Diss. -- Helsingin kauppakorkeakoulu, 1994.

Diss. -- Helsingin yliopisto. / Myös paperimuodossa (ISBN 952-10-2158-6).

No description available.

Abstract The aim of this work was to assess trends in childhood mortality in Finland over the period 1969–2004 and to identify the main preventable causes of death in childhood. Specific topics of interest were childhood mortality due to infectious diseases and possible regional differences in childhood mortality. As accidents are the most common cause of death in childhood, we also analysed regional differences in accidental mortality in childhood between the years 1969 and 2013. Annual neonatal mortality declined by 78%, from 11.13/1000 in 1969 to 2.46/1000 in 2004, with perinatal disorders and congenital malformations the most common causes of death, while childhood mortality declined by 65% during the same period, from 0.67/1000 to 0.23/1000, with accidents the leading cause of death, followed by congenital malformations, tumours and haematological diseases, and infectious diseases. Childhood mortality due to infectious diseases decreased by 89%, from 0.12/1000 in 1969 to 0.013/1000 in 2004, and neonatal mortality from similar causes by 69%, from 0.50/1000 to 0.16/1000. Pneumonia, central nervous system infections and septicaemia were the most significant fatal infections in childhood. There were no significant differences in childhood mortality between the university hospital districts, but notable differences existed at the regional level between the central hospital districts. There were also considerable regional differences in childhood accidental mortality, which showed a tendency to persist with time, especially in the case of traffic accidents, suicides and homicides. Childhood mortality in Finland has declined markedly, and the trend was a continuous one throughout the period concerned. The differences between the central hospital districts, however, suggest that paediatric care in Finland may need further centralization. Accidents represent the main preventable cause of death in childhood, and further reductions in mortality could be achieved, especially through local preventive measures. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella muutoksia lasten kuolleisuudessa Suomessa vuosina 1969–2004 ja selvittää tärkeimmät ehkäistävissä olevat kuolinsyyt lapsuudessa. Olimme kiinnostuneita erityisesti lasten infektiokuolleisuudesta ja mahdollisista alueellisista eroista lapsikuolleisuudessa. Koska tapaturmat ovat yleisin kuolinsyy lapsuudessa, analysoimme myös alueellisia eroja lapsuusiän tapaturmakuolleisuudessa vuosina 1969–2013. Neonataalikuolleisuus laski vuosina 1969–2004 78%, 11.13/1000:sta 2.46/1000:een. Perinataaliset ongelmat ja synnynnäiset epämuodostumat olivat yleisin kuolinsyy. Lapsuusiän kuolleisuus laski samanaikaisesti 65%, 0.67/1000:sta 0.23/1000:een tapaturmien ollessa yleisin kuolinsyy. Epämuodostumat, syövät ja hematologiset sairaudet sekä infektiot olivat myös merkittäviä kuolinsyitä. Infektiokuolleisuus laski seuranta-aikana lapsuusiässä 89%, 0.12/1000:sta 0.013/1000:een ja vastasyntyneisyyskaudella 69%, 0.50/1000:sta 0.16/1000:een. Keuhkokuume, keskushermostoinfektiot ja sepsikset olivat yleisimpiä kuolemaan johtavia infektioita lapsuudessa. Yliopistollisten sairaanhoitopiirien välillä ei esiintynyt alueellisia eroja lapsikuolleisuudessa, mutta pienempien sairaanhoitopiirien välillä havaittiin eroja. Myös tapaturmakuolleisuudessa esiintyi merkittäviä alueellisia eroja, erityisesti liikenneonnettomuuksissa sekä itsemurhissa ja henkirikoksissa. Erot säilyivät läpi seuranta-ajan. Lapsikuolleisuus on laskenut Suomessa merkittävästi läpi seuranta-ajan. Koska lapsikuolleisuudessa esiintyy alueellisia eroja keskussairaaloiden välillä, lasten sairaanhoito voi vaatia jatkossa enemmän keskittämistä. Tapaturmat ovat tärkein ehkäistävissä oleva kuolinsyy lapsuudessa, ja kuolleisuutta niihin olisi mahdollista vähentää paikallisen ennaltaehkäisyn kautta.

