Abstract The aim of this study was to investigate whether risk factors for psychosis are different among those with and without parental psychosis, and to study the interaction between parental psychosis and risk factors. Protective factors for psychosis were also examined. Data from the Northern Finland Birth Cohort 1966 (N = 10,458) was used. Biological risk factors in particular increased the risk for schizophrenia and other psychosis among those with parental psychosis. In the same group, the risk for schizophrenia was increased if the achievement of holding the head up and touching the thumb with the index finger was delayed. A new born’s large size, advanced maternal age and mother’s antenatal depressed mood had interactions with parental psychosis regarding risk for schizophrenia and the mother’s smoking during pregnancy regarding risk for other psychosis. Parental psychosis and delayed touching the thumb with the index finger had an interaction regarding risk for schizophrenia and other psychosis. Several variables were associated with the decreased risk for psychosis in the total sample. In the parental psychosis group, only a mother’s non-depressed mood and a mother’s working outside the home or studying associated to remaining unaffected. This study is one of the few studies to investigate risk factors for psychosis among those with and without parental psychosis and to examine interactions between parental psychosis and risk factors. This study showed that many risk factors increased the risk for schizophrenia and other psychosis only among those with parental psychosis. Hence, parental psychosis might even explain part of the association between some risk factors. Surprisingly few protective factors were found among those with parental psychosis. Further studies on the protective factors for psychosis are important in order to prevent psychosis in individuals at high risk. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, eroavatko psykoosien riskitekijät henkilöillä, joiden vanhemmalla oli psykoosi verrattuna niihin joiden vanhemmalla ei ollut psykoosia sekä tutkia vanhemman psykoosin ja riskitekijöiden yhdysvaikutusta. Myös psykoosilta suojaavia tekijöitä tutkittiin. Tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortti (N = 10458). Erityisesti biologiset tekijät lisäsivät skitsofrenian ja muiden psykoosien riskiä henkilöillä, joiden vanhemmalla oli psykoosi. Viivästynyt pään kannattelun ja pinsettiotteen oppiminen lisäsivät skitsofreniariskiä henkilöillä joiden vanhemmalla oli psykoosi. Vastasyntyneen suurella koolla, äidin korkealla iällä ja raskaudenaikaisella masentuneella mielialalla oli yhdysvaikutus vanhemman psykoosin kanssa skitsofreniariskin osalta ja äidin raskaudenaikaisella tupakoinnilla muiden psykoosien riskin osalta. Vanhemman psykoosilla ja viivästyneellä pinsettiotteen oppimisella oli yhdysvaikutus sekä skitsofrenian että muiden psykoosien riskin osalta. Koko aineistossa useat tekijät liittyivät alentuneeseen psykoosiriskiin. Vain äidin ei-masentunut mieliala ja työskentely kodin ulkopuolella tai opiskelu suojasivat psykoosilta henkilöitä, joiden vanhemmalla oli psykoosi. Tämä on yksi harvoista tutkimuksista, jossa on tutkittu psykoosien riskitekijöitä erikseen henkilöillä, joiden vanhemmalla oli tai ei ollut psykoosia sekä vanhempien psykoosin ja riskitekijöiden yhdysvaikutusta. Useat riskitekijät lisäsivät skitsofreniariskiä ainoastaan henkilöillä, joiden vanhemmalla oli psykoosi, joten vanhemman psykoosi voisi selittää osan psykoosien riskitekijöistä. Psykoosilta suojaavia tekijöitä löydettiin yllättävän vähän niillä, joiden vanhemmalla oli psykoosi. Suojaavien tekijöiden tutkiminen on tärkeää, jotta suuressa psykoosiriskissä olevien sairastumista voidaan ennaltaehkäistä.

