Abstract Atlantic salmon is one of the most widely known migratory fish species whose populations have declined because of hydropower installations. Attempts have been made to preserve salmon stocks in regulated rivers by building fishways for adult fish migrating upstream, but downstream migration of salmon smolts has been almost totally ignored. Instead, captive breeding programmes and extensive stocking of hatchery-reared salmon smolts have been initiated to compensate for highly reduced natural production and to maintain salmon yields. In recent decades, demands to reduce the environmental effects of hydropower production, together with public awareness of decreasing recapture rate and yield of stocked salmon, have increased calls for rebuilding wild salmon stocks in rivers modified for hydropower production. As a consequence, survival of salmon smolts during downstream migration and the effects of hatchery rearing and stocking methods are now research topics of high importance. This thesis examined the need for modifications to the current standard hatchery rearing and release methods, determined the effects of commonly used tagging methods and investigated the impacts of river regulation on the survival and behaviour of downstream migrating smolts by applying telemetry techniques. Modifications made to the standard rearing processes noticeably affected the physiology, behaviour and survival of salmon smolts. In addition, the timing of release was shown to be a key factor for the survival of released smolts. Therefore, comprehensive rearing of smolts, and improving current release methods, especially to match the timing of release to the migration window of wild smolts, are high priorities. Observations in semi-natural environments indicated that commonly used tagging methods had only slight effects on the survival of smolts, so they can be freely used to examine smolt performance. However, more information on rearing and stocking processes and tagging methods is still needed to fully verify the present findings in field conditions. Finally, increasing smolt survival during their downstream migration in regulated rivers is an urgent issue, as survival of smolts was found to be six-fold lower within a river section with five hydropower dams than in a corresponding section of a free-flowing river. In future salmon stock rebuilding actions in regulated rivers, safeguarding downstream migration of smolts should be considered as an equally important issue to safeguarding upstream migration of spawners. / Tiivistelmä Lohen kannat ovat taantuneet jokien vesivoimarakentamisen seurauksena. Rakennettujen jokien katkenneita vaellusyhteyksiä on pyritty avaamaan rakentamalla kalateitä ylävirtaan vaeltavia aikuisia lohia varten, mutta alavirtaan vaeltavat kalat ovat jääneet lähes huomiotta. Samanaikaisesti kalankasvatus ja massiiviset poikasistutukset ovat olleet suuressa roolissa lohikantojen ylläpitämisessä. Viime vuosikymmeninä istutustulosten heikkeneminen ja toisaalta yleisemminkin lisääntynyt kiinnostus ympäristöasioita kohtaan ovat lisänneet halukkuutta palauttaa lohikantojen luontaista lisääntymistä rakennettuihin jokiin. Tämän seurauksena kasvatus- ja istutusmenetelmien vaikutukset lohen poikasiin sekä vaelluksen onnistuminen rakennetuilla joilla ovatkin nousseet tärkeiksi tutkimusaiheiksi. Väitöskirjani tavoitteena oli selvittää telemetriatekniikoiden avulla nykyisin käytössä olevien kasvatus- ja istutusmenetelmien, yleisesti käytössä olevien kalamerkintätapojen sekä joen patoamisen vaikutusta lohen vaelluspoikasten jokivaelluksen onnistumiseen. Poikaskasvatuksen aikaiset muutokset vaikuttivat vaelluspoikasten kokoon, fysiologiaan ja käyttäytymiseen. Lisäksi kasvatuskäytäntöjä muuttamalla saatiin tuotettua enemmän luonnonpoikasia muistuttavia istukkaita kuin perinteisellä kasvatusmenetelmällä. Istutusajankohta osoittautui myös tärkeäksi selittäjäksi vaelluspoikasten eloonjäännissä. Kasvatusmenetelmien muuttaminen paremmin luonnonolosuhteita vastaaviksi ja istutusajankohdan sovittaminen luonnonpoikasten luonnolliseen vaellusaikaan olisivat tarpeellisia muutoksia nykyisiin kasvatus- ja istutuskäytäntöihin. Yleisesti käytössä olevat kalamerkintätavat soveltuvat vaelluspoikastutkimuksiin, sillä eri merkintämenetelmien vaikutukset vaelluspoikasten kasvuun ja käyttäytymiseen olivat vähäisiä kokeellisissa olosuhteissa tehdyssä tutkimuksessa. Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan kasvatus- ja istutusmenetelmien sekä merkintätapojen vaikutuksista luonnonolosuhteissa. Lohen vaelluspoikasten selviytymistä alasvaelluksesta rakennetuilla joilla tulee parantaa merkittävästi, sillä vapaasti virtaavassa joessa vaelluspoikasten selviytymisen havaittiin olevan kuusinkertainen rakennettuun jokeen verrattuna. Lohikantojen palauttamishankkeissa on palaavien aikuislohien kutuvaelluksen rinnalla kiinnitettävä erityistä huomiota myös vaelluspoikasten jokivaelluksen onnistumiseen.

