Abstract The aim of this study was to construct a theory of an environment supporting the well-being of the home-dwelling elderly from Northern Finland. The development process proceeded as follows: 1) description of elements of environment supporting the well-being of home-dwelling elderly aged over 65 years (physical, social and symbolical environment) and, using concept synthesis, construction of hypothetical models of a physical, social and symbolic environment supporting well-being, 2) development of an indicator to test the hypothetical models and 3) testing the hypothetical models. The analysed data (N = 39) of the first stage consisted of theme interviews with home-dwelling elderly persons. Hypothetical models of an environment supporting the well-being of home-dwelling elderly were constructed using inductive concept synthesis. In the second stage, the reliability of the indicator designed to test the hypothetical models was evaluated by a panel of experts consisting of 15 students of nursing science and three doctors of Health Sciences. The data (n = 96) used to test the reliability of the second indicator consisted of the results of a postal questionnaire to elderly over the age of 65 from Northern Finland. The questionnaire also included questions about answering the indicator aimed further development. The data were analysed by looking at descriptive statistics and correlation coefficients. The data (n = 328) of the final stage of the study comprised again home-dwelling elderly from Northern Finland. The data were analysed using explorative and confirmatory factor analyses to test the hypothetical models. In addition, the data were analysed using statistical methods. According to the theory, an environment supporting the well-being of home-dwelling elderly from Northern Finland is made up by its physical, social and symbolical attributes. The attributes defining a physical environment supporting well-being are a northern environment, an environment ensuring safety and a pleasant physical environment. A social environment supporting well-being is made up of the availability of assistance, contact with family members, friends supporting well-being and a pleasant living community. A symbolic environment supporting well-being comprises the idealistic attributes of well-being, spirituality, the normative attributes of well-being and historicalness. The information gained from the study can be used to broaden the knowledge base of gerontological nursing science and gerontological nursing in supporting the health and well-being of home-dwelling elderly. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli rakentaa teoria kotona asuvien pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Teorian kehittämisprosessi eteni seuraavasti: 1) kuvattiin kotona asuvien yli 65-vuotiaiden pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevan ympäristön osa-alueita (fyysinen, sosiaalinen ja symbolinen ympäristö) ja rakennettiin käsitesynteesin avulla hypoteettiset mallit hyvinvointia tukevista fyysisestä, sosiaalisesta ja symbolisesta ympäristöstä, 2) kehitettiin mittari hypoteettisten mallien testaamiseksi ja 3) testattiin hypoteettisia malleja. Ensimmäisen vaiheen analysoitavan aineiston (n = 39) muodostivat kotona asuvien yli 65-vuotiaiden ikääntyneiden teemahaastattelut. Induktiivisen käsitesynteesin avulla tuotettiin hypoteettiset mallit pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Toisessa vaiheessa hypoteettisten mallien testaamiseksi kehitetyn mittarin luotettavuutta arvioi asiantuntijapaneelissa 15 hoitotieteen loppuvaiheen opiskelijaa sekä kolme terveystieteiden tohtoria. Toisen mittarin luotettavuuden testaamisessa käytetyn aineiston (n = 96) muodostivat pohjoissuomalaisten yli 65-vuotiaaiden ikääntyneiden postikyselyn vastaukset. Kyselylomake sisälsi myös mittariin vastaamista koskevia kysymyksiä sen edelleen kehittämiseksi. Aineisto analysoitiin tarkastelemalla tilastollisia tunnuslukuja ja korrelaatiokertoimia. Tutkimuksen viimeisen vaiheen aineisto (n = 328) muodostui niin ikään kotona asuvista pohjoissuomalaisista ikääntyneistä. Aineistolle tehtiin eksploratiiviset ja konfirmatoriset faktorianalyysit hypoteettisten mallien testaamiseksi. Lisäksi aineistoa analysoitiin tilastollisin menetelmin. Kehitetyn teorian mukaan pohjoissuomalaisten kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukeva ympäristö rakentuu sen fyysisten, sosiaalisten ja symbolisten ominaisuuksien myötä. Hyvinvointia tukevaa fyysistä ympäristöä määrittävät pohjoinen ympäristö, turvallisen toiminnan mahdollistava ympäristö ja viihtyisä fyysinen ympäristö. Hyvinvointia tukeva sosiaalinen ympäristö rakentuu avun saamisesta, yhteydenpidosta omaisiin, ystävistä ja viihtyisästä asuinyhteisöstä. Hyvinvointia tukeva symbolinen ympäristö muodostuu hyvinvoinnin ideaalisista ominaisuuksista, hengellisyydestä, hyvinvoinnin normatiivisista ominaisuuksista ja historiallisuudesta. Tutkimuksessa tuotetulla tiedolla voidaan laajentaa gerontologisen hoitotieteen tietoperustaa tuettaessa kotona asuvien ikääntyneiden terveyttä ja hyvinvointia. Gerontologisessa hoitotyössä teoriaa voidaan käyttää eräänlaisena ajattelun tai päätöksenteon apuvälineenä jäsentämään ikääntyneiden hyvinvointia tukevaa ympäristöä.

