Abstract Water level regulation for purposes of hydropower production has caused notable changes in the littoral zones of regulated lakes in northern Finland. Marked geomorphological changes have taken place in the lakes with a raised water level. Lowering of the ice cover during the winter has also caused rapid changes in the littoral. Changes in the environmental conditions and aquatic macrophyte communities were studied largely by comparing the regulated Lake Ontojärvi and the unregulated Lake Lentua in the Kainuu area. The general aims of the study were to analyse environmental effects, to produce information of ecological relationships for remedial measures on the littoral and to apply the restoration methods in the management of regulated lakes. The most obvious effect of regulation was the expanded area of extending ice, which caused an almost complete disappearance of large ice-sensitive isoetids (Isoetes lacustris L., Lobelia dortmanna L.). These species were largely replaced by small erosion resistant isoetids (Ranunculus reptans L., Eleocharis acicularis (L.) Roem. & Schult.). Another significant change was the decreased frequency of large helophytes due to increased erosion. A model based on environmental factors was able to predict roughly the main vegetation types. Permanent plot studies showed no significant differences in the stability of the vegetation between the research lakes, which means that the species pool had adapted to the harsh environment. Restoration techniques based on mechanical protection of shorelines and revegetation were applied to Lake Ontojärvi. The hostile environmental conditions caused a rapid decline of the planted species, but tall Salix phylicifolia L. seedlings and Carex rostrata Stokes were able to survive, although in low abundance. More significant remedial measures were provided by the Ecologically-based Regulation Practices (ERP), which have been applied to several lakes under hydropower production. This procedure, which was largely based on the results of the Kainuu studies, offers a simple way to illustrate the differences between various regulation practices. Two case studies showed that an exceptional year with extremely high or low water levels can largely abolish the positive succession achieved by ERP. The huge financial losses caused by ERP for hydropower production have also promoted the use of other conventional restoration measures.

Abstract The mineralogy and geochemistry of the fine and clay fractions of till in different moraine types and in different bedrock areas in northern Finland have been studied. A total of 250 till samples from 140 test pits were studied mineralogically and geochemically. X-ray diffraction, differential thermal and thermogravimetric analyses, transmission electron microscopy, X-ray fluorescence and atomic absorption spectrometry were used as analytical methods. In the clay fraction of till quartz, plagioclase, microcline and amphibole are the primary minerals occurring. The clay minerals proper include vermiculite, chlorite, illite, swelling-lattice vermiculite and mixed-layer clay minerals. Kaolinite occurs most abundantly in the clay fractions of till in the Kittilä, Jerisjärvi, Kaaresuvanto and Pulju areas. In the clay fraction of Kittilä and Jerisjärvi illite is dioctahedral type, but in their of other study areas both di- and trioctahedral types occur. Kaolinite and dioctahedral illite are evidence of the mixing of the weathered bedrock material into the till matrix. In the fine fraction of till most abundant minerals are primary minerals and clayminerals are in a minor role. In the clay fraction of till the content of primary minerals are at higher and secondary minerals are at lower level in the Granitic and Archaean gneiss areas than in the Greenstone Belt, Svecokarelian schists and gneiss and Granulite areas. Amphibole, microcline and plagioclase occur in very low amounts or are totally destroyed by chemical weathering in the clay fraction of the till in the Kittilä area. The mineral composition of fine and clay fractions in the tills of northern Inari gives an indication that there occur much more mafic volcanites than is known today. The mineralogical compositions of fine fraction of the tills correlates quite well with the underlying bedrock in all study areas, but clay fraction does not. Geochemical results are in accordance with the mineralogical composition of both fractions. In the fine fraction of the till Si, Ca and Na contents are higher than in the clay fraction. Clay fraction is enriched in Al, Fe, Mg, K and trace elements as compared to the fine fraction. Present study material points out that the distribution of chemical elements in the clay fraction of the till does not correlate with the composition of the underlying bedrock, but fine fraction does so with a few exceptions. The chemical composition of till in Kaaresuvanto and Inari does not fully correspond to the composition of the underlying bedrock as known today. In northern Inari and Kittilä the results give an indication that there are more mafic volcanites and/or sulphide mineralizations occurring in these areas than is known at the present time. The most important factors controlling the mineralogical and geochemical composition of the fine and clay fractions of the tills in northern Finland are the composition of the bedrock and the possible occurrence of an old weathering crust. The final grain size composition of the tills and consequently the quantitative proportions of the different minerals are often related to the last glacial quarrying and sorting processes; therefore the mineralogical composition of the tills is to a certain extent bound also to the respective moraine type.

No description available.

