La réception de la littérature française en Pologne dans les années 1944-1956 est placée sous le signe de l'idéologie et de la politique provenant du fait du changement de régime politique à l'issue de la guerre, suite à la mainmise de Staline sur l'Europe Centrale et Orientale. L'installation progressive du régime communiste régit l'introduction dans la culture du dispositif politique à forte composante idéologique visant à créer les conditions de gestion de la culture directement par le parti communiste polonais. Cela s'est traduit, d'une part, par le contrôle de la production du papier, des imprimeries, la disparition progressive des éditeurs privés, et la mise en place de la gestion centralisée et de la planification, et, d'autre part, par la politique culturelle annonçant la démocratisation de la culture. La réception de la littérature française des siècles passés s'inscrit dans le processus de la création du nouveau canon littéraire marxiste, pour l'inclure dans le projet de "démocratiser" la culture. D'où les rééditions, dès 1946, de grands réalistes français du XIXe s., dans la première période de réception (1944-48), marquée par le débat sur le réalisme dans la littérature dans la nouvelle presse littéraire. La présence de la littérature française du XVIIIe et du XIXe dans ce vaste débat sert à illustrer la théorie marxiste de la littérature, dans un premier temps basée sur le concept du grand réalisme de G. Lukacs, ensuite, dans la deuxième période de réception (1949-56), faisant directement référence à la critique soviétique. Les deux périodes de réception ont donc été marquées par les rééditions à grande échelle des "classiques progressistes" français, suivant le modèle soviétique, servant directement à réaliser l'objectif de former la nouvelle intelligentsia issue des classes sociales privées auparavant d'accès à la culture. En parallèle, la réception importante des oeuvres des écrivains communistes français et des compagnons de route, et la critique virulente des existentialistes, confirme la thèse de dominante idéologique et politique de cette réception. / The precise study of the reception of French literature in Poland in the years 1944-1956 will show us that it is biased towards ideology and politic due to the nature of the change of the political regime after the war, following Stalin's grip on Central and Eastern Europe. The gradual installation of a communist regime strain the introduction of the politic with a strong ideological component, in culture, in order to create the conditions for culture management directly by the Polish communist party. The consequences, on one hand were the control of paper production and printing houses, the gradual blurring of private publishers, and the establishment of centralised management and planning, on the other hand was the installation of a precise cultural policy brandishing the democratisation of culture. The reception of French literature of past centuries is in the process of creating the new Marxist literary rule, to be the literary "progressive" canon and to include it in the project of "Popularization" of culture, hence the reissues in 1946 of great French realists of the nineteenth century, in the first reception period (1944-48), marked by the debate on realism in literature in the new literary press. The presence of French literature of the 18th and 19th centuries in this broad debate, serves to illustrate the Marxist theory of literature, initially based on the concept of great realism developed by G. Lukacs, and then, in the second reception period (1949-56), makes direct reference to Soviet criticism. Both periods have been emphasised by the large-scale editions of "progressive classical" French, following the Soviet model, being used directly to achieve the goal of training, and influencing the new intelligentsia coming from the popular classes who did not have access to culture before. In parallel, reception of a large quantity of works of French Communist writers and from fellows travellers, and the virulent criticism of the existentialists, confirms the thesis of ideological and political dominance of such receipt.

