The topic of this master’s thesis is the information-seeking behaviour of creative writers in the genres of science fiction and fantasy. The artistic information-seeking behaviour on the whole has been the subject of only a handful of published studies, and creative writer studies have been almost non-existent. This study utilized the online questionnaire method with an emphasis on Likert items and nonparametric statistical analysis to answer the following research questions: 1) What are the information sources and channels used by SF&F writers in the three work roles of creative writing proposed by this study: the researcher, artisan and entrepreneur roles? 2) What characteristics of information sources are seen by SF&F writers to be the most important? 3) How writing genre, writing experience, writer attainment and gender affect their choice of information sources and channels? 4) What information barriers do they experience? The questionnaire was submitted to 16 English-speaking SF&F forums, drawing 130 participants from nine forums. The findings suggest that the information-seeking behaviour of SF&F writers is characterized by a heavy use of search engines, interpersonal sources and ‘the self’ as an information source. In the researcher role, additional importance is given to online encyclopedias and databases, to fiction and non-fiction, and to the nature and environment. Information-seeking in the artisan role is not associated with any particular sources, albeit buying behaviour might be higher. Information seeking in the entrepreneur role was shown to be more interpersonal in nature than in the other two roles. The most important source characteristic for SF&F writers is trustworthiness. Scifi writers are more frequent users of online news services than fantasy writers in the researcher role. Accumulating writing experience is associated with more frequent use of public libraries, archives and museums. Starting writers tend to use scholars and experts less. Those with 6–10 years of experience may have entered a period in their writing lives when career-related information seeking from online databases, media-sharing services and online news services is higher. Female writers tend to be more enthusiastic users of other people’s experiences in the researcher role, and of various channels of learning to write in the artisan and entrepreneur roles. AWriter attainment is slightly correlated with the writer having a little higher tolerance on poor accessibility and timeliness of sources, and him or her holding little less preference in already familiar sources. The majority of information barriers experienced by SF&F writers are environmental barriers, especially money-related ones. This study showed that there are patterns of behaviour among SF&F writers that, when researched further, enable a more holistic view on the general human information seeking. Understanding the different preferences in creative writers’ information seeking in the three work roles will also make the development of more effective and targeted information products and services possible, especially at those academic libraries serving student patrons in the growing number of higher education creative writing programs. / Tämän pro gradu -tutkielman aihe on tieteis- ja fantasiakirjoittajien tiedonhankintakäyttäytyminen. Aiempi taiteilijoita koskeva tiedonhankintakäyttäytymisen tutkimus on ollut vähäistä ja luovia kirjoittajia koskeva tutkimus lähes olematonta. Tutkielman metodi on verkkolomakkeella toteutettu kyselytutkimus, jonka painopisteet ovat Likert-asteikollisissa kysymyksissä ja epäparametrisessa tilastollisessa analyysissä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Mitkä ovat tieteis- ja fantasiakirjoittajien käyttämät tiedonlähteet ja -kanavat kolmessa tämän tutkimuksen ehdottamassa työroolissa: tutkijarooli, artesaanirooli ja yrittäjärooli? 