<p> Recruitment and retention of special education teachers is growing concern nationwide. This problem is especially acute amongst teachers of the deaf/hard of hearing in rural areas. Mentoring of novice teachers may be a solution to this problem; however, little research exists regarding the use of mentorship in deaf education. This qualitative case study explored the nature of the mentor/mentee relationship between novice teachers of the deaf and their mentors in rural areas. Data were collected through in-depth interviews with three dyads of mentors and mentees. An open coding inductive qualitative data analysis revealed five themes characterizing the relationship. Results further indicate that these teachers describe the relationship through descriptors that are unique to either the mentor or the mentee, complimentary to each party, and shared between both parties. Implications of these findings for current practice in the field of deaf education are discussed.</p><p>

<p> Students with autism spectrum disorder (ASD) present different needs to special education teachers in school today. Without the proper supports and preparation, 75% of special education teachers will leave the field of special education within the first ten years of teaching, with most of the teachers leaving the field within the first three years (Council for Exceptional Children, 2014). Without appropriate interventions, children with ASD are at risk of falling behind their same-aged peers throughout school or making progress towards IEP goals (Lovaas, 1987; Leaf &amp; McEachin, 1999). This study explores the types of preparation: 1) formal education, 2) experiences with people with ASD, and 3) support from administration or an expert in the field of ASD and how it may impact special education teacher self-efficacy. Through the lens of Bandura&rsquo;s (1977) self-efficacy framework and applying it to special education teachers, a survey design study was employed. The on-line survey, adapted from the ASSET (Ruble, Usher, &amp; McGrew, 2011), teachers were asked to rate their level of confidence to thirty questions specifically related to needs of students with ASD and how they feel they were best prepared for that skill between formal education, experience and support. Fifty-six responses were received but only 36 surveys were used due to completeness. A one-way analysis of variance (ANOVA) was conducted to find the mean differences on the global self-efficacy scores of special education teachers and the mode of three types of preparation. No statistical significance was found to be a greater predictor of special education teacher self-efficacy. However, some descriptive data provided information on differences between special education teacher high and low self-efficacy, skills that are better prepared by various types of preparation and recommendations on how to apply Bandura&rsquo;s (1977) social learning theory to help support special education self-efficacy during beginning teacher induction.</p><p>

No description available.

Studies show that teachers lack training and confidence when it comes to intervening effectively in bullying situations. The goal of this study is to respond to the appeals of pre-service teachers for more formal training on bullying, including prevention and intervention strategies. A two-hour PREVNet workshop that provides information on bullying, bullying prevention and bullying intervention is offered in four Canadian Teacher Education classes. Two unique questionnaires, each consisting of simulated bullying incidents in a school context and a set of teacher interventions, were developed, piloted with a group of experienced teachers, and used to assess the effect of the workshop on teachers’ reported interventions in bullying situations. The results of a series of repeated measures ANOVAs reveal a marginally significant effect of the workshop on pre-service teachers’ reported interventions (N = 66), with the greatest improvements revealed in participants’ responses to children who bully.

