Abstract The aim of the South Karelian Allergy Research Project (SKARP) was to quantify the occurrence of children’s food allergy and food-associated hypersensitivity symptoms and their associated factors. The study population comprised all children born between April 2001 and March 2006 and living in the province of South Karelia, in the south-eastern part of Finland. The questionnaire survey was conducted in co-operation with the child health clinics in the area in 2005–2006. Concurrently with but independently of the questionnaire study, the results of allergy tests regarding the same child population were collected from patient records. The participation rates in the questionnaire study were 54% (644/1194) among the newborn infants and 69% (3308/4779) among the children aged 1 to 4 years. The lifetime prevalence of parent-reported food allergies was 9% and that of parent-perceived food-associated hypersensitivity symptoms 21% by the age of 4 years. In addition, another 19% of children adhered to an elimination diet without previous symptoms associated with any food items. The prevalence of children with such diets decreased by age. Up to the age of 4 years, 19% of the participants had undergone a food allergy test and 8% of the participants had obtained a positive result in these tests. Physician-diagnosed food allergies and food allergies based on the tests were more common for milk, egg and cereals than for other food items. The tested children and those with a positive test result were only slightly overrepresented among the participants. Allergic manifestations in either biological parent doubled and in both biological parents tripled the incidence of a positive food allergy test. The spring season coinciding with the end of the first trimester of pregnancy predicted sensitisation to food items in the children. In early childhood, food allergies and food hypersensitivities were found to be common in a child population. New population-based knowledge regarding the inheritance of these conditions was obtained. Additionally, an association was observed between the timing of the 11th gestational week in spring and the sensitisation to food items, the detailed reasons and immunological mechanisms of which must be confirmed in further studies. / Tiivistelmä Etelä-Karjalan allergiatutkimus (EKAT) käynnistettiin selvittämään lasten ruoka-allergioiden ja ruokayliherkkyysoireiden esiintyvyyttä ja niihin liittyviä tekijöitä. Tutkimusväestöön kuuluivat kaikki ne Etelä-Karjalan maakunnan alueella asuvat lapset, jotka olivat syntyneet huhtikuun 2001 ja maaliskuun 2006 välisenä aikana. Kyselyaineisto kerättiin yhteistyössä alueen neuvoloiden kanssa vuosina 2005–2006. Kyselytutkimuksen kanssa samanaikaisesti mutta siitä riippumattomasti kerättiin samaa lapsiväestöä koskevat allergiatestitulokset alueen potilasrekistereistä. Kyselytutkimuksen osallistumisaste oli vastasyntyneiden ikäluokassa 54 % (644/1194) ja isommilla lapsilla 69 % (3308/4779). Kolmannen ikävuoden loppuun mennessä vanhemmat ilmoittivat 9 %:lla lapsista todetun ruoka-allergiaa ja lisäksi 21 %:lla ruokayliherkkyys perustui ainoastaan vanhempien havaintoihin. Näiden lisäksi 19 % lapsista vältti yhtä tai useampaa ruoka-ainetta ilman, että minkään ruoka-aineen olisi todettu aiheuttaneen oireita. Dieettien noudattajien osuus väheni selvästi tarkasteltaessa ikäluokkia yksivuotiaista neljävuotiaisiin. Kolmannen ikävuoden loppuun mennessä ruoka-allergiatestattuja oli 19 % ja positiivisen testituloksen saaneita 8 % tutkimukseen osallistuneista. Lääkärin toteamat ja testeihin perustuneet ruoka-allergiat olivat tavallisempia maidolle, kananmunalle ja viljoille kuin muille ruoka-aineille. Allergiatestatuilla ja positiivisen testituloksen saaneilla oli vain lievä yliedustus kyselytutkimukseen osallistujien joukossa verrattuna kyselyyn vastaamattomiin. Allergiset sairaudet toisella biologisella vanhemmalla kaksinkertaistivat ja molemmilla vanhemmilla kolminkertaistivat positiivisen ruoka-allergiatestin ilmaantuvuuden. Raskauden ensimmäisen kolmanneksen lopun ajoittuminen kevääseen ennakoi syntyvän lapsen herkistymistä ruoka-aineille. Varhaislapsuuden ruoka-allergioiden ja -yliherkkyyksien todettiin olevan tavallisia väestössä. Näiden sairauksien periytyvyydestä saatiin uutta väestötietoa. Lisäksi havaittiin yhteys 11. raskausviikon ajoittumisen kevääseen ja ruoka-aineille herkistymisen välillä. Yhteyden yksityiskohtaiset syytekijät ja immunologiset mekanismit täytyy ehdottomasti vahvistaa jatkotutkimuksin.