Abstract The study describes adult patients' experiences of psychosis and being helped in an inpatient setting. The method is qualitative and the approach phenomenological. The study was carried out at the psychiatric clinic of a Finnish university hospital in 1998. The participants were men and women aged 23-57 coping with different types of psychosis. The data consists eight people's interviews (n=14), which were tape-recorded (except one). The data was analysed using the method developed by Amedeo Giorgi and Juha Perttula. Patients experienced psychosis as an uncontrollable sense of self, which included emotional and physical feelings of a change and a loss of control over one's self. Uncontrollable sense of self increased sensitivity with self, others, the significant others were important and meaningful and coping with daily life was difficult and varied individually. The onset of psychosis was experienced situational, the progress of psychosis as holistic and exhaustive, and the admission into the treatment as difficult but inevitable. The care was experienced as helpful but unstructured. The care should be based on patients' experiences of psychosis with self, others and life. When patients have uncontrollable sense of self the care should be protection from vulnerability to more integrated inner world supporting individual empowerment and coping. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvaillaan aikuisten potilaiden kokemuksia psykoosin ja autetuksi tulemisen todellisuudesta psykiatrisen sairaalahoidon aikana. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen. Keräsin tutkimusaineiston yliopistosairaalan psykiatrian klinikassa avoimilla haastatteluilla vuonna 1998. Tutkimukseen osallistuneet olivat erilaisia psykooseja kokeneita ja niistä selviytyneitä tai selviytymässä olevia, 25-57-vuotiaita naisia ja miehiä. Tutkimusaineistona on kahdeksan erimuotoista psykoosia kokeneen potilaan haastattelut (n=14), jotka nauhoitettiin (yhtä lukuun ottamatta). Analysoin aineiston Amedeo Giorgin kehittämällä ja Juha Perttulan Giorgin analyysimenetelmään liittämän muunnelman mukaan. Potilaat kokivat psykoosin hallitsemattomana minuutena, mikä tarkoitti emotionaalista ja fyysistä minän muuttumisen ja itsehallinnan menetyksen tunnetta. Hallitsematon minuus merkitsi herkistyneisyyden lisääntymistä itsen ja muiden suhteen, omaisten ja ystävien tärkeyttä ja vaihtelevaa vaikeutta selviytyä jokapäiväisestä elämästä. Elämäntilanteeseen liittyvä hallitsematon minuus oli kokonaisvaltainen ja uuvuttava kokemus. Tällöin sairaalahoito koettiin vaikeana, mutta välttämättömänä. Autetuksi tuleminen oli helpottavaa ja välttämätöntä, mutta hoito jäi jäsentymättömäksi omaan sisäiseen tilanteeseen, hoitotoimintojen ja minuuden hallitsemattomuuden / hallinnan suhteen. Autetuksi tuleminen tarkoitti potilaiden kokemana haavoittuvuudelta suojaamisesta eheytyneemmäksi tuloa siten, että yksilöllistä voimaantumista ja selviytymistä tuetaan.

Abstract The aim of this dissertation was to investigate the association between family history of mental disorders, especially psychosis, and long-term social, occupational and clinical outcome in schizophrenia. In addition, the association of pregnancy, birth and early development related factors with occupational and clinical outcome in schizophrenia were analysed. Two meta-analyses and the Northern Finland Birth Cohorts 1966 and 1986 (NFBC1966 and NFBC1986) were used to gather the data. In the meta-analyses family history of psychosis was associated with poorer long-term clinical, occupational and global (i.e. combined occupational, social and clinical) outcome in schizophrenia. NFBC1966 is an unselected, population-based sample of 12,058 live-born children and includes 161 individuals with schizophrenia spectrum disorder. NFBC1986 is also an unselected, population-based cohort and consists of 9,432 live-born children and includes 189 individuals with psychosis. In