Abstract The aim of this work was to assess trends in childhood mortality in Finland over the period 1969–2004 and to identify the main preventable causes of death in childhood. Specific topics of interest were childhood mortality due to infectious diseases and possible regional differences in childhood mortality. As accidents are the most common cause of death in childhood, we also analysed regional differences in accidental mortality in childhood between the years 1969 and 2013. Annual neonatal mortality declined by 78%, from 11.13/1000 in 1969 to 2.46/1000 in 2004, with perinatal disorders and congenital malformations the most common causes of death, while childhood mortality declined by 65% during the same period, from 0.67/1000 to 0.23/1000, with accidents the leading cause of death, followed by congenital malformations, tumours and haematological diseases, and infectious diseases. Childhood mortality due to infectious diseases decreased by 89%, from 0.12/1000 in 1969 to 0.013/1000 in 2004, and neonatal mortality from similar causes by 69%, from 0.50/1000 to 0.16/1000. Pneumonia, central nervous system infections and septicaemia were the most significant fatal infections in childhood. There were no significant differences in childhood mortality between the university hospital districts, but notable differences existed at the regional level between the central hospital districts. There were also considerable regional differences in childhood accidental mortality, which showed a tendency to persist with time, especially in the case of traffic accidents, suicides and homicides. Childhood mortality in Finland has declined markedly, and the trend was a continuous one throughout the period concerned. The differences between the central hospital districts, however, suggest that paediatric care in Finland may need further centralization. Accidents represent the main preventable cause of death in childhood, and further reductions in mortality could be achieved, especially through local preventive measures. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella muutoksia lasten kuolleisuudessa Suomessa vuosina 1969–2004 ja selvittää tärkeimmät ehkäistävissä olevat kuolinsyyt lapsuudessa. Olimme kiinnostuneita erityisesti lasten infektiokuolleisuudesta ja mahdollisista alueellisista eroista lapsikuolleisuudessa. Koska tapaturmat ovat yleisin kuolinsyy lapsuudessa, analysoimme myös alueellisia eroja lapsuusiän tapaturmakuolleisuudessa vuosina 1969–2013. Neonataalikuolleisuus laski vuosina 1969–2004 78%, 11.13/1000:sta 2.46/1000:een. Perinataaliset ongelmat ja synnynnäiset epämuodostumat olivat yleisin kuolinsyy. Lapsuusiän kuolleisuus laski samanaikaisesti 65%, 0.67/1000:sta 0.23/1000:een tapaturmien ollessa yleisin kuolinsyy. Epämuodostumat, syövät ja hematologiset sairaudet sekä infektiot olivat myös merkittäviä kuolinsyitä. Infektiokuolleisuus laski seuranta-aikana lapsuusiässä 89%, 0.12/1000:sta 0.013/1000:een ja vastasyntyneisyyskaudella 69%, 0.50/1000:sta 0.16/1000:een. Keuhkokuume, keskushermostoinfektiot ja sepsikset olivat yleisimpiä kuolemaan johtavia infektioita lapsuudessa. Yliopistollisten sairaanhoitopiirien välillä ei esiintynyt alueellisia eroja lapsikuolleisuudessa, mutta pienempien sairaanhoitopiirien välillä havaittiin eroja. Myös tapaturmakuolleisuudessa esiintyi merkittäviä alueellisia eroja, erityisesti liikenneonnettomuuksissa sekä itsemurhissa ja henkirikoksissa. Erot säilyivät läpi seuranta-ajan. Lapsikuolleisuus on laskenut Suomessa merkittävästi läpi seuranta-ajan. Koska lapsikuolleisuudessa esiintyy alueellisia eroja keskussairaaloiden välillä, lasten sairaanhoito voi vaatia jatkossa enemmän keskittämistä. Tapaturmat ovat tärkein ehkäistävissä oleva kuolinsyy lapsuudessa, ja kuolleisuutta niihin olisi mahdollista vähentää paikallisen ennaltaehkäisyn kautta.