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan ennakkokäsityksiä ja käsitteellistä muutosta teknologiakasvatuksen kontekstissa yksinkertaiseen virtapiiriin liittyen. Tutkimusongelmina ovat ”Miten ennakkokäsitykset muuttuvat opetuksen aikana?” ja ”Miten käsitteet muuttuvat yksinkertaisen virtapiirin opetuksen myötä?”. Teorian pohjalta on luotu empiirisen tutkimuksen viitekehys. Tutkimuksen kannalta on tärkeää perehtyä käsitteen muodostumisen ja käsitteellisen muutoksen teoriaan, koska ennakkokäsitysten muuttuminen on nimenomaan käsitteellistä muutosta. Ennakkokäsitysten muuttumista ei voi tutkia perehtymättä käsitteelliseen muutokseen. Virheellisten ennakkokäsitysten muuttamista pidetään haastavana. Oppilailla olevat ennakkokäsitykset eli arkikäsitykset saattavat sekoittua tieteellisten käsitysten kanssa. Yksinkertaisen virtapiirin yleisimpinä ennakkokäsityksinä on se, että sähkö kuluu. Yleensä sähköpari ymmärretään sähkövirran antajaksi ja komponentit, kuten lamppu, moottori tai summeri, sähkövirran kuluttajiksi. Komponenttien kaksinapaisuutta ei ymmärretä eikä sen vaikutusta virtapiirin toimintaan. Opettajan tulee kiinnittää huomiota oppilaiden ajatteluprosessiin ja pyytää heitä selittämään ajatuksensa. Ennen varsinaisen opetuksen alkua jokaisen oppilaan käsitykset perusterminologiasta tulisi tarkistaa ja tarvittaessa korjata oikeiksi tieteellisiksi käsitteiksi. Tutkimus on toteutettu fenomenografisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistukturoiduilla haastatteluilla, jotka toteutettiin Oulun Normaalikoulun 1.-2.-luokassa. Tutkimukseen osallistui 8 toisen luokan oppilasta. Oppilaat haastateltiin kaksi kertaa kevään 2012 aikana. Haastatteluiden välissä pidettiin osana tutkimusta oleva opetustuokio. Opetustuokion aluksi oppilaiden ennakkokäsitykset kerättiin käsitekartaksi, jota korjattiin ja täydennettiin myöhemmin. Opetus toteutettiin leikin ja konkreettisten sähkösarjan osien avulla. Tutkimuksen tuloksena ilmeni, että opetuksen myötä oppilailla tapahtuneet käsitteelliset muutokset johtivat kohti tieteellisesti oikeaa käsitettä. Eniten käsitteellistä muutosta tapahtui komponenttien nimeämisessä ja tunnistamisessa, virtapiirin toimintaperiaatteen ymmärtämisessä sekä sähköparin kaksinapaisuuden ymmärtämisessä. Ennakkokäsitysten tietämisellä näyttää olevan iso merkitys käsitteellisen muutoksen tapahtumiseen. Tapaustutkimuksen pienen otannan vuoksi tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää. Aikaisemmat tutkimukset ovat antaneet samankaltaisia tuloksia. Tästä voidaan päätellä, että vastaavanlaisia tuloksia saisi myös isommalla otannalla. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää arkipäivän opettajan työssä.

Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee kielikylpypedagogiikkaa, suomalaista kielikoulutusta ja kaksikielisen peruskoulutuksen käyneiden henkilöiden käsityksiä omasta kaksikielisestä koulutuksestaan. Tavoitteena on selvittää kielikylpykoulutuksen teoreettista pohjaa ja soveltaa teoriaa tutkimalla kielikylpypedagogiikan toteutumista käytännössä. Kielikylpypedagogiikkaa on Suomessa toteutettu 80-luvun loppupuolelta lähtien ja sitä on tutkittu paljon muun muassa Vaasan yliopistossa. Kielikylpykouluissa valtakieltä äidinkielenään puhuvat lapset saavat opetusta toisella kielellä, minkä seurauksena kielilylpykouluissa lasten toinen kieli kehittyy kuin huomaamatta muiden ainesisältöjen ohella. Haaparannalla on kaksisuuntaista kielikylpypedagogiikkaa toteuttava peruskoulu, jossa puolet oppilaista tulee Haaparannasta ja puolet Torniosta. Teoriaosuudessa kielikylpypedagogiikkaa peilataan eurooppalaisiin kielipoliittisiin malleihin ja pyritään etsimään yhtäläisyyksiä ja samansuuntaisia tavoitteita niiden väliltä. Teoreettisen osion tavoitteena on selvittää, miten kielikylpypedagogiikka ja kaksikielinen koulutus voivat tukea Eurooppalaisen viitekehyksen määrittelemiä linjauksia kielikoulutuksen monipuolistamiseksi. Empiirisessä osiossa pyritään selvittämään kielikylpykoulutuksen vaikutusta käytännön elämään; sen vaikutusta opintopolkuun, työelämään, arkeen, kielten oppimiseen ja äidinkielelliseen kehitykseen. Pyrkimyksenä on selvittää, vaikuttiko kaksikielinen koulutus opiskelupaikan ja työpaikan valintaan ja millainen merkitys ruotsin kielitaidolla on kaksikielisen koulutuksen läpikäyneen arkielämässä. Lisäksi etsitään vastauksia kysymyksiin: onko kaksikielinen koulutus innostanut entisiä kielikoululaisia opiskelemaan muita kieliä ja miten kaksikielinen koulutus on vaikuttanut äidinkielen opiskeluun tai oppimiseen. Kyseessä on fenomenografinen tutkimus ja aineisto on kerätty Haaparannan kielikoulun käyneiltä, vuonna 1989 syntyneiltä henkilöiltä. Aineiston kerääminen tapahtui 2012 loppuvuodesta ja se toteutettiin strukturoidulla verkkokaavakkeella. Fenomenografisella tutkimuksella ei saavuteta lopullista totuutta, vaan sen avulla pystytään kartoittamaan tietyn ihmisryhmän käsityksiä tietystä aiheesta. Näin ollen tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta osviittaa ne antavat aiheeseen liittyen. Tuloksina voidaan pitää kuitenkin sitä, että yli puolet aineiston informanteista suhtautui kielikoulutukseensa erittäin positiivisesti tai positiivisesti. Lisäksi aineistosta nousi esille erilaisia teemoja ja niistä tärkeimpinä mainittakoon raja-alueella asuminen, positiivinen diskriminaatio, työllisyys, kielen kehittämisen halu, metalingvistisyys sekä kielten tarjonnan ja valinnan yhteys. Näitä teemoja käsitellään aineiston ja teorian vuoropuheluna.