the NFBC1966 study family history of any mental disorder was associated with more severe positive and emotional symptoms, but was not associated with other clinical symptoms or social, occupational or global outcome in schizophrenia. The family history of psychosis was not associated with outcomes. Regarding pregnancy, birth and early development related factors, it was found that young maternal age was associated with higher probability of being hospitalised with schizophrenia. In the NFBC1986 study a family history of any mental disorder was associated with higher number of days spent at hospital and higher number of hospitalisations, but it was not associated with occupational outcome or disability pension in psychotic disorders. A family history of psychosis was not associated with outcomes. This study suggests that family history of psychosis has a small association with clinical, occupational and global outcome in schizophrenia. There is less research regarding the association between family history of any mental disorder and outcome in schizophrenia, but based on the cohort studies family history of any mental disorder could be even stronger outcome predictor than family history of psychosis. Family history of mental disorders and especially psychosis is a strong risk factor for schizophrenia, and based on this study it seems to also associate with poorer outcome. / Tiivistelmä Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten mielenterveyshäiriöiden, erityisesti psykoosin, esiintyminen suvussa on yhteydessä pitkän ajan sosiaaliseen, kliiniseen ja työkykyyn liittyvään ennusteeseen skitsofreniassa. Lisäksi tutkittiin sitä, kuinka raskauteen, syntymään ja varhaiseen kehitykseen liittyvä tekijät ovat yhteydessä työntekoon ja kliiniseen ennusteeseen skitsofreniassa. Asiaa tutkittiin kahdessa meta-analyysissä ja Pohjois-Suomen vuoden 1966 ja 1986 syntymäkohorteissa. Meta-analyysien mukaan psykoosin sukurasitus oli yhteydessä huonompaan pitkän ajan kliiniseen, työkykyyn liittyvään ja kokonaisennusteeseen (yhdistetty sosiaalinen, kliininen ja työnteon ennuste) skitsofreniassa. Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortti on valikoitumaton, yleisväestöpohjainen kohortti, johon kuuluu 12 058 elävänä syntynyttä lasta. Kohortti sisältää 161 skitsofreniaa sairastavaa henkilöä. Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohortti on myös valikoitumaton, yleisväestöpohjainen kohortti. Siihen kuuluu 9 432 elävänä syntynyttä lasta, joista 189:llä on psykoosi. Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin mukaan mielenterveyshäiriön esiintyminen suvussa liittyi vakavampiin positiivisiin ja emotionaalisiin oireisiin, mutta ei liittynyt muihin kliinisiin oireisiin, työkykyyn, sosiaaliseen tai kokonaisennusteeseen. Psykoosin sukurasitus ei liittynyt ennusteeseen. Raskauteen, syntymään ja varhaiseen kehitykseen liittyvien tekijöiden osalta tutkimuksessa todettiin, että äidin nuori ikä oli yhteydessä suurempaan sairaalahoidon todennäköisyyteen skitsofreniassa. Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohortin mukaan mielenterveyshäiriön esiintyminen suvussa liittyi suurempaan sairaalahoitopäivien ja sairaalahoitokertojen lukumäärään, mutta ei liittynyt työssäkäyntiin tai työkyvyttömyyseläkkeeseen psykoottisissa häiriöissä. Psykoosin sukurasitus ei liittynyt ennusteeseen. Näiden tulosten mukaan psykoosin sukurasituksella on pieni yhteys kliiniseen, työkykyyn liittyvään ja kokonaisennusteeseen skitsofreniassa. Minkä tahansa suvussa esiintyvän mielenterveyshäiriön yhteydestä ennusteeseen on vähemmän tutkimuksia, mutta kohorttitutkimusten perusteella millä tahansa suvussa esiintyvällä mielenterveyshäiriöllä voi olla jopa suurempi yhteys ennusteeseen kuin psykoosin sukurasituksella. Mielenterveyshäiriöiden ja etenkin psykoosin esiintyminen suvussa on voimakas skitsofrenian riskitekijä, ja tämän tutkimuksen mukaan se on myös yhteydessä huonompaan ennusteeseen.