Made available in DSpace on 2016-04-27T19:31:34Z (GMT). No. of bitstreams: 1 Maura Leal da Silva.pdf: 2679553 bytes, checksum: 207feb15b39b3942b2699de7f6b1d7c8 (MD5) Previous issue date: 2007-06-25 / This work has as objective to study the foundation of the Território Federal do Amapá as purpose to the integration of this brazilian region nation and fundamentally to demonstrate that this political autonomy meant the conquest of a brazilian identity. How it was up to Janary Nunes as first territorial governor, the task of accomplishing this integration, in this way he became the Amapá imaginary founder . As central questions developed by this work, they have the images about Amazony as conditional element to the construction of the project which originated the amapaense territory; the administ>ration pretension of Janary Nunes in constructing a idea of the beginning to a new territory; the janarista administration base conditioned to the varguista ideals of development to the country; and the search in forming the amapaense brazilian citizen as fundamental element in the construction of the Amapá wondered. It was researched the files of the State produced during the Janary Nunes government (1944-1956) what it was used as sources: the newspapers of the territorial official press Amapá from this period; government reports; IBGE sources; official correspondence; Constituent Body Anals from 1946; books and memorials of this period / O presente trabalho objetivou estudar a criação do Território Federal do Amapá como proposta para integração desta região à nação brasileira e, fundamentalmente demonstrar que esta autonomia política significou a conquista de uma identidade brasileira, até então inexistente. Como coube a Janary Nunes, na condição de primeiro governador territorial, a tarefa de efetivar esta integração, acabou por se tornar o imaginário fundador do Amapá. Como questões centrais desenvolvidas por este estudo estão: a imagem sobre a Amazônia como elemento condicionante para a construção do projeto que originou o Território amapaense; a pretensão da gestão de Janary Nunes em construir uma idéia de começo para o novo Território; a base da administração janarista condicionada aos ideais varguista de desenvolvimento para o país; e a busca em formar o cidadão amapaense-brasileiro como elemento fundamental na construção do Amapá desejado. Buscou-se pesquisar os arquivos do Estado produzidos durante o governo de Janary Nunes (1944-1956), para tanto foram utilizadas como fontes: os números dos jornais da imprensa oficial territorial, AMAPÁ, desse período; relatórios de governo; fontes do IBGE; correspondências oficiais; Anais da Assembléia Constituinte de 1946; livros e memórias da época

Abstract This work is concerned with the attitudes of the principal newspapers in Finland, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi and Vapaa Sana, towards Urho Kekkonen during the time leading up to his presidency, in 1944-1956. The account proceeds chronologically, employing principally a qualitative historical method, although with some quantitative aspects. A total of 1284 articles or news items concerned with Kekkonen were published in these leading newspapers during the period in question, the vast majority, 87.5%, in 1950-1956. Maakansa was the most active paper in writing about Kekkonen, and gained a position as his mouthpiece early in his career, whereas Hufvudstadsbladet was more passive in its view of him and Suomen Sosialidemokraatti and Uusi Suomi were the most critical. All in all, however, the majority of the leading newspapers tended for the most part to be critical of him during this period, although he gained some recognition even amongst his opponents, who admitted that he had been a forceful and effective personality as Minister of Justice, Speaker of Parliament and Prime Minister. The criticism was directed mainly at his arbitrary behaviour in foreign affairs and his alleged ties with the communists. The speech