Abstract This dissertation is a pioneering effort in a project to document, preserve and study the human remains found beneath old Northern Finnish churches. These remains have spontaneously mummified as a result of the early modern elite’s practice of burying under church floors. The main subject of the study is an early 17th-century Vicar of the Kemi parish, Nikolaus Rungius, and his mummified remains. His mummy that still is an important tourist attraction and a popular character in local lore, has a unique history as it has been exhibited since the 18th-century. The computed tomography scanning performed on the mummy revealed pathological findings suggesting that the Vicar suffered from obesity-related conditions. The most convincing of these was the manifestation of DISH in his thoracic spine. There were also indications of tuberculosis, such as a probable Pott’s spine, as well as calcifications, for example, in subareolar regions. The latter may also represent gynaecomastia, which currently is a rather common finding in elderly men. The scans also provided information concerning the preservation. In addition to the right forearm that was lost by the mid-19th-century, six cervical vertebrae are missing. The head still appears to be attached through a continuous band of soft tissue, and has likely belonged to the same person as the rest of the body. Both the Vicar’s dental health examined through the scans, and the results of the stable isotope analyses (δ13C, δ15N) of his nail keratin, along with the obesity-related findings, indicated a rather heavy diet rich in protein. This is in line with what is known about the early modern Northern Finnish diets. They were mainly based on foodstuffs acquired by hunting, fishing and animal husbandry. These interpretations also comport with the Vicar’s status, and assumed wealth. Typically, the clergy could maintain abundant diets. Even manifestations of DISH are rather commonly found in remains from monastery sites. The Vicar’s δ15N value was elevated in comparison to the values of the control group comprised of other early modern human remains in Northern Finnish churches. This discrepancy may be due to a stronger input of dietary protein sourced from top aquatic predators, such as the seal. Another plausible explanation could be the connection between the elevated δ15N value and DISH previously found by several authors. / Tiivistelmä Tämä väitöstutkimus on osa projektia, jonka päämääränä on vanhojen pohjoissuomalaisten kirkkojen alla lepäävien muumioituneiden vainajien dokumentointi, säilyttäminen ja tutkimus. Muumioitumisen taustalla on varhaisen uuden ajan eliitin tapa haudata kirkkojen lattioidenalaisiin tiloihin. Tutkimuksen pääkohteena on 1600-luvun alun Kemin seurakunnan kirkkoherran, Nikolaus Rungiuksen hyvin säilynyt ruumis. Kirkkoherran muumiolla on ainutlaatuinen historia, sillä se on ollut nähtävillä 1700-luvulta lähtien. Tämä paikallistaruston hyvin tuntema hahmo on edelleenkin tärkeä turistikohde. Muumion tietokonetomografinen kuvantaminen paljasti useita patologisia löydöksiä. Osa niistä vihjaa kirkkoherran kärsineen tiloista, joilla on yhteys ylipainoon. Kaikista vakuuttavimmin siihen viittaisi hänen rintarangassaan havaittu diffuusin idiopaattisen skeletaalisen hyperostoosin (DISH) aiheuttama leesio. Myös tuberkuloosista havaittiin viitteitä, kuten mahdollinen Pottin tauti, sekä subareolaariset kalkkeumat. Jälkimmäiset voivat tosin olla gynekomastiankin aiheuttamat. Kuvantaminen tarjosi tietoa myös muumion säilyneisyydestä. Pitkään kadoksissa olleen oikean kyynärvarren lisäksi kuusi kaulanikamaa puuttuivat. Pää ja torso näyttäisivät kuitenkin edelleen yhdistyvän toisiinsa niskassa, mikä tarkoittaisi molempien osien kuuluneen samalle yksilölle. Sekä kirkkoherran hammasterveys, että kynnen keratiinin isotooppianalyysit (δ15N, δ13C) indikoivat, että hänen ruokavalionsa lienee ollut raskas ja proteiinirikas. Rintarangan DISH-leesio tukee tätä päätelmää, joka sopii yhteen myös aiempien pohjoissuomalaista varhaisen uudenajan ruokavaliota koskevien tietojen kanssa. Ravinto hankittiin lähinnä metsästämällä, kalastamalla ja karjanhoidolla. Tulokset yhtenevät kirkkoherran sosiaalisen statuksen ja oletetun vaurauden kanssa: papisto kykeni tyypillisesti nauttimaan runsaasta ruokavaliosta. Jopa ylipainoon yhdistetty DISH on erityisen tyypillinen löydös nimenomaan luostarikaivauksien vainajissa. Stabiili-isotooppianalyysit paljastivat kirkkoherran typpiarvon merkittävästi muista pohjoissuomalaisista muumioista koostuvan verrokkiaineiston arvoja korkeammaksi. Ero selittynee ravinnon suuremmalla määrällä vesistöjen huippusaalistajien, kuten hylkeiden proteiinia. Toinen mahdollinen selitys voi liittyä kohonneiden typpiarvojen ja DISHin väliltä aiemmin löydettyyn yhteyteen.