Thesis (Ph. D.)--Helsingin yliopisto, 2004. / Includes bibliographical references. Dissertation only (first 54 pages) also available online.

Diss. -- Helsingin yliopisto. / Myös paperimuodossa (ISBN 952-10-2610-3).

Abstract This dissertation analyzes the history of the diagnosis of psychopathy in Finland in four different contexts from the late-nineteenth century until the end of the 1960s. Due to the broad scope of the diagnosis of psychopathy, it has been used in various contexts. This study takes a look at the early history of forensic psychiatry, the pathologizing of child suicides, the use of the diagnosis in northern Finland as a form of social control after the Second World War, and patients diagnosed with transvestism, classified as a subcategory of psychopathy, and their treatment. The main constants in the use of the diagnosis have been deviance, permanence, the borderland between mental health and illness, intervention, the congenital nature of the condition, and abnormality, which manifests itself as the abnormality of the emotions, drives, and volition. The dissertation examines the background, methods, and significance of the use of the diagnosis as part in the development of the Finnish welfare state. The conceptually broad diagnosis of psychopathy should not be seen as a wastebasket diagnosis only, but should be analyzed separately in each context. / Tiivistelmä Väitöskirja tarkastelee psykopatiadiagnoosin historian vaiheita Suomessa neljässä eri yhteydessä 1800-luvun loppupuolelta 1960-luvun loppuun. Lukuisista eri konteksteista, joissa diagnoosia on käytetty, tarkastellaan tarkemmin oikeuspsykiatrian alkutaivalta, lasten itsemurhien patologisointia, diagnoosin käyttöä toisen maailmansodan jälkeisessä Pohjois-Suomessa sosiaalisen kontrollin muotona, sekä Transvestitismus-alakategorian potilaita ja hoitoa. Yhteisiä nimittäjiä psykopatiadiagnoosin käytössä ovat olleet poikkeavuus, mielenterveyden ja mielisairauden välinen rajatila, interventio, pysyvyys, synnynnäisyys sekä epänormaalius, joka liittyy tunteisiin, vietteihin ja tahtoon. Väitöskirjassa tarkastellaan psykopatiadiagnoosin käytön taustoja, tapoja ja merkitystä osana suomalaisyhteiskunnan kehitystä kohti hyvinvointivaltiota ja korostetaan, että käsitteellisesti laajan diagnoosin historiaa tulisi tarkastella aina käyttökontekstin kautta, ei pelkkänä kaatoluokan historiana.

Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitetään EU:n ja Suomen viranomaisten julkisen sektorin tietoaineistojen saatavuutta ja hyödynnettävyyttä koskevaa politiikkaa ja edellä mainitun politiikan mahdollisia vaikutuksia yliopistojen ja yritysten toimintaan esimerkkien avulla. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistopohjaista analyysia ja teemahaastattelua. Aineistopohjaisella analyysilla EU:n ja Suomen viranomaisten asiakirjoista saatiin esiin tutkimusaiheeseen liittyvät teemat. Teemat loivat pohjan tutkimuksen ja haastattelujen sisällölle ja tavoitteille. Haastatteluaineisto kerättiin kahden yliopiston yhteensä yhdeksän laitoksen ja kolmen yrityksen edustajien haastatteluilla. Haastatteluissa kartoitettiin sitä, millaisia tutkimusaineistoja yliopistoissa syntyy niiden tutkimustoiminnassa, ja millaisia hyödyntämistämismahdollisuuksia aineistoilla olisi aineistot keränneen tutkimusryhmän ulkopuolella. Lisäksi selvitettiin aineistojen keräämiseen, ylläpitämiseen, luovuttamiseen, saamiseen ja hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä. Yrityksien edustajilta kartoitettiin yritysten tietoaineistojen hankintaa ja hankinnan toimivuutta sekä EU:n esittämien julkista tietoa koskevien periaatteiden ja palvelujen vaikutuksia yritysten toiminnalle. Haastattelut analysoitiin avoimella koodauksella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että EU:n komissio on jo 1980-luvulta lähtien pyrkinyt saattamaan jäsenmaittensa julkisen sektorin tietoaineistot nykyistä laajemmin yksityisen sektorin ja kansalaisten käyttöön. Julkinen sektori on merkittävin tietoaineistojen tuottaja Euroopassa. EU arvioi, että näitä tietoaineistoja voitaisiin käyttää yksityisen sektorin sisältöteollisuuden raaka-aineena ja näin edistää tietoteollisuutta ja työllisyyttä EU:n jäsenmaissa. Suomen viranomaiset ovat huomioineet EU:n pyrkimykset 1990-luvun puolivälistä lähtien yrittäen edistää pyrkimyksiä Suomessa. Eri tieteen alojen tutkijat kuvasivat tutkimusryhmiensä tai laitoksensa tietoaineistot. Kaikkia kuvattuja aineistoja voisi vastaava muu tutkimus hyödyntää ja seitsemän tutkimuksen edustajan aineistoja myös yritykset. Noin puolta esitellyistä aineistoista oli jo käytetty tutkimusryhmän ulkopuolella. Yliopistojen tietoaineistot olivat laadullisesti hyviä ja niiden päällekkäiskeräys on vähenemässä. Usein aineistojen luovuttamisen ehtona muille tahoille pidettiin kuitenkin yhteistyötä. Lähes kaikki haastatellut tutkijat hankkivat myös itse tietoaineistoja yliopiston ulkopuolelta. Hankinta tapahtui yleensä ostamalla. Hankinnan esteenä pidettiin yleisimmin tietoaineistojen kalleutta. Haastatteluissa mukana olevien yrityksien tietoaineistojen tarpeet erosivat paljon toisistaan. Hankittavien aineistojen hinnoittelu ei ollut esteenä isojen yrityksien tietoaineistojen hankinnalle. EU:n esittämä tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus sekä perustietopalveluajatus saivat laajan kannatuksen sekä yliopistojen tutkijoilta että yrityksien edustajilta. Perustietopalveluun esitettiin yleisimmin lainsäädäntöä, väestötietoja, yleensä tilastotietoja, ympäristöön ja meteorologiaan liittyviä tietoja sekä erilaisia karttoja. Perustietopalvelun arvioitiin edistävän opetusta ja tutkimusta ja yritysten toimintaedellytyksiä. Tutkimuksen tietoaineistoja varten perustettavat valtakunnalliset tietoaineistokeskukset saivat kaikkien haastateltujen tutkijoiden kannatuksen.

