Abstract This dissertation analyzes the history of the diagnosis of psychopathy in Finland in four different contexts from the late-nineteenth century until the end of the 1960s. Due to the broad scope of the diagnosis of psychopathy, it has been used in various contexts. This study takes a look at the early history of forensic psychiatry, the pathologizing of child suicides, the use of the diagnosis in northern Finland as a form of social control after the Second World War, and patients diagnosed with transvestism, classified as a subcategory of psychopathy, and their treatment. The main constants in the use of the diagnosis have been deviance, permanence, the borderland between mental health and illness, intervention, the congenital nature of the condition, and abnormality, which manifests itself as the abnormality of the emotions, drives, and volition. The dissertation examines the background, methods, and significance of the use of the diagnosis as part in the development of the Finnish welfare state. The conceptually broad diagnosis of psychopathy should not be seen as a wastebasket diagnosis only, but should be analyzed separately in each context. / Tiivistelmä Väitöskirja tarkastelee psykopatiadiagnoosin historian vaiheita Suomessa neljässä eri yhteydessä 1800-luvun loppupuolelta 1960-luvun loppuun. Lukuisista eri konteksteista, joissa diagnoosia on käytetty, tarkastellaan tarkemmin oikeuspsykiatrian alkutaivalta, lasten itsemurhien patologisointia, diagnoosin käyttöä toisen maailmansodan jälkeisessä Pohjois-Suomessa sosiaalisen kontrollin muotona, sekä Transvestitismus-alakategorian potilaita ja hoitoa. Yhteisiä nimittäjiä psykopatiadiagnoosin käytössä ovat olleet poikkeavuus, mielenterveyden ja mielisairauden välinen rajatila, interventio, pysyvyys, synnynnäisyys sekä epänormaalius, joka liittyy tunteisiin, vietteihin ja tahtoon. Väitöskirjassa tarkastellaan psykopatiadiagnoosin käytön taustoja, tapoja ja merkitystä osana suomalaisyhteiskunnan kehitystä kohti hyvinvointivaltiota ja korostetaan, että käsitteellisesti laajan diagnoosin historiaa tulisi tarkastella aina käyttökontekstin kautta, ei pelkkänä kaatoluokan historiana.