Diss. -- Helsingin yliopisto.

Thesis (doctoral)--Helsinki University of Technology, 2005. / Includes bibliographical references. Also available on the World Wide Web. Myös verkkojulkaisuna.

Abstract This research seeks to answer the following questions: In which contexts are Finnish undergraduate university students taught to evaluate research literature? What kind of teaching is given? What kind of evaluation criteria are the students encouraged to use? The theoretical framework is based on Tony Becher's model of the cognitive and social features of academic disciplines and the differences among them, which he presented in his book Academic Tribes and Territories in 1989. Accordingly, the study examines what are the major features of the disciplines in question and analyses whether these features explain the way evaluation is taught. The study is based on a qualitative approach. The empirical material was gathered by interviewing 18 university lecturers and 14 students from the universities of Helsinki and Tampere in spring 2001. The interviewees represented Physics (University of Helsinki), Medicine, Social Policy and Social Work and Literary Studies. In addition, a content analysis of ten Finnish master's thesis handbooks published between 1995–2003 was carried out. Medicine demonstrated the most extensive and planned approach to the teaching of evaluation. In other disciplines, teaching was dependent on the interest of the individual lecturers. In Material Physics and in Applied Physics, students had to carry out extensive analysis and evaluation of articles. Some article analysis was carried out also in Social Policy and Social Work and Literary Studies. The evaluation criteria for the literature were most explicit in Physics and Medicine. In Physics, lecturers advised students to focus on approach, experimental methods and results, in Medicine on approach, research methodology, material and the strength of the evidence. In Social Policy and Social Work, methodology and different schools of thought played a significant role in evaluation. Schools of thought were also important in Literary Studies. In the different disciplines, the views on the criteria predicting the quality of publications varied. / Tiivistelmä Tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Missä yhteyksissä tieteellisen kirjallisuuden arviointia opetetaan perustutkintokoulutuksessa suomalaisessa yliopistossa? Millä tavoin opetusta annetaan? Millaisia kirjallisuuden arvioinnin kriteerejä kehotetaan käyttämään? Tutkimuksen teoreettinen kehys on monitieteinen. Keskeisin aines on Tony Becherin kirjassaan Academic tribes and territories (1989) esittämä malli tieteenalojen kognitiivisista ja sosiaalisista piirteistä ja niiden eroavuuksista. Tämän mukaisesti selvitetään, mitkä ovat tarkasteltujen tieteenalojen keskeiset ominaisuudet ja selittävätkö nämä ominaisuudet arvioinnin ohjauksen luonnetta ja tieteenalakohtaisia eroja. Lähestymistapa on laadullinen. Empiirinen aineisto koottiin haastattelemalla 18 yliopisto-opettajaa ja 14 opiskelijaa Helsingin ja Tampereen yliopistoissa keväällä 2001. Haastatellut edustivat fysiikkaa (Helsingin yliopisto), lääketiedettä, sosiaalipolitiikkaa ja sosiaalityötä sekä kirjallisuudentutkimusta. Haastatteluja täydensi sisällönanalyysi kymmenestä suomenkielisestä tutkielmanteon oppaasta, jotka olivat ilmestyneet vuosina 1995–2003. Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa oli käytössä ongelmaperustainen opetusmenetelmä, muilla aloilla annettiin perinteistä luentoihin, harjoituksiin ja kirjallisuuden tenttimiseen painottunutta opetusta. Yhteisesti suunniteltua ja laajinta tieteellisen kirjallisuuden arvioinnin opetus oli lääketieteessä. Muilla tieteenaloilla ohjaus perustui yksittäisten opettajien harrastuneisuuteen. Materiaalifysiikassa ja sovelletussa fysiikassa opiskelijat harjoittelivat arviointia analysoimalla runsaasti artikkeleita. Jossain määrin artikkelien analysointia esiintyi myös sosiaalitieteissä ja kirjallisuudentutkimuksessa. Kirjallisuuden arviointikriteerit olivat selkeimmät fysiikassa ja lääketieteessä. Opettajat kehottivat opiskelijoita kiinnittämään fysiikassa huomiota menetelmään, koeasetelmaan ja tuloksiin, lääketieteessä tutkimusasetelmaan, menetelmään, aineistoon ja näytön riittävyyteen. Sosiaalipolitiikassa ja sosiaalityössä evaluoinnin kannalta tärkeitä olivat tutkimusmenetelmät ja mihin tutkimusperinteeseen julkaisu kuului. Koulukunta oli tärkeä myös kirjallisuudentutkimuksessa. Käsitykset julkaisun laatua ennustavista kriteereistä vaihtelivat, kuitenkin esimerkiksi lehden tasoa pidettiin yleisesti laadun takeena. Käsitys käyttökelpoisen kirjallisuuden iästä vaihteli aloittain. Tutkimus osoittaa, että tieteenalojen peruspiirteet vaikuttivat arvioinnin ohjauksen luonteeseen ja arviointikriteereihin. Toisaalta on havaittavissa paikallisten perinteiden vaikutusta.

