In this study, my intention has been to examine how the ambiguous concept of corruption is constructed by the press. Emphasizing the media’s representations of the socially constructed and context-specific concept, this work adopts a critical perspective on discourse, together with an approach of conceptual history. Finland has for many years been appointed as one of the least corrupt countries in the world, signing several international conventions against corruption since the 1990s, which in turn has led to an increase in discussion regarding the phenomenon. By conducting a multi-method study, my aim has been to analyse the possible changes in the definition of ”corruption” in the Finnish newspaper Hufvudstadsbladet during the period 2000-2013. Using the theoretical framework of Fairclough’s media discourse and Koselleck’s conceptual history, the concept has been analysed in light of Finnish legislation regarding corruption during this period. The analysis yielded several results. The concept of corruption is defined as a both moral and legal problem, resulting in shifting meanings. A change in the representation of levels of corruption in Finland, from optimistic to pessimistic is illustrated, which is upheld in the press by results from international corruption surveys and statements made by those in power. Overall, while discourse on corruption is both constructed and transformed by journalists, it has ideological effects when what is presented as facts are in reality based on statements made by experts and political actors.  Finally the analysis shows that “corruption” and “trust”, being asymmetrical concepts, constitute an inseparable pair of concepts. In a democratic country these concepts depend on each other, making corruption a matter of the entire society. I propose that further research examine the possible changes in the concept of corruption over a longer period of time.

<p>Att i press skildra ett miljöproblem är svårt. Utrymmet i sig innebär en begränsning. Variationen i läsarens förförståelse och journalistens kunskaper är stor. Vi har genomfört en analys av hur svenskspråkig dagspress skildrat algblomningen i Östersjön somrarna 2005 och 2006. Studien omfattar vilket utrymme frågan har getts, vilka perspektiv som valts, vilka orsaker till problemet som har angetts och vilka aktörer som getts utrymme. Metoden har varit en kvantitativ textanalys med fokus på begrepp, vinkel och orsaksförklaringar. Analysen omfattade 139 artiklar från Dagens Nyheter, Gotlands Tidningar, Hufvudstadsbladet, Sydsvenska Dagbladet, Västerbottenskuriren och Ålandstidningen.</p><p>Vår undersökning visar att artiklarna ofta har en ytlig ansats där problemet med cyanobakterierna antingen grovt förenklas eller inte förklaras alls. De aktörer som i hög grad förekommer är forskare och myndighetsanställda. Den genomsnittliga artikeln har 1950 tecken inklusive mellanslag. Vi har identifierat skillnader mellan tidningarna rörande publiceringsdatum. Hufvudstadsbladet publicerar artiklar kontinuerligt, de andra tidningarna enbart under akuta faserna. Hufvudstadsbladet särskiljer sig också genom att ha en livlig debatt.</p>

Att i press skildra ett miljöproblem är svårt. Utrymmet i sig innebär en begränsning. Variationen i läsarens förförståelse och journalistens kunskaper är stor. Vi har genomfört en analys av hur svenskspråkig dagspress skildrat algblomningen i Östersjön somrarna 2005 och 2006. Studien omfattar vilket utrymme frågan har getts, vilka perspektiv som valts, vilka orsaker till problemet som har angetts och vilka aktörer som getts utrymme. Metoden har varit en kvantitativ textanalys med fokus på begrepp, vinkel och orsaksförklaringar. Analysen omfattade 139 artiklar från Dagens Nyheter, Gotlands Tidningar, Hufvudstadsbladet, Sydsvenska Dagbladet, Västerbottenskuriren och Ålandstidningen. Vår undersökning visar att artiklarna ofta har en ytlig ansats där problemet med cyanobakterierna antingen grovt förenklas eller inte förklaras alls. De aktörer som i hög grad förekommer är forskare och myndighetsanställda. Den genomsnittliga artikeln har 1950 tecken inklusive mellanslag. Vi har identifierat skillnader mellan tidningarna rörande publiceringsdatum. Hufvudstadsbladet publicerar artiklar kontinuerligt, de andra tidningarna enbart under akuta faserna. Hufvudstadsbladet särskiljer sig också genom att ha en livlig debatt.