2) Mitkä tiedonlähteiden piirteet ovat kirjoittajien mielestä tärkeimmät? 3) Miten kirjoittajien genre, kokemus, rahalliseen ansioon yltäminen ja sukupuoli vaikuttavat tiedonlähteiden valintaan? 4) Mitä tiedonhankinnan esteitä kirjoittajat kohtaavat? Kyselylomake lähetettiin 16 englanninkieliselle tieteis- ja fantasiakirjoittamisen foorumille, ja se keräsi 130 vastaajaa yhdeksältä foorumilta. Tuloksista kävi ilmi, että tieteis- ja fantasiakirjoittajien tiedonhankintakäyttäytymistä luonnehtii hakukoneiden, interpersoonallisten lähteiden ja ”itsen” käyttö tiedonlähteenä. Tutkijaroolissa arvoa annetaan myös tietokannoille ja -sanakirjoille verkossa, fiktiiviselle ja tietokirjallisuudelle sekä luonnolle ja ympäristölle. Artesaaniroolin tiedonhankintaa ei hallitse mitkään tietyt lähteet, joskin lähteiden hankinta saattaa olla yleistä. Yrittäjäroolin tiedonhankinta on luonteeltaan interpersoonallisempaa kuin muiden. Tärkein tiedonlähteen piirre tieteis- ja fantasiakirjoittajille on luotettavuus. Tieteiskirjoittajat ovat fantasiakirjoittajia aktiivisempia verkkouutispalvelujen käyttäjiä tutkijaroolissa. Kirjoittamiskokemuksen kertyminen on liitoksissa yleisten kirjastojen, arkistojen ja museoiden käytön lisääntymiseen. Aloittelevat kirjoittajat käyttävät muita ryhmiä vähemmän hyväkseen asiantuntijoita ja tutkijoita. He joilla on 6–10 vuotta kirjoittajakokemusta saattavat olla urallaan vaiheessa, jossa kirjoittajauraan liittyvä tiedonhankinta on yleistä verkon tietokannoista, tietosanakirjoista, medianjakopalveluista ja uutispalveluista. Naispuoliset kirjoittajat hyödyntävät miehiä aktiivisemmin muiden ihmisten kokemuksia tutkijaroolissa ja joitakin kirjoittamaan oppimisen kanavia artesaani- ja yrittäjäroolissa. Rahalliseen ansioon yltäminen korreloi hiukan korkeamman tiedonlähteiden huonon tavoitettavuuden ja myöhäisyyden sietokyvyn kanssa sekä jo entuudestaan tuttujen lähteiden hiukan vähemmän suosimisen kanssa. Tieteis- ja fantasiakirjoittajien yleisimmät tiedonhankinnan esteet ovat ympäristöön ja erityisesti rahaan liittyvät esteet. Tutkielma osoitti, että tieteis- ja fantasiakirjoittajien tiedonhankintaan liittyy piirteitä, joita syvemmin tutkimalla voidaan päästä entistä kokonaisvaltaisempaan käsitykseen ihmisen tiedonhankinnasta. Ymmärtämällä luovien kirjoittajien tiedonhankintaa erilaisissa työrooleissa on myös mahdollista kehittää entistä parempia heille räätälöityjä informaatiopalveluja ja -tuotteita. Tämä pätee erityisesti niihin korkeakoulukirjastoihin, jotka palvelevat kansainvälisesti koko ajan kasvavaa joukkoa luovan kirjoittamisen opiskelulinjoissa olevia.

Tutkimuksessa tutkitaan joogaan liittyvää harrastusta koskevaa tiedonhankintaa, tiedontarpeita ja tiedonlähteitä. Se linkittyy arkielämän tiedonhankintaan. Joogan tiedonhankinnan tutkimusta ei ole tehty aikaisemmin, joten tutkimus tuottaa uutta tietoa joogaa koskevasta tiedonhankinnasta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä harrastustoimintaan liittyvästä tiedonhankinnasta. Tutkimusmetodi on kvantitatiivinen ja tutkimusmenetelmä kyselylomake. Kyselylomake valittiin menetelmän välineeksi sen helppouden ja selkeyden takia. Kyselylomake sisälsi avokysymyksiä ja tutkimustulosten tarkastelussa käytettiin laadullisia menetelmiä. Kysely tehtiin kahteen oululaiseen joogaryhmään, astangajoogaan ja sahajajoogaan. Tutkimustulokset vastasivat ennakko-oletusta joogan tyypin mukaisista tiedontarpeista, sillä astangalaisilla oli eniten fyysiä asentoja ja sahajalaisilla meditointia koskevia tiedontarpeita. Tiedonlähteinä suosittiin joogatunteja ja opettajaa, niistä saatiin tietoa riittävästi sekä tieto koettiin luotettavaksi. Myös dokumentit ja internet olivat suosittuja ja luotattevaksi koettuja tiedonlähteitä. Vastaajajoukko oli pieni, joten tulokset eivät ole yleistettävissä sellaisenaan koko harrastajajoukkoon. Yleistettävyys vaatisi lisätutkimusta. Tulokset ovat suuntaa-antavia. Ryhmä vastasi kuitenkin suomalaisen joogaharrastajajoukon sukupuolijakaumaa, sillä kaksi kolmasosaa olivat naisia. Tutkimus pääsi sille asetettuun tavoitteeseen, sillä se valaisee joogaharrastajajoukon tiedonhankintatapoja.