Abstract I analysed Finnish parties’ policies for developing sources of livelihood in Northern and Eastern Finland in 1951–1970. I used the minutes of the main organs of four parties – the Agrarian League/Centre Party, the Coalition Party, SKDL and SDP – as source material. Parliamentary documents were another important source. After World War II, Finnish society had to adapt to peacetime demands. To quickly provide productive work for people and to achieve self-sufficiency in food production as soon as possible, industrial policy embraced expansion of agriculture. As the 1950s arrived it was noticed that the new small farms were unable to support the growing rural population. Thus, an attempt was made to diversify rural sources of livelihood. At the same time, the parties competed earnestly for rural votes, turning this into a very political question. With the exception of the Agrarian League, the parties put forth new programmes in preparing for the 1958 election, which formed a turning point. After the election, a coalition cabinet – Fagerholm’s Cabinet III – was formed; it then had to resign due to foreign political pressure. After the so-called yöpakkaset crisis, the most important criterion of cabinet eligibility in Finnish government politics was that the party had to have the approval of the Soviet Union. Thereafter the parties were no longer able to cooperate in developing rural areas. The parties were in agreement that rural sources of livelihood had to be developed in order to employ Finland’s growing population. They were unable to agree on how this should happen in practice. The Agrarian League sought to develop rural areas through agriculture, small industry and the wood processing industry. SDP raised industrialisation as the main employment alternative. Un-fortunately, because of questions concerning persons, the party split into two competing camps. SKDL supported increasing state-run industry and foreign trade with the Soviet Union. The Coalition Party was for entrepreneurship and trade connections with the West. Regional development policy measures started up in the 1960s were already long overdue. Despite various regional policy measures, Finland was not able to employ the rural population, and Finns moved to Sweden to find work. This can be considered an indication that the implemented policy was not successful. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa käsittelen suomalaisten puolueiden Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittämispolitiikkaa vuosina 1951–1970. Lähteinä ovat olleet neljän suurimman puolueen eli Maalaisliitto-Keskustapuolueen, Kansallisen Kokoomuksen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) keskeisten toimielinten pöytäkirjat. Toisena keskeisenä lähdeaineistona ovat olleet valtiopäiväasiakirjat. Suomalainen yhteiskunta oli toisen maailmansodan jälkeen sopeutettava rauhanajan vaatimuksiin. Elinkeinopolitiikassa valittiin ratkaisuksi maatalouden laajentaminen, jotta kansa saataisiin nopeasti tuottavaan työhön ja saavutettaisiin elintarvikeomavaraisuus mahdollisimman nopeasti. 1950-luvulle tultaessa huomattiin, etteivät uudet pienviljelmät pystyneet elättämään maaseudun kasvavaa väestöä. Näin ollen maaseudun elinkeinojen kehittämistarve oli mitä ilmeisin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Samalla puolueet kävivät kovaa kilpailua maaseudun äänestäjistä, joten kysymys politisoitui voimakkaasti. Käännekohdaksi muodostuivat vuoden 1958 vaalit, joihin puolueet valmistautuivat, maalaisliittoa lukuun ottamatta, uusilla ohjelmilla. Vaalien jälkeen muodostettiin laajapohjainen Fagerholmin III hallitus, joka joutui eroamaan ulko-poliittisen painostuksen jälkeen. Niin sanotun yöpakkaskriisin jälkeen suomalaisessa hallituspolitiikassa tärkeimmäksi hallituskelpoisuuden kriteeriksi muodostui se, että puolueella täytyi olla Neuvostoliiton hyväksyntä. Tämän jälkeen puolueet eivät enää pystyneet yhteistyöhön maaseudun kehittämistyössä. Puolueiden välillä vallitsi yksimielisyys siitä, että maaseudun elinkeinoja oli kehitettävä, jotta Suomen kasvava väestö saataisiin työllistettyä. Siitä ei päästy yksimielisyyteen, miten työllistäminen käytännössä tapahtuisi. Maalaisliitto pyrki maaseudun kehittämiseen maatalouden, pienteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden avulla. SDP nosti teollistamispolitiikan keskeiseksi työllistämisvaihtoehdoksi. Valitettavasti puolue hajosi henkilökysymysten takia kahteen kilpailevaan leiriin. SKDL kannatti valtiojohtoisen teollisuuden lisäämistä ja ulkomaankauppaa Neuvostoliiton kanssa. Kokoomus oli yksityisyrittäjyyden ja läntisten kauppayhteyksien kannalla. 1960-luvulla aloitetut kehitysaluepoliittiset toimet olivat jo pahasti myöhässä. Erilaisista aluepoliittisista toimista huolimatta maaseudun väestöä ei pystytty työllistämään Suomessa, vaan suomalaiset muuttivat töiden perässä Ruotsiin. Tätä voidaan pitää osoituksena harjoitetun politiikan epäonnistumisesta.

Abstract This dissertation analyzes conceptions of the nature of the Treaty of Nöteborg, signed in 1323 between Sweden and Novgorod, especially in 19th and 20th century Finnish historical research and popular literature. The methodologies used are contextualization and the sociology of science. The treaty rose to great prominence in mid-19th century periodization of Finnish history. At the time, Finnish historiography considered the Crusade Period in Finland as a showdown between Sweden and Russia and emphasized the significance of interstate treaties. The treaty has maintained its status as a cornerstone of the periodization of Finnish history up to the present. It has symbolized the Christianization and Swedification of Finland and the nationalist myth of the birth of a unified Finnish people in medieval times. With the view of an era of Karelian disunity, symbolized by the treaty, an image of history was constructed in Finnish kinship ideology from the mid-19th century up to the end of World War II. This image was used in furthering the unification of Eastern Karelia with Finland. An image of the treaty as having confirmed an ancient Karelian position of power in Northern Finland was created with the view of the border as stretching to the Bay of Bothnia. This was important particularly in the 19th century, as various nations were constructing views of their own ancient dominance in the North Calotte region. Using these border conceptions, a nationalist image of Finns as having conquered Eastern Savo and Northern Finland for Sweden in late medieval times was also created. The conception of Northern Finland as a common was created in the 1960s. This view was partially based on the 19th century Swedish nationalist conception of the border as stretching to the Arctic Sea. Especially in Savo, views of the location of one’s own locality on the ancient borderline have been used in creating a local identity in the late 20th century. The conception of the border as a dividing line between modern Western and Eastern Finland arose in early 20th century Finnish ethnology based on dubious views of settlement history and geography. The hazy source material concerning borders has been interpreted based on various theoretical background assumptions, and it has been compatible with several different theories. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa analysoidaan käsityksiä Ruotsin ja Novgorodin välillä vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan luonteesta erityisesti 1800- ja 1900-lukujen suomalaisessa historiantutkimuksessa ja populaarissa kirjallisuudessa. Metodeina käytetään kontekstualisointia ja tieteensosiologian metodeja. 1800-luvun keskivaiheilla Pähkinäsaaren rauha nousi merkittävään asemaan Suomen historian aikakausijaottelussa. Ajan suomalainen historiantutkimus piti Suomen ristiretkiaikaa venäläis-ruotsalaisena välienselvittelynä ja korosti valtioiden välisten sopimusten merkitystä. Rauha on säilyttänyt asemansa Suomen historian periodisoinnin kulmakivenä nykypäivään asti. Se on symboloinut Suomen kristillistymistä ja ruotsalaistumista sekä nationalistista myyttiä yhtenäisen Suomen kansan synnystä keskiajalla. Käsityksellä Pähkinäsaaren rauhan symboloimasta Karjalan hajanaisuuden ajasta rakennettiin 1800-luvun puolivälistä toisen maailmansodan loppuun heimoaatteessa historiakuvaa, jonka mukaan itäinen Karjala tulisi yhdistää Suomeen. Käsityksellä Pähkinäsaaren rauhan Pohjanlahdelle ulottuneesta rajasta luotiin 1800-luvulla kuvaa rauhan luonteesta muinaisen karjalaisvallan vahvistajana pohjoisessa Suomessa. Tällä oli merkitystä varsinkin 1800-luvulla, jolloin eri kansakunnat rakensivat näkemyksiä omasta muinaisvallastaan pohjoiskalotilla. Rajanäkemyksillä on myös rakennettu nationalistista näkemystä siitä, että suomalaiset valloittivat itäisen Savon ja pohjoisen Suomen Ruotsille myöhäiskeskiajalla. 1960-luvulla syntynyt näkemys piti Pohjois-Suomea yhteisalueena. Se perustui osittain 1800-luvun ruotsalaiseen nationalistiseen näkemykseen, jonka mukaan raja ulottui Jäämerelle. Erityisesti käsityksiä oman paikkakunnan sijainnista muinaisella rajalla on voitu käyttää etenkin Savossa paikallisen identiteetin rakentamisessa 1900-luvun lopulla. Käsitys rajasta Itä- ja Länsi-Suomen jakajana syntyi 1900-luvun alkupuolen suomalaisessa kansatieteessä kyseenalaisten maantieteellisten ja asutushistoriallisten näkemysten pohjalta. Rajoihin liittyvää epäselvää lähdemateriaalia on tulkittu useiden eri teoreettisten taustaoletusten pohjalta, ja se onkin ollut yhteensopiva useiden eri teorioiden kanssa.