Abstract Temporomandibular disorders (TMD) are described as a variety of dysfunctions and pains related to the masticatory system. Clicking in the temporomandibular joints (TMJs) and pain in the masticatory muscles are the most common symptoms and signs of TMD. Other frequently reported symptoms are headache, facial pain, and symptoms in the ears. The prevalence of TMD signs in the adult population has been shown to vary between 33% and 86%, being more common in women than in men. TMD has been found to be most prevalent at 20–50 years of age. The aim of this cross-sectional study was to investigate the prevalence of TMD and associated risk factors in the Finnish adult population based on the Northern Finland Birth Cohort (NFBC) 1966. Altogether 1 962 cohort subjects at the age of 46 years (1 050 women, 912 men) responded to questionnaires and participated in a clinical medical and dental examination in 2012–2013. The stomatognathic examination was performed according to a modified protocol of diagnostic criteria for TMD (DC/TMD). The prevalence of TMD signs among the examined cohort subjects was 34.2%; women had clinical signs of TMD more often than men. Clinical signs were registered more often than self-reported TMD symptoms. The most common clinical signs were clicking in the TMJs (26.2%) and palpation pain in the masticatory muscles (11.2%). The most common diagnosis was disc displacement with reduction (7.0%). TMD signs were associated with unstable occlusion. Occlusal disturbances were associated with palpation pain in the masticatory muscles, as well as myalgia and arthralgia diagnoses. Pain-related TMD symptoms and clinical signs correlated strongly with a poor self-reported health condition as well as with painful general health problems. / Tiivistelmä Purentaelimistön toimintahäiriöt (engl. temporomandibular disorders, TMD) on yhteisnimitys leukanivelten, puremalihasten, hampaiston ja niihin liittyvien kudosten sairaus- ja kiputiloille. Leukanivelen naksuminen ja kipu purentaelimistön alueella ovat tavallisimmat oireet, mutta myös päänsärky, kasvokipu ja korvaoireet ovat yleisiä TMD-potilailla. Väestötutkimuksissa on havaittu suurta vaihtelua TMD:n esiintyvyydessä (33–86 %). TMD:n oireita sekä löydöksiä todetaan tavallisimmin 20–50-vuotiailla ja naisilla enemmän kuin miehillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää TMD:n esiintyvyyttä ja riskitekijöitä suomalaisessa aikuisväestössä Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n (Northern Finland Birth Cohort, NFBC) aineistossa. Vuosina 2012–2013 tutkittiin 1 962 kohortin henkilöä 46 vuoden ikäisinä (1 050 naista, 912 miestä). Tutkimus koostui kyselyistä sekä lääketieteellisestä ja suun terveydentilan kliinisestä tutkimuksesta. Purentaelimistön tutkimuksessa käytettiin kansainvälistä TMD:n diagnostista kriteeristöä (engl. diagnostic criteria for TMD, DC/TMD). TMD-löydösten esiintyvyys tutkitussa kohorttiaineistossa oli 34,2 %. Kliiniset löydökset tutkituilla henkilöillä olivat yleisempiä kuin heidän raportoimansa oireet. Yleisimmät löydökset olivat leukanivelen naksuminen (26,2 %) ja palpaatiokipu puremalihaksissa (11,2 %). Yleisin diagnoosi oli leukanivelen välilevyn palautuva virheasento (7,0 %). TMD-löydösten ja epästabiilin purennan välillä havaittiin yhteys. Purennassa olevien häiriöiden ja puremalihasten palpaatiokivun sekä leukanivelkivun välillä todettiin selvä yhteys. TMD-löydöksillä ja niihin liittyvillä kivuilla havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys koettuun heikentyneeseen terveydentilaan sekä kivuliaisiin yleissairauksiin.

Abstract Kindergartens were established as part of the educational system in the period of autonomy under Russia, but they were subjected to social administration soon after independence. The causes of this decision and its consequences on the development of kindergarten work have been considered in various contexts. The current study aims to establish the kind of pedagogical frame of reference that the Finnish kindergarten institution was associated with in its early decades, how the administration of kindergarten work developed and how these approaches were reflected in the emergence of the first northern Finnish kindergartens by 1938. The theoretical frame of reference for my discussion is formed by the kindergarten philosophy based on Central European roots that was applied in Finland after the mid-19th century. The basis for this approach implemented in different forms was provided by kindergarten activities based on the views of Friedrich Fröbel (1782–1852). The goal has been to make visible the early times of local kindergartens, the main phases of change in the development of central administration, and the impact of administrative measures on municipal decisions in promoting, supporting and even restricting them. The most common