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää Richard Dawkinsin Jumalharha-teoksessa rakennettua maailmankuvaa ja sitä, miten Dawkins tuo maailmankuvaansa esille. Dawkins on vakaumuksellinen ateisti, ja Jumalharhan keskeinen teema on uskonnon ja ateismin vastakkainasettelu ja rinnakkaiselo yhteiskunnassa. Aineistona käytän ainoastaan mainittua teosta, mutta olen käyttänyt tärkeinä tutkimuskenttää avartavina lähteinä Jumalharhalle kirjoitettuja vastineita. Tutkimusmetodini on kehysanalyysi. Metodi soveltuu erinomaisesti sen tutkimiseen, miten viestinnässä korostetaan asioita niin, että haluttu viesti saadaan tuotua yleisölle halutussa muodossa. Kehysanalyysin avulla tutkin sitä, missä valossa Dawkins tarkastelee toisaalta uskontoa ja toisaalta ateismia sekä perusteita näiden kahden maailmankatsomuksen puolesta ja niitä vastaan. Tutkielmani keskeisin tulos on se, että Dawkins maalaa Jumalharhassa lukijalle dualistista maailmaa. Uskonto ja ateismi ovat toisensa ehdottomia vastakohtia ja Dawkins kyseenalaistaa niiden rinnakkaiselon mahdollisuuden. Kirjassa on läsnä kolmikerroksinen maailmankatsomuksellinen hierarkia, jossa ylimmällä tasolla on käsitys todellisuudesta ja moraalista. Näiden alle asettuvat käsitykset uskonnosta ja ateismista, joiden alla on edelleen kolme kehysparia. Nämä kehysparit ovat vapaus ja vankeus, hyvinvointi ja inhimillinen kärsimys sekä totuus ja epätotuus. Kehyspareista uskonnon alla ovat vankeus, inhimillinen kärsimys sekä epätotuus ja vastaavasti ateismin alla vapaus, hyvinvointi sekä totuus. Jumalharhasta on hahmotettavissa ihmiskunnan progression teema, jossa ahtaasta uskonnon hallitsemasta yhteiskunnasta siirrytään kohti vapaata ateistista yhteiskuntaa. Tutkielmani on yksittäinen katsaus uusateistiseen maailmankuvaan ja laadullinen tulkinta Jumalharhasta. Valitsemani tieteenteoria ja metodi vaikuttivat siihen, millainen analyysista muotoutui. Laadullisen analyysin perusajatus on, että tutkimus on sidottava kontekstiinsa, ja tämä pätee myös oman tutkielmani osalta. Relevantti jatkotutkimusaihe olisi esimerkiksi se, millä tavalla uskonnot ja eri maailmankatsomukset vuorovaikuttavat yhteiskunnassa sekä se, millä tavalla tätä keskustelua voidaan kehittää. Maailmankatsomuksien rooli yhteiskunnassa on merkittävä, joten keskustelu ongelmakohtien osoittaminen tuo sekä teoreettista että käytännön lisätietoa ryhmien välisestä dynamiikasta yleensä ja samalla kehittää ryhmien välistä vuoropuhelua yleisellä tasolla.

Tutkielmassani tutkin vuosien 1935, 1950 ja 1970 steriloimis- ja kastroimislakien kehyksiä Helsingin Sanomissa. Tutkimuksen aineisto koostuu 59 lehtijutusta. Olen kerännyt aineiston manuaalisesti mikrofilmeiltä kolmen ajallisen kiintopisteen ympäriltä. Ensimmäinen kiintopiste sijoittuu Suomen ensimmäisen steriloimislain säätämisajankohtaan. Suomen ensimmäistä steriloimislakia alettiin suunnitella 1920-luvulla ja se astui voimaan vuonna 1935. Vastaavia lakeja säädettiin eri puolilla läntistä maailmaa samoina vuosikymmeninä. Suomen ensimmäinen steriloimislaki oli luonteeltaan rotuhygieeninen ja se mahdollisti pakkosteriloinnit. Lain tavoitteena oli vähentää kelvottomaksi luokiteltujen ihmisten määrää yhteiskunnassa. Lisääntymisen estämistä pidettiin tehokkaana menetelmänä tavoitteen saavuttamiseksi, koska rotuhygieenikot uskoivat kelvottomuuden olevan perinnöllistä. Toinen ajallinen kiintopiste sijoittuu vuoteen 1950, jolloin pakkosterilointien määräämistä helpotettiin ja kastroimistoimenpiteet erotettiin steriloimislaista omaksi laikseen. Lakien painopiste siirtyi rotuhygieenisestä kontrollista kohti sosiaalista kontrollia ja lakien muutos osuu yhteen suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan sosiaaliturvan laajentamisen kanssa. Kolmas ajallinen kiintopiste on näiden pakkotoimenpiteiden poistaminen Suomen laista vuonna 1970. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassani on Erving Goffmanin luoma kehysanalyysi. Kehysanalyysi on paljon käytetty metodi mediatutkimuksessa. Koko aineistosta kehysanalyysiin valitsin 38 lehtijuttua. Paikansin aineistosta kaksi pääkehystä, jotka nimesin yksilön eduksi ja yhteiskunnan eduksi. Kahdessa ensimmäisessä ajallisessa kiintopisteessä yhteiskunnan edun kehys on toista kehystä vahvempi. Viimeisessä kiintopisteessä yksilön edun kehys näkyy yhteiskunnan edun kehystä huomattavasti enemmän. Muutos kehysten esiintymisessä liittyy laajempaan muutokseen suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Pakkotoimenpiteet mahdollistavien lakien voimassaoloaikana Suomessa oli vallalla poliittinen filosofia, jonka mukaan yksilön etu oli aina alisteinen yhteiskunnan edun edessä. Toisen maailmansodan jälkeen asenteet ja julkinen mielipide alkoivat muuttua. Kaupungistumisen ja hiljattaisen seksuaalisen vapautumisen myötä perinteiset arvot alkoivat murtua. Pakkolakeja, jotka rajoittivat yksilön oikeutta päättää omasta kehostaan, ei nähty enää ajankohtaisiksi välineiksi suomalaisessa sosiaalipolitiikassa.

Tutkielmassa tarkastellaan pelisuunnittelijoita tiedon yleistajuistajina ja digitaalisia opetuspelejä populaareina tiedeviestintätuotteina. Tutkielman pääongelmia ovat, millaisia substanssitiedon jalostamisvaiheita opetuspelisuunnittelijat havaitsevat, mikä on substanssiasiantuntijoiden rooli opetuspelin suunnitteluprosessissa ja miten tarinaa hyödynnetään muotoiltaessa tietoa opetuspelisisällöksi. Lisäksi tutkielma tarkastelee pelisuunnittelijoiden silmin suomalaisten opetuspelien tulevaisuutta. Laadullisen tutkielman teema-alueet ovat teoriaohjaavia. Tiedon yleistajuistamisen teoreettinen pohja tukeutuu muun muassa tieteen jatkumomalliin, pelillistämiseen ja pelisuunnitteluun. Opetuspelien pedagoginen viitekehys nojaa konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, uusimpaan opetussuunnitelmaan ja oppimateriaalisuunnitteluun. Tarinallisuuden teoriaa puolestaan ohjaavat yleisimmät draaman rakennemallit. Aineisto koostuu seitsemän opetuspelisuunnittelijan teemahaastattelusta. Haastatteluaineiston tueksi tutkimuksessa analysoidaan kevyellä empiirisellä otteella neljä opetuspeliä. Induktiivinen sisältöanalyysi tarkastelee pelisuunnittelijoita heterogeenisenä joukkona. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tiedon popularisointiprosessissa substanssiasiantuntijoilla on merkittävä rooli pelin pedagogiikkaa ohjaavina ammattilaisina ja substanssitiedon lähteinä. Pelisuunnittelijat pitävät tärkeänä etenkin asiantuntijoiden yhteistyö- ja ajankäyttövalmiutta. Sen sijaan asiantuntijoiden itsenäisesti pureskelemalla substanssitiedolla ei tämän tutkielman tulosten valossa ole suurta painoarvoa. Opetuspelien moninaisiin suunnittelutapoihin tuo haastetta muun muassa se, että tietoainekseen ei voi suhtautua yhtä luovasti kuin viihdepeliprojekteissa. Ennakko-odotusten vastaisesti aineisto osoittaa, että pelisuunnittelijat hyödyntävät tarinaa vain vähän yleistajuistaessaan tietoa. Aineiston perusteella opetuspelien läpimurtoa jarruttaa Suomessa yhteiskunnallisen arvostuksen puute opetuspelejä kohtaan, jonka myötä muun muassa digitaalisten opetuspelien rahoitus on heikkoa. Tutkielma on Suomen ensimmäinen akateeminen työ, jossa opetuspelisuunnittelijoita tarkastellaan tiedeviestijöinä. Tutkielma laajentaa perinteistä tieteestä viestimisen ajattelumallia esitellen interaktiivisen tiedeviestintävälineen uudessa kontekstissa. Työn tuloksia voivat hyödyntää eri alojen tutkijat ja pelisuunnittelijat, jotka yhteistyössä tekevät tiedon yleistajuistamistyötä.