Abstract Bullous pemphigoid (BP) is an autoimmune skin disease predominantly found in elderly people, which causes blistering of the skin and severe itching. The incidence of BP reported by previous studies has varied greatly between 0.05 and 42.8 per 1 million persons per year. Higher incidences have been reported in Western Europe and the USA, while countries around the Mediterranean have reported lower rates. However, the epidemiology of BP has not previously been studied in any Scandinavian country. The one-year mortality of BP is highly variable with estimates between 11% and 41% worldwide. As for comorbidities, the previous studies have shown that BP is associated with neurological disorders. The aim of this study was to investigate the incidence and mortality of BP in Finland, to assess the treatments used for BP, and the potential contribution of systemic glucocorticoid treatment to the high mortality rate found in BP patients. A further aim was to obtain more specific information about the neurological diseases associated with BP, and to clarify the less studied association with psychiatric disorders. For these purposes, we collected the records of all immunologically confirmed BP patients diagnosed in the Oulu University Hospital between 1985 and 2012, and, for a sub-study III, data for all patients diagnosed with BP in Finnish hospitals between 1987 and 2013. We found that the incidence of BP in Northern Finland has increased over the past two decades to approximately 27 new BP cases per 1 million persons per year. The one-year mortality of BP patients is 17%, and the standardized mortality ratio (SMR) is 7.6. Common comorbidities found in the sample of BP patients were: cardiovascular diseases (76%), neurodegenerative diseases (41%), skin conditions other than BP (37%) and type 2 diabetes (23%). Many neurodegenerative diseases of the central nervous system were associated with BP, as were many psychiatric disorders. The association was strongest between multiple sclerosis (MS) and BP, with MS patients having almost a 6-fold higher risk of BP than controls. The present study reports for the first time the incidence and mortality of BP in Finland, and provides new information about the association between BP and neurological and psychiatric disorders. / Tiivistelmä Rakkulainen pemfigoidi (josta jatkossa käytetään nimitystä pemfigoidi) on autoimmuunisairaus, joka esiintyy yleensä iäkkäillä, ja aiheuttaa ihon rakkulointia ja hankalaa kutinaa. Aiemmissa tutkimuksissa pemfigoidin ilmaantuvuus on vaihdellut 0,05:sta 42,8:aan tapaukseen miljoonaa ihmistä kohden vuodessa. Ilmaantuvuuden on havaittu olevan korkeampi Länsi-Euroopassa, kun taas Välimeren ympäristössä ilmaantuvuus on matalampi. Pemfigoidia sairastavien kuolleisuus vuoden kuluessa diagnoosista vaihtelee noin 11-41%:n välillä. Aiemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että pemfigoidi liittyy neurologisiin sairauksiin. Pemfigoidin epidemiologiaa ei ole kuitenkaan tutkittu Suomessa tai muissa Pohjoismaissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pemfigoidin ilmaantuvuus ja kuolleisuus Suomessa, tutkia sen hoitoon käytettyjä lääkkeitä sekä arvioida systeemisen glukokortikoidihoidon osuutta korkeaan kuolleisuuteen. Lisäksi tavoitteena oli saada yksityiskohtaista tietoa pemfigoidiin liittyvistä neurologisista sairauksista ja selvittää lisää aiemmissa tutkimuksissa ristiriitaiseksi jäänyttä yhteyttä psykiatrisiin sairauksiin. Tätä varten keräsimme tiedot kaikista Oulun yliopistollisessa sairaalassa diagnosoiduista, immunologisesti varmennetuista pemfigoiditapauksista vuosilta 1985-2012. Kolmannessa osatyössä käytimme kansallista aineistoa, joka sisälsi kaikkialla Suomessa diagnosoidut pemfigoidia sairastavat potilaat vuosilta 1987-2013. Pemfigoidin ilmaantuvuus kasvoi seuranta-aikana ollen nykyisin Pohjois-Suomessa noin 27 tapausta miljoonaa ihmistä kohden vuodessa. Kuolleisuus vuoden kuluessa diagnoosista oli 17% ja vakioitu kuolleisuussuhde (standardized mortality ratio) 7,6. Yleisiä oheissairauksia pemfigoidia sairastavilla olivat sydän- ja verisuonisairaudet (76%), neurodegeneratiiviset sairaudet (41%), muut ihosairaudet (37%) sekä tyypin 2 diabetes (23%). Tutkimuksessa todettiin, että monet neurogeneratiiviset sairaudet ja monet psykiatriset sairaudet liittyvät pemfigoidiin. Yhteys oli vahvin pesäkekovettumataudin (MS-tauti) ja pemfigoidin välillä, ja MS-tautia sairastavilla riski sairastua pemfigoidiin oli lähes 6-kertainen verrattuna kontrollipotilaisiin. Tämä tutkimus on ensimmäinen, joka raportoi pemfigoidin ilmaantuvuuden ja kuolleisuuden Suomessa. Tutkimus antaa lisäksi uutta tietoa pemfigoidin yhteydestä neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin.

