Abstract About one third of home-dwelling older people suffer a fall ech year. The most consuming falls occur when the person is alone and unable to get up, resulting in long lies which are associated with institutionalisation and high morbidity-mortality rate. Even though personal emergency response systems provide applications to call for help, older people are not always able or willing to activate them. Hence, an automatic fall detection system is an important setting. Even though pilot applications and commercial fall detection systems exist, the real-life validation of these systems is scant. The aim of this study was to develop a validated acceleration-based method for fall detection to be adapted for real-life applications among older people. Methods capable of discriminating between falls and activities of daily living (ADL) were determined based on laboratory tests. The threshold-based algorithms were validated with intentional falls in 20 middle-aged test persons and ADL in 20 middle-aged and 21 older people. The algorithm for the waist with impact and end posture detection was able to discriminate falls from ADL with 97% sensitivity and 100% specificity. In order to validate the fall detection system, a field test was performed with 16 residents in elderly care units wearing a wireless sensor. During the 6-month test period, acceleration data from five real-life falls were collected. One of the falls resulted in a hip fracture. These falls showed similar features as intentional falls. However, high pre impact velocity was detected in the case with a fracture, but not in all falls with preventative actions. The system had a fall detection sensitivity of 71.4% with a false alarm rate of 1.1 alarms over a 24-hour time period in this real-life pilot test. The data from real-life falls provide important material for further development of fall detection and studies on fall mechanism and fall prevention. / Tiivistelmä Kotona asuvista yli 65-vuotiaista kaatuu vuosittain kolmannes. Mikäli kaatunut ei kykene nousemaan omin neuvoin, avun saaminen saattaa viivästyä. Tämä suurentaa sekä laitoshoitoon joutumisen todennäköisyyttä että kuoleman riskiä. Erilaisia hälytysjärjestelmiä on kyllä saatavilla, mutta ikääntyneet eivät aina kykene käyttämään niitä tai eivät jostain syystä halua tehdä hälytystä. Tämän vuoksi automaattiselle kaatumishälyttimelle on tarvetta. Tässä tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin ikääntyneiden tarpeisiin soveltuva kiihtyvyysanturiin perustuva kaatumisen tunnistumenetelmä. Aineisto koottiin laboratorio-olosuhteissa kokeilla, joihin osallistui sekä nuoria että keski-ikäisiä. Raja-arvoon perustuvia tunnistusalgoritmeja testattiin 20 keski-ikäisen ohjeistettujen testikaatumisten sekä 20 keski-ikäisen ja 21 ikääntyneen arkisten askareiden tuottamalla datalla. Kaatumistapahtuman impaktin ja loppuasennon tunnistaminen vyötäröltä mitatuista kiihtyvyysarvoista erotteli kaatumisen muusta liikkeestä 95 % sensitiivisyydellä ja 100 % spesifisyydellä. Tunnistusmenetelmää testattiin kenttäkokeessa, jossa 16 ikääntynyttä hoitokodin asukasta piti vyötäröllään mittauslaitetta. Kuuden kuukauden aikana kiihtyvyyssignaali saatiin viidestä kaatumisesta. Yksi niistä aiheutti lonkkamurtuman. Analyysin mukaan näiden todellisten kaatumisten kiihtyvyyssignaalit muistuttivat testikaatumisia. Lonkkamurtumatapauksessa ennen impaktia mitattu nopeus oli erittäin korkea. Vastaavaa ei havaittu tapauksissa, joissa oli merkkejä siitä, että kaatumista oli yritetty estää. Kenttäkokeessa kaatumishälytysjärjestelmän sensitiivisyys oli 71.4 % ja vääriä hälytyksiä oli 1.1 vuorokaudessa. Tutkimuksessa saatua tietoa tosielämän kaatumistapahtumista voidaan käyttää hyväksi kehitettäessä kaatumisten ehkäisyä, niiden mekanismin tutkimista sekä kaatumisen tunnistusta kiihtyvyysanturien avulla.