Abstract This work is concerned with the attitudes of the principal newspapers in Finland, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi and Vapaa Sana, towards Urho Kekkonen during the time leading up to his presidency, in 1944-1956. The account proceeds chronologically, employing principally a qualitative historical method, although with some quantitative aspects. A total of 1284 articles or news items concerned with Kekkonen were published in these leading newspapers during the period in question, the vast majority, 87.5%, in 1950-1956. Maakansa was the most active paper in writing about Kekkonen, and gained a position as his mouthpiece early in his career, whereas Hufvudstadsbladet was more passive in its view of him and Suomen Sosialidemokraatti and Uusi Suomi were the most critical. All in all, however, the majority of the leading newspapers tended for the most part to be critical of him during this period, although he gained some recognition even amongst his opponents, who admitted that he had been a forceful and effective personality as Minister of Justice, Speaker of Parliament and Prime Minister. The criticism was directed mainly at his arbitrary behaviour in foreign affairs and his alleged ties with the communists. The speech that he had made in parliament in March 1940, opposing the peace treaty that ended the Winter War, was the weapon most frequently used against him, whereas the question of war crimes did not arouse much debate regarding him in the columns of the press, nor did the negotiations over the Agreement of Friendship, Cooperation and Mutual Assistance. Kekkonen did not usually intervene in any way in the discussions concerning him in the press during the 1940's, but as Prime Minister he reacted strongly to the growing criticism, usually venting his feelings through articles in Suomen Kuvalehti or Kyntäjä, or through private correspondence. He particularly despised the writings of Suomen Sosialidemokraatti and its columnist "Jahvetti", and was also annoyed at the attitudes of the Uusi Suomi columnist "Timo". / Tiivistelmä Tutkimus käsittelee Suomen johtavan sanomalehdistön, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi ja Vapaa Sana, suhtautumista Urho Kekkoseen vuosina 1944 - 1956. Kronologisesti etenevän tutkimuksen päämetodina käytän historialliskvalitatiivista menetelmää. Hyödynnän myös kvantitatiivista metodia. Johtavissa sanomalehdissä julkaistiin tutkimusjakson aikana 1 284 Kekkos-kirjoitusta. Valtaosa niistä (87,5 %) ajoittuu vuosiin 1950 - 1956. Vielä 1940-luvulla kirjoittelu oli vähäistä, mikä indikoi Kekkosen vakiintumatonta poliittista statusta. Ensimmäinen Kekkos-kirjoittelun huippu ajoittui pääministerikilpaan 1946 ja toinen presidentinvaaleihin 1950. Kolmannen Kekkos-keskustelun piikin synnytti Maakansassa 1953 julkaistu Kekkosen ulkopoliittinen haastattelu ja sisäpoliittisesti kiihkeä syksy. Neljäs ja merkittävin Kekkos-kannanottojen lisääntyminen johtui vuoden 1956 presidentinvaaleista. Kaiken kaikkiaan Kekkonen sai pysyvän aseman lehdistössä vuoden 1950 presidentinvaalien jälkeen. Tämän takasivat hänelle aktiivinen poliittinen rooli ja pääministerin salkku. Aktiivisin Kekkos-kirjoittaja oli Maakansa. Lehdestä muodostui jo varhain Kekkosen äänitorvi. Hufvudstadsbladet suhtautui Kekkoseen passiivisimmin. Kriittisimpiä Kekkos-kirjoittajia olivat puolestaan Suomen Sosialidemokraatti ja Uusi Suomi. Kaiken kaikkiaan johtavan sanomalehdistön enemmistön suhteet Kekkoseen muotoutuivat tutkimusjakson aikana enimmäkseen kriittisiksi. Toisaalta hänelle annettiin vastustajienkin leirissä tunnustusta. Kekkosta pidettiin yleisesti niin oikeusministerinä, eduskunnan puhemiehenä kuin pääministerinäkin vahvana ja aikaansaavana henkilönä. Arvostelu kohdistui pääosin hänen ulkopoliittiseen omavaltaisuuteensa ja väitettyihin kommunistikytköksiinsä. Kekkosen talvisodan rauhaa vastustaneesta puheesta eduskunnassa maaliskuussa 1940 tuli yksi käytetyimmistä Kekkos-vastaisista aseista. Sotasyyllisyyskysymys ei sen sijaan herättänyt erityisemmin Kekkos-debattia johtavan lehdistön palstoilla. Kekkosta ei huomioitu juuri myöskään YYA-sopimusneuvottelujen aikana. Ulkopolitiikan merkitys johtavan lehdistön Kekkos-propagandassa korostui vasta 1950-luvulla. Läpilyönti tapahtui viimeistään 1955, jolloin Paasikiven - Kekkosen ulkopoliittinen linja vakiinnutti asemansa johtavan lehdistön kirjoittelussa. Kekkonen ei puuttunut yleensä 1940-luvulla johtavien sanomalehtien häntä itseään koskevaan kirjoitteluun. Sen sijaan pääministerinä hän reagoi jo voimakkaasti johtavan lehdistön kasvavaan kritiikkiin. Kekkonen tilitti tuntojaan yleensä Suomen Kuvalehdessä ja Kyntäjässä sekä yksityisessä kirjeenvaihdossaan. Kekkosta ärsytti maamme eturivin toimittajien "matalamielinen" parjaus- ja huhupropaganda, joka oli kohdistettu häneen henkilökohtaisesti. Kekkonen moitti myös syytöksiä, joita lehdistön edustajat kohdistivat häneen ulkopoliittisena toimijana ja kommunistien ystävänä. Hän paheksui erityisesti Suomen Sosialidemokraatin ja sen pakinoitsijan (Jahvetti) kirjoittelua. Myös Uuden Suomen pakinoitsija (Timo) suututti. Osansa arvostelusta saivat lisäksi Helsingin Sanomat ja Vapaa Sana. Hufvudstadsbladet selvisi vähemmällä. Maakansa vältti arvostelun tyystin.