Abstract This thesis focuses on integrating multipurpose public displays with online social networking services. Modern public displays are capable of much more than the early digital billboards used for promoting brand awareness in urban areas. Currently, smaller, interactive displays are proliferating and starting to offer a variety of services for their users. A network of such displays is located in the northern City of Oulu, Finland, for example, where it is used by the general public. As such, it forms a realistic test bed for studying novel public display services in an authentic urban setting. This thesis examines how to leverage online social networking services in creating services for interactive public displays. A key difference to most related research is that the displays simultaneously offer multiple services to their users. The thesis first provides general purpose software components, which together allow creating services that take advantage of online social networking services. These include a distributed user interface framework, a login mechanism for displays that relies on the developed framework, and a social networking service API for public displays, relying on the login mechanism. Then, the thesis presents a number of prototype services that use the developed components. The services are discussed in the contexts of user generated content, public displays for enabling communication between users, and the role of smart phones in enabling these services. The key findings of this thesis illustrate how consuming and producing user generated content directly on public displays provide compelling use cases. Also, while leveraging online social networking services can be useful in supporting casual communication between users, the anonymity of public display users is likely to cause problems in official communications. Mobile phones are found as suitable for enabling the integration of social networking services and public displays by de-anonymizing the users. However, we are still far from a situation in which mobile phones are a natural part of the interface between humans and public displays, and more research and development towards this vision are needed. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja keskittyy monikäyttöisten julkisten näyttöjen ja yhteisöpalvelujen yhdistämiseen. Uudenaikaiset julkiset näytöt kykenevät paljon muuhunkin kuin ensimmäiset suuret mainostaulut joilla mainostettiin suuria tavaramerkkejä. Pienemmät, interaktiiviset näytöt yleistyvät ja alkavat tarjoamaan uudenlaisia palveluita. Yksi verkko tällaisia näyttöjä sijaitsee Oulussa, Suomessa, missä se on yhteisön käytössä. Se muodostaa aidon ja totuudenmukaisen testialustan julkisten näyttöjen palveluille aidossa kaupunkiympäristössä. Tämä väitöskirja tutkii Internetin yhteisöpalveluiden käyttämistä interaktiivisten julkisten näyttöjen palveluiden luomisessa. Yksi työn tärkeimmistä eroista olemassaolevaan kirjallisuuten on se, että käytetyt näytöt tarjoavat yhtäaikaa useita palveluita. Väitöskirja esittelee ensin yleiskäyttöisiä ohjelmistokomponentteja, joiden avulla voidaan luoda näytöille palveluita, jotka käyttävät hyväkseen Internetin yhteisöpalveluita. Nämä ovat hajautettu käyttöliittymäratkaisu, sisäänkirjautumismekanismi, mikä rakentuu kehitetyn käyttöliittymäratkaisun varaan sekä yhteisöpalvelurajapinta, mikä taas rakentuu sisäänkirjautumismekanismin varaan. Seuraavaksi väitöskirja esittelee prototyyppipalveluita, mitkä rakentuvat mainittujen komponenttien varaan. Nämä palvelut analysoidaan eri viitekehyksissä: käyttäjien luoma sisältö, julkisten näyttöjen mahdollistama kommunikaatio eri käyttäjien välillä sekä älypuhelinten rooli näiden palveluiden luomisessa. Väitöskirjan löydökset havainnollistavat, kuinka käyttäjien luoma sisältö sekä sen tuottaminen suoraan julkisella näytöllä ovat mieleisiä käyttötapoja. Lisäksi, vaikka yhteisöpalvelujen hyödyntäminen julkisilla näytöillä voikin tukea arkipäiväistä kommunikaatiota käyttäjien välillä, käytön anonymiteetti voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia virallisemmassa kommunikaatiossa. Matkapuhelimet todetaan sopiviksi yhteisöpalvelujen ja julkisten näyttöjen yhdistämisessä etenkin käyttäjien tunnistamistuen vuoksi. Olemme kuitenkin vielä kaukana tilanteesta, missä matkapuhelimet ovat osa luonnollista käyttöliittymää ihmisten ja julkisten näyttöjen välillä, ja lisää tutkimusta on tehtävä tämän vision suuntaan.