Abstract A key challenge in Integrated Water Resources Management (IWRM) is determination of environmental flow (EF). This is relevant in all water use scenarios and river regulation work. Water use and management alter water availability for ecosystems and the timing and distribution of runoff. Increased water consumption and allocation of water to different types of consumption impose pressures on aquatic ecosystems, affecting their status and ability to deliver important services, well–known examples being the Aral Sea in Asia and Lake Chad in Africa. This thesis presents new methods to determine the impacts of hydraulic structures on the flow regime of lakes and rivers. Methods to quantify different characteristics of flow in a non–dimensionless way are also presented. These tools allow more environment–based regulation of flow regimes. By using three main flow characteristics of river regime (magnitude, timing and intra–annual), three impact factors, MIF (magnitude impact factor), TIF (timing impact factor) and VIF (variation impact factor), were developed. Combining these impact factors produced a new river impact (RI) index to assess the impacts of hydraulic structure using monthly flow data. Based on RI variations, a classification was developed rating impacts along a scale from ‘Low’ to ‘Drastic’. The importance of climate patterns and river flow regime in controlling lake levels was examined. The lake simulation results were compared using a new index, Degree of Lake Wetness (DLW) and lake response time to changes in hydrology or climate was evaluated. Environmental flow allocation and optimisation of annual EF distribution are critical for ecosystem health. Flow release from reservoirs can be partly supplemented or compensated for by natural runoff from downstream (residual) catchment areas. In a new hydrological approach, optimal intra–annual flow regime for EF can be estimated while considering water inflow from the downstream residual sub-catchment. This thesis provides methods and indices to help quantify river and lake regimes, better understand the possible impacts of changes and manage these impacts optimally. This knowledge is crucial for decision making about EF regimes and achieving water release patterns from dams and hydropower that minimise the hydrological, morphological and biological impacts. / Tiivistelmä Integroidun vesivarojen suunnittelun ja hallinnan (IWRM) yhtenä haasteena on ympäristövirtaaman määrittäminen valuma–alue-tasolla. Tämä on tärkeää arvioitaessa säännöstelyn ja vesirakentamisen ympäristövaikutuksia. Vedenkäyttö ja hallinta muuttavat veden saatavuutta jokiekosysteemissä ja virtaaman vuosittaista ajoittumista sekä jakautumista eri kuukausien välillä. Vesivarojen lisääntyvä käyttö eri tarkoituksiin voi vaikuttaa vesiekosysteemeihin ja niiden tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Aral–järvi Aasiassa ja Chad–järvi Afrikassa ovat hyviä esimerkkejä veden liiallisesta käytöstä ja ympäristönäkökulman huomiotta jättämisestä. Väitöstyön keskeisin tavoite oli kehittää menetelmiä, joilla voidaan arvioida miten vesirakentaminen vaikuttaa jokien virtaamiin ja järvien vedenpintoihin. Jotta vesistövaikutuksia voidaan yleistää, menetelmät kehitettiin dimensiottomiksi. Nämä menetelmät luovat perustan ympäristöystävällisemmällä vesistöjen virtaamien säännöstelylle. Käyttäen kuukausittaista keskivirtaamaa ja kolmea tyypillisintä virtaamaluokkaa (suuruus, ajoittuminen ja vuodenaikainen vaihtelu), määritettiin uusi yhdistetty jokivaikutusindeksi (RI). Tämän indeksin avulla voitiin lopulta arvioida vesirakentamisen vaikutusta. Perustuen RI-indeksiin, usean joen vesirakentamisen vaikutuksia arvioitiin luokittelemalla vaikutukset vähäisiksi tai merkittäviksi. Työssä tarkasteltiin ilmaston vaihtelun ja jokien virtaamaolosuhteiden vaikutusta järvien vedenpintoihin. Järvisimuloinnin tuloksia verrattiin puolestaan käyttäen indeksiä, joka kuvaa järvessä tapahtuvia muutoksia suhteessa hydrologisiin ja ilmastollisiin olosuhteisiin. Väitöskirja käsittelee myös ympäristövirtaamien (EF) keskeisiä kysymyksiä: vedenkäytön jakautumista ja vuosittaisen virtaaman