Tutkimuksessani tarkastelen tapaustutkimuksen avulla valtionavusteisten projektien vaikuttavuuden arviointia yleisissä kirjastoissa. Tarkoitus on selvittää, millaisia vaikutuksia projekteilla saavutetaan, miten vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioidaan ja kuinka merkitykselliseksi projektit ja niihin saatu valtionavustus koetaan. Tapaustutkimukseni kohteeksi valitsin Rovaniemen kaupunginkirjaston vuonna 2011 valtionavustuksen saaneet projektit: Lapin yhteinen kirjasto ja Lukulampun valossa kampanja Rovaniemellä. Tutkimusmetodina käytin kvalitatiivista teemahaastattelua. Haastattelin yhtä työntekijää kummastakin projektista. Tutkimuksen tulokset näyttäytyvät heidän näkökulmastaan. Tutkittavat projektit ja niihin saatu valtioavustus koettiin erittäin tarpeellisiksi. Projekteilla oli konkreettisia hyötyjä ja niihin sijoitetuilla resursseilla toimintaa kehittäviä tuotoksia. Projektien pitkäaikaisia vaikutuksia ei organisaatiossa varsinaisesti arvioida. Vaikka tulokset eivät ole itsessään yleistettävissä, tutkimukseen liittyvät kysymyksenasettelut ovat.

Tämän tutkielman päämääränä on lisätä ymmärrystä arkielämän terveystiedon lukutaidosta ja sitä tutkimaan kehitetystä arkielämän terveystiedon seulontavälineestä (Niemelä, Ek, Eriksson-Backa ja Huotari 2012). Tutkimuksen tavoite on seulontavälinettä hyödyntämällä selvittää, millainen on kutsuntaikäisten miesten arkielämän terveystiedon lukutaidon taso ja onko terveystiedon lukutaidolla yhteyttä tutkittavien terveyskäyttäytymiseen eli alkoholin käyttöön ja tupakointiin sekä terveydentilaan eli koettuun terveyteen, ylipainoon ja masennukseen. Lisäksi selvitetään kutsuntaikäisten miesten terveystiedon lukutaidon yhteyttä heidän taustatekijöihinsä, kuten koulutustasoon sekä testataan Niemelän ym. (2012) ehdottamaa lyhennettyä arkielämän terveystiedon lukutaidon seulontavälinettä. Arkielämän terveystiedon lukutaito on kykyä lukea, ymmärtää, viestittää ja käyttää terveyteen liittyvää informaatiota hyvien terveyspäätösten tekemiseksi arjessa. Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä nuorten terveystiedon lukutaidon yhteyttä heidän terveyskäyttäytymiseensä tai terveydentilaansa ei ole aiemmin tutkittu. Tutkimus on toteutettu sekundaariaineistolla, joka on kerätty kyselytutkimuksella MOPO-tutkimus- ja kehityshankkeen tutkimusta varten syksyllä 2012 Puolustusvoimien kutsunnoissa Oulussa. Tutkimusjoukkona ovat Oulun seudun kutsunnanalaiset 17−18-vuotiaat miehet, jotka tuolloin osallistuivat kutsuntoihin, vastasivat hyvinvointikyselyyn ja antoivat suostumuksensa tutkimukseen osallistumisesta (n = 856). Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin Puolustusvoimien keräämiä terveys- ja taustatietoja tutkittavista. Tutkimusaineisto analysointiin tilastollisilla menetelmillä kuten ristiintaulukoinnilla ja tilastollisen merkitsevyyden Pearson χ²- ja Kruskal−Wallis -testeillä. Tutkimuksessa selvisi, että kutsuntaikäisten miesten terveystiedon lukutaidossa oli parannettavaa, sillä heidän terveystiedon lukutaidon tasonsa oli pääasiassa melko alhainen tai alhainen. Lisäksi 18 tutkittavan terveystiedon lukutaidon taso oli erittäin alhainen. Kutsuntaikäiset miehet tiesivät mistä löytää terveystietoa ja kokivat sen kysyttäessä tärkeäksi, mutta terveystiedon luotettavuuden arviointi tuotti heille vaikeuksia. Tulokset osoittivat, että kutsuntaikäisten miesten terveystiedon lukutaidon tasolla oli erittäin selkeästi havaittavissa oleva yhteys tupakointiin, masennukseen ja koulutustasoon sekä selkeästi havaittavissa oleva yhteys alkoholinkäyttöön. Arkielämän terveystiedon lukutaidon seulontavälineellä pystyttiin löytämään tutkittavista ryhmiä, jotka hyötyisivät kohdennetusta terveysneuvonnasta alhaisen terveystiedon lukutaidon tason vuoksi. Seulontavälinettä tulisikin hyödyntää jatkossa osana nuorten terveys- ja mielenterveysongelmien sekä syrjäytymisen ehkäisyyn suunnattuja terveysinterventioita.