Abstract This study focuses on the information behaviour of older adults. The interdisciplinary approach combines everyday life information-seeking, a gerontological notion of successful ageing and research on media use. First, the media repertoires of older adults are examined from the perspective of their course of life. Their information behaviour when they have retired is analysed in Pamela McKenzie's terms of information practices, i.e. 1) active seeking, 2) active scanning, 3) non-directed monitoring and 4) getting information by proxy. A new viewpoint to information use in information studies is independent and activating media use. The theoretical framework applies a gerontological life course approach, which connects former life events to latter events in one's information behaviour. The framework in this study encompasses everyday information behaviour more generally than information-seeking. The main concepts of the framework are information practices, media use, and as a new concept, enactment. The study is based on a qualitative approach that utilizes methodological triangulation. The empirical data was gathered from 319 elderly Finns. The longitudinal material was gathered from 13 retired teachers. The methods used were interview (2004), questionnaire (2001 & 2004), sentence completion task (2001 & 2004) and the Depression-Happiness Scale (2004). A second set of material consisted of 306 media diaries from the national Yksi päivä mediaa (Media use in one day) material collected in 2001. The main methods of analysis were a narrative life review and content analysis. Different methods and material collected at two different times increase the reliability of the results and illustrate changes in the explored phenomena. This study indicates that the life course approach should be taken into account in information studies, at least when research focuses on older adults. An interesting result is the concept of enactment, which describes the activating role of media. Analysis of the data indicated that media use of older adults is connected, for example, to organising their daily programme, food, physical exercise and health, language skills, civil debate, crosswords, competitions and games, time of devotion, and lending, borrowing and recycling of material. Another notable result is the application of McKenzie's model of information practices to structure the information behaviour in everyday life. The model is also improved by applying a new information practice, abstaining from information. Its role in the information behaviour of everyday life should be studied further. The activating role of media use among populations other than the elderly is another important issue in a media environment that will be more interactive in the future. / Tiivistelmä Tutkimus kohdistuu ikääntyneiden informaatiokäyttäytymiseen. Tieteidenvälisessä tarkastelussa yhdistyvät informaatiotutkimuksen arkielämän tiedonhankinnan tutkimus, gerontologiasta omaksuttu käsitys onnistuvasta vanhenemisesta ja viestinnän alan mediankäytön tutkimus. Aluksi tarkastellaan ikääntyneiden mediarepertuaarien muutoksia heidän elämänkulkunsa ajalta. Eläkkeellä olon aikaista informaatiokäyttäytymistä analysoidaan arjen informaatiokäytäntöinä, joita Pamela McKenzien teoreettisen mallin mukaisesti ovat 1) aktiivinen etsintä, 2) aktiivinen seuranta, 3) kohdentumaton havainnointi ja 4) informaation saaminen toisen henkilön kautta. Informaatiotutkimuksessa uutena tiedonkäytön sovellusalana on omaehtoinen ja aktiivinen mediankäyttö. Teoreettisessa viitekehyksessä sovelletaan gerontologista elämänkulun lähtökohtaa. Sen mukaisesti ihmisten aiemmilla elämänkokemuksilla on yhteyksiä heidän myöhempään informaatiokäyttäytymiseensä. Viitekehys kattaa tiedonhankintaa yleisemmin arkielämän informaatiokäyttäytymisen. Siinä keskeisiä ovat informaatiokäytäntöjen ja mediankäytön käsitteet sekä uutena esitetty toimintaan aktivoitumisen (enactment) käsite. Tutkimus perustuu laadulliseen lähestymistapaan, jossa