optimointia ympäristövirtaaman näkökulmasta. Työssä käytetään uutta hydrologista lähestymistapaa arvioimaan ympäristövirtaaman optimoitua kausivirtaamavaihtelua. Tässä lähestymistavassa vesivarastoaltaista lähtevää virtaamaa voidaan osittain täydentää tai kompensoida alapuoliselta valuma–alueelta tulevalla virtaamalla. Väitöstyön tulokset lisäävät ymmärrystä vesivarojen kestävästä käytöstä. Lisäksi työssä kehitetyillä menetelmillä voidaan määrittää ja optimoida jokien ja järvien virtaamaolosuhteita erilaisissa tilanteissa. Väitöstyö tarjoaa uusia käytäntöjä päätöksentekoon liittyen ympäristövirtaamaolosuhteisiin ja -jakaumiin vesivoima- ja vedenkäyttökysymyksissä ottaen huomioon hydrologiset, morfologiset ja biologiset rajoitteet.

Abstract The role of higher education as an essential component of the productive economy has been emphasized in the 21stcentury, resulting in a constant need to demonstrate compliance and excellence to various stakeholders. To achieve this, a large variety of internal and external evaluation processes have been developed. However, to connect these evaluations with continuous improvement has often proved challenging due to factors arising from organizational complexity. This compilation dissertation examines how various quality evaluations in higher education could be integrated in a meaningful and synergistic manner. Integration is analyzed both horizontally across the three missions of the university, as well as vertically ranging from external evaluations to self-assessment. The four research articles each support this whole from a different viewpoint. The results of the articles are complemented by a literature review of chosen relevant topics on quality management and evaluation in higher education. The results of this work suggest that a planned process of evaluations starting from the institution level could help evaluations build upon each other and to drive continuous improvement. A holistic view on evaluation and evaluation criteria could be of use in avoiding sub-optimization and ensuring that issues such as stakeholder engagement and societal impact are included in evaluations. The integration of evaluations would constitute a part of integrating an institution’s management system and advance unity of effort. The ubiquitous concept of excellence can be seen as linking factor in integration, and an excellence award model was used as an example of a holistic evaluation framework. The theoretical contribution of this study contributes in the discussion regarding quality evaluation, excellence and the integration of management activities in higher education. For practitioners this dissertation work provides both practical tools arising from the results of the research articles, as well as a synthesis of theoretical and practical issues that should be accounted for when developing quality evaluation approaches in institutions of higher education. / Tiivistelmä Korkeakoulujen rooli tuottavan talouden olennaisena osana on korostunut uudella vuosituhannella. Tästä on seurannut jatkuva tarve osoittaa vaatimustenmukaisuutta ja erinomaisuutta eri sidosryhmille. Tämän seurauksena on kehitetty suuri määrä erilaisia sisäisiä ja ulkoisia arviointiprosesseja. Kuitenkin näiden prosessien yhdistäminen toiminnan jatkuvan kehittämiseen on usein osoittautunut haastavaksi johtuen organisatorisesta monimutkaisuudesta. Tässä kokoomaväitöskirjassa tarkastellaan, kuinka erityyppisiä laadunarviointeja korkeakoulutuksessa voitaisiin integroida mielekkäällä ja synergistisellä tavalla. Integraatiota tarkastellaan niin horisontaalisesti yliopiston kolmen tehtävän läpi, kuin myös vertikaalisesti ulkoisista arvioinneista itsearviointiin. Väitöskirjaan liittyvät tutkimusartikkelit tukevat tätä tutkimusongelmaa eri näkökulmista. Kirjallisuuskatsaus tukee artikkelien tuloksia valittujen laatujohtamisen ja arvioinnin aiheiden tarkastelun kautta. Tämän työn tuloksien mukaan suunnitelmallinen arviointikokonaisuus lähtien korkeakoulutasolta voisi tukea arviointien tulosten kumuloitumista ja edistää jatkuvaa kehittämistä. Holistinen näkökulma arviointiin ja arviointikriteereihin voisi ehkäistä