Abstract This thesis includes three studies on household preferences for energy goods and services. The first study examines determinants of households’ heating system choices using a choice experiment. The choice sets include six main heating alternatives (district heating, ground heat pump, exhaust air heat pump, solid wood boiler, wood pellet boiler, and electric storage heating) that are described by five attributes (supplementary heating systems, investment costs, operating costs, comfort of use and environmental friendliness). The results imply that hybrid heating appears to be accepted among households. The results also reveal differing preferences for the main heating alternatives and show that they are affected by demographic characteristics. The studied attributes also play a significant role when heating systems are being chosen. The second study is a methodological one that extends the analysis of the first study. The second study explores the effect of perceived choice complexity on the randomness of choices in choice experiments. The study investigates how different self-evaluated factors of choice complexity affect mean scale and scale variance. The findings suggest that perceived choice complexity has a systematic impact on the parameters of econometric models of choice. However, differences exist between alternative self-evaluated complexity-related covariates. The results indicate that individuals who report that answering the choice tasks is more difficult have less deterministic choices. Perceptions of the realism of home heating choice options also affect scale and scale variance. The third study utilizes the choice experiment to analyze households’ willingness to participate in demand side flexibility. The study examines whether individuals are willing to time their electricity usage and heating; whether they are interested in dynamic pricing contracts such as real-time pricing, two-rate tariffs, or power-based tariffs; and how emissions reductions affect their choices. The results indicate that households’ sensitivity to restrictions in electricity usage is much stronger than their sensitivity to restrictions in heating. Households also require compensation to choose real-time pricing over fixed fees. The findings suggest that room may exist for new dynamic electricity distribution contracts, such as power-based tariffs, in the market. Other value-creating elements besides monetary compensation also exist that could incentivize households to offer demand side flexibility because households value power system level reductions in CO2 emissions. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja koostuu kolmesta tutkimuksesta, joissa tarkastellaan kotitalouksien preferenssejä energiahyödykkeitä ja -palveluita kohtaan. Ensimmäinen tutkimus keskittyy kotitalouksien lämmitysjärjestelmävalintoihin ja niitä määrittäviin tekijöihin. Tämä tutkimus on tehty valintakoemenetelmällä, jonka valintatilanteet sisältävät kuusi eri päälämmitysjärjestelmävaihtoehtoa (kaukolämpö, maalämpöpumppu, puulämmitys, pellettilämmitys, varaava sähkölämmitys ja poistoilmalämpöpumppu). Päälämmitysjärjestelmiä kuvataan viiden ominaisuuden avulla, jotka ovat tukilämmitysjärjestelmä, investointikustannukset, käyttökustannukset, käyttömukavuus ja ympäristöystävällisyys. Tulosten mukaan kotitalouksien preferenssit päälämmitysjärjestelmävaihtoehtoja kohtaan ovat vaihtelevia. Valintaan vaikuttavat sekä tarkastellut ominaisuudet että kotitalouden demografiset tekijät. Tulokset myös paljastavat, että kotitaloudet suhtautuvat myönteisesti hybridilämmitykseen. Toinen tutkimus on menetelmällinen, missä hyödynnetään ensimmäisen tutkimuksen aineistoa. Tämä tutkimus keskittyy yksilöiden kokeman vastaamisen vaikeuden vaikutuksiin valintakoemenetelmässä. Vastaamisen epätarkkuus tunnistetaan valintakoemenetelmässä skaalan ja skaalavarianssin avulla. Tutkimus tarkastelee, kuinka itsearvioidut vastaamisen vaikeutta mittaavat tekijät vaikuttavat keskimääräiseen skaalaan ja skaalavarianssiin valintojen ekonometrisissa malleissa. Tulosten mukaan koettu vastaamisen vaikeus vaikuttaa systemaattisesti ekonometrisen valintamallin parametreihin. Vastaamisen vaikeutta mittaavien tekijöiden välillä on kuitenkin eroja. Tuloksien perusteella vastaajat, jotka kokevat valintatilanteisiin vastaamisen keskimääräistä vaikeampana, tekevät satunnaisempia valintoja. Myös valintatilanteiden koettu realistisuus vaikuttaa skaalaan ja skaalavarianssiin. Kolmannessa tutkimuksessa arvioidaan kotitalouksien halukkuutta osallistua energian kysyntäjoustoon valintakoemenetelmällä. Tämä tutkimus selvittää ovatko kotitaloudet halukkaitta siirtämään sähkönkulutusta ja lämmitystä, ja kuinka kiinnostuneita he ovat dynaamisista sähkön hinnoittelusopimuksista kuten pörssisähkösopimuksesta, yösähkösopimuksesta tai tehoperusteisesta sopimuksesta. Lisäksi tutkitaan vaikuttavatko järjestelmätason päästövähennykset kotitalouksien valintoihin. Tulosten perusteella kotitaloudet suhtautuvat sähkönkulutuksen rajoituksiin selvästi negatiivisemmin kuin lämmityksen rajoituksiin. Kotitaloudet myös vaativat rahallista korvausta valitakseen pörssisähkösopimuksen kiinteähintaisen sopimuksen sijaan. Tulosten mukaan markkinoilla voisi olla tilaa uudenlaisille sopimustyypeille, kuten tehoperusteiselle vaihtoehdolle. Tulokset osoittavat, että kotitaloudet arvostavat järjestelmätason hiilidioksidipäästövähennyksiä. Täten rahallisen korvauksen lisäksi on olemassa myös muita arvoa luovia tekijöitä lisätä kotitalouksien osallistumista kysyntäjoustoon.