Tämän pro gradu -työn aihe on harrastajarockmuusikoiden informaatiokäyttäytyminen. Tutkimuksen kohteena olivat suomalaiset harrastajarockmuusikot. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä heidän harrastustoiminnastaan. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimivat serious leisure eli vakava harrastaminen (Stebbins 2009), laajennettu informaatiokäyttäytymisen malli (Wilson 1997), arkielämän tiedonhankinnan ympäristöt (Williamson 1998), tiedon jakaminen (Talja 2002), tiedon luominen (Nonaka & Takeuchi 1995) sekä informaatiokäyttäytymisen pyörämalli (Godbold 2006). Tutkimuksessa selvitettiin harrastajarockmuusikoiden harrastukseen liittyviä tiedontarpeita ja -lähteitä, informaatiokäytäntöjä, tiedon jakamisen muotoja sekä tiedon luomisen SECI-mallin soveltuvuutta yhtyeharrastustoimintaan. Tutkimuksessa haastateltiin viittä harrastajarockmuusikkoa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksen aineistona toimivat harrastajamuusikoiden haastattelut, ja niihin sovellettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimustuloksista käy ilmi, että harrastajarockmuusikot tarvitsevat tietoa keikkapaikoista, soittimista ja niiden korjaamisesta sekä äänitteiden julkaisijoista. Tietoa hankitaan ensisijaisesti muilta muusikoilta ja internetistä. Tiedon aktiivinen etsintä koskee keikkapaikkoja, soittimia ja muita tarvikkeita sekä äänitteiden julkaisijoita. Aktiivista seurantaa esiintyy sosiaalisten medioiden ja joidenkin erityisten keskustelupalstojen käytössä. Toimintaympäristön kohdentumaton havainnointi ja informaation saaminen toisen henkilön kautta liittyvät keikkapyyntöihin, joita saadaan yleensä Facebookissa, sähköpostitse tai kasvokkain. Tiedon strategista jakamista ilmenee musiikin tekemisessä sekä äänitteiden työstämisessä erilaisten prosessiin liittyvien ääni- ja kuvatiedostojen jakamisena internetissä. Sosiaalinen jakaminen painottuu sosiaalisten medioiden käyttöön ja ennen kaikkea yhtyeiden markkinointiin. Tiedon luomisen SECI-malli soveltuu hyvin harrastajarockmuusikoiden harrastustoiminnan tutkimiseen. Tavallisimmat musiikin tekemisen tavat korreloivat mallin eri vaiheiden kanssa oletusten mukaisesti. Tutkimustulosten perusteella yhteisöllisyys ja omaehtoisuus ovat tärkeitä asioita harrastajarockmuusikoille. Toimintaa harjoitetaan itsenäisesti ilman ulkoista rahoitusta esimerkiksi ammattimaisilta levy-yhtiöiltä. Äänitteiden julkaisijat valikoituvat itsenäisistä levy-yhtiöistä, jotka usein kuuluvat harrastajamuusikoiden vuosien varrella keräämään laajaan kontaktiverkostoon. Tutkimuksessa nousivat usein esille inspiraation ja improvisaation käsitteet. Ne ovat mielenkiintoisia, mutta koska ne liittyvät vahvasti psykologian alaan, ei niihin syvennytty tässä tutkimuksessa enempää. Näitä ilmiöitä voitaisiin tutkia tulevaisuudessa tieteidenvälisesti informaatiotutkimuksen ja psykologian näkökulmista.