osaoptimointia ja varmistaa, että seikkoihin kuten sidosryhmien osallistuminen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus huomioidaan arvioinneissa. Arviointien integrointi tukisi osaltaan korkeakoulun johtamisjärjestelmän integrointia ja edistäisi yhteisiin tavoitteisiin pyrkimistä. Erinomaisuuden yleistynyttä käsitettä voidaan pitää yhdistävänä tekijänä integraation toteutumisessa, ja siihen perustuvaa laatupalkintomallia käytettiin työssä esimerkkinä holistisesta arviointimallista. Väitöskirjatyön teoreettinen kontribuutio liittyy korkeakoulujen laadunarvioinnin, erinomaisuuden ja johtamistoimien integroinnin tieteelliseen keskusteluun. Käytännön työn kannalta tutkimustulokset tarjoavat käytännön työkaluja artikkelien tulosten kautta, sekä yhdistelmän teoreettisista ja käytännön seikoista jotka tulisi huomioida korkeakoulun laadunarviointia kehitettäessä.

Abstract This thesis addresses the conceptual and institutional framework of current planning and assessment processes for large-scale energy projects in Finland. In particular, recent proposals for nuclear and hydro power projects are described and theoretically discussed in regard to the procedural capacities that allow for public participation. It is argued that because of ill-defined purposes of public participation and an institutional bias towards conflict-free siting processes, opportunities for participation have little relevance in terms of the overall aim of rendering decisions legitimate. Rather, participatory procedures exhibit a strong ritualistic character within a legalistic atmosphere, thereby excluding political argument whenever citizens are encouraged to engage. A normative account of the welfare society – expressed in Finland through the notion of the overall good in energy decision making – advocates reflection on current practices against the background of conceptualisation of political engagement in planning and decision making. In addition, it is argued that despite efforts to strengthen local government and administration, public institutions appear to refrain from engaging in the planning process. This vacant space is filled by private institutions, though these lack a political mandate for their activities. Thus, this thesis argues that instead of increasing the legitimacy of procedures and decisions, the opposite is taking place through a weakening of public institutions and representative functions. More generally, it is emphasised that the participatory imperative has to be considered a paradigmatic shift that requires reflection. The thesis discusses the influence of academic scholars on the formulation of a “participatory turn” that has produced an understanding of underlying expectations towards participating citizens in planning and assessment processes. Based on a review of theoretical outlines of reasonable and rational discourse, it is stated that these notions neglect important motivational factors and reinforce the exclusion of citizen participation in political struggle. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja käsittelee laajojen energiahankkeiden nykyisten suunnittelu- ja arviointiprosessien käsitteellistä ja institutionaalista rakennetta. Erityisesti kuvataan ja tarkastellaan teoreettisesti viimeaikaisia ydin- ja vesivoimahanke-esityksiä suhteessa menettelytapojen kykyyn ottaa huomioon kansalaisten vaikutusmahdollisuudet. Osoitetaan, että epämääräisten julkisen osallistumisen tavoitteiden ja yksipuolisen sijoitusprosessien konfliktittomuutta suosivan institutionaalisen suhtautumisen vuoksi osallistumistilaisuuksilla on vain vähän merkitystä päätösten legitimoinnin tavoitteen kannalta. Legalistisen ilmapiirin vallitessa osallistavat menettelytavat näyttäytyvät pikemminkin luonteeltaan ritualistisina, ja tähän liittyen poliittiset argumentit jätetään huomiotta aina, kun kansalaisia rohkaistaan vaikuttamaan. Normatiivinen kuvaus hyvinvointiyhteiskunnasta – joka Suomessa ilmaistaan energiapäätöksenteossa yleisen hyvän käsityksen kautta – vaatii nykyisten käytäntöjen uudelleenarviointia suunnitteluun ja päätöksentekoon liittyvän poliittisen sitoutumisen käsitteellistämisen