Abstract The aim of this study was to investigate the association between adolescent substance use and psychosis in later life, after taking into account a wide range of known confounders, using data from the Northern Finland Birth Cohort 1986 (N = 9432). Adolescence is a vulnerable neurodevelopmental period, during which many brain maturation processes take place. Substance use during this critical period may disrupt these processes, ultimately leading to mental health problems. Several meta-analyses have demonstrated associations between cannabis use and tobacco smoking and increased risk of psychotic disorders. However, lack of data on the temporal order of the association and uncertainty in relation to the role of confounding factors warranted further studies. Furthermore, there are no longitudinal studies on the association between adolescent inhalant use and psychotic disorders. The study sample consisted of the Northern Finland Birth Cohort 1986. There were 7344 adolescents who participated in the follow-up study in 2001-2002, when they were aged 15-16 years. Adolescents who answered the questions on substance use and psychotic experiences (PROD-screen) were included in the present study. The final sample included 6542 subjects. In this study, an increased risk of psychosis was found in those subjects who had used cannabis five times or more, smoked 10 or more cigarettes daily or had used inhalants 2-4 times or more. Each of these substances were associated with psychosis in a dose-response manner, even after adjustments for confounders. In addition, initiation of daily smoking at 13 years of age or earlier was associated with increased risk of psychosis compared to later initiation. In this comprehensive longitudinal population-based study, frequent cannabis use, daily tobacco smoking and frequent inhalant use in adolescence were independently associated with increased risk of incident psychosis, even after adjusting for confounders such as baseline psychotic experiences, other substance use and history of parental psychosis and substance abuse disorder. The results supply yet another reason to implement effective prevention strategies. / Tiivistelmä Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko teini-iän päihteidenkäytöllä yhteyttä psykoosiin sairastumiseen senkin jälkeen, kun sekoittavat tekijät on huomioitu. Aineistona käytettiin vuoden 1986 Pohjois- Suomen syntymäkohorttia (N = 9 432). Teini-iässä aivot muovautuvat ja kypsyvät nopeasti, minkä vuoksi se on erityisen herkkää aikaa päihteiden haitallisille vaikutuksille. Nuorena aloitettu päihteidenkäyttö saattaa häiritä aivojen kypsymistä, ja kehityksen häiriintyminen voi myöhemmin altistaa mielenterveysongelmille. Aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että kannabiksen käyttö ja tupakointi ovat yhteydessä korkeampaan riskiin sairastua psykoosiin. Päihteidenkäytön ja psykoosiin sairastumisen välistä ajallista yhteyttä ei olla kuitenkaan aiemmin kyetty tutkimaan vakuuttavasti, eikä huomioon ole otettu nuoruuden aikaisia psykoottisia kokemuksia. Inhalanttien käytön eli imppaamisen yhteydestä psykoosiriskiin ei ole julkaistu yhtään pitkittäistutkimusta. Tutkimusaineisto koostui Pohjois-Suomen syntymäkohortista vuodelta 1986. Vuosina 2001–2002 järjestettyyn seurantatutkimukseen osallistui 7344 15–16- vuotiasta nuorta. Lopullisessa otoksessa (n=6542) huomioitiin henkilöt, jotka vastasivat kysymyksiin psykoottisista kokemuksista ja päihteidenkäytöstä. Kannabiksen käyttö 5 kertaa tai enemmän, päivittäinen tupakointi 10 savuketta tai enemmän ja inhalanttien käyttö 2-4 kertaa tai enemmän olivat yhteydessä korkeampaan riskiin sairastua psykoosiin seurannan aikana sekoittavien tekijöiden huomioimisenkin jälkeen. Tutkittujen päihteiden käyttö kasvatti psykoosiin sairastumisen riskiä päihteen käyttömäärän mukaan. Lisäksi päivittäisen tupakoinnin aloittaminen 13-vuotiaana tai aiemmin oli yhteydessä korkeampaan psykoosiriskiin tupakoinnin myöhemmin aloittaneisiin verrattuna. Tässä suuressa pitkittäisessä, yleisväestöön perustuvassa tutkimuksessa havaittiin, että toistuva kannabiksen käyttö, päivittäinen ja runsas tupakointi sekä toistuva inhalanttien käyttö teini-iässä olivat itsenäisesti yhteydessä kohonneeseen psykoosiriskiin, vaikka aiemmat psykoottiset kokemukset, muu päihdekäyttö, vanhempien psykoosisairaudet ja päihdeongelmat otettiin huomioon. Tulosten perusteella nuorten runsaan päihteidenkäytön ennaltaehkäisy on tärkeää ja sillä on todennäköisesti positiivisia vaikutuksia nuorten mielenterveyteen.

