Abstract The thesis presents a case-study through which the linguistic purpose and historical and social context of the University of London Holiday Course in English Language for Foreign Teachers, is analysed and interpreted. The study foregrounds the context, content and development of one of the smallest academic units, a four-week short course, to contribute to our understanding of how international students of English language were taught and assessed in a particular university context in the early 20th century. The period from 1903 to 1952 is examined in order to understand why the course was successful and the impact of the work of Walter Ripman (1869-1947) who directed the course until 1939. Ripman is better known as a teacher of German and a significant figure in the German Reform Movement, which originated in 19th century Germany, but his approach to culture, phonetics and vocabulary acquisition in English language teaching and learning is less well known. The study goes beyond a history of his methodology to investigate and critically assess the formula that Ripman developed for the design of the short, university English language course and compares it with a similar course run at University College London by Daniel Jones. The changes that were made to the content and purpose of the course, following Ripman’s retirement in 1939, are examined as to how far they reflected the effects of war and the continued desire to internationalise the University itself by aligning the content of the courses more closely to the University programmes. The nature and importance of the web of relationships between staff in the success and longevity of the course are analysed and in particular the contribution of women to better understand their role in the learned world at that time. / Tiivistelmä Tässä tapaustutkimuksessa analysoidaan ja tulkitaan Lontoon yliopiston ulkomaisille opettajille suunnatun englannin kielen lomakurssin kielellisiä tavoitteita sekä historiallista ja sosiaalista kontekstia. Tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi yhden pienimmistä akateemisista opintokoko-naisuuksista eli neliviikkoisen lyhytkurssin ja sen kontekstin, sisällön ja kehityksen. Tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, kuinka kansainvälisiä englannin kielen opiskelijoita opetettiin ja arvioitiin tässä yliopistokontekstissa 1903–1952. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi kurssi oli menestyksekäs ja mikä rooli tässä oli Walter Ripmanilla (1869–1947), joka johti kurssia vuoteen 1939 asti. Ripman tunnetaan saksan kielen opettajana ja tärkeänä hahmona kieltenopetuksen uudistustyössä, joka alkoi 1800-luvulla Saksassa, mutta hänen englannin opetukseen ja oppimiseen liittyvät näkemyksensä kulttuurista, fonetiikasta ja sanaston oppimisesta ovat vähemmän tunnettuja. Tutkimuksessa tarkastellaan Ripmanin metodologian historiaa mutta arvioidaan myös kriittisesti yliopistollisen englannin kielen lyhytkurssin toimintamallia, jota hän kehitti. Mallia verrataan vastaavaan kurssiin, jota Daniel Jones johti Lontoon University Collegessa. Työssä tutkitaan niitä muutoksia, joita tehtiin kurssin sisältöön ja tavoitteisiin sodan jälkeen, kun Ripman oli jo siirtynyt eläkkeelle. Muutoksia tarkastellaan suhteessa yliopiston kansainvälistämispyrki¬myksiin ja toiveisiin suunnata kurssisisältöä yliopiston tutkinto-ohjelmien mukaisesti. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota henkilökunnan keskinäisten verkostojen luonteeseen ja merkitykseen kurssin menestykselle ja pitkäikäisyydelle sekä erityisesti naisten panokseen ajan akateemisessa maailmassa.