Päättötyöni on kvalitatiivinen kartoitus kymmenestä Ruotsin peruskoulussa vuosiluokilla 1–5 suomen kielen opetuksessa käytetystä oppikirjasta. Kartoitusten lisäksi olen haastatellut kolmea opettajaa ja saanut vastauksia kyselykaavakkeisiin 11 opettajalta heidän mielipiteistään oppikirjoista. Aihe, suomen kielen oppikirjojen kartoitus ja mielipidekysely kirjoista, on tarpeellinen , sillä suomen kieli on ollut yksi Ruotsin viidestä virallisesta, kansallisesta vähemmistökielestä vuodesta 2000 ja peruskouluasetuksen mukaan kaikilla oppilailla on Ruotsin peruskouluissa oikeus oppia ja kehittää suomen kieltä, jos heillä on ennestään perustava kielitaito. Vaikka suomi on ollut virallinen vähemmistökieli jo kymmenen vuotta ja koululainmuutos, jonka mukaan suomen kielen ei enää tarvitse olla aktiivinen kotikieli, on ollut voimassa kaksi vuotta, vasta tämän syksyn aikana painettiin ruotsinsuomalaisia varten ensimmäinen oppikirjasarja 20 vuoteen. 1970- ja 80-luvuilla teetettiin kolme kirjasarjaa, mutta sen jälkeen opettajat ovat joutuneet käyttämään Suomessa tuotettuja ja suomalaisia oloja varten suunniteltuja kirjoja, eivätkä kirjat tutkimukseni mukaan täytä kaikkia ruotsalaisen kurssisuunnitelman tavoitteita. Suomen kielen opettajat ovat kuitenkin tyytyväisiä oppikirjoihinsa, vaikka niissä on puutteita; niiden suurin heikkous on, että ne sisältävät ruotsinsuomalaisille liian vaikeita sanoja ja lauseita / Mitt examensarbete är en kvalitativ kartläggning med fokus på 10 skolböcker som idag används i finskundervisningen i den svenska grundskolan i årskurserna ett till fem. Som komplement till kartläggningen har tre lärare intervjuats och 11 lärare har besvarat ett frågeformulär med åsikter om de böcker som de använder. Uppsatsens ämne är relevant eftersom finskan sedan år 2000 är ett av Sveriges fem officiella, nationella minoritetsspråk. Enligt grundskoleförordningen har alla elever med grundläggande kunskaper i finska rätt att lära sig och att utveckla språket i skolan. Finskan har varit ett officiellt minoritetsspråk i tio år och ändringen i skollagen, att finskan inte längre behöver vara ett aktivt hemspråk för att ge rätt till modersmålsundervisning, kom för två sedan. Ändå är det först nu i höst som de första skolböckerna på 20 år för sverigefinska elever tryckts. På 1970- och 80-talen trycktes tre bokserier, men sedan dess har lärarna fått förlita sig på böcker producerade i Finland som enligt min forskning inte uppfyller alla kursplanens kriterier. Modersmålslärarna är nöjda med sina böcker även om de har brister. Deras största svaghet är, att de innehåller för svåra ord och meningar för sverigefinska elever. / My degree project is a qualitative survey of 10 books used in Swedish primary schools in Finnish teaching. As a complement to the survey I interviewed three teachers and handed out questionnaires to eleven more, asking for their opinions of the school books they are using. The subject is relevant, as Finnish has been one of the five official minority languages in Sweden since the year 2000. According to the Compulsory School Ordinance on the nine-year compulsory school all students with a basic knowledge of Finnish have the right to learn and develop the language in school. Finnish has been a national minority language for ten years and two years ago a change in the school law was introduced, which entitles pupils to classes in Finnish even when Finnish is not an active language at their home. Nevertheless, it was only this autumn that, for the first time in 20 years, school books were printed for Finns in Sweden. In the 1970s and 1980s three book series were printed, but since then teachers have had to rely on books produced in Finland, which, according to the findings of my degree project, do not meet all the criteria of the Swedish course syllabus. The teachers of Finnish are satisfied with the books, although the books have weaknesses; the biggest weakness is that they have too advanced words and sentences for Swedish Finnish pupils.

Abstract Eutrophication and global warming are increasingly causing deterioration of aquatic ecosystems, and boreal freshwaters are especially vulnerable to these changes. Anthropogenic pressures and landscape characteristics influencing the functioning and structure of ecosystems vary with spatial scale (grain size i.e. study unit and extent i.e. study area). This emphasises that the understanding of spatial scale is a vital element when studying species distribution patterns. Moreover, spatial scale is often neglected in ecological assessments, in which the degree of ecological integrity of an ecosystem is assessed using selected biological groups. One of these groups is aquatic macrophytes. The aims of this thesis were (i) to study the distribution and richness of aquatic macrophytes in the boreal region in Finland at multiple scales and (ii) to evaluate the performance of ecological assessment metrics selected for Finnish lake macrophytes. The spatial extent at which aquatic macrophytes were studied had an important influence on the patterns found. Climatic factors associated with latitudinal and altitudinal gradient determined macrophytes at broad extent, although the patterns changed at finer regional extent. Moreover, this strong effect of climate could lead to the widening of distribution ranges of helophytes in boreal catchments during the 21st century due to the climate change. Many of these species have already widened their range limits during the previous century and increasing temperatures may create new niches for vegetation to colonize. Lake macrophyte richness, turnover and quality metrics showed a clear relationship with nutrient concentration in waters at landscape and regional extent. Helophytes and metrics were positively or inversely negatively related to nutrients, whereas species turnover and other life-form groups had a unimodal or non-significant response to nutrient availability. In addition, land use (agricultural and urban areas and forestry ditch drainage) influenced