sovelletaan menetelmätriangulaatiota. Empiirinen aineisto on koottu yhteensä 319 ikääntyneeltä suomalaiselta. Pitkittäisaineisto koostuu 13 opettajaeläkeläiseltä saaduista tiedoista. Menetelminä olivat haastattelu (2004), kysely (2001 ja 2004), lauseentäydennystehtävä (2001 ja 2004) ja The Depression-Happiness Scale -mittari (2004). Toisena aineistona olivat 306 mediapäiväkirjaa, jotka on kerätty Yksi päivä mediaa -kirjoitustapahtumassa (2001). Pääasiallisina analyysimenetelminä olivat narratiivinen elämäntarkastelu ja sisällönanalyysi. Eri menetelmillä ja kahtena eri ajankohtana kerätyn aineiston analyysi lisää tulosten luotettavuutta ja nostaa esille tutkittavien ilmiöiden muutoksia. Tutkimuksen perusteella elämänkulun lähtökohta tulisi ottaa huomioon informaatiotutkimuksen teoreettisissa malleissa. Tämä koskee ainakin ikääntyneiden informaatiokäyttäytymistä. Kiinnostava tulos on toimintaan aktivoitumisen käsitteen esittäminen. Käsite kuvaa sitä, miten mediankäyttö aktivoi toimintaan. Esimerkiksi päiväohjelman organisointi, ravinto, liikunta ja terveys, kielitaidon ylläpitäminen, yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen, sanaristikot, kilpailut ja pelaaminen, hiljentyminen sekä aineiston vaihto, lainaaminen ja kierrätys nousivat esille aineiston analyysissä. Merkittävä tulos on myös McKenzien informaatiokäytäntöjen mallin soveltaminen ihmisten arkisen informaatiokäyttäytymisen jäsentämiseen sekä mallin täydentäminen informaatiosta pidättäytymisen informaatiokäytännöllä. Informaatiokäyttäytymisen käsitteen vakiinnuttaminen alan suomenkieliseen terminologiaan selkiyttäisi arkielämän tiedonhankinnasta käytettyä käsitteistöä. Jatkotutkimuksissa olisi selvitettävä informaatiosta pidättäytymistä osana laajempaa informaatiokäyttäytymistä. Mediankäytön toimintaan aktivoivaa merkitystä olisi tutkittava myös muista väestöryhmistä kuin ikääntyneistä. Lisäksi olisi tutkittava sitä, millaisia vaikutuksia median vuorovaikutuksellisuuden lisääntymisellä on ihmisten arkiseen toimintaan.

Abstract The aim of the study was to develop an instrument and to statistically test the main structure of the middle-range nursing theory for the self-care of home-dwelling elderly. Further, connections between the satisfaction with life, self-esteem, functional capacity and self-care behavior styles of older people living at home were studied. According to the theory in question, self-care is a partly conscious, partly subconscious way to function and live, including an emotional aspect. It evolves during a person’s life course. The theory consists of four main types of self-care, which are associated with older person’s past life and future: responsible, formally guided, independent and abandoned self-care. Also, the functional capacity, life satisfaction and self-esteem vary between persons having different self-care behaviour styles. Furthermore, individual factors – turning points of life, habitual ways to react, resources, meanings of the self-care and experiences of getting old – oriented self-care, either into the internal, unambiguous or external, ambiguous direction. The interview data to test the instrument (n = 200) and the theory (n = 179) were collected by structured interviews from home-dwelling older people aged 74 or older around Finland. The interview data of both phases of the study were analysed with descriptive and multivariate statistical methods. Face-validity was used to ensure the content validity of the instrument. The instrument appeared to be reliable and the main structure of the theory was predominantly supported by the data. The main types of self-care and their connections to the self-care orientations were especially confirmed. Also, the connections between self-care behaviour styles, orientations towards the future and experiences of ageing were fairly well confirmed. In addition, connections between different self-care behaviour styles, functional capacity, life satisfaction and self-esteem were found in the study. The study produces new knowledge of the experiences and self-care of older people as well as of the factors connected to it. The results can be used in clinical settings to improve the care of home-dwelling older people. The theory can also be used as a theoretical basis in the education of geriatric care. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli testata Backmanin (2001) kehittämän kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpidon teorian ydinrakenne, kehittää mittari teorian testaamiseksi ja tutkia itsestä huolenpitoon yhteydessä olevia tekijöitä. Teorian mukaan ikääntyvien itsestä huolenpito on elämänkulun aikana kehittynyt, osittain tietoinen, osittain tiedostamaton tapa toimia ja elää, joka sisältää myös emotionaalisen ulottuvuuden. Teoria koostuu neljästä itsestä huolenpidon päätyypistä: omavastuinen, ulkoapäin ohjautuva, omapäinen ja luovutettu itsestä huolenpito. Jokaisella tyypillä on sille ominainen itsestä huolenpidon tapa, menneisyys ja tulevaisuuteen suuntautuminen. Myös toimintakyky, elämään tyytyväisyys ja itsearvostus vaihtelevat eri tavoin itsestään huolehtivilla ikääntyvillä. Itsestä huolenpitoa suuntaavat yksilölliset tekijät: elämän taitekohtien luonne, reagointitapa, voimavarat, itsestä huolenpidon merkitys ja vanhenemisen kokeminen. Näiden tekijöiden kautta muodostuu kaksi itsestä huolenpidon pääsuuntaa: sisäistetty, selkeä itsestä huolenpito ja ulkokohtainen, selkiytymätön itsestä huolenpito. Haastatteluaineistot mittarin (n = 200) ja teorian (n = 179) testaamiseksi kerättiin strukturoiduilla haastatteluilla 74 vuotta täyttäneiltä kotihoidon asiakkailta eri puolilta Suomea. Haastatteluaineistot analysoitiin tilastollisesti kuvailevilla ja monimuuttujamenetelmillä. Lisäksi mittarin sisältövaliditeettia arvioitiin face-validiteetilla. Mittari osoittautui luotettavaksi tutkittaessa suomalaisten 75 vuotta täyttäneiden kotihoidon asiakkaiden itsestä huolenpitoa ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Teorian ydinrakenne sai tukea aineistosta erityisesti omavastuisen ja ulkoapäin ohjautuvan itsestä huolenpidon osalta. Myös itsestä huolenpidon eri tapojen yhteyksiä toimintakykyyn, elämään tyytyväisyyteen ja itsearvostukseen pystyttiin tunnistamaan muiden paitsi luovutetun itsestä huolenpidon tavan osalta. Tutkimus tuottaa uutta tietoa ikääntyvien kokemuksista, itsestä huolenpidosta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Tieto ja ymmärrys auttavat ikääntyvien kanssa työskenteleviä toteuttamaan yksilöllisempää, ikääntyvien asiakkaiden voimavaroja huomioivaa ja toimintakykyä tukevaa hoitoa. Testattua teoriaa voidaan käyttää myös teoreettisena lähtökohtana terveydenhuollon ammatillisessa koulutuksessa opetettaessa ikääntyvien hoito- ja huolenpitotyötä.

Abstract The aim of this study was to construct a theory of an environment supporting the well-being of the home-dwelling elderly from Northern Finland. The development process proceeded as follows: 1) description of elements of environment supporting the well-being of home-dwelling elderly aged over 65 years (physical, social and symbolical environment) and, using concept synthesis, construction of hypothetical models of a physical, social and symbolic environment supporting well-being, 2) development of an indicator to test the hypothetical models and 3) testing the hypothetical models. The analysed data (N = 39) of the first stage consisted of theme interviews with home-dwelling elderly persons. Hypothetical models of an environment supporting the well-being of home-dwelling elderly were constructed using inductive concept synthesis. In the second stage, the reliability of the indicator designed to test the hypothetical models was evaluated by a panel of experts consisting of 15 students of nursing science and three doctors of Health Sciences. The data (n = 96) used to test the reliability of the second indicator consisted of the results of a postal questionnaire to elderly over the age of 65 from Northern Finland. The questionnaire also