Using a dataset from TAIFEX, Taiwan Futures Exchange, we conduct an account-level analysis of the relation between prior loss consequences and subsequent trading behaviors. We apply two proxy variables of trading activities into our analysis, which are trade size and number of trades. We find that the degree of prior losses has a great effect upon trade size and trading number on the next trading day. This finding proves to the evidence that hedonic editing hypothesis sometimes fails and there are some limitations for it. We further examine for different trader types and the empirical results show that individual investors exhibit the strongest bias while other trader types do uncertainly. We also find the behavioral bias is a persistent phenomenon for individual investors. Overall, our study suggests that prior loss degree has a significant influence on investors’ following trading behaviors.

Hedonic Editing is a theory of behavioral finance based on prospect theory, attempting to predict whether individuals would segregate or integrate multiple outcomes to achieve to highest perceived value. We test the theory by an actual market data in Taiwan Futures Exchange. If the hypothesis holds, we should observe that investors would integrate losses more frequently than gains and integrate smaller losses with larger gains rather than the other way around. However, results do not support the hypotheses totally. We further test the theory by different trader types. Results show that domestic individuals exhibit the strongest biases of hedonic editing, followed by domestic corporations, and foreign institutions.

Abstract This dissertation contributes to the research on behavioral biases among individual investors by demonstrating how investors increase their portfolio volatility, i.e., risk, following favorable outcomes. This work also shows the influence of the first investment on subsequent risk-taking preferences. It also shows how stock prices, through unrealized capital gains, create an evident momentum effect following both bull and bear markets. The work is quite new because house money, quasi-hedonic editing rules and mental accounting are not frequently used in the financial literature. The data used are from the Finnish Central Securities Depository (FCSD), which is unique in the financial research literature. The results of the first essay indicate that individual investors purchase stocks that increase portfolio risk or volatility after a period of negative market returns. These results propose that investors attribute these returns to themselves. Therefore, they are supporting a self-attribution bias. Ergo, investors gamble with their winnings over the next investment session. This behavior is consistent with the house money effect, which has not been before analyzed in the background of the stock market. Inexperienced investors are particularly prone to this effect. The second essay investigates the effect of the outcome of the first investment on subsequent risk-taking preferences, which has not been previously analyzed in the context of financial markets. The database allows for analyses of new investors making their first stock market investment. The results show that in first or subsequent investments the win effect is stronger. The effect in the first investment situation results in higher volatility. Therefore, the result suggests that realized money is more likely to be risked in the situation of the first stock than in the situation of the other stocks. The third essay, using a technique not before applied to research regarding momentum asymmetry, shows that deviations from the holdings- or volume-based reference price, i.e., the so-called capital gains overhang, can account for momentum. The results propose that after accounting for the disposition effect, overconfidence and biased self-attribution are not able to explain momentum asymmetry. / Tiivistelmä Väitöskirja edistää yksittäisten sijoittajien käyttäytymishäiriöitä koskevaa tutkimusta osoittamalla, kuinka sijoittajat lisäävät salkun riskiä myönteisten tulosten jälkeen. Väitöskirja osoittaa myös, kuinka sijoittajat lisäävät salkun riskisyyttä ensimmäistä investointia myöhemmille riskinottopäätöksille. Se esittää myös, kuinka realisoitumattomat myyntivoitot aiheuttavat ilmeisen momentum-vaikutuksen, sekä nousevilla että laskevilla markkinoilla. Teos on melko uusi, koska talon rahoilla pelaamista, lähes-hedonisia muokkaussääntöjä ja henkistä kirjanpitoa ei käytetä kovin paljon talouskirjallisuudessa. Käytetyt tiedot ovat Rahoitustutkimuksen ainutlaatuinen Suomen Arvopaperikeskus (FCSD) aineisto. Ensimmäisessä esseessä, kun sijoittajat ovat saavuttaneet tuottoja negatiivisten markkinatuottojen jälkeen, he ostavat osakkeita, jotka lisäävät salkun riskisyyttä. Nämä tulokset viittaavat siihen, että sijoittajat määrittävät nämä tuotot itselleen. Siksi he tukevat itsemääräämisoikeutta, joten sijoittajat pelaavat voitoillaan seuraavan sijoituskauden aikana. Käyttäytyminen on yhdenmukainen talon rahan vaikutuksen kanssa. Vaikutus, jota ei ole aiemmin analysoitu osakemarkkinoiden yhteydessä. Kokemattomat sijoittajat ovat erityisen alttiita tästä vaikutuksesta. Toinen essee tutkii ensimmäisen investoinnin tuloksen vaikutusta myöhempään riskinottopäätökseen. Sitä ei ole aiemmin analysoitu rahoitusmarkkinoiden yhteydessä. Tietokannan avulla analysoidaan uusia sijoittajia, jotka tekevät ensimmäisen pörssi-investoinninsa. Tulokset osoittavat, että kummassakin tapauksessa, ensimmäiset tai toiset voitot, voittoefektit ovat voimakkaammat kuin voitto-dummy ja ensimmäisellä tasolla olevat voitot antavat suuremman vaikutuksen riskisyyteen. Kiinnostavaa on se, että tulo, joka kertoo, onko realisoitunut raha todennäköisemmin riski ensimmäisessä osakkeessa, on suurempi kuin riski muissa osakkeissa. Kolmas essee käyttää menetelmää, jota ei ole aikaisemmin käytetty momentum-symmetrian tutkimukseen. Tämä tutkimus osoittaa, että poikkeamat volyymi- tai omistukseen perustuvasta viitehinnasta, eli ns. myyntivoiton ylitys, voivat selittää momentumia. Tulokset viittaavat siihen, että disposition ja liiallisen itseluottamuksen ja harhaisen itse-attribuution jälkeen ei voida suurella todennäköisyydellä selittää momentumin epäsymmetriaa.