Cette thèse examine une réalité managériale où le développement des apprenants est opérationnel et autosuffisant grâce à des modes informels d'apprentissage numérique renforcés par un monde interconnecté croissant. Nous proposons d’analyser cette réalité auprès de ceux qui ont pour fonction de créer, diffuser ou vendre des connaissances : les travailleurs du savoir.Notre cadre théorique s’appuie sur les travaux de Bandura (1962) autour de l’apprentissage vicariant, qui se construit à partir et avec les autres. L’analyse fait émerger quatre pratiques que nous qualifions d’« anthropocentrées ». Nous expliquons les conditions d’un tel apprentissage en mobilisant le prisme de l’apprenance, suggérant des facteurs de recours. Enfin, nous interrogeons le lien entre pratiques et facteurs afin de mettre en évidence des modes informels d’apprentissage numériques. Nous mettons en avant quatre modes évoquant les célèbres personnages de Goscinny et Uderzo, les modes :Astérix, consistant à mobiliser toutes les ressources nécessaires pour répondre à une ambition précise ;Idéfix, illustre pour l’apprenant une mise à jour réactive afin s’ajuster aux évolutions ;Obélix, est mis en œuvre pour répondre efficacement au bon besoin, au bon moment ;Panoramix, révèle les créations et diffusions de contenus.Notre travail enrichi les modèles existants de l’apprentissage vicariant et de l’apprenance, au sein de leur spécificité numérique. L’identification de ces quatre modes par les organisations s’associe d’un accompagnement adéquat. / This doctoral work examines the learning experience as an operational and self-sufficient development through informal paths of digital learning reinforced by an increasing interconnected world. We purpose an analysis with those whose function is to create, disseminate or sell knowledge : the knowledge workers.Our theoretical framework is inspired by Bandura (1962), which provides a reading grid of vicarious learning, i.e. learning from others. First, our analysis identifies four informal learning practices that we describe as "anthropocentric". Second, we explain the conditions of such learning by mobilizing the prism of “apprenance” which allows us to identify the factors favoring the use of these practices .Finally, we question the link between practices and factors in order to highlight informal modes of digital learning. We put forward four paths evoking the famous characters of Goscinny and Uderzo :Asterix mobilizes all the necessary resources to meet a specific ambition ;Idéfix updates his knowledge in reaction to changes ;Obelix responds effectively to the right need, at the right time ;Panoramix, reveals the creation and the diffusion of contents.Our work enriches and refines existing models of vicarious learning and “apprenance” with the specificity of the symbolic world.This distinction of four paths allows organizations to better distinguish learner profiles among collaborators as well as the appropriate support methods in their learning.

Abstract The purpose of this study was to describe intensive care unit patients’ nursing environment from patients’ point of view as well as patients’ memories of intensive care. There is also a description of the psychological quality of life three and six months after intensive care and a description of intensive care aftercare from patients’, relatives’, nurses’ and physicians’ point of view. The study was conducted with patients, relatives, nurses and physicians in a university hospital emergency intensive care unit. Mixed qualitative and quantitative methods were used in this study. The material on nursing environment and memories of ICU was explored by observing patients who were in ICU (n = 4, 96 hours of taped material) and by measuring noise (dB) and lighting (lx). The patients were also interviewed twice after ICU treatment. Psychological quality of life was studied by a quality of life instrument (n = 216, RAND-36). The experiences of ICU aftercare clinic were studied by observation and by interviewing patients (n = 10), relatives (n = 8), physicians (n = 2) and nurses (n = 2). The qualitative material was analysed by inductive and deductive content analysis; the quantitative material was analysed statistically. The ICU patients’ nursing environment consists of physical, social and symbolic environment. It also involves a lot of contacts with many different