included questions about answering the indicator aimed further development. The data were analysed by looking at descriptive statistics and correlation coefficients. The data (n = 328) of the final stage of the study comprised again home-dwelling elderly from Northern Finland. The data were analysed using explorative and confirmatory factor analyses to test the hypothetical models. In addition, the data were analysed using statistical methods. According to the theory, an environment supporting the well-being of home-dwelling elderly from Northern Finland is made up by its physical, social and symbolical attributes. The attributes defining a physical environment supporting well-being are a northern environment, an environment ensuring safety and a pleasant physical environment. A social environment supporting well-being is made up of the availability of assistance, contact with family members, friends supporting well-being and a pleasant living community. A symbolic environment supporting well-being comprises the idealistic attributes of well-being, spirituality, the normative attributes of well-being and historicalness. The information gained from the study can be used to broaden the knowledge base of gerontological nursing science and gerontological nursing in supporting the health and well-being of home-dwelling elderly. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli rakentaa teoria kotona asuvien pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Teorian kehittämisprosessi eteni seuraavasti: 1) kuvattiin kotona asuvien yli 65-vuotiaiden pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevan ympäristön osa-alueita (fyysinen, sosiaalinen ja symbolinen ympäristö) ja rakennettiin käsitesynteesin avulla hypoteettiset mallit hyvinvointia tukevista fyysisestä, sosiaalisesta ja symbolisesta ympäristöstä, 2) kehitettiin mittari hypoteettisten mallien testaamiseksi ja 3) testattiin hypoteettisia malleja. Ensimmäisen vaiheen analysoitavan aineiston (n = 39) muodostivat kotona asuvien yli 65-vuotiaiden ikääntyneiden teemahaastattelut. Induktiivisen käsitesynteesin avulla tuotettiin hypoteettiset mallit pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Toisessa vaiheessa hypoteettisten mallien testaamiseksi kehitetyn mittarin luotettavuutta arvioi asiantuntijapaneelissa 15 hoitotieteen loppuvaiheen opiskelijaa sekä kolme terveystieteiden tohtoria. Toisen mittarin luotettavuuden testaamisessa käytetyn aineiston (n = 96) muodostivat pohjoissuomalaisten yli 65-vuotiaaiden ikääntyneiden postikyselyn vastaukset. Kyselylomake sisälsi myös mittariin vastaamista koskevia kysymyksiä sen edelleen kehittämiseksi. Aineisto analysoitiin tarkastelemalla tilastollisia tunnuslukuja ja korrelaatiokertoimia. Tutkimuksen viimeisen vaiheen aineisto (n = 328) muodostui niin ikään kotona asuvista pohjoissuomalaisista ikääntyneistä. Aineistolle tehtiin eksploratiiviset ja konfirmatoriset faktorianalyysit hypoteettisten mallien testaamiseksi. Lisäksi aineistoa analysoitiin tilastollisin menetelmin. Kehitetyn teorian mukaan pohjoissuomalaisten kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukeva ympäristö rakentuu sen fyysisten, sosiaalisten ja symbolisten ominaisuuksien myötä. Hyvinvointia tukevaa fyysistä ympäristöä määrittävät pohjoinen ympäristö, turvallisen toiminnan mahdollistava ympäristö ja viihtyisä fyysinen ympäristö. Hyvinvointia tukeva sosiaalinen ympäristö rakentuu avun saamisesta, yhteydenpidosta omaisiin, ystävistä ja viihtyisästä asuinyhteisöstä. Hyvinvointia tukeva symbolinen ympäristö muodostuu hyvinvoinnin ideaalisista ominaisuuksista, hengellisyydestä, hyvinvoinnin normatiivisista ominaisuuksista ja historiallisuudesta. Tutkimuksessa tuotetulla tiedolla voidaan laajentaa gerontologisen hoitotieteen tietoperustaa tuettaessa kotona asuvien ikääntyneiden terveyttä ja hyvinvointia. Gerontologisessa hoitotyössä teoriaa voidaan käyttää eräänlaisena ajattelun tai päätöksenteon apuvälineenä jäsentämään ikääntyneiden hyvinvointia tukevaa ympäristöä.