taustaa vasten. Lisäksi osoitetaan, että huolimatta yrityksistä vahvistaa paikallista hallintoa, julkiset instituutiot näyttävät olevan haluttomia sitoutumaan suunnitteluprosesseihin. Tämän vapaan tilan täyttävät yksityiset instituutiot, vaikka niiden toiminnalta puuttuu poliittinen mandaatti. Siten tämä väitöskirja esittää, että menettelytapojen ja päätösten legitimiteetin lisäämisen sijaan on julkisten instituutioiden ja edustuksellisten tehtävien heikkenemisen kautta käymässä päinvastoin. Yleisemmällä tasolla painotetaan, että osallistava imperatiivi täytyy ymmärtää paradigmaattiseksi muutokseksi, joka vaatii pohdiskelua. Väitöskirja käsittelee akateemisten tutkijoiden vaikutusta ”osallistavan käänteen” formulointiin, joka on vaikuttanut käsityksiin suunnittelu- ja arviointiprosesseihin osallistuvista kansalaisista. Järkevän ja rationaalisen diskurssin teoreettisten yhteenvetojen uudelleen tarkastelun perusteella todetaan, että nämä käsitykset jättävät huomiotta tärkeitä motivaatioon liittyviä tekijöitä ja vahvistavat kansalaisten osallistumisen sulkemista poliittisen taistelun ulkopuolelle.

Abstract Reduced physical function and persistent pain are serious consequences of rheumatoid arthritis (RA). Clinical trials have shown that patients with RA suffer from a poor health-related quality of life (HR-QoL). However, limited information is available on the HR-QoL of patients treated in normal clinical practice. The purpose of the present study was to obtain information of how RA can influence on the patients´ HR-QoL and functional ability in a clinical setting and to investigate the impact of disease-related and demographic factors on the HR-QoL. The theoretical framework of the study was the biopsychosocial concept of health, i.e. the ICF model (International Classification of Functioning, Disability and Health) endorsed by WHO. HR-QoL was measured by the Nottingham Health Profile (NHP) questionnaire and functional ability by the Health Assessment Questionnaire (HAQ). The contents of these instruments and the NHP results were evaluated also within the ICF categories. The study consisted of a cross-sectional series and a longitudinal cohort carried out in two central hospitals in Finland in the late 1990s. The cross-sectional group of 122 consecutive out-patients had a mean disease duration of 11 years. The HR-QoL values of the patients were compared with those of an age and gender matched ”healthy” control group living in the same area. The HR-QoL values of the patients were examined also at different functional ability levels. The longitudinal group of 62 consecutive patients had symptom duration ≤ 24 months and no prior use of antirheumatic drugs or glucocorticosteroids at inclusion. First, the impact of the treatment response assessed by the EULAR (DAS28) criteria on HR-QoL was examined at six months from disease onset. Secondly, the HR-QoL changes and their associations with age and gender and with the changes in disease activity, radiographic assessments of hands and feet and functional ability were examined for ten years after the onset of RA. RA patients had poorer scores than the controls in the NHP in the dimensions measuring mobility, pain and energy. These dimensions, along with sleep, displayed also a significant linear association with poorer HAQ levels (p < 0.001). A better treatment response during the first six months was linearly associated with better HR-QoL with respect to the pain, energy and mobility dimensions (p < 0.001). Those patients exhibiting no response to treatment had already at baseline the poorest HR-QoL in the dimension for pain and emotional reaction compared with those in the moderate and good responders. During the ten years´ follow-up, all NHP dimensions except social isolation displayed significant improvements, these being most marked during the first six months. Changes in disease activity correlated with changes in pain, energy and emotional reaction (p < 0.001). The mean level of the HAQ was well preserved over the ten years of this study and its changes were correlated with changes in pain, mobility and energy (p < 0.001). Women had