The thesis focuses on history textbooks in the contemporary Anglophone Cameroon and aims at studying what kind of history consciousness and national identity is promoted in the textbooks. History is essential for the forming of national identity. School textbooks reveal officially recognised historical truths in a country, and therefore provide a fruitful source for studies on historical consciousness and national identity. Eurocentrism and western traditions of historiography are essential to take into account in the African context. Also in Cameroon, the schooling was originally established by colonial regimes and aimed at colonizing the mind of the natives. Colonial heritage has shaped the history writing in the African context until the present day and has its effects also on the analysed Cameroonian textbooks. The production of a nationally distinguished publishing house Anucam Educational Books (ANUCAM) was chosen, because of the vast potential that lays in the national publishing industry in African countries, including in Cameroon. The levels of education covered primary (classes 4–6) and lower secondary education (forms 1–5) where the enrolment rates are higher than in the upper secondary education. The historical consciousness is likely to have a more significant basis in these levels of education. Both quantitative (space analysis) and qualitative content analysis (imagology) were used in analyzing the textbooks. I first sketched quantitative tables on the geographical division of the textbook contents into world history, regional history (history of Africa and Europe) and the national history (history of Cameroon). The majority of contents discusses national history (32 %) and the history of Africa (32 %). With a share of 15 %, the history of Europe has a significant role in the textbooks. As regards the timely periods, the contemporary history is almost totally absent. For example, the past 30 years of the history of Cameroon, hence the period under the rule of president Paul Biya, is covered with only 5 %. In the qualitative analysis it will be examined, how the “self” and the “nation” are perceived in the textbooks In examining the image provided of the “self”, the narratives examined are: the origins of Cameroon and the Cameroonians, the “exterior self” and the relation of the “self” with the Western civilisation. The entire formation of Cameroon is seen as a European creation, terminology stemming from the colonial interpretations, is used in descriptions on the Cameroonians and the image of the Western civilisation is loaded with positive connotations of development. In examining the image of the “nation”, the narratives were linked with the state-produced discourse of “national unity”. The process of becoming independent was examined as well as images of leading historical figures and the presidents of Cameroon. Achieving independence appears as a destined historical thread in the textbooks. Leading historical figures are represented necessary for the national unity, which again is seen central for the prosperity of civilisations. Mostly without any criticism or analytical reflection, the presidents are presented as creators of this national unity in Cameroon. Taking into account the central role of history in the forming of national identity, it seems surprising that textbook content analyses in the African context are largely absent. When aiming at improving the quality of education, it is not enough to focus on increasing the access to textbooks. As the international discourse on educational development goals Post-2015 is increasingly tuned to learning, more attention should be paid also to the quality of learning materials. Textbook content analysis can support national efforts of improving the quality of learning materials — an objective explicitly expressed also by the government of Cameroon in its educational policy lines.