macrophytes directly through shore morphology changes and indirectly through water quality. Macrophytes were also explained at various scales by area and depth, which were related to habitat heterogeneity, and aquatic plants responded to water ionic and electrical characteristics (pH, alkalinity and conductivity). Ecological quality metrics of macrophytes appeared to be scale dependent, since land use adjacent to the lake shoreline had a higher influence on the metrics compared to land use of the whole catchment. However, the scale-related pattern in the effect of land use was not congruent between metrics, as the Trophic Index showed poorer performance compared to the proportion of type-specific species and Percent Model Affinity. This was presumably due to lack of helophytes in the species pool used and to reference values which were defined across lake types in the Trophic Index. Uneven performance of the metrics derived from different biological groups suggests that an approach integrating multiple lines of evidence on ecological status appears most feasible for assessment of the overall lake status. / Tiivistelmä Vesistöjen rehevöityminen ja ilmastonmuutos heikentävät vesiekosysteemien laatua, ja boreaaliset sisävedet ovat erityisen alttiita näiden uhkatekijöiden aiheuttamille muutoksille. Ihmistoiminnan aiheuttamien muutoksien ja luontaisten maisematekijöiden merkitys vesiekosysteemien toimintaan ja rakenteeseen vaihtelee mittakaavan (tutkimusyksikön ja -alueen) mukaan. Kuitenkin spatiaalisen mittakaavan merkitys on usein unohdettu ekologisissa arvioinneissa, joissa selvitetään ekosysteemin luonnontilaisuutta eri biologisilla lajiryhmillä. Vesikasvit ovat yksi usein käytetty biologinen ryhmä järvien ekologissa arvioinneissa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on (i) tutkia vesikasvien levinneisyyttä ja runsautta Suomessa useissa mittakaavoissa, ja (ii) arvioida ekologisten luokittelumuuttujien toimivuutta järvien vesikasveilla eri mittakaavoissa. Mittakaava, jossa vesikasveja tutkittiin, vaikutti merkittävästi saatuihin tuloksiin. Leveysasteeseen ja korkeuteen liittyvä gradientti määritti vesikasvien levinneisyyttä alueellisessa mittakaavassa. Lisäksi ilmaston voimakas vaikutus vesikasveihin voi johtaa niiden levinneisyysrajojen laajenemiseen, koska ilmastonmuutos saattaa luoda edullisemmat kasvuolosuhteet kasvillisuudelle tällä vuosisadalla. Monet vesikasvilajit ovat jo levinneet pohjoisemmaksi 1900-luvulla, ja lämpötilojen nousu voi lisätä ekolokeroita vesikasvien levittäytymiselle. Vesikasvien runsaus, lajimäärä ja luokittelumuuttujat olivat selkeästi yhteydessä vesien ravinteisuuteen maisemallisessa ja alueellisessa mittakaavassa. Ilmaversoisilla vesikasveilla ja luokittelumuuttujilla oli positiivinen tai käänteisesti negatiivinen suhde ravinteisiin, kun taas lajimäärä ja muut vesikasvien kasvumuodot olivat unimodaalisessa tai merkityksettömässä yhteydessä ravinteisuuteen. Lisäksi maankäyttö, erityisesti maatalous, kaupunkiasutus ja metsäojitus, vaikutti vesikasveihin suoraan rantavyöhykkeen morfologisin muutoksin tai epäsuorasti ravinteisuuden kautta. Vesikasvien levinneisyyttä ja runsautta selitti myös pinta-ala ja syvyys, jotka liittyivät elinympäristön heterogeenisyyteen, sekä veden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, kuten pH, alkaliniteetti ja sähkönjohtokyky. Ekologiset luokittelumuuttujat olivat riippuvaisia mittakaavasta, koska rantavyöhykkeen läheisellä maankäytöllä oli suurempi merkitys muuttujille kuin koko valuma-alueen maankäytöllä. Kuitenkin mittakaavan merkitys vaihteli eri muuttujien välillä, kun referenssi-indeksi osoitti heikompaa vastetta maankäyttöön eri mittakaavoissa kuin tyyppilajien suhteellinen osuus ja prosenttinen mallin samankaltaisuus. Tämä luultavasti johtui siitä, että referenssi-indeksissä ilmaversoiset vesikasvit puuttuivat tutkittavista lajeista ja referenssiarvot olivat yhteiset riippumatta järvityypistä. Eri biologisiin ryhmiin perustuva luokittelujärjestelmä ilmensi hyvin vaihtelevasti ekologista laatua, minkä vuoksi eri muuttujia yhdistävä menetelmä, joka arvioi vesimuodostuman kokonaistilaa, on toteuttamiskelpoisin lähestymistapa boreaalisissa järvissä.

Abstract In the Swedish Kingdom, of which Finland was a part until the 19th century, the parish burial records specified the cause of death earlier than other European countries. Using the information contained in 1.2 million death records from 234 different parishes, the impact of the main infectious diseases inflicted upon the Finnish population, during the period 1749–1850, is analyzed. The study is focused on the temporal and geographical distribution of three of the main epidemics; gastroenteritis, malaria and smallpox. The Industrial Revolution, the Demographic Transition and the Bacteriological Era only arrived to Finland at the end of the 19th century. The population analyzed, living at a time prior those changes, was therefore rural, scattered and with high birth and mortality rates. It was, therefore, helpless in front of many illnesses. Infectious diseases were the main cause of death, especially among children. One sixth of all analyzed deaths can be attributed to these three causes of death studied. Acute gastroenteritis generated mortality, constantly in its endemic areas (southeast of the country and Ostrobothnian coast) and also in the form of large epidemics, accompanying other factors affecting the population, such as war or famine. Smallpox was endemic in the country and caused periodic epidemic peaks which generated high mortality among children. The most densely populated areas acted as reservoirs from which the disease spread outwards the rest of the country. The generalization of the practice of vaccination, from the first decades of the 19th century, modified both the spatiotemporal distribution of the epidemics and the age distribution of smallpox mortality. Under the period studied, malaria was endemic in the southwest of Finland, being of most importance in the Åland