertovat, varsinkin biogeokemiallisessa näytteenotossa, alkuaineiden suhteista ja malminetsinnän kannalta mahdollisista anomalioista. Myös kannettavan XRF-analysaattorin kanssa aineiston keräämisessä on noudatettava tiettyjä toimintatapoja tuloksien yhdenmukaistamiseksi. Pyhäsalmella kesällä 2014 tehtyjen mittausten perusteella kehitettiin näitä toimintatapoja.

Tässä työssä tutkitaan kullan ja kuparikiisun esiintymistä Pahtavaaran kaivoksen Karoliina- ja Länsi-malmeissa. Pahtavaaran kaivoksen malmit sisältävät yleisesti vähän kiisuja, mutta Karoliina- ja Länsi-malmit ovat tässä suhteessa poikkeuksia, sillä niissä esiintyy keskimääräistä enemmän rikkikiisua. Analysoitaessa on saatu samoista näytteistä jopa prosenttien kuparipitoisuuksia ja korkeita kultapitoisuuksia, ja halusin selvittää, esiintyykö näissä malmeissa kulta ja kuparikiisu yhdessä vai ei. Tutkimiseen on käytetty mikroskooppia, joka on yhdistetty polarisaatio- ja malmimikroskooppi. Sillä tutkittiin valittuja kiillotettuja ohuthieitä ja kiillotettua kivinappeja. Näytteistä vain yhdestä löytyi näkyvää kultaa. Se on dolomiittijuonikivessä, jossa on noin 20 % kuparikiisua kuparikiisurakeen ja dolomiittimineraalin välissä. Tutkimusten perusteella tulin siihen tulokseen, että vaikka kullan esiintyminen korreloi paikoin positiivisesti kuparikiisun esiintymisen kanssa, ne eivät suoraan liity toisiinsa. Todennäköisemmin kuparikiisun synty liittyy samaan prosessiin, joka on synnyttänyt kultaa sisältävät dolomiittijuonet.

The objective of this work was to describe the lithology and structures of the Jaakonlampi area of the Siilinjärvi alkali complex, eastern Finland. The research area is located directly north of the currently mined Särkijärvi open pit of the Siilinjärvi apatite mine. A drilling project to increase the knowledge on the phosphorus-bearing mineralization in the Jaakonlampi area was commenced in 2014. The defined lithological units and structural model were based on field observations and Yara Siilinjärvi Mine’s geological database and employed in resource estimation on the Jaakonlampi area. The Jaakonlampi area consists of carbonatite, silicocarbonatite, carbonate-glimmerite and glimmerite, with fenite xenolith-bearing margins in contact with metasomatically produced fenite halo. A regional NE-SW-trending shear zone affects the northern part of the Jaakonlampi area. The alkali complex is cut by Svecofennian mafic and intermediate dikes, with varying age and composition. A previously unknown felsic pegmatitic dike was identified from the northwest part of the Jaakonlampi area. Four deformation phases were identified in the study area. The use of structural geology gives the ore evaluation process a better control over the calculation parameters in different areas, as all the lithological domains are affected by regional and local faulting and shearing.