Tutkimukseni kertoo kehittäjämentoritoiminnasta, joka toteutettiin Lapsen hyvä arki 2 -hankkeen kehittämistyön juurruttamista, levittämistä ja syventämistä varten. Juurruttamisen menetelmänä käytettiin vertaisryhmämentorointia ja toimintaa varten koulutettiin kehittäjämentoreita vuoden 2012 aikana. Vertaisryhmämentorointiryhmät aloittivat syksyllä 2012. Tutkimuskysymykset muotoutuivat tutkimuksen edetessä seuraaviksi. Millaiseksi kehittäjämentorin tehtävä muotoutuu vertaisryhmämentoroinnissa? Miten vertaisryhmämentorointi toimii osallistujien työn tukena? Miten vertaisryhmämentorointi tukee kehittämishankkeen juurruttamisprosessia ja miten se näkyy arjessa? Vertaisryhmämentoroinnin käyttö varhaiskasvatuksessa on toistaiseksi ollut melko vähäistä. Opettajien keskuudessa sen hyödyt on todettu kiistattomasti. Menetelmän käytöstä kehittämishankkeiden juurruttamisessa tai levittämisessä ei myöskään ole paljon kokemuksia. Näistä molemmista saatiin tutkimuksessani uutta tietoa. Kiinnostavuutta tutkimuksessa lisäsi myös se, että kaikki kehittäjämentorit olivat esimiehiä mentoroinnin osallistujille. Keräsin aineistoani osallistuvalla havainnoinnilla, kerronnallisilla haastatteluilla ja tutkimuksessani oli toimintatutkimuksellinen lähestymistapa. Tutkimukseni aineisto muodostui videoiduista koulutuspäivistä, tutkijan kenttämuistiinpanoista, konsultaatiotapaamisten ja yhden mentorointi-istunnon videoinneista sekä kehittäjämentoreille ja osallistujille suunnatuista kyselyistä. Tutkimukseni on narratiivinen tutkimus, jonka tulososa koostuu kehittäjämentoreiden ja vertaisryhmämentorointiin osallistujien tarinoista. Tuloksissa kuvataan kehittäjämentorin tehtävän muotoutumista. Siinä keskeistä oli mentorin esimiesasema organisaatiossa, mentorointi-istuntojen suunnittelun merkitys ja hyvä valmistautuminen mentorointitapaamisiin. Osallistujien ammatillinen kehittyminen muodostui kokemusten jakamisesta, kollegoiden tuesta, ammatillisesta dialogista ja reflektoinnista. Juurruttamistyössä nähtiin onnistumisia, mahdollisuuksia, pulmia ja epäonnistumisia. Tutkimuksen tuloksista selviää, että koulutuskokonaisuus koettiin onnistuneeksi ja se vastasi kehittäjämentoreiden odotuksia. Vertaisryhmämentorointi koettiin hyväksi toimintatavaksi uusien asioiden levittämisessä. Esimiehen toimiminen mentorina alaisilleen ei välttämättä ole huono asia, mutta se ei ole ongelmatonta. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että menetelmä toimi juurruttamistyössä varsin hyvin. Uusia käytäntöjä syntyi ja toiminnan arviointia tapahtui. Joitakin esteitä juurruttamistyön onnistumiselle oli, muun muassa työyhteisön innottomuus työn kehittämiseen. Toiveikkuus muutoksen onnistumiseen kuitenkin näkyy sekä kehittäjämentoreiden että osallistujien tarinoissa. Vertaisryhmämentorointiin osallistujat kokivat saavansa kollegiaalista tukea ja olivat tyytyväisiä saadessaan hetken rauhassa syventyä aiheeseen kerrallaan. Juurruttamistyön onnistumisessa oli vaihtelua riippuen työyhteisön valmiudesta oppia uutta ja osallistujan mahdollisuuksista viedä ideoita eteenpäin. Jatkossa vertaisryhmämentoroinnista aiotaan organisaatiosta tehdä pysyvä toimintamenetelmä ja käyttää sitä erilaisissa tilanteissa, kuten uusien työntekijöiden, eri ammattiryhmien ja tiimien kehittämismenetelmänä.

The first half of the 20th century was filled with a lot of conflict situations all over the world. In order o keep international security and organize contact with the rest of the World, The United Nations was organized in October 1945. First years after the Second World War were very important in the way of making progress in peace setting and further conflicts preventing. Exactly in this period to fulfil these purposes such international organization as UNESCO was founded and The Universal Declaration of Human rights was signed. Whole Europe was recovering from the War consequences, and people, suffered from military actions, needed not only peace for their future, but also the understanding that in order to keep this peace — everybody should have joint vision on the further development of human civilization. The present research emphasize the importance of UNESCO organization in delivering Global Citizenship ideas and promoting Global Citizenship Education in the after war period. The ideas of Global Citizenship were very wanted that time and they needed some agent who had to deliver them to people. UNESCO has become this agent and played great role in spreading basic ideas of Global Citizenship and Global Citizenship Education. Evaluating the role of UNESCO in shaping of Global Consciousness in the minds of nations, I analyse UNESCO’s Courier publications as valuable source of the organization activities. Research questions: Why was it so necessary to take action in new course of Global Citizenship? What was the role of UNESCO in moulding Global Citizenship attitudes in people’s minds? What kind of Global Citizenship values did UNESCO promote during professional activity? Research tasks: Describe the role of UNESCO in Global Citizenship concept developing. To identify the positions of UNESCO in the concept of Global Citizenship. Evaluate the activities of UNESCO in Global Citizenship education. The value of the present research consists of independent look at the concept of Global Citizenship during the time period when this concept needed to be set as a primary vision of a current societal structure. Through this research, the reader will be able to evaluate the methods of Global Citizenship concept implementation by UNESCO and track similarities in the modern approach of Global Citizenship concept studying not only in UNESCO but by any other author writing about the topic.