growth factor in northern Finnish towns was the increase in industry and trade, with improved traffic communication as an essential prerequisite. Crowded living conditions of the industrial population in the suburban areas, the fact that both of the parents were working, and long working days made the living conditions of smallest children in particular insecure and unfavourable for growth. Meanwhile the northern border towns wanted opportunities for physical exercise and various activities for children to counterbalance the licentcious life on the streets and the bad influences arising from it. Due to a limitation of resources, the changes in this sector of administration in the early years of national independence did not meet the requirements set for kindergarten work. The act on the conditions for state subsidies promoted the foundation of kindergartens and expansion of the work, but obscured pedagogical goals led to a criticism of the changes in the administrative sector. A contradiction arose between early years education and kindergarten work, aiming at reincorporating kindergarten activities into popular education on the one hand, and fearing that its school-like nature would supersede the social-pedagogical objectives of kindergarten work on the other hand. The pedagogical content of kindergarten work was guaranteed, however, by the Act on State Subsidies for Kindergartens. / Tiivistelmä Lastentarhat luotiin autonomian aikana osaksi opetusjärjestelmää, mutta toiminta siirrettiin pian itsenäistymisen jälkeen sosiaalihallinnon alaisuuteen. Ratkaisun syitä ja vaikutuksia lastentarhatyön kehittymiseen on arvioitu eri yhteyksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millaiseen pedagogiseen viitekehykseen maamme lastentarhainstituutio liitettiin alkuvuosikymmeninään, millä tavoin lastentarhatoiminnan hallinto kehittyi ja miten ratkaisut heijastuivat Pohjois-Suomen ensimmäisten lastentarhahankkeiden toteutumiseen vuoteen 1938 mennessä. Tarkastelun teoreettisen viitekehyksen muodostaa 1800-luvun puolivälin jälkeen Suomessa sovellettu ja keskieurooppalaisiin juuriin perustunut lastentarha-ajattelu. Lähtökohtana oli Friedrich Fröbelin (1782–1852) kasvatusfilosofisiin näkemyksiin perustunut lastentarhatoiminta, josta oli kehittynyt jo Saksassa kaksi suuntausta: yleistä kansanopetusta palveleva, koulukokonaisuuteen kuuluva opetus ja sosiaalipedagogisesti painottunut, ensisijaisesti turvattomien ja vähäosaisten lasten auttamiseen keskittyvä huolenpito ja kasvatus. Tässä kasvatuksen historiaa käsittelevässä tutkimuksessa yhdistyvät makro- ja mikrotason tutkimusmenetelmät. Tavoitteena on ollut tuoda näkyväksi paikallisten lastentarhojen alkutaivalta, keskushallinnon kehittymisen tärkeimpiä muutosvaiheita ja hallinnon toimenpiteiden vaikutusta kuntakohtaisiin ratkaisuihin niiden edistäjänä, tukijana ja rajoittajanakin. Pohjois-Suomen kaupunkien yleisin kasvutekijä oli teollisuuden ja kaupankäynnin lisääntyminen, jonka keskeisenä edellytyksenä olivat parantuneet liikenneyhteydet. Teollisuusväestön ahdas asuminen esikaupunkialueilla, molempien vanhempien työssäkäynti ja pitkät työpäivät tekivät varsinkin pienimpien lasten elinolot turvattomiksi ja kasvun kannalta epäedullisiksi. Pohjoisessa rajakaupungissa taas kaivattiin lapsille liikunta- ja toimintamahdollisuuksia vastapainoksi katujen epäsiveelliselle elämänmenolle ja siitä saataville huonoille vaikutteille. Valtiollisen itsenäisyyden alkuvuosina toteutunut hallinnonalan muutos ei kaventuneitten toimintaresurssien vuoksi vastannut lastensuojelutyölle asetettuja vaatimuksia. Valtionavun ehdot määrittävä laki edisti lastentarhojen perustamista ja työn laajentumista, mutta pedagogisten päämäärien hämärtyminen johti hallintoalan muutokseen kohdistuneeseen arvosteluun. Alkuopetuksen ja lastentarhatyön välille kehittyi vastakkainasettelu, jossa ajettiin toisaalta lastentarhatoiminnan palauttamista kansanopetuksen yhteyteen ja toisaalta taas pelättiin, että koulumaisuus syrjäyttää lastentarhatyön sosiaalipedagogiset päämäärät. Kasvatuksen arvostuksen lasku kulminoitui lastensuojelulaissa: lastentarhatyöstä tuli kuntahallinnossa huoltolautakunnan alaista toimintaa. Ratkaisussa määriteltiin lastentarhat ennaltaehkäiseväksi lastensuojeluksi ja rinnastettiin varsin ylimalkaisesti irtolaisten ja alkoholistien parissa tehtävään huoltotyöhön. Lastentarhatyön pedagogisen sisällön takasi kuitenkin laki lastentarhojen valtionavusta. Se määritteli lasten kasvuolosuhteiden vähimmäisvaatimukset ja edellytti pätevän henkilökunnan käyttöä, joten vankan koulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien työssä säilyi lastentarhapedagogiikan ja sosiaalisen auttamistyön yhteys. Lastentarhatyön taustavoimissa toimi enimmäkseen eri alojen opettajia, jotka olivat työssään todenneet lastentarhakasvatuksen myönteisen merkityksen.