somewhat poorer NHP improvements in the dimensions assessing energy, emotional reaction and social isolation than males. Disease duration associated strongly with poorer mobility and pain dimensions (p < 0.01). Within the ICF framework, pain, mobility, energy and sleep were identified as being the most important categories from the patient's perspective. The results of the present study demonstrate that RA has a major influence on the patients´ HR-QoL but early and active treatment can improve the situation. In the ICF framework, the NHP covers a broader spectrum of the ICF categories than can be assessed by the HAQ. / Tiivistelmä Alentunut fyysinen toimintakyky ja jatkuva kipu ovat nivelreumaan liittyviä vakavia seurannaisvaikutuksia. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että nivelreumaa sairastavat potilaat kärsivät huonontuneesta terveyteen liittyvästä elämänlaadusta. Normaalista kliinisestä käytännöstä saatava tieto potilaiden terveyteen liittyvästä elämänlaadusta on kuitenkin niukkaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa nivelreuman vaikutuksista potilaiden terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja toimintakykyyn kliinisessä asetelmassa ja tutkia sekä tautiin liittyvien että demografisten tekijöiden vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin WHO:n hyväksymää toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (ICF-malli). Terveyteen liittyvää elämänlaatua arvioitiin mittarilla Nottingham Health Profile (NHP) ja toimintakykyä mittarilla Health Assessment Questionnaire (HAQ). Kyseisten mittareiden sisältö samoin kuin NHP- tuloksia arvioitiin käyttämällä myös ICF- luokitusta. Tutkimus käsitti poikkileikkaus- ja pitkittäistutkimuksen, jotka toteutettiin 1990-luvun lopulla kahdessa suomalaisessa keskussairaalassa. Poikkileikkaustutkimukseen osallistui 122 perättäistä polikliinistä potilasta, joilla taudin kesto oli ollut keskimäärin 11 vuotta. Potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua verrattiin samalla seudulla elävään iän ja sukupuolen suhteen kaltaistettuun verrokkiryhmään. Potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua arvioitiin myös eri toimintakykytasoilla. Pitkittäistutkimus käsitti 62 perättäistä potilasta, joilla oireet olivat kestäneet ≤ 24 kuukautta ja jotka tutkimuksen alkaessa eivät olleet käyttäneet edeltävästi antireumaatteja tai kortikosteroideja. Näillä potilailla hoitovasteen vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun arvioitiin EULAR DAS28- kriteerein kuuden kuukauden kohdalla taudin alusta. Lisäksi tutkittiin terveyteen liittyvän elämänlaadun muutoksia kymmenen vuoden ajalta nivelreuman alusta ja näiden muutosten yhteyttä ikään ja sukupuoleen, taudin aktiviteetissa ja käsissä ja jalkaterissä todettuihin röntgenmuutoksiin samoin kuin toimintakyvyn muutoksiin. Hoitovasteetta jääneillä potilailla oli jo lähtötilanteessa huonoin terveyteen liittyvä elämänlaatu kipu- ja tunnereaktiot- ulottuvuuksissa verrattuna kohtalaisen ja hyvän hoitovasteen saaneisiin. Kymmenen vuoden seurannassa kaikki NHP- ulottuvuudet sosiaalista eristyneisyyttä lukuun ottamatta osoittivat merkittävää paranemista. Selvintä se oli ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Taudin aktiviteetin muutokset korreloivat kipu-, tarmokkuus- ja tunnereaktiot- ulottuvuuksien muutoksiin (p <  0.001). Keskimääräinen HAQ- taso säilyi hyvänä kymmenen vuoden seurannassa ja HAQ- muutokset korreloivat kipu-, liikkuminen- ja tarmokkuus- ulottuvuuksien muutosten kanssa (p <  0.001). Naisilla oli miehiä jonkin verran huonompi NHP-paraneminen tarmokkuus-, tunnereaktiot- ja sosiaalinen eristyneisyys- ulottuvuuksissa. Taudin kesto oli selvästi yhteydessä huonompiin liikkuminen- ja kipu- ulottuvuuksiin (p <  0.01). ICF- luokitusta käytettäessä potilaiden näkökulmasta kipu, liikkuminen, tarmokkuus ja uni nousivat tärkeimmiksi kategorioiksi. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että nivelreumalla on huomattava vaikutus potilaiden terveyteen liittyvään elämänlaatuun, jota varhainen ja aktiivinen hoito voi kuitenkin parantaa. ICF- viitekehyksessä NHP kattaa laajemman spektrin ICF- luokista kuin HAQ.