Abstract There is an extensive literature on advanced paternal age (APA) as a risk factor for a wide variety of adverse health outcomes in the offspring that occur throughout the lifespan. APA is also a well-replicated and relatively robust risk factor for schizophrenia in the offspring. The aim of this study was to investigate advanced paternal age (APA) as a risk factor for schizophrenia and mortality in the offspring in four perspectives and original publications. The Northern Finland 1966 Birth Cohort (NFBC 1966) consists of 12,068 pregnant women with expected dates of delivery in 1966, and their 12,058 live-born children. The data used here were collected prospectively for 11,058 singleton-birth cohort members who were living in Finland at age one. The Helsinki 1951–1960 Schizophrenia Cohort consists of 529 persons born in Helsinki, Finland, between January 1, 1951 and December 31, 1960, who developed nonaffective psychosis before 1999. The Finnish Nonaffective Psychosis Cohort (Finnish NAP Cohort) consists of all 13,712 persons born in Finland between 1950 and 1969, who developed nonaffective psychosis before 1992. Both APA (≥30) and younger paternal age (<25) increased the risk of schizophrenia; younger paternal age may be associated with an increased risk in males but not females. In the general population, APA was associated with increased all-causes mortality and suicide in females but not males. Within NAP, in females but not males, there was a significant increase in all-causes mortality and natural deaths in offspring of fathers age ≥40. In both the general population and within NAP, APA was associated with having a mother with schizophrenia. An understanding of APA has substantial public health potential, as average paternal ages are increasing, and APA is common, has widespread effects, and is potentially preventable. We have provided important information for future epidemiological and clinical studies of all conditions associated with APA. Accounting for the APA effect as a potential confounding factor may also increase the signal-to-noise ratio in other epidemiological and genetic analyses. Our results have generated new and more refined hypotheses regarding psychosocial and/or biological mechanisms of the APA effect, and lay the foundation for animal models for its mechanism of action. Subsequent studies will be important to clarifying the pathophysiology of a potentially preventable determinant of schizophrenia and mortality. / Tiivistelmä Isän korkean iän (advanced paternal age, APA) on havaittu olevan yhteydessä laajaan kirjoon eri terveysongelmia. Aiemmassa tutkimuksessa havaittiin APA:n liittyvän tyttärien ylikuolleisuuteen, mutta pojilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Tätä yhteyttä ei ole aiemmin tutkittu väestöpohjaisessa otoksessa. APA:n on myös havaittu olevan yksi skitsofrenian riskitekijöistä, mutta vaikutuksen suuruutta sairastumisriskiin, mahdollisia sukupuolieroja, kliinisiä piirteitä tai yhteyttä kuvantamislöydöksiin ei tunneta. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää APA:n vaikutusta lasten skitsofreniariskiin ja kuolleisuuteen. Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortti (Northern Finland 1966 Birth Cohort, NFBC 1966) käsittää 12 068 raskaana olevaa naista ja heidän 12 058 elävänä syntynyttä lastaan. Tässä tutkimuksessa käytetty tieto on kerätty prospektiivisesti 11 058 kohortin jäsenestä, jotka asuivat Suomessa yhden vuoden ikäisinä eivätkä olleet kaksosia. Helsingin vuosien 1951–1960 skitsofreniakohortin 529 Helsingissä 1951–1960 syntynyttä jäsentä seurattiin tätä tutkimusta varten prospektiivisesti kesäkuuhun 2006 asti. Suomalaiseen psykoosikohorttiin (The Finnish Nonaffective Psychosis Cohort, Finnish NAP Cohort) kuuluu 13 712 psykoosia sairastavaa henkilöä, jotka ovat syntyneet 1950–1969. Sekä isän korkea (≥30) että nuori ikä (<25) lisäsivät riskiä sairastua skitsofreniaan. Isän nuori ikä näytti lisäävän riskiä ainoastaan pojilla. Yleisväestössä isän korkea ikä oli yhteydessä lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen ja itsemurhiin naisilla, mutta vastaavaa yhteyttä ei havaittu miehillä. Psykoosia sairastavilla naisilla isän ikä ≥40 oli yhteydessä lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen ja luonnollisiin kuolemiin. Yleisväestössä ja psykoosia sairastavilla korkea isän ikä oli yhteydessä äidin skitsofreniaan. Skitsofreniaa sairastavilla korkea isän ikä liittyi pitempään hoitamattoman psykoosin kestoon, huonompaan sosiaaliseen ja ammatilliseen toimintakykyyn sekä lisääntyneeseen päihteiden käyttöön. Tämä tutkimus vahvisti aiempaa käsitystä isän korkean iän yhteydestä kuolleisuuteen ja skitsofreniaan. Löydöksellä on mahdollisia kansanterveydellisiä vaikutuksia, koska keskimääräinen isän ikä on noussut ja on yleistä väestössä. Isän ikään on mahdollista vaikuttaa. Isän ikä on myös mahdollinen sekoittava tekijä tutkittaessa skitsofrenian kausaalisia tekijöitä ja kehityskulkuja.