Abstract Sparsely populated Finland is an interesting area for studying the effects of population density and distance on health. Previous studies indicate health problems in rural and remote areas. Aim is to study the importance of local residential area to health of young adults: how the residential area is associated with health, what is the role of geographical distance and how health is associated with moving. Study utilises the 31-year follow-up data from the Northern Finland Birth Cohort 1966 study, initially including all children born in the provinces of Oulu and Lapland in 1966. Local residential area is defined with 1 km² population density grid data. Distances to municipality centre or health centre are calculated using Finnish road network data (Digiroad). Perceived health in rural and urban areas is studied with ordinal logistic regression; body mass index (BMI) and overweight in relation to distance to municipality’s centre and population density using a generalised additive model. Role of distance in health centre use and distance-related inequity are studied with negative binomial regression and concentration indices, and health’s association with moving in multinomial logistic regressions. Poor perceived health increased from densely to sparsely populated areas. Among rural men adverse psychosocial and lifestyle factors were behind the associations, among women reasons for poor health in scattered settlement areas remained unclear. BMI and overweight increased at distances greater than 5 kilometres from municipality centre and with decreasing population density. No barrier effects of distance or distance-related inequity in the health centre use was found. Dissatisfaction with life and history of morbidity were associated with rural-urban moves, activity limiting illness with rural-rural moves, and frequent use of health services with all urban moves. Geographical distance was not a major barrier in health service use among young adults. Individual’s health status was linked with moving and may be relevant for rural-urban health inequalities. Local health variations within small administrative areas can be identified by grid-based data, indicating the need of customised interventions. Urban sprawl may affect people’s bodyweight, also urging health-based planning of residential areas. Longitudinal perspective would improve predictive value of findings. / Tiivistelmä Harvaan asuttu Suomi on kiinnostava alue väentiheyden ja etäisyyden terveysvaikutusten tutkimiselle. Aiempien tutkimusten mukaan maaseutumaisilla ja syrjäisillä alueilla on monia terveysongelmia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää asuinympäristön merkitystä nuorten aikuisten terveydelle: miten asuinympäristö on yhteydessä terveyteen, mikä rooli etäisyydellä on ja miten terveys on yhteydessä muuttamiseen. Aineistona on Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n 31-vuotisseuranta-aineisto, sisältäen alkujaan kaikki vuonna 1966 Oulun ja Lapin läänissä syntyneet lapset. Asuinympäristö määritettiin 1 km2 väestöruutuaineiston avulla. Etäisyydet kunta- ja terveyskeskuksiin laskettiin Suomen tie- ja katuverkkotietokantaa (Digiroad) käyttäen. Koettua terveyttä tutkittiin maaseutu-kaupunkijatkumolla ordinaalisella logistisella regressiolla; painoindeksin (BMI) ja ylipainon yhteyttä kuntakeskusetäisyyteen ja väentiheyteen yleistetyllä additiivisella mallilla. Terveyspalvelujen käyttöä ja käytön oikeudenmukaisuutta etäisyyden suhteen tutkittiin negatiivisella binomiregressiolla ja konsentraatioindekseillä, ja terveyden yhteyttä muuttamiseen multinomiaalisella logistisella regressiolla. Huono koettu terveys lisääntyi kaupunkikeskustoista haja-asutusalueille. Maalla asuvien miesten huono koettu terveys selittyi psykososiaalisilla ja terveyskäyttäytymistekijöillä; naisilla syy huonoon koettuun terveyteen haja-asutusalueella jäi epäselväksi. BMI ja ylipainoisten osuus alkoivat kasvaa kuntakeskusetäisyyden ylittäessä viisi kilometriä ja väentiheyden vähetessä. Etäisyys ei vähentänyt terveyskeskuspalvelujen käyttöä, eikä etäisyyteen liittyvää epäoikeudenmukaisuutta havaittu. Elämään tyytymättömyys ja elämänaikainen sairastavuus olivat yhteydessä maaseutu-kaupunkimuuttoihin, haittaava sairastavuus maaseudun sisäisiin muuttoihin ja terveyspalvelujen käyttö kaikkiin kaupunkimuuttoihin. Maantieteellinen etäisyys ei estänyt nuorten aikuisten terveyspalvelujen käyttöä. Yksilön terveys oli yhteydessä muuttamiseen, millä voi olla merkitystä myös terveyden alue-eroille. Ruutuaineiston avulla voidaan löytää terveyseroja hallinnollisten alueiden sisältä, mikä kannustaa toimenpiteiden räätälöintiin eri alueille. Kaupunkirakenteen hajautuminen voi vaikuttaa yksilön painoon, joten terveysnäkökulma tulisi huomioida aluesuunnittelussa. Pitkittäinen tutkimusote parantaisi löydösten ennustavuutta.