Abstract Sparsely populated Finland is an interesting area for studying the effects of population density and distance on health. Previous studies indicate health problems in rural and remote areas. Aim is to study the importance of local residential area to health of young adults: how the residential area is associated with health, what is the role of geographical distance and how health is associated with moving. Study utilises the 31-year follow-up data from the Northern Finland Birth Cohort 1966 study, initially including all children born in the provinces of Oulu and Lapland in 1966. Local residential area is defined with 1 km² population density grid data. Distances to municipality centre or health centre are calculated using Finnish road network data (Digiroad). Perceived health in rural and urban areas is studied with ordinal logistic regression; body mass index (BMI) and overweight in relation to distance to municipality’s centre and population density using a generalised additive model. Role of distance in health centre use and distance-related inequity are studied with negative binomial regression and concentration indices, and health’s association with moving in multinomial logistic regressions. Poor perceived health increased from densely to sparsely populated areas. Among rural men adverse psychosocial and lifestyle factors were behind the associations, among women reasons for poor health in scattered settlement areas remained unclear. BMI and overweight increased at distances greater than 5 kilometres from municipality centre and with decreasing population density. No barrier effects of distance or distance-related inequity in the health centre use was found. Dissatisfaction with life and history of morbidity were associated with rural-urban moves, activity limiting illness with rural-rural moves, and frequent use of health services with all urban moves. Geographical distance was not a major barrier in health service use among young adults. Individual’s health status was linked with moving and may be relevant for rural-urban health inequalities. Local health variations within small administrative areas can be identified by grid-based data, indicating the need of customised interventions. Urban sprawl may affect people’s bodyweight, also urging health-based planning of residential areas. Longitudinal perspective would improve predictive value of findings. / Tiivistelmä Harvaan asuttu Suomi on kiinnostava alue väentiheyden ja etäisyyden terveysvaikutusten tutkimiselle. Aiempien tutkimusten mukaan maaseutumaisilla ja syrjäisillä alueilla on monia terveysongelmia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää asuinympäristön merkitystä nuorten aikuisten terveydelle: miten asuinympäristö on yhteydessä terveyteen, mikä rooli etäisyydellä on ja miten terveys on yhteydessä muuttamiseen. Aineistona on Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n 31-vuotisseuranta-aineisto, sisältäen alkujaan kaikki vuonna 1966 Oulun ja Lapin läänissä syntyneet lapset. Asuinympäristö määritettiin 1 km2 väestöruutuaineiston avulla. Etäisyydet kunta- ja terveyskeskuksiin laskettiin Suomen tie- ja katuverkkotietokantaa (Digiroad) käyttäen. Koettua terveyttä tutkittiin maaseutu-kaupunkijatkumolla ordinaalisella logistisella regressiolla; painoindeksin (BMI) ja ylipainon yhteyttä kuntakeskusetäisyyteen ja väentiheyteen yleistetyllä additiivisella mallilla. Terveyspalvelujen käyttöä ja käytön oikeudenmukaisuutta etäisyyden suhteen tutkittiin negatiivisella binomiregressiolla ja konsentraatioindekseillä, ja terveyden yhteyttä muuttamiseen multinomiaalisella logistisella regressiolla. Huono koettu terveys lisääntyi kaupunkikeskustoista haja-asutusalueille. Maalla asuvien miesten huono koettu terveys selittyi psykososiaalisilla ja terveyskäyttäytymistekijöillä; naisilla syy huonoon koettuun terveyteen haja-asutusalueella jäi epäselväksi. BMI ja ylipainoisten osuus alkoivat kasvaa kuntakeskusetäisyyden ylittäessä viisi kilometriä ja väentiheyden vähetessä. Etäisyys ei vähentänyt terveyskeskuspalvelujen käyttöä, eikä etäisyyteen liittyvää epäoikeudenmukaisuutta havaittu. Elämään tyytymättömyys ja elämänaikainen sairastavuus olivat yhteydessä maaseutu-kaupunkimuuttoihin, haittaava sairastavuus maaseudun sisäisiin muuttoihin ja terveyspalvelujen käyttö kaikkiin kaupunkimuuttoihin. Maantieteellinen etäisyys ei estänyt nuorten aikuisten terveyspalvelujen käyttöä. Yksilön terveys oli yhteydessä muuttamiseen, millä voi olla merkitystä myös terveyden alue-eroille. Ruutuaineiston avulla voidaan löytää terveyseroja hallinnollisten alueiden sisältä, mikä kannustaa toimenpiteiden räätälöintiin eri alueille. Kaupunkirakenteen hajautuminen voi vaikuttaa yksilön painoon, joten terveysnäkökulma tulisi huomioida aluesuunnittelussa. Pitkittäinen tutkimusote parantaisi löydösten ennustavuutta.