This thesis describes and compares the practices of social impact assessments in Finland, Norway and Sweden. How are social impacts, as caused by any planned intervention, assessed in the countries? How do the countries' practices relate to the international theory and practice? What are the differences, and/or similarities, between the countries? SIA is a procedure of assessing and estimating potential social impacts as caused by some kind ofplanned intervention. The origin of SIA is commonly traced back to the introduction of environmental impact assessment (EIA). However, it has not won the same recognition as its cousin EIA. Since social aspects often are complex and thus difficult to measure and estimate, SIA can be used as a procedure to not only cope with quantitative aspects but also qualitative. Since EIA was introduced into legislation in Europe through the European Council, the Nordic countries have gradually introduced EIA, and impact assessment (IA), in their national legislation. There has not been any introduction of SIA per se in the legislation, however, assessment of social impacts are more or less included in the legislation covering EIA and IA. This thesis shows that SIA, in practice, is used to a differing extent in the countries and that there are some differences in what social impacts comprises and how they are assessed. In Norway the more overall and general IA is used including both biophysical impacts and social impacts, where the social impacts are de$ned and assessed in a rather quantitative way compared to the other two countries. In Finland and Sweden, SIA, as defined in the international theory and practice, is used to some extent. However, the practice in Sweden is not as widespread as in Finland and Norway, where social aspects and impacts seems to be more integrated in impact assessments. / Den här uppsatsen beskriver och jämför användningen i praxis av social impact assessments, sociala konsekvensbeskrivningar (SKB), i Finland, Norge och Sverige. Hur utreds sociala konsekvenser, som uppkommit till följd av en planerad aktivitet, i de olika länderna? Hur relaterar ländernas praxis med den internationella teorin och praxisen? Vilka är skillnaderna och/eller likheterna mellan länderna? SKB är ett tillvägagångssätt för att utreda och uppskatta potentiella sociala konsekvenser som uppkommit till följd av en planerad aktivitet. SKB brukar vanligtvis sägas ha sitt ursprung i och med introduktionen av environmental impact assessment, miljökonsekvensbeskrivningen (MKB), men har inte fått samma genomslag som sin kusin MKB:n. Eftersom sociala aspekter ofta är komplexa och invecklade, och därför svåra att mäta och uppskatta, kan SKB användas som en metod att hantera, inte bara kvantifierbara aspekter, utan även kvalitativa. Sedan MKB introducerades i europeisk lagstiftning genom Europeiska rådet har de nordiska länderna gradvis infört MKB, och konsekvensbeskrivningar, i deras nationella lagstiftning. SKB per se har inte introducerats i den nationella lagstiftningen, men utredningar av sociala konsekvenser är mer eller mindre en del av lagstiftningen för MKB och konsekvensbeskrivningar. Denna uppsats visar att SKB används i skiftande utsträckning i praxis i länderna och att det finns skillnader i vad sociala konsekvenser tycks omfatta och hur de utreds. I Norge används den mer övergripande och generella termen konsekvensbeskrivning vilken inkluderar både miljömässiga och sociala konsekvenser där de sociala konsekvenserna utreds och definieras i relativt kvantitativa termer jämfört med de andra länderna. I Finland och Sverige används SKB, som det definieras i den internationella teorin och praxisen, till viss del. Men den svenska praxisen är inte lika omfattande som i Finland och Norge där sociala aspekter och konsekvenser verkar vara mer integrerade i konsekvensbeskrivningar.