Abstract Maternal depressed mood during pregnancy is common, but studies on the offspring of antenatally depressed mothers, with a long follow-up, are scarce. The aim was to study whether the adult offspring of antenatally depressed mothers are at an elevated risk of psychoses, depression, bipolar disorder, antisocial and borderline personality disorder, and schizotypal and affective traits. Parental severe mental disorder was considered as both a genetic and environmental risk factor for mental disorders. The data are based on the unselected, prospective, population-based Northern Finland 1966 Birth Cohort of 12,058 live-born children. The data were collected beginning from pregnancy and ending mid-adulthood. The mothers were asked about their mood during pregnancy at the antenatal clinic at 24–28 gestational weeks. Of the mothers, 13.9% rated themselves as depressed (11.8%) or very depressed (2.1%) during pregnancy. Parents’ severe, hospital-treated mental disorders, and the cohort members’ mental disorders were identified mainly by using the Finnish Care Register for Health Care. In this study, the adult offspring of antenatally depressed mothers had an increased risk of depression, and the male offspring for antisocial personality disorder, compared to cohort members without antenatally depressed mothers. The offspring with both maternal antenatal depressed mood and parental severe mental disorder had a markedly elevated risk of schizophrenia and depression, compared to cohort members without one or both of the risk factors. This is the first study where the offspring of antenatally depressed mothers were followed till mid-adulthood, also taking into account parental severe mental disorders. Based on the findings, the prevention of and early intervention in antenatal depression, especially in families with severe mental illness, might present an opportunity to reduce the risk of mental disorders in the offspring. / Tiivistelmä Äitien raskausajan masennus on yleistä, mutta pitkiä seurantatutkimuksia raskausaikana masentuneiden äitien lapsista on vähän. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko raskausaikana masentuneiden äitien aikuisilla jälkeläisillä kohonnut riski sairastua skitsofreniaan, masennukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, epäsosiaaliseen tai epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, ja ilmeneekö heillä enemmän skitsotyyppisiä tai affektiivisia piirteitä. Vanhempien vakavien mielenterveydenhäiriöiden katsottiin olevan sekä mahdollisia geneettisiä että ympäristöön liittyviä riskitekijöitä jälkeläisten mielenterveyshäiriöille. Tutkimus perustuu yleisväestöön pohjautuvaan, prospektiiviseen Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttiin, johon kuuluu 12 058 elävänä syntynyttä lasta. Kohortin jäseniä on seurattu sikiöajalta keski-ikään, aina 49 ikävuoteen saakka. Äitien raskaudenaikaista mielialaa tiedusteltiin raskausviikoilla 24–28 neuvolassa. 13,9 % äideistä raportoi mielialansa masentuneeksi (11,8 %) tai hyvin masentuneeksi (2.1%) raskausaikana. Vanhempien vakavat mielenterveydenhäiriöt ja kohortin jäsenten mielenterveyshäiriöt selvitettiin pääosin hoitoilmoitusrekisteritiedoista. Tutkimuksessa raskaudenaikana masentuneiden äitien lapsilla havaittiin kohonnut depressioriski sekä kohonnut epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön riski miehillä, verrattuna kohortin jäseniin, joiden äitien mieliala ei ollut masentunut raskausaikana. Kohortin jäsenillä, joiden äideillä oli raskausajan masennusta ja toisella vanhemmista vakava mielenterveyshäiriö, oli kohonnut riski sairastua skitsofreniaan ja depressioon, verrattuna heihin, joilla oli vain yksi tai ei kumpaakaan näistä riskitekijöistä. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa raskausaikana masentuneiden äitien lapsia on seurattu keski-ikään saakka, huomioiden myös vanhempien vakavat mielenterveydenhäiriöt. Tutkimuksen tulosten perusteella äidin raskausajan masennusoireiden varhaisen tunnistamisen ja hoidon voitaisiin ajatella vähentävien jälkeläisten mielenterveysongelmien riskiä, etenkin perheissä, joissa on vakavia mielenterveysongelmia.