Tämä opinnäytetyö kuvaa Suomen glasigeenisiä maaperämuodostumia, ja niiden syntyolosuhteita. Esimerkkialueena ja esimerkkeinä on käytetty pääasiassa Koillismaan ja eteläisen Lapin alueilla Veiksel-jäätiköitymisen aikaan syntyneitä muodostumia. Ne edustavat hyvin vastaavia muodostumia koko Suomessa. Tarkastellulla alueella on runsaasti kaikkien Veiksel-jäätiköitymis- ja peräytymisvaiheiden tuloksena syntyneitä maaperämuodostumia, joita edustavat mm. alueen drumliinikentät ja kumpumoreenijonot, sekä Pudasjärveltä Hossaan ulottuva jäätikkökielekkeiden saumavyöhyke, jossa on runsaasti glasifluviaalisesta aineksesta koostuvia harju- ja kumpumuodostumia. Alueen moreenistratigrafia kuvastaa hyvin Veiksel-aikaisen jäätikön dynamiikkaa ja sitä tukevat alueella havaitut muodostumien morfologiset suuntaukset, sekä virtauskielekkeiden uurresuunnat. Post- ja periglasiaalisten prosessien tuloksena syntyneet routa-, tuuli- ja aaltomuodostumat, sekä glasigeeniset meri- ja järvisedimentit on rajattu tarkemman tarkastelun ulkopuolelle, koska post- ja periglasiaaliset prosessit eivät ole vaatineet jäätikön välitöntä vaikutusta, eivätkä siten tässä yhteydessä katsota olevan glasigeenisiä.

Suomen talousvesien vedenotossa suositaan pohjavettä. Pohjaveden runsaan ja alati kasvavan käytön vuoksi on tärkeää tuntea pohjavesien muodostumiseen ja veden laatuun vaikuttavia maaperän ominaisuuksia. Tässä työssä esitellään yleisesti käytettyjä malleja, joilla veden ja pohjaveden liikettä maaperässä kuvataan. Lisäksi käydään läpi maapallon veden kiertokulkua, sillä on hyvä ymmärtää, mistä maaperään suotautuva vesi on peräisin ja mitkä tekijät, kuten sadanta ja haihdunta, vaikuttavat sen määrään ja määrän heittelyyn. Akviferityypeistä esitellään ensin yleisellä tasolla vapaapintaisen ja salpautuneen akviferin ominaisuuksia. Sitten esitellään esimerkinomaisesti Säkylänharju-Virttaankankaan akviferialuetta, jota luonnehtii jäätikkövirtausten väliin kerrostunut hyvin vettä johtava harjuydin ja lieveosien vettä salpaavat hienorakeiset kerrostumat. Toinen esimerkkinä esitelty alue on Kurikassa sijaitseva Kuusistonloukon pohjavesialue. Kurikan akviferialueen arteesisen pohjaveden alueelta kerätyn näytesarjan maakerroksista määritellään vettä todennäköisesti salpaavat kerrokset määrittämällä näytteille vedenläpäisevyydet. Pohjaveden laatuun vaikuttavista tekijöistä nostetaan esille geologisia ja hydrologisia tekijöitä. Maaperän ominaisuuksista mineraalikoostumus vaikuttaa dramaattisesti veden happamoitumisherkkyyteen. Raekoostumus vaikuttaa paitsi haitta-aineiden suodattumiseen myös siihen, kuinka paljon suoloja liukenee maaperästä pohjaveteen.