Islands. The temporal variations in the incidence of this disease do not seem to be related to crises in the population, but rather due to environmental factors. The above causes of death greatly influenced the modulation of mortality in 18th and 19th century Finland. / Resumen En el Reino de Suecia, al que pertenecía Finlandia hasta el siglo XIX, los registros parroquiales de enterramiento especificaban la causa de muerte más tempranamente que en otros países de Europa. Utilizando la información contenida en 1,2 millones de registros de defunción, provenientes de 234 parroquias diferentes, se analiza el impacto de las enfermedades infecciosas en la población de Finlandia entre 1749 y 1850. Se estudia en especial la distribución temporal y geográfica de las mayores epidemias de gastroenteritis aguda, viruela y paludismo. Ni la revolución industrial ni la transición demográfica ni la era bacteriológica llegaron a Finlandia hasta finales del siglo XIX. La población en la época de estudio era, por tanto, rural, dispersa, con altos índices de natalidad y mortalidad y estaba indefensa ante la mayor parte de las dolencias. Las enfermedades infecciosas eran la principal causa de muerte, especialmente entre los niños. Al conjunto de las tres causas de muerte estudiadas, gastroenteritis, viruela y paludismo, puede atribuirse un sexto del total de las muertes analizadas. La gastroenteritis aguda causaba una importante mortalidad de manera constante en sus áreas endémicas (sureste del país y costa de Ostrobotnia) y una mortalidad catastrófica, en forma de grandes epidemias, en coincidencia con alteraciones en la población tales como guerras o hambrunas. La viruela era endémica en el país y se manifestaba en forma de picos epidémicos periódicos que generaban gran mortalidad entre los niños. Las zonas más densamente pobladas actuaban como reservorios desde los cuales la enfermedad se expandía al resto del país. La generalización del uso de la vacuna a partir de las primeras décadas del siglo XIX modificó tanto la distribución espaciotemporal de las epidemias como su perfil de mortalidad por edades. El paludismo era endémico en el suroeste de Finlandia durante el periodo de estudio, siendo especialmente importante en las Islas åland. Las variaciones en la importancia de esta enfermedad no parecen responder a crisis en la población sino a factores ambientales. Las causas de muerte estudiadas modularon de manera importante la mortalidad general de la Finlandia de los siglos XVIII y XIX. / Tiivistelmä Ruotsin kuningaskunnassa, johon Suomi 1800-luvulle saakka kuului, hautauksia koskevissa kirkonkirjoissa spesifioitiin kuolinsyy aikaisemmin kuin muissa Euroopan maissa. Tässä tutkimuksessa analysoidaan 234 eri kunnasta peräisin olevaa 1,2 miljoonan henkilön kuolintilastoon sisältyvää informaatiota infektiosairauksien vaikutuksesta Suomen väestöön vuosien 1749 ja 1850 välillä. Erityisesti tutkitaan akuutin mahasuolitulehduksen, isonrokon ja malarian merkittävimpien epidemioiden ajallista ja maantieteellistä levinneisyyttä. Teollinen vallankumous kuin myöskään väestöllinen muutos tai bakteriologinen aikakausi eivät saapuneet Suomeen 1800-luvun loppuun mennessä. Tutkittavan aikakauden väestö oli siten maaseudulla elävää, hajanaista, sillä oli korkea syntyvyys ja kuolleisuus ja se oli suojaton suurinta osaa sairauksia vastaan. Infektiosairaudet olivat pääasiallisin kuolinsyy, erityisesti lasten keskuudessa. Tämän kolmen tutkitun kuolinsyyn joukon, mahasuolitulehduksen, isonrokon ja malarian, voidaan katsoa aiheuttaneen kuudenneksen analysoitujen kuolemien kokonaismäärästä. Akuutti mahasuolitulehdus aiheutti tasaisesti merkittävän kuolleisuuden yleisillä esiintymisalueillaan (maan kaakkoisosa ja Pohjanmaan rannikko) ja katastrofaalisen kuolleisuuden suurten epidemioiden muodossa samanaikaisesti sellaisten väestössä tapahtuvien muutosten kuten sotien tai nälänhädän kanssa. Isorokko oli maassa yleisesti esiintyvää ja ilmeni jaksottaisten epidemiahuippujen muodossa, jotka aiheuttivat suuren kuolleisuuden lasten keskuudessa. Tiheimmin asutetut alueet toimivat reserveinä, joista sairaus levisi loppuun osaan maata. Rokotuksen käytön yleistyminen 1800-luvun ensimmäisistä vuosikymmenistä lähtien muutti niin epidemioiden alueellista ja ajallista levinneisyyttä kuin sen kuolleisuusprofiilia ikäluokittain. Malaria oli yleisesti esiintyvää Lounais-Suomessa, ja tutkittavana aikakautena se oli erityisen merkittävää Ahvenanmaan saaristossa. Muutokset tämän sairauden merkittävyydessä eivät vaikuta vastaavan väestökriisejä vaan ilmastollisia tekijöitä. Tutkitut kuolinsyyt muuttivat merkittävästi kuolleisuutta 1700- ja 1800-lukujen Suomessa.

Abstract Trade between Finland and Japan underwent remarkable development in both quantity and value from the early commercial connections at the beginning of the 20th century until the 1970s and the first oil crisis. At first, the exports to Japan and imports from Japan were handled by European trade intermediaries. Gradually these indirect trade networks were superseded by semi-direct and direct networks between Finnish and Japanese companies. Trade networks and their evolution steered the flow of goods, which for Finnish exports mainly consisted of forest industry products, namely, pulp and paper. The nature of Japanese imports was, however, more versatile, consisting of readymade consumer goods, such as textiles. Since the 1950s, the imports have been mostly high technology products – cameras and cars and related goods. Bilateral trade relations were especially significant from the standpoint of Finnish foreign trade, as Japan became one of Finland’s most important trading partners. Their trade relationship also had a broader significance for international commerce, especially in the early 1960s when Finland became the first market in Europe to start regular imports of Japanese cars. This study establishes a network theory of international trade relations based on an actor tier division between and within trade and trade policy activity. The