that he had made in parliament in March 1940, opposing the peace treaty that ended the Winter War, was the weapon most frequently used against him, whereas the question of war crimes did not arouse much debate regarding him in the columns of the press, nor did the negotiations over the Agreement of Friendship, Cooperation and Mutual Assistance. Kekkonen did not usually intervene in any way in the discussions concerning him in the press during the 1940's, but as Prime Minister he reacted strongly to the growing criticism, usually venting his feelings through articles in Suomen Kuvalehti or Kyntäjä, or through private correspondence. He particularly despised the writings of Suomen Sosialidemokraatti and its columnist "Jahvetti", and was also annoyed at the attitudes of the Uusi Suomi columnist "Timo". / Tiivistelmä Tutkimus käsittelee Suomen johtavan sanomalehdistön, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi ja Vapaa Sana, suhtautumista Urho Kekkoseen vuosina 1944 - 1956. Kronologisesti etenevän tutkimuksen päämetodina käytän historialliskvalitatiivista menetelmää. Hyödynnän myös kvantitatiivista metodia. Johtavissa sanomalehdissä julkaistiin tutkimusjakson aikana 1 284 Kekkos-kirjoitusta. Valtaosa niistä (87,5 %) ajoittuu vuosiin 1950 - 1956. Vielä 1940-luvulla kirjoittelu oli vähäistä, mikä indikoi Kekkosen vakiintumatonta poliittista statusta. Ensimmäinen Kekkos-kirjoittelun huippu ajoittui pääministerikilpaan 1946 ja toinen presidentinvaaleihin 1950. Kolmannen Kekkos-keskustelun piikin synnytti Maakansassa 1953 julkaistu Kekkosen ulkopoliittinen haastattelu ja sisäpoliittisesti kiihkeä syksy. Neljäs ja merkittävin Kekkos-kannanottojen lisääntyminen johtui vuoden 1956 presidentinvaaleista. Kaiken kaikkiaan Kekkonen sai pysyvän aseman lehdistössä vuoden 1950 presidentinvaalien jälkeen. Tämän takasivat hänelle aktiivinen poliittinen rooli ja pääministerin salkku. Aktiivisin Kekkos-kirjoittaja oli Maakansa. Lehdestä muodostui jo varhain Kekkosen äänitorvi. Hufvudstadsbladet suhtautui Kekkoseen passiivisimmin. Kriittisimpiä Kekkos-kirjoittajia olivat puolestaan Suomen Sosialidemokraatti ja Uusi Suomi. Kaiken kaikkiaan johtavan sanomalehdistön enemmistön suhteet Kekkoseen muotoutuivat tutkimusjakson aikana enimmäkseen kriittisiksi. Toisaalta hänelle annettiin vastustajienkin leirissä tunnustusta. Kekkosta pidettiin yleisesti niin oikeusministerinä, eduskunnan puhemiehenä kuin pääministerinäkin vahvana ja aikaansaavana henkilönä. Arvostelu kohdistui pääosin hänen ulkopoliittiseen omavaltaisuuteensa ja väitettyihin kommunistikytköksiinsä. Kekkosen talvisodan rauhaa vastustaneesta puheesta eduskunnassa maaliskuussa 1940 tuli yksi käytetyimmistä Kekkos-vastaisista aseista. Sotasyyllisyyskysymys ei sen sijaan herättänyt erityisemmin Kekkos-debattia johtavan lehdistön palstoilla. Kekkosta ei huomioitu juuri myöskään YYA-sopimusneuvottelujen aikana. Ulkopolitiikan merkitys johtavan lehdistön Kekkos-propagandassa korostui vasta 1950-luvulla. Läpilyönti tapahtui viimeistään 1955, jolloin Paasikiven - Kekkosen ulkopoliittinen linja vakiinnutti asemansa johtavan lehdistön kirjoittelussa. Kekkonen ei puuttunut yleensä 1940-luvulla johtavien sanomalehtien häntä itseään koskevaan kirjoitteluun. Sen sijaan pääministerinä hän reagoi jo voimakkaasti johtavan lehdistön kasvavaan kritiikkiin. Kekkonen tilitti tuntojaan yleensä Suomen Kuvalehdessä ja Kyntäjässä sekä yksityisessä kirjeenvaihdossaan. Kekkosta ärsytti maamme eturivin toimittajien "matalamielinen" parjaus- ja huhupropaganda, joka oli kohdistettu häneen henkilökohtaisesti. Kekkonen moitti myös syytöksiä, joita lehdistön edustajat kohdistivat häneen ulkopoliittisena toimijana ja kommunistien ystävänä. Hän paheksui erityisesti Suomen Sosialidemokraatin ja sen pakinoitsijan (Jahvetti) kirjoittelua. Myös Uuden Suomen pakinoitsija (Timo) suututti. Osansa arvostelusta saivat lisäksi Helsingin Sanomat ja Vapaa Sana. Hufvudstadsbladet selvisi vähemmällä. Maakansa vältti arvostelun tyystin.