Abstract This thesis addresses the conceptual and institutional framework of current planning and assessment processes for large-scale energy projects in Finland. In particular, recent proposals for nuclear and hydro power projects are described and theoretically discussed in regard to the procedural capacities that allow for public participation. It is argued that because of ill-defined purposes of public participation and an institutional bias towards conflict-free siting processes, opportunities for participation have little relevance in terms of the overall aim of rendering decisions legitimate. Rather, participatory procedures exhibit a strong ritualistic character within a legalistic atmosphere, thereby excluding political argument whenever citizens are encouraged to engage. A normative account of the welfare society – expressed in Finland through the notion of the overall good in energy decision making – advocates reflection on current practices against the background of conceptualisation of political engagement in planning and decision making. In addition, it is argued that despite efforts to strengthen local government and administration, public institutions appear to refrain from engaging in the planning process. This vacant space is filled by private institutions, though these lack a political mandate for their activities. Thus, this thesis argues that instead of increasing the legitimacy of procedures and decisions, the opposite is taking place through a weakening of public institutions and representative functions. More generally, it is emphasised that the participatory imperative has to be considered a paradigmatic shift that requires reflection. The thesis discusses the influence of academic scholars on the formulation of a “participatory turn” that has produced an understanding of underlying expectations towards participating citizens in planning and assessment processes. Based on a review of theoretical outlines of reasonable and rational discourse, it is stated that these notions neglect important motivational factors and reinforce the exclusion of citizen participation in political struggle. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja käsittelee laajojen energiahankkeiden nykyisten suunnittelu- ja arviointiprosessien käsitteellistä ja institutionaalista rakennetta. Erityisesti kuvataan ja tarkastellaan teoreettisesti viimeaikaisia ydin- ja vesivoimahanke-esityksiä suhteessa menettelytapojen kykyyn ottaa huomioon kansalaisten vaikutusmahdollisuudet. Osoitetaan, että epämääräisten julkisen osallistumisen tavoitteiden ja yksipuolisen sijoitusprosessien konfliktittomuutta suosivan institutionaalisen suhtautumisen vuoksi osallistumistilaisuuksilla on vain vähän merkitystä päätösten legitimoinnin tavoitteen kannalta. Legalistisen ilmapiirin vallitessa osallistavat menettelytavat näyttäytyvät pikemminkin luonteeltaan ritualistisina, ja tähän liittyen poliittiset argumentit jätetään huomiotta aina, kun kansalaisia rohkaistaan vaikuttamaan. Normatiivinen kuvaus hyvinvointiyhteiskunnasta – joka Suomessa ilmaistaan energiapäätöksenteossa yleisen hyvän käsityksen kautta – vaatii nykyisten käytäntöjen uudelleenarviointia suunnitteluun ja päätöksentekoon liittyvän poliittisen sitoutumisen käsitteellistämisen taustaa vasten. Lisäksi osoitetaan, että huolimatta yrityksistä vahvistaa paikallista hallintoa, julkiset instituutiot näyttävät olevan haluttomia sitoutumaan suunnitteluprosesseihin. Tämän vapaan tilan täyttävät yksityiset instituutiot, vaikka niiden toiminnalta puuttuu poliittinen mandaatti. Siten tämä väitöskirja esittää, että menettelytapojen ja päätösten legitimiteetin lisäämisen sijaan on julkisten instituutioiden ja edustuksellisten tehtävien heikkenemisen kautta käymässä päinvastoin. Yleisemmällä tasolla painotetaan, että osallistava imperatiivi täytyy ymmärtää paradigmaattiseksi muutokseksi, joka vaatii pohdiskelua. Väitöskirja käsittelee akateemisten tutkijoiden vaikutusta ”osallistavan käänteen” formulointiin, joka on vaikuttanut käsityksiin suunnittelu- ja arviointiprosesseihin osallistuvista kansalaisista. Järkevän ja rationaalisen diskurssin teoreettisten yhteenvetojen uudelleen tarkastelun perusteella todetaan, että nämä käsitykset jättävät huomiotta tärkeitä motivaatioon liittyviä tekijöitä ja vahvistavat kansalaisten osallistumisen sulkemista poliittisen taistelun ulkopuolelle.