Abstract The purpose of the study was to create a comprehensive view and add understanding about the childcare practice of children sleeping outdoors in the context of Northern Finnish winter. A general view of the topic was described, the thermal insulation of clothing of infants sleeping outdoors in northern winter climate was evaluated and the relationships among thermal environment, infants’ skin temperatures and daytime outdoor sleep duration were described. Mixed methods research design was used. A questionnaire was distributed to the parents (n=116) of children under 2 years of age in the city of Oulu. Skin temperatures of about three-month-old infants were recorded from seven skin sites throughout a daytime sleep outdoors (n=34) and indoors (n=33) in the families’ homes. The duration of the infant’s sleep was observed and air temperature and velocity of the outdoor environment were recorded. Clothing data of infants were collected and microclimate temperatures and humidity inside middle wear measured. The insulation of clothing ensembles was measured by using a baby-size thermal manikin. The required clothing insulation was estimated according to ISO 11079. Mothers (n=21) from Northern Finland were interviewed. A fit can be found between family – cultural outdoor sleeping childcare practice – and Northern Finnish winter environment, but also factors that decreased the fit existed. Winter environment was seen as an affordance for the child to sleep outdoors. Infants usually slept outdoors in the daytime once a day in different kinds of environments, the best temperature being -5 °C. Outdoor sleeping was a self-evident and common culturally bound custom. Guidelines and encouragement were given to mothers from different sources, and by sharing their own experiences, mothers participated in the cultural knowledge-building processes. The outdoor sleeping practice was commonly accepted collective behavior. Many risk factors also existed, but when all security perspectives were first taken into account it promoted family well-being by creating rhythm and strengthening the fluency of everyday life. The optimal thermal insulation was difficult to adjust systematically and both cooling and sweating existed. When ambient temperature decreased, the cooling rate of Tsk increased. Children slept longest outdoors when the cooling rate of Tsk was minimal. The basic idea was that outdoor sleeping promoted children’s health. A comprehensive view of the phenomenon was gathered into the evaluation model, which can be utilized in nursing practice. The findings give detailed information that is utilized when updating guidelines. This study also creates ground for international comparative studies. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva ja lisätä ymmärrystä lasten ulkona nukuttamiskäytännöstä pohjoissuomalaisessa talvikontekstissa lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tarkoituksena oli kuvata lasten ulkona nukuttamiskäytäntöä, ympäristön ja ihon lämpötilojen sekä unen pituuden yhteyttä ja arvioida vaatetuksen lämmöneristävyyttä. Tutkimuksessa käytettiin mixed methods -lähestymistapaa monipuolisen kokonaiskuvan tavoittamiseksi. Pilottikysely tehtiin alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmille (n=116) Oulun alueella. Ihon lämpötiloja mitattiin seitsemästä eri kehon osasta noin kolmen kuukauden ikäisiltä lapsilta (n=34) heidän nukkuessaan kotona päiväuniaan sisällä ja ulkona Pohjois-Suomessa talvella. Unen pituutta havainnoitiin ja ympäristön lämpötilaa ja tuulen nopeutta mitattiin. Lasten talvivaatetuksesta kerättiin tietoa ja lämpötiloja mitattiin vaatetuksen eri kerroksista sekä kosteutta välivaatetuksen alta. Vaatetuksen lämmöneristävyyksiä mitattiin lasten kokoa vastaavalla lämpönukella. Vaadittava lämmöneristävyys arvioitiin ISO 11079 – standardin mukaisesti. Pohjoissuomalaisia lapsiperheiden äitejä (n=21) haastateltiin kulttuurisen tiedon esille tuomiseksi. Yhteensopivuus perheen, kulttuurisen ulkona nukuttamiskäytännön ja pohjoisen talviympäristön välillä voidaan saavuttaa, mutta toisaalta myös tasapainoa vähentäviä tekijöitä löytyi. Talviympäristö nähtiin tarjoumana lapsen rauhalliselle nukkumiselle sen puhtaan ja raikkaan ilman ja luonnon sekä hiljaisuuden ja rauhallisuuden takia. Talvinen sää vaihteli auringon paisteesta kovaan lumipyryyn ja lämpötila muutamista lämpöasteista lähes kolmenkymmenen asteen pakkaseen lasten nukkuessa vaunuissaan. Paras lämpötila ulkona nukkumiselle oli -5  °C. Ulkona nukuttamista pidettiin itsestään selvänä kulttuurisena tapana. Äidit saivat ohjeita ja kannustusta lasten ulkona nukuttamiseen eri lähteistä. Vertailemalla ja jakamalla kokemuksiaan he osallistuivat myös itse kulttuurisen tiedon rakenteluun. Lasten ulkona nukuttaminen talvella osoittautui yleisesti hyväksytyksi kollektiiviseksi käyttäytymiseksi, joka toisinaan aiheutti paineita äideille. Lapsen ulkona nukkumiseen liittyi monia riskitekijöitä, mutta kaikki turvallisuusnäkökohdat ensin huomioon ottamalla se edisti perheen hyvinvointia luomalla säännöllistä rytmiä ja vahvistamalla arjen sujuvuutta. Optimaalisen vaatetuksen lämmöneristävyyden löytäminen systemaattisesti eri lämpötiloissa oli vaikeaa; sekä jäähtymistä että hikoilua esiintyi. Ympäristön lämpötilan laskiessa keskimääräisen ihon lämpötilan jäähtymisnopeus lisääntyi. Lapset nukkuivat ulkona pisimpään silloin, kun ihon lämpötilan jäähtyminen oli hitainta. Ensisijaisesti ulkona nukkumisen ajateltiin edistävän lapsen terveyttä. Lasten ulkona nukuttamisen arviointimallia voidaan hyödyntää käytännössä ohjauksen yhteydessä ja tutkimuksen tuottamaa yksityiskohtaista tietoa ohjeistusten päivittämisessä. Tutkimus antaa lähtökohtia kansainväliselle vertailevalle tutkimukselle.