trade activities by private companies is divided into three types of networks, which then form direct, semi-direct and indirect export and import activities. The same network type division also applies to trade policy activity by governments and other actors. Based on extensive empirical evidence, it is argued that the types of cooperation (networks) between companies and their evolution have determined the development leading to commercial success, stagnation, or a downward trend in Finnish-Japanese trade. On the other hand, the role of trade policy relationships has in most cases been confined to setting or dismantling the limitations of actual trade activity. Trade policy relations further have played only a minor role in promoting trade, which is fundamentally based on the network building that take place between private corporations. An extensive amount of archival and other sources collected from archives and libraries in Finland and Japan were used in this doctoral thesis. / Tiivistelmä Suomen ja Japanin välinen tavarakauppa kehittyi määrässä ja arvossa mitattuna 1900-luvun alun pienestä purosesta vuolaaksi virraksi 1970-luvun ja ensimmäisen öljykriisin vuosiin mennessä. Yhteyksien alkuvaiheessa vienti Japaniin ja tuonti Suomeen kulkivat eurooppalaisten välikäsien kautta, mutta vähitellen nämä kaupan epäsuorat verkostot saivat rinnalleen suomalaisten ja japanilaisten yhtiöiden väliset suorat ja välittömät yhteistyöverkostot ja lopulta korvautuivat niillä. Verkostot ja niiden evoluutio ohjasivat kaupan tavaravirran kehitystä, joka suomalaisen viennin osalta painottui puunjalostusteollisuuden tuotteisiin ‒ pääasiassa selluloosaan ja paperiin. Japanilaisten tavaroiden tuonti oli rakenteeltaan monipuolisempaa koostuen suoraan kuluttajille tarkoitetuista kappale- ja tekstiilitavaroista ja 1950-luvulta lähtien korkean teknologian tuotteista, kuten kameroista ja henkilöautoista. Kahdenkeskisten kauppasuhteiden merkitys korostui varsinkin Suomen ulkomaankaupassa, sillä Japanista tuli yksi Suomen huomattavimmista kauppakumppaneista. Kauppasuhteilla oli kahdenkeskisiä yhteyksiä laajempiakin vaikutuksia, joista ehkä merkittävin oli japanilaisten henkilöautojen pysyvä rantautuminen Suomen kautta Euroopan markkinoille 1960-luvun alussa. Tutkimuksen tuloksena on syntynyt kansainvälisten kauppasuhteiden verkostoteoria, joka perustuu kaupan ja kauppapolitiikan väliseen toimijatasojakoon. Kauppasuhteiden kaupallinen toiminta jakautuu verkostotyypeittäin välittömään, suoraan ja epäsuoraan vienti- ja tuontitoimintaan samoin kuin kauppapoliittinenkin toiminta omissa vuorovaikutussuhteissaan. Tutkimuksen laajat empiiriset näytöt osoittavat, että yritysten välisen yhteistyösuhteen eli verkoston tyypistä ja evoluutiosta riippuen on kaupallisten toimijoiden välinen vuorovaikutus joko kasvanut, jähmettynyt tai kuihtunut pois. Kauppapoliittisilla suhteilla oli Suomen ja Japanin väliseen kauppavaihtoon ennen kaikkea rajoittava ja vähäisemmässä määrin edistävä vaikutus. Yritysten välisten yhteistyöverkostojen synty ja kehitys perustuivat jokaisen yhtiön omaan myynti- ja ostopolitiikkaan, jolla toimijat määrittelivät suhteensa kohdemarkkinoihin ja yhteistyökumppaniensa kanssa käytävään kaupalliseen toimintaan. Tutkimuksessa on laaja-alaisesti hyödynnetty useiden kaupan ja kauppapolitiikan toimijoiden lähdeaineistoja Suomesta ja Japanista. / 要旨 １９００年代初頭から１９７０年代に至るまで、フィンランドの対日本貿易は輸出入数量に加えて、通商関係上の重要性という観点からも目覚ましい発展を遂げてきた。貿易開始当初、両国間の取引は在欧仲介業者を通して行われる間接貿易の形式がとられていたが、次第にフィンランドと日本の企業間ネットワークを利用した直接貿易や準直接貿易がそれに取って代わるようになっていった。さらに、貿易ネットワークとその発展は物流動向にも影響をもたらした。フィンランドは主に森林資源を利用した産業製品、つまりはパルプや印刷紙の輸出に重点を置き、日本はフィンランドとの貿易開始当初より、織物をはじめとした多岐にわたる既製品を輸出しており、特に１９５０年代からはカメラや自家用車といったハイテク製品の輸出に主軸を置いてきた。 日本が対外貿易における最重要取引国のひとつになったため、フィンランドにとって日本との二国間貿易は特に重視すべきものであった。１９６０年代、フィンランドは日本製自家用車をヨーロッパ諸国に定期的に輸出するための玄関口としても重要な役割を果たしていたため、二国間貿易が与える影響は日本とフィンランドの二か国にとどまらず、より広範に及ぶものになった。 本研究により、商業活動と貿易政策の両方を取り巻く当事者たちによって構成された分割多重構造に基づく国際貿易のネットワーク理論が導き出された。企業間の通商関係は直接貿易・準直接貿易・間接貿易の三つのネットワーク形態に分類され、同様のネットワークの分類型は国の貿易政策によって結ばれた通商関係の分類にも適用できるものである。幅広い経験的証拠に基づいた研究により、フィン日貿易においては、企業同士の協力体制や企業間のネットワーク展開が、取引を商業的成功へと発展させていくか、もしくは逆に停滞・停止させてしまうかを左右する要因であったことが明らかになった。その一方で、貿易政策によって結ばれた国家間の通商関係は概して実質的には貿易活動を制限し、さらには阻害する要因となっていたと結論付けられた。貿易契約締結や貿易活動の発展は民間企業が各自で結んだ売買契約、即ち民間企業の間に構築されたネットワークを基盤としており、貿易政策としての通商関係が貿易関係促進のために果たす役割は事実上軽微なものであった。 本論文は、フィンランドと日本において収集した経済・経済政策に関する広範な文献資料を用いて執筆されたものである。

Denna uppsats undersöker Sveriges marinstrategi i händelse av krig med Tyskland respektive Sovjeteunionen våren 1941 utifrån Chefen för Marinens instruktioner för krigsfall I respektive II. / This paper explores Swedish naval strategy during the Second World War (1939-1945), an area that has not seen significant research. This paper focuses on how Swedish maritime forces were to be used in case of war with Germany (War Plan I; Krigsfall I), and with the Soviet Union (War plan II; Krigsfall II). This paper focuses on Swedish planning during the spring of 1941. The period after the fall of France (June 1940) and before the German invasion of the Soviet Union (June 1941) was a period where both Germany and the Soviet Union possessed what could be described as strategic freedom of action. This means large parts of their armed forces could have been used for operations against Sweden. The basis for each potential conflict was different: Germany occupied Norway and Denmark and could launch a ground invasion of Sweden directly; meanwhile Sweden and the Soviet Union were still separated by Finland and the Baltic Sea. Maritime forces would therefore play very different roles in the two War Plans. No official plans in case of war with the western Allies existed at the time, and hence this has not been explored here. The conclusion of this paper is that Swedish naval strategy at the time was somewhat offensive and focused on gaining sea control, at least in the Baltic Sea and Gulf of Bothnia, to maintain freedom of action to be able to conduct troop movements along the Swedish coast, to the island of Gotland, and to Finland.