Oulun kaupunki on ylläpitänyt usean vuoden ajan Action-liikuntapalvelua, joka tarjoaa 13–18-vuotiaille nuorille ohjattua, maksutonta ja monipuolista liikuntaa. Actionin vaikutusta oululaisnuorten liikunnallisuuteen ei ole ennen tutkittu, joten aiheen kartoittaminen oli ajankohtaista. Suuri osa suomalaislapsista ja -nuorista liikkuu liian vähän, ja liikunnallisuuden on todettu vähenevän murrosiän aikana. Siksi oli erityisen keskeistä selvittää, voitaisiinko Actionin kaltaisella maksuttomalla ja vapaamuotoisella toiminnalla edesauttaa liikunnan harrastamista läpi nuoruusvuosien ja kannustaa myös lähtökohtaisesti vähän liikkuvia nuoria liikunnan pariin. Tutkimuksessa selvitettiin, miten Action on vaikuttanut sekä nykyisten 13–18-vuotiaiden kävijöiden että entisten kävijöiden liikkumistottumuksiin. Aineistoina hyödynnettiin nykyisten ja entisten kävijöiden kyselylomakevastauksia sekä entisten kävijöiden laatimia kirjoitettuja kertomuksia. Kertomusten tarkastelussa sovellettiin juonianalyysiä sekä holistis-sisällöllistä ja holistis-muodollista lähestymistapaa, jotka kuuluvat narratiivisen tutkimusmetodin piiriin. Tutkimusongelmat olivat seuraavat: 1) Miten Action on vaikuttanut nykyisten kävijöiden fyysiseen aktiivisuuteen? Miten nykyiset kävijät suhtautuvat Actioniin ja miten he ovat hyödyntäneet palvelua? 2) Miten Action on vaikuttanut entisten kävijöiden fyysiseen aktiivisuuteen? Millaisia liikkujia entiset kävijät ovat nykyään ja miten he suhtautuvat Actioniin? 3) Miten entiset Action-kävijät kuvaavat kertomuksissaan liikunnallisuuttaan ja siinä tapahtuneita muutoksia? Millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja kertomuksissa esiintyy? Tutkimus osoitti, että nykyiset ja entiset Action-kävijät olivat keskimäärin hieman aktiivisempia liikkujia Actionin aikana kuin ennen Actionia. Lisäksi lähtökohtaisesti vähän liikkuvien lukumäärä väheni Actionin myötä. Actioniin suhtauduttiin enimmäkseen myönteisesti ja toiminnan parhaana puolena pidettiin maksuttomuutta. Kehittämisehdotuksia kohdistettiin eniten lajitarjontaan. Entisten kävijöiden kertomuksista ilmeni, että Action-toiminta on vaikuttanut lievän positiivisesta merkittävän positiivisesti kertojien liikunnallisuuteen. Vaikka kertojat ovat hyödyntäneet Actionia eri tavoin, jokaisella oli yleisesti ottaen myönteisiä kokemuksia toiminnasta ja he puolsivat sen jatkamista. Actionin myönteisistä vaikutuksista liikunnallisuuteen ei voida tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä tämän tutkimuksen perusteella, sillä tutkittava otos oli melko pieni, eikä tutkimuksessa käytetty verrokkiryhmiä. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että Action on toiminut mahdollisena kannustimena monen nuoren liikkumiselle ja auttanut vähintään ylläpitämään harrastetun liikunnan määrää. Jotta nämä tulokset vahvistuisivat, jatkotutkimuksissa olisi tärkeää tarkastella laajempia aineistoja. Luotettavuuden kannalta olisi keskeistä kartoittaa myös sellaisten nuorten liikunnallisuuden kehitystä, jotka eivät ole koskaan osallistuneet Actioniin.