Abstract This work is concerned with the attitudes of the principal newspapers in Finland, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi and Vapaa Sana, towards Urho Kekkonen during the time leading up to his presidency, in 1944-1956. The account proceeds chronologically, employing principally a qualitative historical method, although with some quantitative aspects. A total of 1284 articles or news items concerned with Kekkonen were published in these leading newspapers during the period in question, the vast majority, 87.5%, in 1950-1956. Maakansa was the most active paper in writing about Kekkonen, and gained a position as his mouthpiece early in his career, whereas Hufvudstadsbladet was more passive in its view of him and Suomen Sosialidemokraatti and Uusi Suomi were the most critical. All in all, however, the majority of the leading newspapers tended for the most part to be critical of him during this period, although he gained some recognition even amongst his opponents, who admitted that he had been a forceful and effective personality as Minister of Justice, Speaker of Parliament and Prime Minister. The criticism was directed mainly at his arbitrary behaviour in foreign affairs and his alleged ties with the communists. The speech that he had made in parliament in March 1940, opposing the peace treaty that ended the Winter War, was the weapon most frequently used against him, whereas the question of war crimes did not arouse much debate regarding him in the columns of the press, nor did the negotiations over the Agreement of Friendship, Cooperation and Mutual Assistance. Kekkonen did not usually intervene in any way in the discussions concerning him in the press during the 1940's, but as Prime Minister he reacted strongly to the growing criticism, usually venting his feelings through articles in Suomen Kuvalehti or Kyntäjä, or through private correspondence. He particularly despised the writings of Suomen Sosialidemokraatti and its columnist "Jahvetti", and was also annoyed at the attitudes of the Uusi Suomi columnist "Timo". / Tiivistelmä Tutkimus käsittelee Suomen johtavan sanomalehdistön, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi ja Vapaa Sana, suhtautumista Urho Kekkoseen vuosina 1944 - 1956. Kronologisesti etenevän tutkimuksen päämetodina käytän historialliskvalitatiivista menetelmää. Hyödynnän myös kvantitatiivista metodia. Johtavissa sanomalehdissä julkaistiin tutkimusjakson aikana 1 284 Kekkos-kirjoitusta. Valtaosa niistä (87,5 %) ajoittuu vuosiin 1950 - 1956. Vielä 1940-luvulla kirjoittelu oli vähäistä, mikä indikoi Kekkosen vakiintumatonta poliittista statusta. Ensimmäinen Kekkos-kirjoittelun huippu ajoittui pääministerikilpaan 1946 ja toinen presidentinvaaleihin 1950. Kolmannen Kekkos-keskustelun piikin synnytti Maakansassa 1953 julkaistu Kekkosen ulkopoliittinen haastattelu ja sisäpoliittisesti kiihkeä syksy. Neljäs ja merkittävin Kekkos-kannanottojen lisääntyminen johtui vuoden 1956 presidentinvaaleista. Kaiken kaikkiaan Kekkonen sai pysyvän aseman lehdistössä vuoden 1950 presidentinvaalien jälkeen. Tämän takasivat hänelle aktiivinen poliittinen rooli ja pääministerin salkku. Aktiivisin Kekkos-kirjoittaja oli Maakansa. Lehdestä muodostui jo varhain Kekkosen äänitorvi. Hufvudstadsbladet suhtautui Kekkoseen passiivisimmin. Kriittisimpiä Kekkos-kirjoittajia olivat puolestaan Suomen Sosialidemokraatti ja Uusi Suomi. Kaiken kaikkiaan johtavan sanomalehdistön enemmistön suhteet Kekkoseen muotoutuivat tutkimusjakson aikana enimmäkseen kriittisiksi. Toisaalta hänelle annettiin vastustajienkin leirissä tunnustusta. Kekkosta pidettiin yleisesti niin oikeusministerinä, eduskunnan puhemiehenä kuin pääministerinäkin vahvana ja aikaansaavana henkilönä. Arvostelu kohdistui pääosin hänen ulkopoliittiseen omavaltaisuuteensa ja väitettyihin kommunistikytköksiinsä. Kekkosen talvisodan rauhaa vastustaneesta puheesta eduskunnassa maaliskuussa 1940 tuli yksi käytetyimmistä Kekkos-vastaisista aseista. Sotasyyllisyyskysymys ei sen sijaan herättänyt erityisemmin Kekkos-debattia johtavan lehdistön palstoilla. Kekkosta ei huomioitu juuri myöskään YYA-sopimusneuvottelujen aikana. Ulkopolitiikan merkitys johtavan lehdistön Kekkos-propagandassa korostui vasta 1950-luvulla. Läpilyönti tapahtui viimeistään 1955, jolloin Paasikiven - Kekkosen ulkopoliittinen linja vakiinnutti asemansa johtavan lehdistön kirjoittelussa. Kekkonen ei puuttunut yleensä 1940-luvulla johtavien sanomalehtien häntä itseään koskevaan kirjoitteluun. Sen sijaan pääministerinä hän reagoi jo voimakkaasti johtavan lehdistön kasvavaan kritiikkiin. Kekkonen tilitti tuntojaan yleensä Suomen Kuvalehdessä ja Kyntäjässä sekä yksityisessä kirjeenvaihdossaan. Kekkosta ärsytti maamme eturivin toimittajien "matalamielinen" parjaus- ja huhupropaganda, joka oli kohdistettu häneen henkilökohtaisesti. Kekkonen moitti myös syytöksiä, joita lehdistön edustajat kohdistivat häneen ulkopoliittisena toimijana ja kommunistien ystävänä. Hän paheksui erityisesti Suomen Sosialidemokraatin ja sen pakinoitsijan (Jahvetti) kirjoittelua. Myös Uuden Suomen pakinoitsija (Timo) suututti. Osansa arvostelusta saivat lisäksi Helsingin Sanomat ja Vapaa Sana. Hufvudstadsbladet selvisi vähemmällä. Maakansa vältti arvostelun tyystin.