Abstract This thesis addresses the conceptual and institutional framework of current planning and assessment processes for large-scale energy projects in Finland. In particular, recent proposals for nuclear and hydro power projects are described and theoretically discussed in regard to the procedural capacities that allow for public participation. It is argued that because of ill-defined purposes of public participation and an institutional bias towards conflict-free siting processes, opportunities for participation have little relevance in terms of the overall aim of rendering decisions legitimate. Rather, participatory procedures exhibit a strong ritualistic character within a legalistic atmosphere, thereby excluding political argument whenever citizens are encouraged to engage. A normative account of the welfare society – expressed in Finland through the notion of the overall good in energy decision making – advocates reflection on current practices against the background of conceptualisation of political engagement in planning and decision making. In addition, it is argued that despite efforts to strengthen local government and administration, public institutions appear to refrain from engaging in the planning process. This vacant space is filled by private institutions, though these lack a political mandate for their activities. Thus, this thesis argues that instead of increasing the legitimacy of procedures and decisions, the opposite is taking place through a weakening of public institutions and representative functions. More generally, it is emphasised that the participatory imperative has to be considered a paradigmatic shift that requires reflection. The thesis discusses the influence of academic scholars on the formulation of a “participatory turn” that has produced an understanding of underlying expectations towards participating citizens in planning and assessment processes. Based on a review of theoretical outlines of reasonable and rational discourse, it is stated that these notions neglect important motivational factors and reinforce the exclusion of citizen participation in political struggle. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja käsittelee laajojen energiahankkeiden nykyisten suunnittelu- ja arviointiprosessien käsitteellistä ja institutionaalista rakennetta. Erityisesti kuvataan ja tarkastellaan teoreettisesti viimeaikaisia ydin- ja vesivoimahanke-esityksiä suhteessa menettelytapojen kykyyn ottaa huomioon kansalaisten vaikutusmahdollisuudet. Osoitetaan, että epämääräisten julkisen osallistumisen tavoitteiden ja yksipuolisen sijoitusprosessien konfliktittomuutta suosivan institutionaalisen suhtautumisen vuoksi osallistumistilaisuuksilla on vain vähän merkitystä päätösten legitimoinnin tavoitteen kannalta. Legalistisen ilmapiirin vallitessa osallistavat menettelytavat näyttäytyvät pikemminkin luonteeltaan ritualistisina, ja tähän liittyen poliittiset argumentit jätetään huomiotta aina, kun kansalaisia rohkaistaan vaikuttamaan. Normatiivinen kuvaus hyvinvointiyhteiskunnasta – joka Suomessa ilmaistaan energiapäätöksenteossa yleisen hyvän käsityksen kautta – vaatii nykyisten käytäntöjen uudelleenarviointia suunnitteluun ja päätöksentekoon liittyvän poliittisen sitoutumisen käsitteellistämisen taustaa vasten. Lisäksi osoitetaan, että huolimatta yrityksistä vahvistaa paikallista hallintoa, julkiset instituutiot näyttävät olevan haluttomia sitoutumaan suunnitteluprosesseihin. Tämän vapaan tilan täyttävät yksityiset instituutiot, vaikka niiden toiminnalta puuttuu poliittinen mandaatti. Siten tämä väitöskirja esittää, että menettelytapojen ja päätösten legitimiteetin lisäämisen sijaan on julkisten instituutioiden ja edustuksellisten tehtävien heikkenemisen kautta käymässä päinvastoin. Yleisemmällä tasolla painotetaan, että osallistava imperatiivi täytyy ymmärtää paradigmaattiseksi muutokseksi, joka vaatii pohdiskelua. Väitöskirja käsittelee akateemisten tutkijoiden vaikutusta ”osallistavan käänteen” formulointiin, joka on vaikuttanut käsityksiin suunnittelu- ja arviointiprosesseihin osallistuvista kansalaisista. Järkevän ja rationaalisen diskurssin teoreettisten yhteenvetojen uudelleen tarkastelun perusteella todetaan, että nämä käsitykset jättävät huomiotta tärkeitä motivaatioon liittyviä tekijöitä ja vahvistavat kansalaisten osallistumisen sulkemista poliittisen taistelun ulkopuolelle.