Abstract This dissertation analyzes the history of the diagnosis of psychopathy in Finland in four different contexts from the late-nineteenth century until the end of the 1960s. Due to the broad scope of the diagnosis of psychopathy, it has been used in various contexts. This study takes a look at the early history of forensic psychiatry, the pathologizing of child suicides, the use of the diagnosis in northern Finland as a form of social control after the Second World War, and patients diagnosed with transvestism, classified as a subcategory of psychopathy, and their treatment. The main constants in the use of the diagnosis have been deviance, permanence, the borderland between mental health and illness, intervention, the congenital nature of the condition, and abnormality, which manifests itself as the abnormality of the emotions, drives, and volition. The dissertation examines the background, methods, and significance of the use of the diagnosis as part in the development of the Finnish welfare state. The conceptually broad diagnosis of psychopathy should not be seen as a wastebasket diagnosis only, but should be analyzed separately in each context. / Tiivistelmä Väitöskirja tarkastelee psykopatiadiagnoosin historian vaiheita Suomessa neljässä eri yhteydessä 1800-luvun loppupuolelta 1960-luvun loppuun. Lukuisista eri konteksteista, joissa diagnoosia on käytetty, tarkastellaan tarkemmin oikeuspsykiatrian alkutaivalta, lasten itsemurhien patologisointia, diagnoosin käyttöä toisen maailmansodan jälkeisessä Pohjois-Suomessa sosiaalisen kontrollin muotona, sekä Transvestitismus-alakategorian potilaita ja hoitoa. Yhteisiä nimittäjiä psykopatiadiagnoosin käytössä ovat olleet poikkeavuus, mielenterveyden ja mielisairauden välinen rajatila, interventio, pysyvyys, synnynnäisyys sekä epänormaalius, joka liittyy tunteisiin, vietteihin ja tahtoon. Väitöskirjassa tarkastellaan psykopatiadiagnoosin käytön taustoja, tapoja ja merkitystä osana suomalaisyhteiskunnan kehitystä kohti hyvinvointivaltiota ja korostetaan, että käsitteellisesti laajan diagnoosin historiaa tulisi tarkastella aina käyttökontekstin kautta, ei pelkkänä kaatoluokan historiana.

Abstract Maternal depressed mood during pregnancy is common, but studies on the offspring of antenatally depressed mothers, with a long follow-up, are scarce. The aim was to study whether the adult offspring of antenatally depressed mothers are at an elevated risk of psychoses, depression, bipolar disorder, antisocial and borderline personality disorder, and schizotypal and affective traits. Parental severe mental disorder was considered as both a genetic and environmental risk factor for mental disorders. The data are based on the unselected, prospective, population-based Northern Finland 1966 Birth Cohort of 12,058 live-born children. The data were collected beginning from pregnancy and ending mid-adulthood. The mothers were asked about their mood during pregnancy at the antenatal clinic at 24–28 gestational weeks. Of the mothers, 13.9% rated themselves as depressed (11.8%) or very depressed (2.1%) during pregnancy. Parents’ severe, hospital-treated mental disorders, and the cohort members’ mental disorders were identified mainly by using the Finnish Care Register for Health Care. In this study, the adult offspring of antenatally depressed mothers had an increased risk of depression, and the male offspring for antisocial personality disorder, compared to cohort members without antenatally depressed mothers. The offspring with both maternal antenatal depressed mood and parental severe mental disorder had a markedly elevated risk of schizophrenia and depression, compared to cohort members without one or both of the risk factors. This is the first study where the offspring of antenatally depressed mothers were followed till mid-adulthood, also taking into account parental severe mental disorders. Based on the findings, the prevention of and early intervention in antenatal depression, especially in families with severe mental illness, might present an opportunity to reduce the risk of mental disorders in the offspring. / Tiivistelmä Äitien raskausajan masennus on yleistä, mutta pitkiä seurantatutkimuksia raskausaikana masentuneiden äitien lapsista on vähän. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko raskausaikana masentuneiden äitien aikuisilla jälkeläisillä kohonnut riski sairastua skitsofreniaan, masennukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, epäsosiaaliseen tai epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, ja ilmeneekö heillä enemmän skitsotyyppisiä tai affektiivisia piirteitä. Vanhempien vakavien mielenterveydenhäiriöiden katsottiin olevan sekä mahdollisia geneettisiä että ympäristöön liittyviä riskitekijöitä jälkeläisten mielenterveyshäiriöille. Tutkimus perustuu yleisväestöön pohjautuvaan, prospektiiviseen Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttiin, johon kuuluu 12 058 elävänä syntynyttä lasta. Kohortin jäseniä on seurattu sikiöajalta keski-ikään, aina 49 ikävuoteen saakka. Äitien raskaudenaikaista mielialaa tiedusteltiin raskausviikoilla 24–28 neuvolassa. 13,9 % äideistä raportoi mielialansa masentuneeksi (11,8 %) tai hyvin masentuneeksi (2.1%) raskausaikana. Vanhempien vakavat mielenterveydenhäiriöt ja kohortin jäsenten mielenterveyshäiriöt selvitettiin pääosin hoitoilmoitusrekisteritiedoista. Tutkimuksessa raskaudenaikana masentuneiden äitien lapsilla havaittiin kohonnut depressioriski sekä kohonnut epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön riski miehillä, verrattuna kohortin jäseniin, joiden äitien mieliala ei ollut masentunut raskausaikana. Kohortin jäsenillä, joiden äideillä oli raskausajan masennusta ja toisella vanhemmista vakava mielenterveyshäiriö, oli kohonnut riski sairastua skitsofreniaan ja depressioon, verrattuna heihin, joilla oli vain yksi tai ei kumpaakaan näistä riskitekijöistä. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa raskausaikana masentuneiden äitien lapsia on seurattu keski-ikään saakka, huomioiden myös vanhempien vakavat mielenterveydenhäiriöt. Tutkimuksen tulosten perusteella äidin raskausajan masennusoireiden varhaisen tunnistamisen ja hoidon voitaisiin ajatella vähentävien jälkeläisten mielenterveysongelmien riskiä, etenkin perheissä, joissa on vakavia mielenterveysongelmia.