Tämän opinnäytteen aiheena on koirankoulutuskirjallisuuden vakuuttamisen keinot ja neuvojen tieteellinen perusta. Tarkastelin neljää teosta: Pertti Vilanderin Pentuneuvola, Cesar Millanin Koirakuiskaajan pentukoulu, Tommy Wirénin Onnistu koirasi koulutuksessa ja Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Näistä Vilander ja Millan edustavat laumanjohtajuuteen pohjautuvaa koulutusta, ja Wirén ja Kaimio edustavat oppimisteorioihin pohjautuvaa koulutusta. Halusin tarkastella koirankoulutuskirjallisuutta uudesta näkökulmasta. Vertailin eri koulutustyylejä käyttävien kouluttajien tapoja myydä oman filosofiansa kirjojen lukijoille. Tutkimukseni on laadullinen eli kvalitatiivinen. Analysoin sekä kirjoissa käytettyjä sanavalintoja, että annettujen ohjeiden koulutusfilosofista taustaa. Laumateoriaa soveltavat kouluttajat pitävät koiran läheistä sukulaisuussuhdetta suteen tärkeänä. Jos koira pääsee ottamaan laumanjohtajuuden itselleen, seuraa ongelmia. Positiivista vahvistamista puoltavat kouluttajat eivät kuvaa koiran ja ihmisen suhdetta hierarkkisena laumana, vaan keskinäisenä riippuvuutena tai symbioosina. Havaintojen pohjalta oli mahdollista jakaa kouluttajat niin sanottuihin sääntö- ja hoivaihmisiin. Nämä tiedostamattomat ajatuskehykset saattavat osaltaan määrätä, minkä koulutusfilosofian mukaan ihminen haluaa kouluttaa lemmikkieläimensä. Vilander ja Millan vaikuttavat tekstien perusteella näkevän maailman Lakoffin sääntöihminen-ajatuskehyksen läpi. Kaimion tekstistä löytyvät Lakoffin ajatuskehyksistä hoivaihmiselle ominaiset kuvaukset kumppanuussuhteesta ihmisen ja koiran välillä. Sijoitan myös Wirénin hoivaihminen-kehykseen. Tiettyjen käsitteiden käyttö näytti olevan suhteessa taustalla vaikuttavaan koulutusfilosofiaan. Vilanderin ja Millanin näkemys on, että koiralle annetaan erikseen tapakasvatus ja lisäksi sille voidaan opettaa temppuja. Kaimio ja Wirén näkevät kaikki koiran tekemät asiat erilaisina käytöksinä. Ihmisen näkökulmasta käytös on joskus toivottavaa, joskus ei. Laumanjohtajuutta korostava sääntöihminen on koiraan nähden ylempiarvoinen ja antaa koiralle käskyjä. Hoivaihminen käyttää käskyn sijaan termejä vihje tai pyyntö. Näin valitut sanat riisuvat kouluttamisesta sen ajatuksen, että koiran on toteltava kunnioituksesta johtajaa kohtaan Vilander ja Millan kehottavat käyttämään rangaistusta koiran tehdessä jotain ei-toivottua. He molemmat kutsuvat koiran koskettamista korjaamiseksi. Wirén ja Kaimio suhtautuvat erittäin kriittisesti siihen, että koiralle tapahtuu jotain epämiellyttävää silloin, kun se toimii ihmisen näkökulmasta ei-toivotusti. He käyttävät tästä termiä rangaistus. Joissain tilanteissa rangaistukset, kuten sähkökaulapannan käyttö, ovat osoittautuneet tehokkaiksi koulutusmenetelmiksi. Koirat esimerkiksi oppivat nopeasti välttämään kohdetta, jonka koskettamisesta seuraa epämiellyttävä tuntemus. Yleisesti ottaen tutkimusnäyttö viittaa kuitenkin siihen suuntaan, että rangaistukset eivät merkittävästi paranna oppimistuloksia. Ne saattavat aiheuttaa koiralle stressiä ja lisätä aggressiivista käytöstä, joten rangaistusten käytölle ei näytä olevan perusteita.