Abstract With the growing proportion of older people and increasing use of drugs in this population, it is important to study how drugs affect oral health among older people. The aim of this thesis was to study whether sedative load, which represents cumulative exposure to drugs with sedative properties, is associated with oral health among community-dwelling older people. The focus was on a dry mouth, oral health behavior, dental caries, and infection in the periodontium. In addition, sedative load and anticholinergic burden were compared. The present study population was a subpopulation from an intervention study “Geriatric Multidisciplinary Strategy for Good Care of the Elderly”. The study population consisted of 159 community-dwelling, dentate, and non-smoking people aged 75 or older from the city of Kuopio, Finland. Data were collected with interviews, geriatric assessments, and clinical oral examinations. Sedative load was determined by using a previously published method. The study showed that participants with a sedative load were more likely to have dental caries, but not periodontitis, when compared with participants without a sedative load. Sedative load was associated with decreased stimulated salivary secretion and less strongly with unstimulated salivary secretion but not with xerostomia. The results also showed that sedative load was associated with poor or insufficient oral health behavior. Anticholinergic burden was associated with low unstimulated salivary secretion and xerostomia, but not with low stimulated salivary secretion. In conclusion, cumulative exposure to drugs with sedative properties was associated with insufficient oral self-care and poor oral health. The results from this study emphasize the fact that older people using drugs with sedative properties require thorough prophylaxis measures and regular dental check-ups because of their high risk of having poor oral health. / Tiivistelmä Väestön iäkkäiden henkilöiden osuuden kasvaessa ja heidän lääkkeiden käytön lisääntyessä on tärkeää tutkia, miten lääkkeet vaikuttavat ikääntyneiden suun terveyteen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lääkityksestä aiheutuvan sedatiivikuorman (sedative load) vaikutuksia suun terveyteen kotona asuvilla iäkkäillä henkilöillä. Eritoten tutkimuskohteena oli sedatiivikuorman yhteys kuivaan suuhun, suun terveyskäyttäytymiseen, kariekseen sekä hampaiden tukikudosten sairauteen. Lisäksi tutkittiin antikolinergisen kuorman yhteyttä kuivaan suuhun ja tuloksia verrattiin sedatiivikuormaan. Tutkimuspopulaatio oli osa geriatrista Hyvän Hoidon Strategia -interventiotutkimusta (HHS). Populaatio koostui 159 kotona asuvasta 75-vuotiaasta tai sitä vanhemmasta hampaallisesta, ei-tupakoivasta kuopiolaisesta. Tutkimusmateriaali kerättiin haastattelulla, geriatrisella tutkimuksella sekä kliinisellä suun tutkimuksella. Sedatiivikuorma laskettiin käyttäen aiemmin kehitettyä mallia, jossa määritetään kokonaislääkityksestä aiheutuva sedatiivikuorma. Tutkimus osoitti, että osallistujilla, joilla oli sedatiivikuormaa, oli keskimäärin enemmän kariesta muttei hampaiden tukikudoksen sairautta verrattuna henkilöihin, joilla ei ollut sedatiivikuormaa. Tulokset osoittivat myös, että sedatiivikuorma oli yhteydessä alentuneeseen stimuloidun syljeneritykseen ja vähemmässä määrin alentuneeseen leposyljeneritykseen, mutta ei kuivan suun tunteeseen. Antikolinerginen kuorma oli yhteydessä alentuneeseen leposyljeneritykseen ja kuivan suun tunteeseen, mutta ei alentuneeseen stimuloidun syljeneritykseen. Sedatiivikuorma oli yhteydessä puutteelliseen suun terveyskäyttäytymiseen, kuten vähäiseen hammastahnan käyttöön ja suureen plakkimäärään. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että altistuminen väsyttäville lääkkeille on yhteydessä puutteelliseen omahoitoon ja huonoon suun terveyteen. Tämän tutkimuksen tulokset korostavat väsyttäviä lääkkeitä käyttävien ikääntyneiden tarvitsevan perusteellisia ennaltaehkäiseviä toimia sekä säännöllisiä suun tutkimuksia, koska heillä on suurentunut riski huonoon suun terveyteen.