Abstract The purpose of the study was to describe and evaluate the measured and self-reported physical performance of the elderly people who relocated to senior housing and their change 3 and 12 months after the relocation. Besides, the association of self-reported physical performance, social environment and psychological well-being with measured physical performance changes was examined. The objective of the research was to provide information that can be used in the design and management of practices that aim to assess and support the physical performance of those living in senior housing. Data were collected from elderly (n = 81) who moved to senior housing in northern Finland (n = 11) in 2014, and 70% of them were women. The indicators that were used were the Oldwellactive Questionnaire, the Environmental Support instrument and the Short Physical Performance Battery [SPPB]. The data were analyzed with statistical methods. Physical performance of those who relocated to senior housing was weak. Instrumental Activities of Daily Living [IADL], walking speed, right hand grip strength and self-reported IADL significantly decreased during their first year of residence. Besides, self-reported IADL performance became more difficult but muscle strength training, as well as participation in hobby groups increased. Residents estimated that they can do what they want, and they can sufficiently meet their loved ones in the senior housing. Self-reported physical performance was associated with the deterioration of performing IADL and the slowdown of walking speed. Social environment and psychological well-being were associated with the deterioration of performing IADL, the slowdown of walking speed and the weakening of the dominant hand´s grip strength. This research provides more information about the physical performance, the social environment and the psychological well-being of the elderly who relocated to senior housing. Research results will help service providers to improve the procedures that aim to the physical performance assessment and support of the residents, paying attention to the impact of the elderly’s individuality in requirements associated with the realization of the services. Research results show that organizations maintaining senior housing must organize exercise areas suitable for the residents and the means for indoors and outdoors muscle training and balance exercise. Individual factors related to physical performance, social environment and psychological well-being of the residents should be considered in the design, implementation and management of these services. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää palvelutaloon muuttaneiden ikääntyneiden mitattua ja itsearvioitua fyysistä toimintakykyä ja niiden muutosta 3 ja 12 kuukautta muuton jälkeen. Lisäksi kuvattiin itsearvioidun fyysisen toimintakyvyn, sosiaalisen ympäristön ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyttä mitatun fyysisen toimintakyvyn muutoksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää palvelutalojen asukkaiden fyysisen toimintakyvyn arvioimiseen ja tukemiseen tähtäävien käytäntöjen suunnittelussa ja johtamisessa. Aineisto kerättiin pohjoissuomalaisessa kaupungissa palvelutaloihin (n = 11) vuonna 2014 muuttaneilta ikääntyneiltä (n=81), joista 70 % oli naisia. Mittareina käytettiin Hyvinvointiprofiili-kyselylomaketta, Ympäristöhyvinvointimittaria ja SPPB- toimintatestiä (Short Physical Performance Battery). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Palvelutaloon muuttaneiden fyysinen toimintakyky oli heikko. Päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen [IADL], kävelynopeus, oikean käden puristusvoima ja itsearvioitu arkiaskareista suoriutuminen heikkenivät ensimmäisen asumisvuoden aikana. Lisäksi itsearvioitu IADL-suoriutuminen vaikeutui mutta lihaskuntoharjoittelu sekä harrastusryhmiin osallistuminen lisääntyivät. Asukkaat arvioivat voivansa tehdä, mitä haluavat ja tapaavansa riittävästi läheisiä ihmisiä palvelutalossa. Itsearvioitu fyysinen toimintakyky oli yhteydessä IADL-suoriutumisen vaikeutumiseen ja kävelynopeuden hidastumiseen. Sosiaalinen ympäristö ja psyykkinen hyvinvointi olivat yhteydessä IADL-suoriutumisen vaikeutumiseen, kävelynopeuden hidastumiseen ja oikean käden puristusvoiman heikkenemiseen. Tämä tutkimus lisää tietoa palvelutaloihin muuttaneiden ikääntyneiden fyysisestä toimintakyvystä, sosiaalisesta ympäristöstä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Tutkimustulokset auttavat ikääntyneiden asumispalveluiden tuottajia kehittämään asukkaiden fyysisen toimintakyvyn arviointiin ja toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtääviä toimintamalleja, joissa huomioidaan ikääntyneiden yksilöllisyyden vaikutus palveluiden toteuttamiseen liittyviin vaatimuksiin. Tutkimustulokset osoittavat, että palvelutaloja ylläpitävien organisaatioiden tulee järjestää asukkaille soveltuvat liikuntatilat ja välineet sisä- ja ulkotiloihin lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua varten. Asukkaiden yksilölliset fyysiseen toimintakykyyn, sosiaaliseen ympäristöön ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät tekijät tulee ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja johtamisessa.

Diss. Tampereen teknillinen korkeakoulu, 2006. / Myös verkkojulkaisuna.