The popularity of 3D virtual worlds has increased a lot in recent years and they are becoming essential enablers for providing interactive collaboration methods for people. Virtual worlds are also making their way in the real world with the help of augmented reality technologies. Currently, many service providers are trying to make it easier for users to access their virtual worlds. However, accessing a virtual world typically requires installing a separate client application that needs a different configuration for each device platform and operating system. Installing a client is a nuisance for end-users and developing and supporting client configurations is costly for service providers hindering the adoption of 3D virtual worlds. 3D Web technologies and standards have been evolving rapidly allowing software developers to create 3D virtual worlds that can be viewed with a web browser. However, many of these technologies require the end-user to install specific plug-in software into their web browser before the technology can be utilised. Using the new WebGL technology, an interactive 3D environment can be used on a cross-platform supported web browser without installing any plug-ins. In this thesis, a system architecture and a prototype implementation of a WebGL-based virtual world client are presented to provide a plug-in free, readily extensible and open source web client for 3D virtual worlds. The performance of the web client was measured in terms of CPU load, memory consumption, frame rate and 3D scene processing time on a desktop PC and on a high-end tablet device. The performance evaluation results show that the web client has good future prospects on desktop PCs, but more work needs to be done to achieve good performance on tablet devices. A publication, "A Virtual World Web Client Utilizing an Entity-Component Model", based on this thesis was written and it was accepted in the NGMAST 2013 conference. Additionally, the effect of network quality on the performance and the user experience of the web client will be researched in the near future. This thesis has successfully contributed to research in the field of 3D Web and the implementation of the web client has served as a proof of concept affecting the technological choices of related third party projects. The implemented web client can be used on various platforms with web browsers that support WebGL and WebSocket technologies, thus making it available for many users. Also, the web client can be extended easily due the modular architecture and the utilisation of the Entity-Component model on the management of the 3D scene hierarchy. / 3D-virtuaalimaailmojen suosio on kasvanut paljon viime vuosina ja niistä on tulossa tärkeitä työkaluja ihmisten väliselle interaktiiviselle yhteistyölle. Virtuaalimaailmat ovat yhtymässä myös reaalimaailmaan lisätyn todellisuuden teknologioiden avulla. Monet palveluntarjoajat yrittävät nykyään helpottaa käyttäjien pääsyä virtuaalimaailmoihin. Virtuaalimaailmoihin päästäkseen käyttäjä joutuu yleensä asentamaan erillisen asiakasohjelman, joka joudutaan erikseen räätälöimään jokaiselle laitealustalle ja käyttöjärjestelmälle sopivaksi. Asiakasohjelman asentaminen on hankalaa käyttäjille ja asiakasohjelmien eri käyttöjärjestelmäkohtaisten versioiden ylläpito on kallista palveluntarjoajille. Tämä vaikeuttaa 3D-virtuaalimaailmojen omaksumista. 3D Web -teknologiat ja standardit ovat kehittyneet nopeasti ja helpottavat kehittäjiä luomaan 3D-virtuaalimaailmoja joita voidaan katsella verkkoselaimella. Käyttäjän täytyy kuitenkin asentaa erillinen lisäohjelma verkkoselaimeen ennen kuin teknologiaa voi käyttää. Käyttämällä uutta WebGL-teknologiaa, interaktiivista 3D-maailmaa voidaan käyttää monella alustalla toimivalla verkkoselaimella joutumatta asentamaan erillisiä lisäohjelmia. Tässä työssä esitellään järjestelmäarkkitehtuuri ja prototyyppi WebGL-pohjaisesta asiakasohjelmasta 3D-virtuaalimaailmoille, joka on helposti laajennettava, ei tarvitse ylimääräisiä lisäohjelmia ja on lähdekoodiltaan avoin. Web-asiakasohjelman suorituskykyä arvioitiin mittaamalla ohjelman aiheuttama CPU-kuorma, muistinkulutus, kuvataajuus ja 3D-näkymän prosessointiin kuluva aika pöytätietokoneella ja tehokkaalla taulutietokoneella. Mittaustulokset osoittavat, että web-asiakasohjelmalla on hyvät tulevaisuudennäkymät pöytätietokoneilla, mutta lisää kehitystyötä on tehtävä hyvän suorituskyvyn saavuttamiseksi taulutietokoneilla. Tämän työn pohjalta tehty julkaisu, "A Virtual World Web Client Utilizing An Entity-Component Model", on hyväksytty NGMAST 2013 -konferenssiin. Lisäksi, verkon laadun vaikutusta web-asiakasohjelman suorituskykyyn ja käyttökokemukseen tullaan tutkimaan lähitulevaisuudessa. Tämä työ on onnistuneesti kontribuoinut 3D Web:iin liittyvään tutkimukseen ja on vaikuttanut teknologioiden valintoihin työhön liittyvien kolmannen osapuolen projektien piirissä. Toteutettua asiakasohjelmaa voidaan käyttää monilla alustoilla verkkoselaimilla, jotka tukevat WebGL- ja WebSocket-teknologioita, mikä tekee ohjelmasta helposti saavutettavan useille käyttäjille. Toteutus on myös helposti laajennettavissa sen modulaarisen rakenteen ja 3D-näkymän hierarkian hallintaan käytetyn entiteetti-komponentti -mallin takia.