people in a noisy environment. There is very little difference between day and night in terms of activities. The ICU patients did not have a long continuous resting time during the day. After three and six months, 48.1% and 47.7% of the patients, respectively, had memories from the ICU. 23.7% of the patients had memories of relatives, nurses and physicians; 30.5% suffered from delusions, nightmares and panic disorders. When asked again after three months, 7.1% of the patients suffered from these symptoms. The patients who were treated in ICU had a lower psychological quality of life than age- and sex-matched Finnish population; this was especially emphasized in patients who suffered from delusions. The ICU aftercare clinic helps patients and relatives in the recovery process and provides important knowledge to intensive care unit specialists about patients’ recovery and the effects of ICU treatment. The ICU patients’ nursing environments is made up of components which the patients cannot influence and which can be difficult for them to understand. The staff can influence components of many ICU patients’ nursing environment that advance or impair their psychological recovery. These components include calming down the patients’ environment, respecting the patients’ day and night rhythm, patient-centred care planning and information to the patient that is correctly timed and appropriately formulated. This study produced new knowledge that helps to develop the quality of treatment of patients in intensive care unit or in intensive care aftercare. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla tehohoitopotilaan hoitoympäristöä sekä selvittää potilaan kokemuksia tehohoidosta. Lisäksi kuvailtiin tehohoidossa olleiden potilaiden psyykkistä elämänlaatua kolmen ja kuuden kuukauden jälkeen tehohoidosta sekä tehohoidon jälkiseurantapoliklinikan toimintaa potilaiden, omaisten, hoitajien ja lääkärien näkökulmasta. Tutkimuksessa yhdistettiin laadullista ja määrällistä tutkimusta. Hoitoympäristön ja tehohoitokokemusten tutkimiseksi aineisto kerättiin havainnoimalla tehohoidossa olevia potilaita (n = 4, 96 tuntia videoitua materiaalia) sekä mittaamalla melun ja valon voimakkuutta. Lisäksi heitä haastateltiin kaksi kertaa tehohoidon jälkeen. Psyykkistä toipumista tutkittiin elämänlaatumittarilla (n = 216, RAND-36-mittari,). Kokemuksia jälkiseurantapoliklinikalta tutkittiin haastelemalla ja havainnoimalla potilaita (n = 10), heidän omaisiaan (n = 7), poliklinikan lääkäreitä (n = 2) ja sairaanhoitajia (n = 2). Laadulliset aineistot analysoitiin induktiivisella ja deduktiivisella sisällön analyysillä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti. Tehohoitopotilaan hoitoympäristö muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja symbolisesta ympäristöstä. Potilaan hoitoympäristöön liittyy useita kontakteja useiden eri ihmisten kanssa meluisessa ympäristössä. Päivän ja yön välillä ei ole suurta eroa toiminnoissa. Potilailla ei ole pitkiä yhtenäisiä lepoaikoja vuorokauden aikana. Kolmen kuukauden jälkeen 48,1 %:lla ja kuuden kuukauden jälkeen 47,7 %:lla potilaista oli muistikuvia tehohoidosta. 23,7 %:lla potilaista oli muistikuvia läheisistä, hoitajista ja lääkäreistä. 30,5 % potilaista kärsi harhoista, painajaisista ja paniikkikohtauksista. Kysyttäessä uudelleen kuuden kuukauden kuluttua 7,1 % vastasi kärsineensä näistä oireista. Tehohoidossa olleilla potilailla oli matalampi psyykkinen elämänlaatu kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla suomalaisella vertailuväestöllä. Erityisesti tämä korostui harhoista kärsineillä potilailla. Tehohoidon jälkiseurantapoliklinikka auttaa potilasta ja omaisia toipumisprosessissa ja antaa tehohoidon asiantuntijoille tietoa potilaiden toipumisesta sekä tehohoidon vaikutuksista. Tehohoidossa olevan potilaan hoitoympäristö koostuu osatekijöistä, joihin potilas ei voi itse vaikuttaa ja joita hänen voi olla vaikea hahmottaa. Henkilökunta voi vaikuttaa moniin niistä hoitoympäristön tekijöistä, jotka edistävät tai hidastavat potilaan psyykkistä toipumista. Näitä ovat hoitoympäristön rauhoittaminen, päivä-yörytmin kunnioittaminen, potilaskeskeinen hoitotyön suunnittelu sekä oikea-aikainen ja -muotoinen tiedonanto. Tutkimus tuotti uutta hoitotieteellistä tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä tehohoitopotilaiden hoidon laatua sekä teho-osastolla että jälkiseurannassa.