Outokummun kuparimalmi löydettiin Otto Trüstedtin toimesta siirtolohkaretutkimuksissa 1900-luvun alussa. Tutkimukset aloitettiin sen jälkeen, kun oli löydetty noin viiden kuutiometrin kokoinen kuparimalmilohkare jokiruoppausten yhteydessä. Malmi paikannettiin Kuopion ja Joensuun välille noin 50 km:n päähän lohkareen löytöpaikasta. Muodostuma asettuu arkeeisen ja proterotsooisen kallioperän väliselle sutuurivyöhykkeelle. Outokummun alueen stratigrafia pohjautuu osin alueella tehtyistä kairauksista ja heijastusseismisistä kokeista saatuun tietoon. Syvän kairareiän poraaminen eli Outokumpu Deep Drilling Project sisällytettiin osaksi Venäjän ja Suomen valtioiden välisten kauppavelkojen sovittelua. Tästä seurauksena GTK pystyi palkkaamaan venäläiset NEDRA G.N.N.P. ja Machinoexport S.E. -yhtiöt vastaamaan kairauksista. Kairaustyö toteutettiin tarkoituksena selvittää Outokummun alueella aiemmin tehtyjen, seismisistä heijastuksista saatujen tulosten geologista luonnetta. Tärkeimmät heijastavat kohteet sijaitsivat 2–2,5 km:n syvyydellä. Kairareikä ulottuu kokonaisuudessaan 2516 metrin syvyydelle, josta ylimmät kaksi kilometriä ovat pääasiassa kiilleliusketta. Kiilleliuske voidaan jakaa ylempään ja alempaan ryhmään, joiden välille asettuu Outokummulle erikoislaatuinen ofioliittinen yksikkö, jota puolestaan ympäröi mustaliuske. Paikoittain kiilleliuskeen seassa esiintyy myös kloriitti-serisiittiliusketta sekä biotiittigneissiä. Pohjimmaisena kairasydämessä yli kahden kilometrin syvyydelle mentäessä kivi vaihtuu pegmatoidiryhmäksi koostuen pääasiassa pegmatiittigraniitista. Outokummun malmin syntymalliksi Peltonen et al. (2008) ehdottavat kolmivaiheista prosessia, jonka alussa kuparimalmi muodostuu merellisessä ympäristössä. Tämän jälkeen yhtäaikaisesti tektonisen kuljetuksen aikana nikkeli sekoittuu kuparin kanssa voimakkaassa karbonaatio-silisifikaatiossa muodostaen Outokumpu-tyyppisen Cu-Co-Zn-Ni-Ag-Au-sulfidimuodostuman aikavälillä 1,95–1,88 miljardia vuotta sitten.

Ylivieskan gabroperidotiitti-intruusio sijaitsee Kotalahden nikkelivyöhykkeellä Keski-Pohjanmaalla, noin viiden kilometrin päässä Ylivieskan kirkonkylästä. Intruusio koostuu pääosin kerroksellisesta gabrosta, mutta pitää sisällään myös kuppimaisen peridotiitti-intruusion sekä muita mafis-ultramafisia kivilajeja. Tutkielman tarkoituksena oli tutustua Ylivieskan intruusion gabro-osan petrografiaan Pyhäsalmi Mine Oy:ltä saatujen näytteiden avulla sekä tarkastella intruusiota osana synorogeenista mafis-ultramafista magmatismiä. Intruusio on tutkielman tulosten mukaan tyypillinen svekofenninen mafis-ultramafinen intruusio vastaten genetiikaltaan, petrografialtaan sekä mineralogialtaan muita svekofennisiä Ni-Cu esiintymiä sekä Kotalahti-tyypin intruusioita. Polarisaatio- ja malmimikroskoopilla sekä röntgenmikroanalysaattorilla suoritettujen tutkimusten tuloksien perusteella Ylivieskan gabron kerroksellisesta osasta olevat näytteet koostuivat oliviinigabronoriitista, gabronoriitista sekä noriitista. Yhdessä näytteessä esiintyi Ylivieskan intruusiolle tyypillistä kumulusplagioklaasia. Pyrokseenin muuttumista amfiboleiksi oli havaittavissa kahdessa näytteessä. Molemmat näytteistä olivat myös mineralisoituneita sisältäen pääosin magneettikiisua, pentlandiittia, rikkikiisua sekä kuparikiisua. Ylivieskan gabroperidotiitti-intruusiossa riittää paljon tutkittavaa myös jatkossa. Eri magmatyyppien ikiä ja keskinäisiä leikkaussuhteita ei ole pystytty arvioimaan luotettavasti. Gabron ja peridotiittimuodostuman väliset suhteet vaativat lisäksi vielä varmistamista. Mahdollisesti kontaminoituneet pyrokseniitit sekä primitiivisemmän tyypin peridotiitit ovat uusimman tutkimustiedon perusteella malminetsinnällisesti mielenkiintoisimpia jatkotutkimuskohteita. Jotta malmipotentiaalisemmat alueet voitaisiin rajata tarkemmin, täytyisi eri magmatyyppien erot tunnistaa paremmin.