Abstract The aim of this study was to construct a theory of an environment supporting the well-being of the home-dwelling elderly from Northern Finland. The development process proceeded as follows: 1) description of elements of environment supporting the well-being of home-dwelling elderly aged over 65 years (physical, social and symbolical environment) and, using concept synthesis, construction of hypothetical models of a physical, social and symbolic environment supporting well-being, 2) development of an indicator to test the hypothetical models and 3) testing the hypothetical models. The analysed data (N = 39) of the first stage consisted of theme interviews with home-dwelling elderly persons. Hypothetical models of an environment supporting the well-being of home-dwelling elderly were constructed using inductive concept synthesis. In the second stage, the reliability of the indicator designed to test the hypothetical models was evaluated by a panel of experts consisting of 15 students of nursing science and three doctors of Health Sciences. The data (n = 96) used to test the reliability of the second indicator consisted of the results of a postal questionnaire to elderly over the age of 65 from Northern Finland. The questionnaire also included questions about answering the indicator aimed further development. The data were analysed by looking at descriptive statistics and correlation coefficients. The data (n = 328) of the final stage of the study comprised again home-dwelling elderly from Northern Finland. The data were analysed using explorative and confirmatory factor analyses to test the hypothetical models. In addition, the data were analysed using statistical methods. According to the theory, an environment supporting the well-being of home-dwelling elderly from Northern Finland is made up by its physical, social and symbolical attributes. The attributes defining a physical environment supporting well-being are a northern environment, an environment ensuring safety and a pleasant physical environment. A social environment supporting well-being is made up of the availability of assistance, contact with family members, friends supporting well-being and a pleasant living community. A symbolic environment supporting well-being comprises the idealistic attributes of well-being, spirituality, the normative attributes of well-being and historicalness. The information gained from the study can be used to broaden the knowledge base of gerontological nursing science and gerontological nursing in supporting the health and well-being of home-dwelling elderly. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli rakentaa teoria kotona asuvien pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Teorian kehittämisprosessi eteni seuraavasti: 1) kuvattiin kotona asuvien yli 65-vuotiaiden pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevan ympäristön osa-alueita (fyysinen, sosiaalinen ja symbolinen ympäristö) ja rakennettiin käsitesynteesin avulla hypoteettiset mallit hyvinvointia tukevista fyysisestä, sosiaalisesta ja symbolisesta ympäristöstä, 2) kehitettiin mittari hypoteettisten mallien testaamiseksi ja 3) testattiin hypoteettisia malleja. Ensimmäisen vaiheen analysoitavan aineiston (n = 39) muodostivat kotona asuvien yli 65-vuotiaiden ikääntyneiden teemahaastattelut. Induktiivisen käsitesynteesin avulla tuotettiin hypoteettiset mallit pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Toisessa vaiheessa hypoteettisten mallien testaamiseksi kehitetyn mittarin luotettavuutta arvioi asiantuntijapaneelissa 15 hoitotieteen loppuvaiheen opiskelijaa sekä kolme terveystieteiden tohtoria. Toisen mittarin luotettavuuden testaamisessa käytetyn aineiston (n = 96) muodostivat pohjoissuomalaisten yli 65-vuotiaaiden ikääntyneiden postikyselyn vastaukset. Kyselylomake sisälsi myös mittariin vastaamista koskevia kysymyksiä sen edelleen kehittämiseksi. Aineisto analysoitiin tarkastelemalla tilastollisia tunnuslukuja ja korrelaatiokertoimia. Tutkimuksen viimeisen vaiheen aineisto (n = 328) muodostui niin ikään kotona asuvista pohjoissuomalaisista ikääntyneistä. Aineistolle tehtiin eksploratiiviset ja konfirmatoriset faktorianalyysit hypoteettisten mallien testaamiseksi. Lisäksi aineistoa analysoitiin tilastollisin menetelmin. Kehitetyn teorian mukaan pohjoissuomalaisten kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukeva ympäristö rakentuu sen fyysisten, sosiaalisten ja symbolisten ominaisuuksien myötä. Hyvinvointia tukevaa fyysistä ympäristöä määrittävät pohjoinen ympäristö, turvallisen toiminnan mahdollistava ympäristö ja viihtyisä fyysinen ympäristö. Hyvinvointia tukeva sosiaalinen ympäristö rakentuu avun saamisesta, yhteydenpidosta omaisiin, ystävistä ja viihtyisästä asuinyhteisöstä. Hyvinvointia tukeva symbolinen ympäristö muodostuu hyvinvoinnin ideaalisista ominaisuuksista, hengellisyydestä, hyvinvoinnin normatiivisista ominaisuuksista ja historiallisuudesta. Tutkimuksessa tuotetulla tiedolla voidaan laajentaa gerontologisen hoitotieteen tietoperustaa tuettaessa kotona asuvien ikääntyneiden terveyttä ja hyvinvointia. Gerontologisessa hoitotyössä teoriaa voidaan käyttää eräänlaisena ajattelun tai päätöksenteon apuvälineenä jäsentämään ikääntyneiden hyvinvointia tukevaa ympäristöä.