Abstract The construction of human-controlled watercourses to meet the need for hydroelectric power has substantially changed freshwater ecosystems, as well as the cultural dynamics of local communities along the Kemi River. At the moment there are 21 hydropower plants in the Kemi River basin, and further building is still topical. The construction of hydropower plants gave benefits but it also caused damages to the people living along the Kemi River. It was a deathblow to salmon migration. The alteration of the river has radically changed the water environment, the landscape and the usage of the river environment. The processed conflicts and paid compensations are always connected to economic losses, but the river has also many other aspects and meanings from the viewpoint of a riverman. The planning and building of hydroelectric plants took place at the same time with other significant events in northern Finland. The rise of the forestry industry, the Second World War, post-war reconstruction and structural changes in society framed the electrification of northern rivers. The transformation from an agrarian society to a service and information society happened unusually fast in Finland. It involved every aspect of local people’s lives, as the physical environment, local culture, social relations, means of income and the surrounding society changed in a short period of time. In my research I examine the changes caused by the electrification of the Kemi River in their temporal and spatial context. The focus is on the perspectives of local people and their personal relationships with the environment, but on the other hand also on the power relations within various actor groups. From my interview data I have identified four different adaptation strategies: compliant builders, those in denial, resigned bystanders and opposing resisters. These strategies may be found overlapping in the stories of the interviewees. Local residents have had an opportunity to realign themselves with various available subject positions, as well as decline or remould them. Remoulding takes place in various situations, and local people broadmindedly understand the benefits and disadvantages of hydropower, in spite of their own attitude. The alteration of the Kemi River has been a cultural trauma for the people living along the river, and the ones who experienced the change maintain a constant negotiation with the matter. / Tiivistelmä Kemijoen ensimmäinen voimalaitos valmistui vuonna 1949 sodanjälkeisen voimakkaan sähköntarpeen sanelemana. Kemijoen valuma-alueella on nyt yhteensä 21 voimalaitosta, ja jatkorakentaminen on yhä ajankohtainen asia. Vesivoimarakentaminen aiheutti hyötyjen lisäksi myös vahinkoa jokivarren asukkaille. Joen rakentaminen esti vaelluskalojen nousun jokiin ja muutti vesiympäristöä, maisemaa ja joen käyttöä voimakkaasti. Kemijoen kalakorvauskiista lienee tunnetuin rakentamisen aiheuttama konflikti, mutta myös muita ristiriitoja, pettymyksiä ja vahinkoja on paljon. Käsitellyt ristiriidat liittyvät aina taloudellisiin menetyksiin. Joella on sen rannalla asujalle kuitenkin myös muita kuin taloudellisia merkityksiä. Samanaikaisesti voimalaitostöiden kanssa käynnistyi yhteiskunnallinen rakennemuutos, joka tapahtui Suomessa poikkeuksellisen myöhään ja nopeasti. Muutos löi läpi koko elämänalan, kun fyysinen ympäristö, paikalliskulttuuri, sosiaaliset suhteet, toimeentulo ja yhteiskunta muuttuivat lyhyessä ajassa. Vesivoimarakentaminen vauhditti jokivarsien modernisaatiota entisestään, eikä nopea muutos tarjonnut asukkaille yhtä pitkää sopeutumisaikaa kuin muualla. Käsittelen tutkimuksessani vesivoimarakentamisen aiheuttamia muutoksia Kemijoen vesistöalueella. Tarkastelen muutosta paikallisten asukkaiden näkökulmasta sekä sidottuna rakentamisajan historialliseen ja tilalliseen kontekstiin. Tutkimuksen keskiössä on paikallisen asukkaan henkilökohtainen ympäristösuhde mutta toisaalta myös eri toimijaryhmien väliset ja sisäiset valtasuhteet. Jaan aineistosta esille tulleet jokivarren asukkaiden sopeutumisstrategiat neljään kategoriaan: rakentajiin, selänkääntäjiin, alistujiin ja vastustajiin. Tilanteesta riippuen suhtautumistapoja saattoi ilmetä limittäisesti, ja ne saattoivat olla keskenään myös ristiriidassa. Jokivarren asukkailla on ollut mahdollisuus omaksua tai torjua erilaisia tarjolla olleita toimija-asemia tai muokata niitä erilaisiksi. Muokkausta tapahtuu tilanteesta riippuen, ja jokivarren asukkaat ymmärtävät hyvin joen rakentamisen sekä hyvät että huonot puolet, vastustuksesta, puolustamisesta tai vetäytymisestä riippumatta. Joen muutos on ollut paikallisille asukkaille kulttuurinen trauma, ja muutoksen kokeneet ovat sen kanssa jatkuvassa neuvottelusuhteessa.