Results are presented from the 2021 test run of active fire detection using the Visual Infrared Imaging Radiometer Suite (VIIRS) instrument, that is currently onboard the polar satellites Suomi-NPP and NOAA-20. The test is performed by the Swedish Civil Contingencies Agency and the Swedish Meteorological and Hydrological Institute, in cooperation with local fire departments in Sweden. The aim of this report was to study the impact of clouds on the ability of active fire detection, as well as to identify objects that potentially can cause commission errors in the VIIRS 375 m active fire algorithm (false positive notifications). Also, the study aimed to investigate what may cause omission errors in the algorithm, and to show to what extent the detections can be used to represent the true time development of the wildfire front and burned area. Using a cloudmask and a cloudtype classification product from Nowcasting Satellite Application Facilities (NWC SAF), the impact of clouds was anlalyzed by comparing the cloud data with the obtained fire notifications from the satellites. Active fires and newly burned areas were also studied using Sentinel-2 imagery, specifically the False Color Urban and the Short Wave Infrared (SWIR) RGB composites, as well as images from the 842 nm band, making use of the relatively high spatial resolution as well as the spectral signatures of fire and newly burned vegetation. Detection of active fires occurred in both cloud free and completely cloud covered conditions. How-ever, roughly 70% of the detected vegetation fire pixels were obtained in conditions with 20% clouds or less. / I rapporten presenteras resultat från 2021 års test av satellitdetektering av skogs- och vegetationsbränder, ett test som genomförs av MSB och SMHI i samverkan med kommunala räddningstjänster. De två satelliter som ingår i testet (Suomi-NPP och NOAA-20) går i polära omloppsbanor och är utrustade med instrumentet Visible Infrared Imaging Radiometer Suite (VIIRS). Detta projekt syftade till att undersöka hur molnighet påverkar möjligheten till detektion med satellit, vilka objekt som potentiellt kan ge upphov till falska detektioner samt vad som kan orsaka uteblivna satellitdetektioner. Ytterligare ett mål med rapporten var att genom fallstudier av större bränder undersöka i vilken utsträckning satellitdetektionerna kan användas för att representera brandfrontens utveckling med tiden och brandens faktiska utbredning. Vid studierna av molnighet analyserades en molnmask och en molnklassificeringsprodukt från Nowcasting Satellite Application Facilities (NWC SAF). I utvärderingen användes även data från Sentinel-2 för att studera pågående bränder och avbränd yta, som syns tydligt i RGB-kompositerna False Color Urban och Short Wave Infrared (SWIR) och i 842 nm-bandet, tack vare den relativt höga bildupplösningen och den nyligen avbrända ytans spektralsignatur. Brand detekterades i både molnfria och helt molntäckta förhållanden. Drygt 70 % av detektionerna vid vegetationsbrand kom emellertid i förhållanden med 20 % moln eller mindre.