Abstract I analysed Finnish parties’ policies for developing sources of livelihood in Northern and Eastern Finland in 1951–1970. I used the minutes of the main organs of four parties – the Agrarian League/Centre Party, the Coalition Party, SKDL and SDP – as source material. Parliamentary documents were another important source. After World War II, Finnish society had to adapt to peacetime demands. To quickly provide productive work for people and to achieve self-sufficiency in food production as soon as possible, industrial policy embraced expansion of agriculture. As the 1950s arrived it was noticed that the new small farms were unable to support the growing rural population. Thus, an attempt was made to diversify rural sources of livelihood. At the same time, the parties competed earnestly for rural votes, turning this into a very political question. With the exception of the Agrarian League, the parties put forth new programmes in preparing for the 1958 election, which formed a turning point. After the election, a coalition cabinet – Fagerholm’s Cabinet III – was formed; it then had to resign due to foreign political pressure. After the so-called yöpakkaset crisis, the most important criterion of cabinet eligibility in Finnish government politics was that the party had to have the approval of the Soviet Union. Thereafter the parties were no longer able to cooperate in developing rural areas. The parties were in agreement that rural sources of livelihood had to be developed in order to employ Finland’s growing population. They were unable to agree on how this should happen in practice. The Agrarian League sought to develop rural areas through agriculture, small industry and the wood processing industry. SDP raised industrialisation as the main employment alternative. Un-fortunately, because of questions concerning persons, the party split into two competing camps. SKDL supported increasing state-run industry and foreign trade with the Soviet Union. The Coalition Party was for entrepreneurship and trade connections with the West. Regional development policy measures started up in the 1960s were already long overdue. Despite various regional policy measures, Finland was not able to employ the rural population, and Finns moved to Sweden to find work. This can be considered an indication that the implemented policy was not successful. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa käsittelen suomalaisten puolueiden Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittämispolitiikkaa vuosina 1951–1970. Lähteinä ovat olleet neljän suurimman puolueen eli Maalaisliitto-Keskustapuolueen, Kansallisen Kokoomuksen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) keskeisten toimielinten pöytäkirjat. Toisena keskeisenä lähdeaineistona ovat olleet valtiopäiväasiakirjat. Suomalainen yhteiskunta oli toisen maailmansodan jälkeen sopeutettava rauhanajan vaatimuksiin. Elinkeinopolitiikassa valittiin ratkaisuksi maatalouden laajentaminen, jotta kansa saataisiin nopeasti tuottavaan työhön ja saavutettaisiin elintarvikeomavaraisuus mahdollisimman nopeasti. 1950-luvulle tultaessa huomattiin, etteivät uudet pienviljelmät pystyneet elättämään maaseudun kasvavaa väestöä. Näin ollen maaseudun elinkeinojen kehittämistarve oli mitä ilmeisin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Samalla puolueet kävivät kovaa kilpailua maaseudun äänestäjistä, joten kysymys politisoitui voimakkaasti. Käännekohdaksi muodostuivat vuoden 1958 vaalit, joihin puolueet valmistautuivat, maalaisliittoa lukuun ottamatta, uusilla ohjelmilla. Vaalien jälkeen muodostettiin laajapohjainen Fagerholmin III hallitus, joka joutui eroamaan ulko-poliittisen painostuksen jälkeen. Niin sanotun yöpakkaskriisin jälkeen suomalaisessa hallituspolitiikassa tärkeimmäksi hallituskelpoisuuden kriteeriksi muodostui se, että puolueella täytyi olla Neuvostoliiton hyväksyntä. Tämän jälkeen puolueet eivät enää pystyneet yhteistyöhön maaseudun kehittämistyössä. Puolueiden välillä vallitsi yksimielisyys siitä, että maaseudun elinkeinoja oli kehitettävä, jotta Suomen kasvava väestö saataisiin työllistettyä. Siitä ei päästy yksimielisyyteen, miten työllistäminen käytännössä tapahtuisi. Maalaisliitto pyrki maaseudun kehittämiseen maatalouden, pienteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden avulla. SDP nosti teollistamispolitiikan keskeiseksi työllistämisvaihtoehdoksi. Valitettavasti puolue hajosi henkilökysymysten takia kahteen kilpailevaan leiriin. SKDL kannatti valtiojohtoisen teollisuuden lisäämistä ja ulkomaankauppaa Neuvostoliiton kanssa. Kokoomus oli yksityisyrittäjyyden ja läntisten kauppayhteyksien kannalla. 1960-luvulla aloitetut kehitysaluepoliittiset toimet olivat jo pahasti myöhässä. Erilaisista aluepoliittisista toimista huolimatta maaseudun väestöä ei pystytty työllistämään Suomessa, vaan suomalaiset muuttivat töiden perässä Ruotsiin. Tätä voidaan pitää osoituksena harjoitetun politiikan epäonnistumisesta.